Kuviteltu uhka

Kuviteltu uhka vai todellinen mahdollisuus?

Suomen valtamediassa on ilmoitettu, että Venäjä on Suomelle uhka, jota vastaan pitää varustautua. Kukaan valtion johdossa ei ole suoraan sanonut, että Karjala ja Suur-Suomi pitää saada takaisin, mutta sitomalla itsensä käsistä ja jaloista Yhdysvaltoihin voi märkiin uniin ilmestyä vihollisen hävittäminen 250 tuhannen jenkkisotilaan aktiivisella tuella ja tekniikalla. Niiden käyttöä on yhteistoimin harjoiteltava.  

Yhteistoiminnan valmistelu natsi-Saksan kanssa tapahtui puheiden tasolla. Käytännön toimiin ryhdyttiin, kun Saksan armeijan 220 tuhannen miehen sijoittuminen Suomeen alkoi 1941. Yhdysvaltojen armeijan läsnäolo ja harjoittelu Suomen maaperällä näyttää aikaisempaa paremmalta valmistelulta. Ikään kuin Suomi olisi oppinut jotain.

Yhdysvallat antaa maailmalle kuvaa ikään kuin se olisi maailman pelastaja. Todellisuudessa se on aina toiminut aseteollisuuden omistajien hyväksi. Itse asiassa se on aina käyttäytynyt varsin raukkamaisesti. Toisesta maailmansodasta se on antanut itsestään kuvan suurena voittajan. Kaikki ovat varmasti nähneet sen sankarillisten sotilaiden nostavan voitonlippua Iwo Jimassa, mutta moniko tietää, että saarella oli vain 20 000 japanilaista sotilasta. Myös vallatulla Okinawalla oli vain vaivaiset 130 000 japanilaista sotilasta, joista kaatui 95 000. Okinawalla Yhdysvallat hautasi 20 000 japanilaista elävänä, kun pelkäsivät sotavankeja!

Toiseen maailmansotaa Yhdysvallat osallistui vasta, kun se pelästyi, että Neuvostoliitto voi kohta olla Englannin kanaalilla. Maailmansota oli jo kolme kuukautta aiemmin päättynyt Euroopassa, kun Yhdysvallat tappoi atomipommeille noin 300 000 siviiliä Hiroshimassa ja Nagasakissa. Raukkamaisuus ei ole päättynyt, kun muistamme tuoreina raakalaismaisen pienen Vietnamin tuhoamisen ja valheiden uhrin Irakin – muista sen uhreista puhumattakaan.

Nyt Suomi väärässä uskossa harjoittelee sotaa Yhdysvaltojen kanssa; Kesäkuussa 2005 USA:n laivaston järein nyrkki ohjusristeilijä USS Anzio kävi näyttäytymässä. Heinäkuussa 2015 USA:n laivaston ohjushävittäjä USS Jason Dunham oli Helsingissä. Tammikuussa 2014 USA:n merijalkaväki harjoitteli Santahaminassa ja Kymenlaaksossa. Tammikuussa 2016 USA:n sotilaat harjoittelivat talvisotaa Lapissa. Keväällä 2016 USA:n ilmavoimat tulee Suomeen harjoittelemaan Venäjän rajan tuntumaan. Keväällä 2016 myös USA:n Stryker-panssareita tulee harjoituksiin. Keväällä 2016 USA:n laivasto harjoittelee Itämerellä maihinnousuja Suomeen. Meno on siis tosi kovaa.

Venäjä on suhtautunut näihin rauhallisesti ikään kuin neulanpistoihin. Siellä uskotaan, että lopultakin suomalaiset ymmärtävät, että sota Venäjän kanssa olisi lopputuloksesta riippumatta Suomelle ääretön katastrofi. Venäjällä tiedetään sekin, ettei Yhdysvalloilla ole yksinkertaisesti varaa, kun sen velka ulkomaille on jo aivan lähiaikoina käsittämättömät 20 000 miljardia dollaria. Tosin se voi painaa katteettomia dollareita eurooppalaisten tukikohtien vahvistamiseksi.

Kaikesta huolimatta Venäjän on varustauduttava läntistä yltiöpäisyyttä vastaan. Yhdysvallat osoittavat tavattoman suurta halua hyökätä Venäjälle (siitä Obama voi yksin päättää, kun kongressi on jo antanut hänelle siihen valtuudet), saada aikaa 3. maailmansota, vaikka sen omat resurssit ovat riittämättömät. Siksi se pyrkii rakentamaan sellaisen yhteisen länsiliittouman, joka voisi hajottaa Venäjän pieniin osiin, joista ei olisi sille mitään vastusta ja voisi helposti rosvota.   

Yhdysvaltojen maaperällä sotaa ei ole koskaan käyty nykyaikaisilla aseilla, eikä yhtään siviiliä ei ole menetetty sodassa. Se on otollinen maaperä vahvalle kaikkialle ulottuvalle propagandalle: ”me hyviä nuo pahoja” ja luo perustaa aseteollisuutta ja pankkeja hyödyttävälle sotahulluudelle. Toisen maailmasodan jälkeen Yhdysvalat on oma-aloitteisesti yksin Vietnamin ja Irakin sodissa tappaneet yhteensä neljämiljoonaa ihmistä. Venäjä ei yhtään. Ukrainassa tehtiin oikeistolainen vallankaappaus Yhdysvaltojen tuella. Itä-Ukrainan väestö ei sitä hyväksynyt joten maa ajautui sisällissotaan, eikä sotaan Venäjän kanssa kuten sanotaan. Kansanäänestys osoitti, että myöskään Krimin väestö ei vallankaappausta hyväksynyt ja halusi liittyä Venäjään. Niin kävi ilman sotaa.

Yhdysvaltojen Venäjää koskevissa sotasuunnitelmissa on kuitenkin ongelma. Euroopassa on vielä elävä muisto sodan seurauksista ja muisto siitä, että sodassa ei ole lopputuloksesta riippumatta voittajia, on vain häviäjiä. Toisessa maailmasodassa Saksalaiset piirittivät Leningradia, nykyistä Pietaria, 900 päivää. Piirityksessä tapettiin miljoona pietarilaista. Suuri osa heistä on haudattu Piskarjovkan muistojen hautausmaahan. Se päättyi ja miljoonien uhrien jälkeen piirittäjien Berliini oli maan tasalla. Siksi laaja sota Euroopassa voi olla kansalaismielipiteelle liikaa. Sen aika näyttää.

Leningradin piiritys oli mahdollista sen vuoksi, että 30-luvulla Venäjä oli alikehittynyt agraariyhteiskunta, joka oli vasta siirtynyt teollisuusyhteiskunnaksi. Sillä ei ollut valmista puolustusta joten perääntyminen oli väistämätöntä. Nyt tilanne on toinen. Venäjällä on huipputehokkaat puolustusvoimat, jonka puolustuskykyä koko ajan kehitetään, kuten hyvin tiedetään.

Historian hyläten Venäjän puolustukseen Suomessa ei uskota. Yhtenä esimerkkinä on Pietarin ilmapuolustuksen uusi ohjusjärjestelmä, jonka ohjusten kantama on 400 kilometriä. Ne ovat siis vain ilmatorjuntaohjuksia. Media on kuitenkin tehnyt kauhujuttua siitä kuinka ne ovat vakava uhka Suomelle. Uhkakuvan luojille sillä ei ole mitään merkitystä, että se on sotahulluutta, jolla on vahvoja heijastuksia 30-luvuvulta ja 40-luvun alkupuoliskolta.

Toisessa maailmasodassa 220 tuhannesta saksalaissotilaasta huolimatta Suomen itärintama romahti, ”ne jyräävät meittin”. Mutta Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea, kun suomalaiset lupasivat kääntää aseensa saksalaisia vastaan. Neuvostoliitto jätti itsenäisen Suomen rauhaan. Venäjä antoi Suomelle jo toisen kerran itsenäisyyden. Sotien päätyttyä Suomen ja Neuvostoliiton kesken tehtiin ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus - alkoi Suomen hurja rikastuminen.

Venäjän luoteisen piirin pääkaupunki on Pietari. Piirin väkiluku on 13,6 miljoonaa. Piirin ala on Suomeen verraten asukasta kohden kaksinkertainen. Suomen sodanajan vahvuudeksi on määritelty 230 tuhatta miestä, 4,2 % väestöstä. Jos Venäjällä olisi sama vahvuus, sillä olisi 574 tuhatta miestä, siis 2,5 kertainen ylivoima. Venäjän ylivoimaa lisää aseistus, josta Suomi ei voi nähdä edes unta. Ylivoimasta huolimatta Venäjä ei ole esittänyt yhtään sanaa eikä pienintäkään elettä, että Suomi olisi jollain tavoin sen vihollinen.

Jos Suomessa olisi valtioviisautta kansakunnan turvallisuuden ja toimeentulon turvaamiseksi, meillä esitettäisiin Venäjälle uutta ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimusta sekä yhteinen tahto kappavaihdon lisäämiseksi. Jos meillä nähtäisiin se valtava potentiaali, jonka muodostavat Venäjän lähialueilla olevat 20 miljoonaa ja laajemmin 150 miljoonaa kuluttajaa, jotka ovat maan- ja rautatieyhteyksien päässä, sovittaisiin maiden kahden välisestä ensisijaisuudesta.

Poikkeuksellisen hyvien liikenneyhteyksien ansiosta nykyiset viennin logistiikkakulut romahtaisivat ja hintakilpailukyky kasvaisi jyrkästi. Se kasvattaisi vientiä ja lisäsi myös työllistävien pienyrittäjien tarvetta. Talouden ja työllisyyden nykyistä parempi kasvu ja turvallisuus ovat todellisina käden ulottuvilla.

Sitoutumalla Yhdysvaltojen suurpääoman imperialistisiin valloitus-suunnitelmiin, Suomelle on pitänyt väen väkisin kehittää harha, kuvitteellinen Venäjän uhka, vaikka kumppanuus olisi todellinen mahdollisuus ja toisi taloudellisesti myönteiset näköalat.   

 
Kai Kontturi

Yhdysvallat sairastui

Neuvostoliiton hajottua Yhdysvallat sairastui elefanttitautiin

Englantilaisen BBC:n nettiuutisverkon seuraajat kaikkialta maailmasta äänestivät syyskuussa 1999 Karl Marxin kaikkien aikojen suurimmaksi ajattelijaksi. Heinäkuussa BBC:n Radio 4:n yli miljoonan kuuntelijan äänestyksessä Marx äänestettiin kaikkien aikojen suurimmaksi filosofiksi.

Suomen Kuvalehden numerossa 11/1953 oli päätoimittaja Ensio Rislakin pääkirjoitus Josef Stalinin kuoleman johdosta: ”Josef Vissarionovits Stalin on niitä maailmanhistorian suuria hahmoja, joiden persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutusvallasta maailman tapahtumien kulkuun kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen. - - - Suomalaiset ovat kiitollisia siitä, että Stalin on suuren valtiomiehenä suhtautunut suurpiirteisesti ja myötätuntoisesti kansaamme kohtaan ja kun hänen elämäntyönsä on nyt päättynyt, tässä maassa uskotaan, että hänen seuraajansa kunnioittaisivat siinäkin suhteessa Stalinin luomia perinteitä.”.

Tämän jälkeen Suomessa on tuskin ketään ja mitään, joita olisi enemmän väärennetty ja parjattu kuin viisikkoa Marx, Engels, Lenin, Stalin ja Neuvostoliitto. Se johtuu paitsi kapitalistien suunnattomasta pelosta ja syvästä tietämättömyydestä. Kapitalistit eivät koskaan ole säästäneet rahojaan, kun he ovat väärentäneet historiaa, ihmisten mielikuvia ja käynyt niin psykologista kuin konkreettistakin sotaa ihmisten ajattelun nujertamiseksi. Kaikki tämä oikeistolainen suunnaton vihamielisyys on itse asiassa vahva Neuvostoliiton ja sosialismin ylistys, sillä merkityksettömään ei ruutia kannata haaskata.

Marx ja Engels havaitsivat kuinka ihmiskunta on kehittynyt luonnon lakien tavoin. He huomasivat, että kun tuotantosuhteet muuttuivat tuotantovoimien kehityksen esteeksi, ne muuttuivat vastaamaan tuotantovoimien kehitystä ja tarpeita. Ihmisten suhteet tuotannossa ja tavat tuottaa elämisen tarvikkeita ovat vuosimiljoonien aikana muuttuneet luonnonvoimaisesti. Kapitalismi vaihtuu uuteen, kun kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan. Se tapahtuu viimeistään silloin, kun kapitalistinen yksityisomistus on muuttunut ihmisten tuotantovoimien kehityksen jarruksi ja kun ihmiset eivät voi enää elää entiseen tapaan eivätkä kapitalistit voi hallita entiseen tapaan.

Pahimmassa tapauksessa myös kapitalistinen järjestelmä loppuu yhteiskunnallisten kehityslakien voimalla. Joka tapauksessa se vaatii, että ihmiset syrjäyttävät tavalla tai toisella vanhan valtiovallan, ottavat haltuunsa poliisin ja armeijan. Rinnan sen kanssa tai sen jälkeen kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan ja alkaa uuden järjestelmän rakentaminen.    

Jos vallan valtaaminen tapahtuu spontaanisti, se voi olla todella verinen, sillä vapaaehtoisesti kapitalistit eivät luovu vallasta, joka turvaa heidän yksityisen omistuksensa. Mutta jos valta otetaan järjestäytyneesti, se voi tapahtua täysin verettömästi. Niin tapahtui Venäjällä, mutta kun koko poliisi- eikä armeijaa ehditty ottamaan vallankumouksen tehneiden haltuun, kapitalistit pyrkivät neljäntoista ulkomaan interventioiden tukemina ottamaan vallan takaisin. Siitä syttyi verinen sisällissota, joka päättyi vallankumouksellisten voittoon ja lopulta Neuvostoliiton muodostamiseen.  

Porvarillisen vallan kukistamisen johdossa oli Lenin. Hän oli ennen muuta merkittävä työväenluokan taistelun filosofian, strategian, taktiikan ja organisoitumisen teoreetikko, mutta myös niiden toimeenpanija. Siitä Lenin on saanut kapitalistisen maailman vihat niskoilleen.

Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan vuoksi Venäjä oli alkeellisen maatalousmaana äärimmäisen köyhä. Maataloudessa oli jopa aivan yleisesti käytössä puiset aurat ja risusahrat, äkeet. Marx, Engels ja Lenin olivat koulutettuja ja kasvaneet hyvin voineissa porvarisperheissä. Siksi he olivat ylivertaisia teoreettisia ajattelijoita, teoreetikkoja. Stalin oli juopon suutarin poika. Koulun jälkeen hän meni pappiseminaariin, josta hänet erotettiin mielipiteidensä vuoksi.

Pappisseminaarin aikoihin hän oli jo tutustunut Marxin kirjoituksiin ja tutkimuksiin. Nuorena 24 vuotiaana hän oli perustamassa Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen Tbilisin komiteaa. Hän oli koko ajan käytännön toiminnassa joten hän oli ensisijaisesti käytännön ihminen, pragmaatikko. Niinpä 37 vuotiaana Lenin kuoleman jälkeen vuosina 1924–26 käytiin kiivas kädenvääntö siitä kuinka uuden rakentaminen toteutetaan. Stalinin edustama kanta voitti. Se edellytti suunnitelmataloutta.

Ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma hyväksyttiin 1927. Siitä alkoi maan kiivastahtinen sähköistäminen ja teollistaminen. Jo 1932 pelloille ilmestyivät ensimmäiset traktorit auroineen ja äkeineen. Seuraavana vuonna pellolla tulivat leikkuupuimurit. Koko 1930-luku oli kiivasta rakentamisen aikaa niin, että talous kasvoi huimat 400 prosenttia. Sisällissodasta huolimatta myös väestön kasvu kiihtyi keskimääräisestä vajaasta prosentista 1,3 prosenttiin vuodessa. Kuriositeettina mainittakoon, että vastaavaan väestön kasvuun Suomi ei ole koskaan päässyt.   

Kasvua epäilemättä osaltaan vauhditti Saksan sodan uhka, fasismin uho, joka sanoi hävittävän bolshevismin ja slaavilaiset ali-ihmiset. Lopulta sota alkoi. Toisessa maailmansodassa Saksalla oli maailman tehokkain salamasodan sotavoima. Se hävitti 70 prosenttia Neuvostoliiton Euroopan puoleisesta alueesta. Sota vaati 26 miljoonaa neuvostoihmisen hengen muista suunnattomista vammoista ja menetyksistä puhumattakaan. Päämäärätietoisen suunnitelmatalouden ansiosta sota päättyi Saksan täydelliseen tappioon.

Neuvostoliitossa vuosien 1927–1953 välisenä aika Stalin oli maan talouden ja armeijan johdossa, se oli nopean kehityksen ja kasvun aikaa. Äärimmäisen lyhyessä ajassa maa kasvoi sodan mittaamattomista menetyksistä huolimatta maailma toiseksi suurimmaksi teollisuusmaaksi, jossa kukoistivat tieteet ja taiteet. Tämän tosiasian koko maailma varauksettomasti tunnisti. Vastaavaa kehitystä ihmiskunta ei ole aiemmin, eikä koskaan tai missään nähnyt tai kokenut eikä tule koskaan enää näkemään. Nyt näistä saavutuksista Stalin on saanut koko kapitalistisen maailma vihat niskoilleen.

Ensimmäisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana painotettiin energian ja raskaanteollisuuden ensisijaisuutta. Stalinin kuollessa vuonna 1953 Neuvostoliitto oli jo suurvalta, jonka koko maailma tunnusti. Sillä oli vahva puolustuslaitos, tukeva taiteen, tieteen, talouden perusta. 25 vuodessa kaudella 1927–1953, Neuvostoliitossa oli toteutettu sellainen rakennustyö ja yhteiskunnallinen kehitys, joka tekee Stalinista ihmiskunnan historian kaikkien aikojen suurimman valtiomiehen.   

Suunnitelmallinen raskaan teollisuuden rakentamisen viisi kautta oli osoittanut jopa mielikuvituksen rajat ylittäväksi menetykseksi. Siitä neuvostokansat laajalti ylpeilivät ja osoittivat maan johdolle varauksetonta kunnioitusta, jossa oli jopa yksilöpalvonnan merkkejä. Se ei miellyttänyt uutta Nikita Hruštšovin hallintoa. Siksi se kritiikissään esitti, että Stalinin olisi pitänyt tuomita ja estää kansan spontaani, ansaittu ihailu.

Stalin kritiikin kansat tunsivat kohdistuvana itseensä ja pitivät sitä loukkaavana.  Hruštšovin kritiikki raotti ovea, joka ajan kuluessa johti maailmanlaajuiseen mielikuvituksen rajat ylittävään ja mittasuhteiltaan uskomattomaan parjauskampanjaan, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Todellista historiaa tuntemattomat on helppo harhauttaa, pettää. Kapitalismille on vaarallista tunnustaa Stalinin saavutukset sosialismin rakentamiseksi. 

Kritiikkinsä vuoksi maan johto oli menettänyt luottamustaan. Näyttää siltä, että neuvostokansojen henkinen selkäranka olisi katkennut. Seuraukset olivat dramaattiset. Taloudessa jatkettiin pitämällä painopiste edelleen raskaassa teollisuudessa. Kulutustavarat unohdettiin sivuraiteille. Niinpä taloustieteilijät joutuivat pohtimaan mitenkä kansat saadaan pysymään edelleen innostuneina sosialismin rakentamiseen, miten ihmiset saadaan mottivoitua. Asiantilan korjaamiseksi Hruštšovin johtama uusi puolue julkaisi ”suunnitelman” sosialistisen innostuksen palauttamiseksi. Vuonna 1961 se julkaisi päätöskokoelman nimellä ”Tie kommunismiin”. Sen mukaan Neuvostoliitto siirtyy viimeistään 1980-luvun alussa sosialismista kommunismiin.

Neuvostokansat kuitenkin tiesivät, että kun sosialismikaan (jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan) ei ole vielä valmis, niin kaksikymmentä vuotta siirtymiseksi kommunismiin (jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan) on aivan liian lyhyt. Kansat tiesivät, että tavoitteesta puutui tieteellinen perusta ja todellisuuden taju. Siksi luottamus rakoili entistä pahemmin. Välinpitämättömyys sai jalansijan. Kaiken tämän rinnalla kasvoi neuvostokansojen tyytymättömyys kulutustavaroiden puutteisiin.

1980-luvulla alkaneesta kehityksestä Neuvostoliitossa kertovat omaa kieltään kylmänsodan osapuolten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton odottamaton lähentyminen. Mihail Gorbatshov vieraili Kanadassa 1983. Gorbatshovin nimitettiin NKP:n pääsihteeriksi 1985. Gorbatshovin ja Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin tapaaminen tapahtui heti 1985. Gorbatshov teki uuden matkan, Reaganin isännöimään Valkoiseen taloon, vuonna 1988. Erikseen julkisuudessa on vielä korostettu Gorbatshovin hyviä keskusteluyhteyksiä Reaganiin ja varapresidentti George H. W. Bushiin.

1980-luvulla syntyi neuvostokansoja houkutteleva suunnitelma talouden uudistaminen (perestroika) ja sitä seurannut uusi ajattelu ja avoimuus (glasnost) sekä uusi ajattelu (novoje mishlenie). Tästä huolimatta mitään talouden uudistusta ei tehty, mutta avoimuus ja uusi ajattelu antoivat mahdollisuuden historian vääristelyyn ja sosialismin vastaiseen propagandaan. Kaikesta huolimatta 1991 suoritetussa kansanäänestyksessä 78 % 113,5 miljoonaa henkeä äänesti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton, Neuvostoliiton säilyttämisen puolesta. 

Vuoteen 1991 mennessä Mihail Gorbatshov oli luonut olosuhteet ja antoi Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajille tilaisuuden sopia Neuvostoliitosta eroamisesta. Se myös tehtiin ja merkitsi äänestäjien julmaa petosta, Neuvostoliiton hajottamista. Tästä eropäätöksestä Venäjän presidentti Boris Jeltsin ilmoitti ensimmäisesi Bushille ja vasta sen jälkeen Gorbatshoville. Vuonna 1991 Jeltsin ilmoitti lisäksi, että Venäjällä talous vaatii shokkihoidon, uudistusohjelman. Ohjelman, jota Yhdysvallat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittelevat.

Shokkihoito merkitsi uutta mittaamatonta kansan pettämistä ja valtavan kansantalouden yhteisomistuksen yksityistämistä. Se romutti sosialistiset rakenteet, turvaan ja palvelut. Seuraukset olivat ennen kokemattomat. Neuvostoliitossa sisällis- ja maailmansodan menetyksistäkin huolimatta vuoden 1919 väestö kasvoi 138,0 miljoonasta 293,7 miljoonaan vuonna 1991. Keskimääräinen vuosikasvu oli 1,57 prosenttia. (Suomessa vastaava luku oli 0,83 %/v) Sen jälkeen ja ensimmäisen kerran entisten neuvostotasavaltojen yhteenlaskettu väestö oli supistunut. Vuonna 2012 väestöä oli yhteensä enää 262,8 miljoonaa. Menetys oli 30,9 miljoonaa henkeä, 10,5 %.

Saksa ei Hitlerin johdolla kyennyt tuhoamaan Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa. Nyt aihetodistukset viittaavat siihen, että Yhdysvallat onnistuivat hajottamaan Neuvostoliiton, mutta samalla itse sairastui elefanttitautiin. Siksi se kuvittelee kykenevänsä tallaamaan kaikki jalkoihinsa. Se ei ole oppinut mitään Vietnamissa eikä Lähi-idässä.

Neuvostoliiton kokemukset ovat tulevaisuudelle arvokas kokemus, samoin kuin sen petoksella hajottaminen on ollut ja on edelleen väestölle tuskallinen ja karvas pettymys. Neuvostoliiton kokemuksista on paljon, jopa runsain mitoin todella hyödyllistä opittavaa.

Kai Kontturi

Lähteet: Stalin: Leninismin kysymyksiä, Fokus, Otava 1973, NKP:n XXII edustajakokous 1961”Tie kommunismiin”, Helsingin Sanomat 3.10.1999 ja 12.8.2005, Wikipedia, CIA, The Word Facktbok.

Neulanpistoja

Neulanpistopolitiikkaa

Ilta-Sanomat repi (12.2.12) etusivunsa tekstillä: ”Venäjän ohjukset uhkaavat Suomea”. Kauhun lisäämiseksi tekstiä oli koristeltu ohjuksilla ja niiden kuljetusvehkeillä. Sama jatkuu sivulla 4: ”Venäjän ohjukset vakava uhka” ja jutun sotainen kuvitus saa suuren tilan.

Ilta-Sanomat luottaa siihen, että ihmisille riittää otsikko. Niillä IS harjoittama Venäjän vastainen perusteeton pelottelupolitiikka tekee tehtävänsä. Venäjästä pitää tehdä julma vihollinen, maksoi mitä maksoi.

Joka viitsi lukea jutun huomasi, että IS syyllistyi vähintään vääristelyyn, sillä Venäjä oli uusinut Pietarin ilmapuolustuksen mahdollisen hyökkäyksen torjumiseksi. Eihän ole mikään salaisuus, että Yhdysvallat on sytyttänyt lukemattomia sotia vieraissa maissa - siis oman alueensa ulkopuolella. Parhaillaan se suurella tarmolla miehittää ja aseistaa Venäjän vastaista pitkää rajaa. Mammuttitautia sairastava Yhdysvallat pyrkii suorastaan mielisairaan vimmalla piirittämään Venäjän. Miksi?

Tässä Yhdysvaltojen epätoivoisessa puuhassa Suomi on mukana täysin rinnoin ja ehdoitta. Siksi se sallii IS:n kaltaisen neulanpistopolitiikan. Lyhyessä ajassa jenkkisotilaita on ollut harjoittelemassa Pietariin johtavalla alueella Kymenlaaksossa ja Lapissa kylmien olosuhteiden talvisotaa.

Nyt Yhdysvallat tulee hävittäjineen harjoittamaan ilmasotaa Kuopion Rissalaan – siis ihan Venäjän rajalle. Kaiken lisäksi he tulevat omin luvin, eikä kukaan päästä ääntäkään, vaikka IS:n olisi pitänyt huutaa siitä koko etusivunsa voimalla: Yhdysvallat loukkaa törkeästi Suomen ilmantilaa. Mutta ei!

IS:n ja koko Suomen pitäisi olla huolissaan siitä, mitä venäläiset ajattelevat, kun Yhdysvaltojen sotakoneet tulevat tänne, ihan Venäjän rajapintaan 7-8000 kilometrin päästä. Venäläiset voivat pitää sitä vakavana uhkana itselleen, ellei suorana provokaationa. Aihetta siihen näyttäisi olevan.

Suomalaiset unohtavat, että Venäjällä on käytännön kokemusta sodan julmuudesta. Toisessa maailmansodassa vähintään 26 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista menetti henkensä ja moninkertainen määrä haavoittuneita. Kymmenet miljoonat menettivät kotinsa. 70 % Euroopan puoleisesta alueesta tuhottiin. Lienee täysin selvää, että venäläiset eivät kokemustensa perusteella halua sotaa.

Yhdysvalloissa tilanne on toinen. He eivät menettäneet kaatuneina kuin 300 tuhatta sotilasta. Yksikään siviili ei kuollut eikä yhtään kotia tuhottu. Pienessä Vietnamissa tuhansien kilometrien päässä, kaukana omalta maaperältä kaatui 50 tuhatta jenkkisotilasta. Yhdysvalloille sota on leikkiä muiden maiden maaperällä ja niiden ihmisten elämällä.

Suomen ehdoton etu on irtaantua Yhdysvaltojen kanssa tehdystä isäntämaasopimuksesta ja kaikesta Yhdysvaltavetoisesta sotapolitiikasta. On irtaannuttava neulanpistopolitiikasta. Rauhankumppanuus itänaapurin kanssa on Suomen paras turva ja lisäksi kannattava kauppakumppani. Tästä meillä on myönteinen, pitkä ja rahakas kokemus – kaupalla itänaapurin kanssa Suomi on rikastunut!

Kai Kontturi    

 
PS. Syyrian hallituksen pyynnöstä Venäjä osallistuu toimiin terroristeja vastaan. Yhdysvalloilta kukaan ei ole koskaan pyytänyt apua. Se on itse aina ollut sodan aloittaja, hädän aiheuttaja.

Uusi koreografia

Uusi koreografia – työläisten tanssittavaksi

Työläisten järjestäytyminen alkoi runsaat sata vuotta sitten perustamalla alkeellisia ammattiyhdistyksiä työnantajien hillitöntä mielivaltaa ja riistoa vastaan. Vuonna 1903 syntyi todellinen sosialidemokraattinen työväenpuolue, joka sai jo vuoden 1916 vaaleissa eduskuntaan enemmistön. Se aiheutti porvareissa pelkoa. Siksi he aloittivat heinäkuun 1917 suojeluskuntien perustamisen. Niiden vastapainoksi alkoi myös työväen järjestyskaartien perustaminen.

Työväenenemmistöinen eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat uudet kunnallislait ja kahdeksantunnin työaikalain. Sama eduskunta hyväksyi myös valtalain, joka mukaan Suomessa korkein valta kuuluu eduskunnalle. Venäjän porvarillinen väliaikainen hallitus, joka pääministerinä diktaattorin oikeuksin toimi Aleksander Kerenskin. Se hajotti väkivalloin Suomen eduskunnan ja määräsi porvarien riemuksi uudet vaalit.

Pian sen jälkeen lokakuussa 1917 Venäjällä tapahtui vallankumous. Suomen porvarit menettivät Venäjän tuen. Sen seurauksena helmikuussa 1918 alkoi Suomessa kansalaissota, luokkasota, joka jälkeen työväenliikkeen poliittisella ja ay-toiminnalle koitti kovat ajat. Suurta aktiivien joukkoa vietiin linnasta linnaan, mutta eräät työväenliikkeen johtajat, tannerilaiset, alistuivat porvarien valtaan ja saivat käsiinsä sosialidemokraattisen puolueen.

o o o

Toisen maailmansodan päätyttyä alkoi työläisille uusi vapaan toiminnan aika. Järjestäytyminen poliittisiin puolueisiin ja ammattiosastoihin kasvoi valtaviin mittoihin, vaikka tannerilaisuus, asevelisosialistien ansiosta työväenliikkeen kahtiajaosta tuli pysyvä. Siitä huolimatta maahan oli syntynyt vasemmistolainen voima, jolla niin sanottu hyvinvointivaltio rakennettiin.

Työläisten kannalta se ei ollut aina kivutonta. Koko sodanjälkeisen ajan työväenliikkeessä on häärännyt monenkirjava hajottajien joukot. Niitä on synnytetty tietoisesti, mutta useat ovat syntyneet tavallaan itsestään, sillä ensimmäiset porvarillisen propagandabakteerit istutetaan jo kirkollisessa kasteessa. 

Hajottajat ovat saaneet elinvoimansa tietoisesti tai tietämättään lukuisista porvareitten koti- ja ulkomaisista propagandalaboratorioista. Ne ovat saastuttaneet ihmisten mieliä mahtavan median ja jopa hollywoodilaisen unelmateollisuuden voimalla. Nyt saastumiseen uskoen oikeisto painaa päälle kaikella voimalla.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen vaatimus työmarkkinoille on ”Sopimus palkkojen ja työehtojen alentamista”. Kun se on ronskia, joku keksi sille nimen: ”Yhteiskuntasopimus”. Se on kauniimpi ja on helpompi hyväksyä. SSS-hallituksen yhteiskuntasopimuksella on selkeä tavoite siitä, millä summalla on tehtävä tuottavuushyppy kansan kukkarosta kapitalistien kukkaroihin.

Ammattiyhdistysliike on työläisten välitön tuki ja turva, mutta sen johto on porvariston propagandan vanki. Siitä kertoo osallistuminen neuvotteluihin sopimuksesta, jolla alennetaan elintasoa, vaikka ay-liikkeen tehtävä on aina ollut päinvastainen. Nykyiset ay-johtajat todella suurpalkkaisina tietävät, että yhteiskuntasopimus ei kosketa heitä niin kauan, kun jäsenjoukko ei tiedä missä mennään, ei tiedä, että neuvotelaan vain yritysten voittojen kasvattamisesta.

Jo aikoja sitten SAK hyväksyi Sipilän esityksen, mutta vähän pienemmällä summalla, joka olisi sisällöltään hieman poikennut SSS-hallituksen esityksestä. Ei kelvannut. Toisaalla AKT ja EK änkyröivät eikä sopimusta syntynyt. Nyt EK on hylännyt AKT:n ja viides yritys saatiin käyntiin.

o o o  

Suurpääoman ajatushautomot ovat keksineet, että koko ay-liike on jäänne menneestä maailmasta. Ne väittävät, että palkat ja työehdot heikentävät kilpailukykyä. Joulun alla Hesarissa sanottiin, että työantajien EK:ssa on paljon turhautuneita. Heidän mielestä työntekijäin ajatukset ja toimintatavat eivät enää vastaa tätä päivää.

Hesarin toimittaja Teija Sutinen toteaa edelleen, että nyt johtajat näkevät historiallisen tilaisuuden. Pitkä taantuma on heikentänyt työntekijät, joten nyt työmarkkinoille voi kehittää uuden koreografian. On vain kirjoitettava sellaiset paikallisen sopimisen sävelet, että yritykset voivat tanssittaa palkkatyöläisiä mielensä mukaan.   

Turhautuneet johtajat haluavat päästä sopimusten yleissitovuudesta ja jo muutenkin olemattomasta irtisanomisjuojasta. He haluavat yksin paikallisesti päättää työehdoista. Heillä elää 30-luvun isäin henki: ”jos ei kelpaa saat mennä, portin takana riittää tulijoita”.

Kapitalistit sanovat, että teollisuuden kilpailukyvystä ollaan muista jäljessä aivan hurjasti. Esitetty luku vastaa täsmälleen teollisuuden maksamia palkkoja. Jos työt tehtäisiin ilmaiseksi, kilpailukyky olisi kunnossa. Jos se olisi tosi, silloin teollisuudella ei olisi elämisen mahdollisuuksia, eikä se voisi jakaa jo nyt mielettömiksi kasvaneita voittoja osinkoina!

o o o     

Kilpailukyky ei ole, eikä ole koskaan ollut työläisten asia. Yritystenvälisessä kilpailussa työantaja aina kehittää oman yrityksensä työntuottavuutta niin, että se on muita parempi. Tänään joku johtaa ja toiset seuraa, huomenna johtaa joku toinen, sitten taas joku muu. Näin kapitalistinen kilpailu toimii tai pitäisi toimia. Globaalissa kilpailussa pääomaresurssit ratkaisevat, suuret kaatavat pienet.    

Kapitalistit kuvittelevat, että joku ihmeen uusi koreografia voisi muuttaa jotain. Ei voi. SSS-hallitus kuvittelee, että tuhoamalla kaiken se pääsee kurjuuden maaliin. Ei pääse. Palkkatyöläisillä on käytössä voittamaton voima. Se pyörittää koko yhteiskuntaa tai sitten ei. Tarvittaessa ja lopulta se vaihtaa poliittiset ja ay-johtajat – ja panee maan asiat kuntoon.

Kai Kontturi