HÄIKÄILEMÄTÖNTÄ HISTORIN VÄÄRENTÄMISTÄ
TV:ssä alkaa (24.5.16) kolmiosainen Ranskalainen dokumentti
”Historiaa: Stalin”. Katso-lehden mukaan ohjelma kertoo Stalinin johtaman
Venäjän verisen historian. Lehden esittelyssä sanotaan, että yleisen arvion (!)
mukaan Neuvostoliitossa kuoli kymmeniä miljoonia pakkotyöhön, nälkää ja
teloituksiin. Mikäli esittely vastaa, ja miksi ei vastaisi, esitettävää
ohjelmaa, niin kyseessä ei olekaan dokumentti vaan fiktiivinen, vilkkaan
mielikuvituksen tuottama historian väärennös.
Kaikki siis lähtee yleisestä arviosta. Se tarkoittaa, että
ohjelman tekijät eivät ole halunneet koskea pitkällä tikullakaan historian
faktoihin. Heidän tavoitteenaan on vain demonisoida Neuvostoliiton historia ja
sen ohella myös nyky-Venäjä. Ohjelma on osa sitä laajaa kampanjaa, jota Venäjää
vastaan käydään aggressiivisesti ja sapeleita kalistellen.
Jokainen joka vähänkin tunteen Venäjän ja Neuvostoliiton
historiaa tietää, ettei keisarillisten valtarakenteiden, maa- ja
lääniruhtinaiden, heidän valtavan virkamieskuntansa, vanhan armeijan, poliisin
ja laajan maaseudun ns. riistäjätalonpoikien, kulakkien (nyrkkien) vastarinnan
murtaminen ollut pelkkä jutustelujuttu. Heidän vastarintansa ja ilkivaltansa
mm. elintarvikkeiden piilottaminen paikoin jopa niiden tuhoaminen aiheuttivat
runsaasti puutetta ja vahinkoa.
Yleensä, kun vankien määriä tarkastellaan eri maissa, vertailuna
on vankien määrä sataatuhatta asukasta kohden. Esimerkiksi vuonna 2007
Yhdysvalloissa oli 766 vankia sataatuhatta asukasta kohden.
Neuvostoliitossa pantiin mahdollisimman vähän porukkaa
rautoihin tai pakkotyöleireille. Syy on yksinkertainen. Maa oli valtava ja
väkeä vähän siksi jokainen kynnelle kykenevä oli saatava tuottavaan työhön.
Niinpä norjalainen kriminologi Nils Cristie, tohtori Erkki Vettenniemen ja
Jukka Rislakki osoittavat, että vaikeimpina aikoina l930-luvulla
Neuvostoliitossa oli 610 vankia sataatuhatta asukasta kohden.
Näistä luvuista ei päästä kymmeniin miljooniin vaikka kuinka
mieli tekisi. Niihin päästään vain mustan, häikäilemättömän ja lennokkaan
mielikuvituksen siivittämillä valheilla. Tehdään poliittista historian
väärennöstä.
Samaan viittaa myös Neuvostoliiton väestökehitys. Vuonna
1920 sen väestö oli 139,4 miljoonaa. Tästä lähtien historian väärentäjät sanovat,
että 1920- ja 1930-luvuilla Neuvostoliitossa tapettiin eri tavoin 31 miljoonaa
henkeä. Lisäksi 2. maailmansota tappoi 26 miljoonaa henkeä. Näin vuonna 1945
Neuvostoliiton koko väkiluku olisi ollut 82,4 miljoonaa, josta aikuisväestöä 65,8
miljoonaa.
Sota raunioitti 70 % Euroopan puoleisesta maasta. Tällaisella
joukolla jälleenrakentaminen olisi vaatinut kymmeniä vuosia, mutta tuhot
korjattiin pääosin kymmenessä vuodessa ja tehtiin paljon, paljon enemmänkin,
mentiin jopa avaruuteen.
Väestötilastot kertovat, että vuonna 1938 väestöä oli 170,0
miljoonaa. Kasvuvauhdin perusteella ja ilman sotaa vuonna 1945 väestöä olisi
ollut 184,4 miljoonaa, mutta sodassa menetysten jälkeen väestöä oli 158,2
miljoonaa, josta aikuisväestöä 126,6 miljoonaa. Stalinin kuollessa 1953
väkiluku oli jo 180,3 miljoonaa, josta suurten ikäluokkien jälkeen
aikuisväestöä 131,6 miljoonaa.
Suomen väkiluku kasvoi kaudella 1920–1991 keskimäärin
vuodessa 0,83 %. Kaikki asiakirjat tietävät, että vuonna 1991 Neuvostoliiton väkiluku
oli 293,7 miljoonaa, joten sodasta huolimatta väestö kasvoi 154,3 miljoonalla
keskimäärin vuodessa 1,56 %. Kasvuvauhti Suomeen verraten oli kaksinkertainen.
Stalinin johtaman Venäjän verinen historia on pelkästään
julmaa historian väärentämistä. Vain Natsi-Saksan häikäilemätön hyökkäyssota
muodostui veriseksi. Sen neuvostoarmeija kansan tuella voittoisasti lopetti.
Samalla se lopetti verisen fasismin keskitysleireineen koko Euroopasta.
Stalinin aikana Neuvostoliitto kasvoi kurjuudesta, alikehittyneestä
puuauroilla kyntäneestä ja risusahroilla äestäneestä nykyaikaiseksi
leikkuupuimureiden hallitsemaksi maatalousmaaksi, teollisuuden, tieteen ja
taiteen kiistattomaksi suurvallaksi – myös sotilaallisesti. Vastaavaa
yhteiskunnallista kehitystä ihmiskunnan historia ei tunne.
Kapitalismissa historiankirjoitus ei harrasta väärentämistä
huvin tai pelkän pahuuden vuoksi. Väärentämisen syynä ovat kapitalismin
suunnattomat ongelmat, kansojen kasvava työttömyys, pahoinvointi ja
näköalattomuus. Syynä on pelko, että kansat huomaavat ongelmien johtuvan
kapitalistisesta yksityisomistuksesta, joka on sen vuoksi lakkautettava.
Kapitalismissa historian väärentäjät tietävät, että suuressa hädässä tarvitaan
suuria valheita, niinpä mitä suurempi valhe sitä uskottavampi.
Suomen Kuvalehti numerossa 11 vuonna 1953:”Josef
Vissarionovitsh Stalin on niitä maailmahistorian suuria hahmoja, joiden
persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutuksesta maailman tapahtumien kulkuun
kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen.”. Kaksikymmentä vuotta
myöhemmin kaikki muuttui. Ilmestyi romaani, romaani, joka on aina fiktio. Se
antoi Stalinin ja sosialismin vastustajille idean. Se käynnisti länsimaisen
propagandamyllyn, joka on tietoisesti, mitään häpeämättä ja voimalla
väärentänyt ja väärentää historiaa.