Kiky

Kilpailukykysopimus – siis mikä

Pääministeri Sipilän hallitus edellytti, että kilpailukykyä on parannettava merkittävästi talouskasvun ja viennin lisäämiseksi. Se vaatii työntuottavuuden parantamista, yksikkötyökustannusten supistamista, palkkojen jäädyttämistä, työajan pidentämistä ja työehtojen paikallista sopimista vain niin saadaan uusia työpaikkoja.

Ay-liike ei tunnu ymmärtävän, että kapitalismi on luokkayhteiskunta, jossa kapitalistit omistavat yhteiskunnassa määräävät osat pääomaista. Kapitalisti yksin suvereenisti päättää mihin hän rahansa sijoittaa. Pääoma on aina elotonta. Saadakseen siihen tuotannossa eloa hänen on palkattava monen sorttisia työläisiä. Mitä halvemmalla hän onnistuu työläiset palkkaamaan, sitä suuremman osan hän kahmaisee työnarvosta lisäarvona, voittona.

Ay-liike ymmärsi, että hallituksen vaatima kilpailukykysopimus heikentää palkansaajien palkka- ja työehtoja. Sen hyväksyminen olisi selän kääntämistä palkansaajille, jäsenistölle. Lopulta hallitus tarjosi syötiksi palkkaveron alennuksia. Ay-liike nielaisi syötin koukkuineen.

Vastuu yrityksiin sijoitettujen pääomien kilpailukyvystä, niiden talouskasvun lisäämisestä ja uusista työpaikoista ei ole ay-liikkeen. Vastuu on yksin omistajakapitalistien, jotka voivat siirrellä ja myös siirtelevät pääomiaan mielensä mukaan. Kun Suomea valmisteltiin EU:n, aloitettiin teollisuuden rakennemuutos. Yrityksiä ajautui konkurssiin, kannattavia lopetettiin muuten tai vietiin pois maasta.

Kansantaloustieteilijöiden ongelma, niin merkilliseltä kun se kuulostaakin, on se, että he eivät osaa laskea työn tuottavuutta. Se on salaisuus, joka on vain yritysten hallussa ja kullakin vain omansa, sillä se on yritysten välisen kilpailun tärkein tekijä. Kaikesta huolimatta työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto jaetaan tehdyillä työtunneilla. Suurin ongelma tulee siitä, että kaikki kuvittelevat, että bkt on jotain, vaikka se on puolet Kansantalouden tilinpidon kokonaistuotannosta. 

Kaudella 2005–2014 kokonaistuotanto kasvoi 9,7 % ja työn tuottavuus 15,4 %. Sen vuoksi työn määrä väheni 4,9 %. Teollisuudessa tuotanto kasvoi 8,8 %, mutta työn tuottavuus 32,1 %. Sen seurauksena tehdyn työn määrä väheni 126,1 miljoonaa tuntia, 17,7 %. Näin yksin teollisuudessa palkka- ja sivukulut siis yksikkötyökustannukset supistuivat yhteensä 3,95 miljardia euroa.

Aina, kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa hitaammin työ lisääntyy, mutta kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin työ vähenee. Kun tätä ei tiedetä, sopimukset tehdään silmät ummessa.

Lisäksi ay-liike sekaantui asioihin, jotka eivät sille kuulu ja tuli julkeasti petetyksi. Se ei halua nähdä, että palkkojen ja työehtojen huonontamisessa on käynnissä kansainvälinen kilpajuoksu. Joskus vauhti on kova, joskus hitaampi.

Hallituksen kilpailukykysopimus on jyrkässä ristiriidassa työllisyystavoitteiden kanssa, mutta hyvässä sovussa kapitalistien voitontavoittelun kanssa.

 

Kai Kontturi