13.3.16

Rahaa on


KÄRSI, KÄRSI KIRKKAAMMAN KRUUNUN SAAT

Kautta maailmansivu on sanottu, että suurituloisia Suomessa on vähän. Niinpäs onkin. Verotietojen 2014 mukaan heitä oli vain 9 % tulonsaajista joten heidän verojen korottamisella ei yhteiskunta saa mitään vaikuttavaa lisää. Tähän iänikuiseen hokemaan kaikki uskovat, mutta usko ei ole koskaan tiedon väärtti.

Tällä pienellä joukolla on niin suuret tulot ja pienet verot, että heikkopäistä hirvittää. Palkansaaja, jonka kuukausipalkka oli 3 600 euroa, maksoi siitä veroa 32,7 %. Suurituloisten pienen joukon tulot olivat kuukaudessa vähintään 4 584 euroa ja ylärajana oli taivas. Suurituloisten ylimmässä ryhmässä tulot olivat kuukaudessa keskimääräinen 59 101 euroa, josta he maksoivat veroa onnettomat 32,9 %. Siis saman kuin 16 kertaa vähemmän ansainnut, raskaita töitä tehnyt rakennusmies.

Jos suurituloisten pienen joukon valtavat tulot verotettaisiin oikeudenmukaisesti, niin heidän nykyinen keskimääräinen veroprosenttinsa nostettaisiin 31,2 %:sta 51,3 %:iin. Sen jälkeen heidän kuukauden nettotulonsa olisi alimmasta ryhmästä ylimpään 3 753 - 11 820 euroa. Mutta mikä tärkeintä, tällä pienellä veroremontilla pieni suurituloisten ryhmä voisi helposti osallistua nykyisen taloustilaenteen talkoisiin lisää verotuloja 7,8 miljrdia euroa.

Toisaalta yritysten verotus on täysin poskellaan. Yritysveron keventämistä on perusteltu työllisyydellä. Kaikki varmaan muistavat, että Kataisen-Urpilaisen hallituksen viimeistä yritysveron alennusta perusteltiin kilpailukyvyllä ja sen dynaamisilla työllisyysvaikutuksilla. Tänään tiedetään, että metsään meni, mutta kapitalistit rikastuivat.

Sipilän-Stubbin-Soinin hallituksen kilpailukykyloikka ja sen dynaamiset työllisyysvaikutukset ovat täsmälleen samaa höpinää. Hallitus ei voi hoitaa yritysten kilpailukyvystä. Ne tekevät sen itse kilpailemalla toistensa kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kulloinkin paras yritys voittaa. Kilpailussa suomalaisyrityksillä on ylipääsemättömiä ongelmia – ne toimivat kaukana suurten läntisten maiden markkinoista, periferiassa, lisäksi niillä on aivan liian pienet resurssit, pääomat.

Yritysten verotus ei vaikuta mitään niiden kilpailukykyyn. Näin siksi, että yrityksiä verotetaan voitosta eli siitä mitä myynnin, kulujen ja poistojen jälkeen on jäänyt viivan alle. Voiton yritykset jakavat pieneltä osin investointeihin, pääasiassa kuitenkin omistajilleen osinkoina.  

Niin kauan, kun Suomea on rakennettu, yritysten voitoista on kannettu veroa 50 %. Vuoden 1990 jälkeen se on alennettu nykyiseen 20 %:iin. 2014 toimintaylijäämä oli Tilastokeskuksen mukaan 38,7 miljardia euroa, josta vero on 7,7 miljardia euroa. Jos palattaisiin vanhoihin hyviin aikoihin, yritysten voitoista kannettaisiin veroa 30 % enemmän. Se toisi lisää tuloa 11,6 miljardia euroa.

Jos SSS-hallitus katsoisi kansallisia eikä vain harvojen suurituloisten ja omistajakapitalistien etuja, sillä olisi helposti käytettävissä 11–19 miljardia euroa. Viime vuoden puolessavälissä ulkomailla oli suomalaista rahaa 754,4 miljardia euroa. Vuonna1990 ulkomailla oli vain 27,5 miljardia. Kasvu on siis ollut päätähuimaava, keskimäärin 30,2 miljardia joka herran vuosi, kun yritysmyynnit ja voitot valutetaan pois maasta. Rahaa on siis vaikka millä mitalla.

Näihin suuriin suomalaisten työllä syntyneisiin rahoihin pääministeri Sipilä ei suurin surminkaan suostu koskemaan, sillä hän joutuisi miljooniensa kanssa mukaan maan ”pelastustalkoisiin”. Joten uskovana miehenä Sipilä ajattelee, kuten hurskaat miehet kautta maailmansivu ovat hokeneet kansalle raamatullista mantraa; kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.