sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Uusi koreografia


Uusi koreografia – työläisten tanssittavaksi

Työläisten järjestäytyminen alkoi runsaat sata vuotta sitten perustamalla alkeellisia ammattiyhdistyksiä työnantajien hillitöntä mielivaltaa ja riistoa vastaan. Vuonna 1903 syntyi todellinen sosialidemokraattinen työväenpuolue, joka sai jo vuoden 1916 vaaleissa eduskuntaan enemmistön. Se aiheutti porvareissa pelkoa. Siksi he aloittivat heinäkuun 1917 suojeluskuntien perustamisen. Niiden vastapainoksi alkoi myös työväen järjestyskaartien perustaminen.

Työväenenemmistöinen eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat uudet kunnallislait ja kahdeksantunnin työaikalain. Sama eduskunta hyväksyi myös valtalain, joka mukaan Suomessa korkein valta kuuluu eduskunnalle. Venäjän porvarillinen väliaikainen hallitus, joka pääministerinä diktaattorin oikeuksin toimi Aleksander Kerenskin. Se hajotti väkivalloin Suomen eduskunnan ja määräsi porvarien riemuksi uudet vaalit.

Pian sen jälkeen lokakuussa 1917 Venäjällä tapahtui vallankumous. Suomen porvarit menettivät Venäjän tuen. Sen seurauksena helmikuussa 1918 alkoi Suomessa kansalaissota, luokkasota, joka jälkeen työväenliikkeen poliittisella ja ay-toiminnalle koitti kovat ajat. Suurta aktiivien joukkoa vietiin linnasta linnaan, mutta eräät työväenliikkeen johtajat, tannerilaiset, alistuivat porvarien valtaan ja saivat käsiinsä sosialidemokraattisen puolueen.

o o o

Toisen maailmansodan päätyttyä alkoi työläisille uusi vapaan toiminnan aika. Järjestäytyminen poliittisiin puolueisiin ja ammattiosastoihin kasvoi valtaviin mittoihin, vaikka tannerilaisuus, asevelisosialistien ansiosta työväenliikkeen kahtiajaosta tuli pysyvä. Siitä huolimatta maahan oli syntynyt vasemmistolainen voima, jolla niin sanottu hyvinvointivaltio rakennettiin.

Työläisten kannalta se ei ollut aina kivutonta. Koko sodanjälkeisen ajan työväenliikkeessä on häärännyt monenkirjava hajottajien joukot. Niitä on synnytetty tietoisesti, mutta useat ovat syntyneet tavallaan itsestään, sillä ensimmäiset porvarillisen propagandabakteerit istutetaan jo kirkollisessa kasteessa. 

Hajottajat ovat saaneet elinvoimansa tietoisesti tai tietämättään lukuisista porvareitten koti- ja ulkomaisista propagandalaboratorioista. Ne ovat saastuttaneet ihmisten mieliä mahtavan median ja jopa hollywoodilaisen unelmateollisuuden voimalla. Nyt saastumiseen uskoen oikeisto painaa päälle kaikella voimalla.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen vaatimus työmarkkinoille on ”Sopimus palkkojen ja työehtojen alentamista”. Kun se on ronskia, joku keksi sille nimen: ”Yhteiskuntasopimus”. Se on kauniimpi ja on helpompi hyväksyä. SSS-hallituksen yhteiskuntasopimuksella on selkeä tavoite siitä, millä summalla on tehtävä tuottavuushyppy kansan kukkarosta kapitalistien kukkaroihin.

Ammattiyhdistysliike on työläisten välitön tuki ja turva, mutta sen johto on porvariston propagandan vanki. Siitä kertoo osallistuminen neuvotteluihin sopimuksesta, jolla alennetaan elintasoa, vaikka ay-liikkeen tehtävä on aina ollut päinvastainen. Nykyiset ay-johtajat todella suurpalkkaisina tietävät, että yhteiskuntasopimus ei kosketa heitä niin kauan, kun jäsenjoukko ei tiedä missä mennään, ei tiedä, että neuvotelaan vain yritysten voittojen kasvattamisesta.

Jo aikoja sitten SAK hyväksyi Sipilän esityksen, mutta vähän pienemmällä summalla, joka olisi sisällöltään hieman poikennut SSS-hallituksen esityksestä. Ei kelvannut. Toisaalla AKT ja EK änkyröivät eikä sopimusta syntynyt. Nyt EK on hylännyt AKT:n ja viides yritys saatiin käyntiin.

o o o  

Suurpääoman ajatushautomot ovat keksineet, että koko ay-liike on jäänne menneestä maailmasta. Ne väittävät, että palkat ja työehdot heikentävät kilpailukykyä. Joulun alla Hesarissa sanottiin, että työantajien EK:ssa on paljon turhautuneita. Heidän mielestä työntekijäin ajatukset ja toimintatavat eivät enää vastaa tätä päivää.

Hesarin toimittaja Teija Sutinen toteaa edelleen, että nyt johtajat näkevät historiallisen tilaisuuden. Pitkä taantuma on heikentänyt työntekijät, joten nyt työmarkkinoille voi kehittää uuden koreografian. On vain kirjoitettava sellaiset paikallisen sopimisen sävelet, että yritykset voivat tanssittaa palkkatyöläisiä mielensä mukaan.   

Turhautuneet johtajat haluavat päästä sopimusten yleissitovuudesta ja jo muutenkin olemattomasta irtisanomisjuojasta. He haluavat yksin paikallisesti päättää työehdoista. Heillä elää 30-luvun isäin henki: ”jos ei kelpaa saat mennä, portin takana riittää tulijoita”.

Kapitalistit sanovat, että teollisuuden kilpailukyvystä ollaan muista jäljessä aivan hurjasti. Esitetty luku vastaa täsmälleen teollisuuden maksamia palkkoja. Jos työt tehtäisiin ilmaiseksi, kilpailukyky olisi kunnossa. Jos se olisi tosi, silloin teollisuudella ei olisi elämisen mahdollisuuksia, eikä se voisi jakaa jo nyt mielettömiksi kasvaneita voittoja osinkoina!

o o o     

Kilpailukyky ei ole, eikä ole koskaan ollut työläisten asia. Yritystenvälisessä kilpailussa työantaja aina kehittää oman yrityksensä työntuottavuutta niin, että se on muita parempi. Tänään joku johtaa ja toiset seuraa, huomenna johtaa joku toinen, sitten taas joku muu. Näin kapitalistinen kilpailu toimii tai pitäisi toimia. Globaalissa kilpailussa pääomaresurssit ratkaisevat, suuret kaatavat pienet.    

Kapitalistit kuvittelevat, että joku ihmeen uusi koreografia voisi muuttaa jotain. Ei voi. SSS-hallitus kuvittelee, että tuhoamalla kaiken se pääsee kurjuuden maaliin. Ei pääse. Palkkatyöläisillä on käytössä voittamaton voima. Se pyörittää koko yhteiskuntaa tai sitten ei. Tarvittaessa ja lopulta se vaihtaa poliittiset ja ay-johtajat – ja panee maan asiat kuntoon.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.