perjantai 19. helmikuuta 2016

Yhdysvallat sairastui


Neuvostoliiton hajottua Yhdysvallat sairastui elefanttitautiin

Englantilaisen BBC:n nettiuutisverkon seuraajat kaikkialta maailmasta äänestivät syyskuussa 1999 Karl Marxin kaikkien aikojen suurimmaksi ajattelijaksi. Heinäkuussa BBC:n Radio 4:n yli miljoonan kuuntelijan äänestyksessä Marx äänestettiin kaikkien aikojen suurimmaksi filosofiksi.

Suomen Kuvalehden numerossa 11/1953 oli päätoimittaja Ensio Rislakin pääkirjoitus Josef Stalinin kuoleman johdosta: ”Josef Vissarionovits Stalin on niitä maailmanhistorian suuria hahmoja, joiden persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutusvallasta maailman tapahtumien kulkuun kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen. - - - Suomalaiset ovat kiitollisia siitä, että Stalin on suuren valtiomiehenä suhtautunut suurpiirteisesti ja myötätuntoisesti kansaamme kohtaan ja kun hänen elämäntyönsä on nyt päättynyt, tässä maassa uskotaan, että hänen seuraajansa kunnioittaisivat siinäkin suhteessa Stalinin luomia perinteitä.”.

Tämän jälkeen Suomessa on tuskin ketään ja mitään, joita olisi enemmän väärennetty ja parjattu kuin viisikkoa Marx, Engels, Lenin, Stalin ja Neuvostoliitto. Se johtuu paitsi kapitalistien suunnattomasta pelosta ja syvästä tietämättömyydestä. Kapitalistit eivät koskaan ole säästäneet rahojaan, kun he ovat väärentäneet historiaa, ihmisten mielikuvia ja käynyt niin psykologista kuin konkreettistakin sotaa ihmisten ajattelun nujertamiseksi. Kaikki tämä oikeistolainen suunnaton vihamielisyys on itse asiassa vahva Neuvostoliiton ja sosialismin ylistys, sillä merkityksettömään ei ruutia kannata haaskata.

Marx ja Engels havaitsivat kuinka ihmiskunta on kehittynyt luonnon lakien tavoin. He huomasivat, että kun tuotantosuhteet muuttuivat tuotantovoimien kehityksen esteeksi, ne muuttuivat vastaamaan tuotantovoimien kehitystä ja tarpeita. Ihmisten suhteet tuotannossa ja tavat tuottaa elämisen tarvikkeita ovat vuosimiljoonien aikana muuttuneet luonnonvoimaisesti. Kapitalismi vaihtuu uuteen, kun kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan. Se tapahtuu viimeistään silloin, kun kapitalistinen yksityisomistus on muuttunut ihmisten tuotantovoimien kehityksen jarruksi ja kun ihmiset eivät voi enää elää entiseen tapaan eivätkä kapitalistit voi hallita entiseen tapaan.

Pahimmassa tapauksessa myös kapitalistinen järjestelmä loppuu yhteiskunnallisten kehityslakien voimalla. Joka tapauksessa se vaatii, että ihmiset syrjäyttävät tavalla tai toisella vanhan valtiovallan, ottavat haltuunsa poliisin ja armeijan. Rinnan sen kanssa tai sen jälkeen kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan ja alkaa uuden järjestelmän rakentaminen.    

Jos vallan valtaaminen tapahtuu spontaanisti, se voi olla todella verinen, sillä vapaaehtoisesti kapitalistit eivät luovu vallasta, joka turvaa heidän yksityisen omistuksensa. Mutta jos valta otetaan järjestäytyneesti, se voi tapahtua täysin verettömästi. Niin tapahtui Venäjällä, mutta kun koko poliisi- eikä armeijaa ehditty ottamaan vallankumouksen tehneiden haltuun, kapitalistit pyrkivät neljäntoista ulkomaan interventioiden tukemina ottamaan vallan takaisin. Siitä syttyi verinen sisällissota, joka päättyi vallankumouksellisten voittoon ja lopulta Neuvostoliiton muodostamiseen.  

Porvarillisen vallan kukistamisen johdossa oli Lenin. Hän oli ennen muuta merkittävä työväenluokan taistelun filosofian, strategian, taktiikan ja organisoitumisen teoreetikko, mutta myös niiden toimeenpanija. Siitä Lenin on saanut kapitalistisen maailman vihat niskoilleen.

Ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan vuoksi Venäjä oli alkeellisen maatalousmaana äärimmäisen köyhä. Maataloudessa oli jopa aivan yleisesti käytössä puiset aurat ja risusahrat, äkeet. Marx, Engels ja Lenin olivat koulutettuja ja kasvaneet hyvin voineissa porvarisperheissä. Siksi he olivat ylivertaisia teoreettisia ajattelijoita, teoreetikkoja. Stalin oli juopon suutarin poika. Koulun jälkeen hän meni pappiseminaariin, josta hänet erotettiin mielipiteidensä vuoksi.

Pappisseminaarin aikoihin hän oli jo tutustunut Marxin kirjoituksiin ja tutkimuksiin. Nuorena 24 vuotiaana hän oli perustamassa Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen Tbilisin komiteaa. Hän oli koko ajan käytännön toiminnassa joten hän oli ensisijaisesti käytännön ihminen, pragmaatikko. Niinpä 37 vuotiaana Lenin kuoleman jälkeen vuosina 1924–26 käytiin kiivas kädenvääntö siitä kuinka uuden rakentaminen toteutetaan. Stalinin edustama kanta voitti. Se edellytti suunnitelmataloutta.

Ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma hyväksyttiin 1927. Siitä alkoi maan kiivastahtinen sähköistäminen ja teollistaminen. Jo 1932 pelloille ilmestyivät ensimmäiset traktorit auroineen ja äkeineen. Seuraavana vuonna pellolla tulivat leikkuupuimurit. Koko 1930-luku oli kiivasta rakentamisen aikaa niin, että talous kasvoi huimat 400 prosenttia. Sisällissodasta huolimatta myös väestön kasvu kiihtyi keskimääräisestä vajaasta prosentista 1,3 prosenttiin vuodessa. Kuriositeettina mainittakoon, että vastaavaan väestön kasvuun Suomi ei ole koskaan päässyt.   

Kasvua epäilemättä osaltaan vauhditti Saksan sodan uhka, fasismin uho, joka sanoi hävittävän bolshevismin ja slaavilaiset ali-ihmiset. Lopulta sota alkoi. Toisessa maailmansodassa Saksalla oli maailman tehokkain salamasodan sotavoima. Se hävitti 70 prosenttia Neuvostoliiton Euroopan puoleisesta alueesta. Sota vaati 26 miljoonaa neuvostoihmisen hengen muista suunnattomista vammoista ja menetyksistä puhumattakaan. Päämäärätietoisen suunnitelmatalouden ansiosta sota päättyi Saksan täydelliseen tappioon.

Neuvostoliitossa vuosien 1927–1953 välisenä aika Stalin oli maan talouden ja armeijan johdossa, se oli nopean kehityksen ja kasvun aikaa. Äärimmäisen lyhyessä ajassa maa kasvoi sodan mittaamattomista menetyksistä huolimatta maailma toiseksi suurimmaksi teollisuusmaaksi, jossa kukoistivat tieteet ja taiteet. Tämän tosiasian koko maailma varauksettomasti tunnisti. Vastaavaa kehitystä ihmiskunta ei ole aiemmin, eikä koskaan tai missään nähnyt tai kokenut eikä tule koskaan enää näkemään. Nyt näistä saavutuksista Stalin on saanut koko kapitalistisen maailma vihat niskoilleen.

Ensimmäisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana painotettiin energian ja raskaanteollisuuden ensisijaisuutta. Stalinin kuollessa vuonna 1953 Neuvostoliitto oli jo suurvalta, jonka koko maailma tunnusti. Sillä oli vahva puolustuslaitos, tukeva taiteen, tieteen, talouden perusta. 25 vuodessa kaudella 1927–1953, Neuvostoliitossa oli toteutettu sellainen rakennustyö ja yhteiskunnallinen kehitys, joka tekee Stalinista ihmiskunnan historian kaikkien aikojen suurimman valtiomiehen.   

Suunnitelmallinen raskaan teollisuuden rakentamisen viisi kautta oli osoittanut jopa mielikuvituksen rajat ylittäväksi menetykseksi. Siitä neuvostokansat laajalti ylpeilivät ja osoittivat maan johdolle varauksetonta kunnioitusta, jossa oli jopa yksilöpalvonnan merkkejä. Se ei miellyttänyt uutta Nikita Hruštšovin hallintoa. Siksi se kritiikissään esitti, että Stalinin olisi pitänyt tuomita ja estää kansan spontaani, ansaittu ihailu.

Stalin kritiikin kansat tunsivat kohdistuvana itseensä ja pitivät sitä loukkaavana.  Hruštšovin kritiikki raotti ovea, joka ajan kuluessa johti maailmanlaajuiseen mielikuvituksen rajat ylittävään ja mittasuhteiltaan uskomattomaan parjauskampanjaan, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Todellista historiaa tuntemattomat on helppo harhauttaa, pettää. Kapitalismille on vaarallista tunnustaa Stalinin saavutukset sosialismin rakentamiseksi. 

Kritiikkinsä vuoksi maan johto oli menettänyt luottamustaan. Näyttää siltä, että neuvostokansojen henkinen selkäranka olisi katkennut. Seuraukset olivat dramaattiset. Taloudessa jatkettiin pitämällä painopiste edelleen raskaassa teollisuudessa. Kulutustavarat unohdettiin sivuraiteille. Niinpä taloustieteilijät joutuivat pohtimaan mitenkä kansat saadaan pysymään edelleen innostuneina sosialismin rakentamiseen, miten ihmiset saadaan mottivoitua. Asiantilan korjaamiseksi Hruštšovin johtama uusi puolue julkaisi ”suunnitelman” sosialistisen innostuksen palauttamiseksi. Vuonna 1961 se julkaisi päätöskokoelman nimellä ”Tie kommunismiin”. Sen mukaan Neuvostoliitto siirtyy viimeistään 1980-luvun alussa sosialismista kommunismiin.

Neuvostokansat kuitenkin tiesivät, että kun sosialismikaan (jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle työnsä mukaan) ei ole vielä valmis, niin kaksikymmentä vuotta siirtymiseksi kommunismiin (jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan) on aivan liian lyhyt. Kansat tiesivät, että tavoitteesta puutui tieteellinen perusta ja todellisuuden taju. Siksi luottamus rakoili entistä pahemmin. Välinpitämättömyys sai jalansijan. Kaiken tämän rinnalla kasvoi neuvostokansojen tyytymättömyys kulutustavaroiden puutteisiin.

1980-luvulla alkaneesta kehityksestä Neuvostoliitossa kertovat omaa kieltään kylmänsodan osapuolten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton odottamaton lähentyminen. Mihail Gorbatshov vieraili Kanadassa 1983. Gorbatshovin nimitettiin NKP:n pääsihteeriksi 1985. Gorbatshovin ja Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin tapaaminen tapahtui heti 1985. Gorbatshov teki uuden matkan, Reaganin isännöimään Valkoiseen taloon, vuonna 1988. Erikseen julkisuudessa on vielä korostettu Gorbatshovin hyviä keskusteluyhteyksiä Reaganiin ja varapresidentti George H. W. Bushiin.

1980-luvulla syntyi neuvostokansoja houkutteleva suunnitelma talouden uudistaminen (perestroika) ja sitä seurannut uusi ajattelu ja avoimuus (glasnost) sekä uusi ajattelu (novoje mishlenie). Tästä huolimatta mitään talouden uudistusta ei tehty, mutta avoimuus ja uusi ajattelu antoivat mahdollisuuden historian vääristelyyn ja sosialismin vastaiseen propagandaan. Kaikesta huolimatta 1991 suoritetussa kansanäänestyksessä 78 % 113,5 miljoonaa henkeä äänesti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton, Neuvostoliiton säilyttämisen puolesta. 

Vuoteen 1991 mennessä Mihail Gorbatshov oli luonut olosuhteet ja antoi Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajille tilaisuuden sopia Neuvostoliitosta eroamisesta. Se myös tehtiin ja merkitsi äänestäjien julmaa petosta, Neuvostoliiton hajottamista. Tästä eropäätöksestä Venäjän presidentti Boris Jeltsin ilmoitti ensimmäisesi Bushille ja vasta sen jälkeen Gorbatshoville. Vuonna 1991 Jeltsin ilmoitti lisäksi, että Venäjällä talous vaatii shokkihoidon, uudistusohjelman. Ohjelman, jota Yhdysvallat ja Kansainvälinen valuuttarahasto suosittelevat.

Shokkihoito merkitsi uutta mittaamatonta kansan pettämistä ja valtavan kansantalouden yhteisomistuksen yksityistämistä. Se romutti sosialistiset rakenteet, turvaan ja palvelut. Seuraukset olivat ennen kokemattomat. Neuvostoliitossa sisällis- ja maailmansodan menetyksistäkin huolimatta vuoden 1919 väestö kasvoi 138,0 miljoonasta 293,7 miljoonaan vuonna 1991. Keskimääräinen vuosikasvu oli 1,57 prosenttia. (Suomessa vastaava luku oli 0,83 %/v) Sen jälkeen ja ensimmäisen kerran entisten neuvostotasavaltojen yhteenlaskettu väestö oli supistunut. Vuonna 2012 väestöä oli yhteensä enää 262,8 miljoonaa. Menetys oli 30,9 miljoonaa henkeä, 10,5 %.

Saksa ei Hitlerin johdolla kyennyt tuhoamaan Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa. Nyt aihetodistukset viittaavat siihen, että Yhdysvallat onnistuivat hajottamaan Neuvostoliiton, mutta samalla itse sairastui elefanttitautiin. Siksi se kuvittelee kykenevänsä tallaamaan kaikki jalkoihinsa. Se ei ole oppinut mitään Vietnamissa eikä Lähi-idässä.

Neuvostoliiton kokemukset ovat tulevaisuudelle arvokas kokemus, samoin kuin sen petoksella hajottaminen on ollut ja on edelleen väestölle tuskallinen ja karvas pettymys. Neuvostoliiton kokemuksista on paljon, jopa runsain mitoin todella hyödyllistä opittavaa.

Kai Kontturi

Lähteet: Stalin: Leninismin kysymyksiä, Fokus, Otava 1973, NKP:n XXII edustajakokous 1961”Tie kommunismiin”, Helsingin Sanomat 3.10.1999 ja 12.8.2005, Wikipedia, CIA, The Word Facktbok.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.