28.7.16

Kehityksen jarru


KAPITALISTINEN OMISTUS – KEHITYKSEN JARRU

Jokaiselle on selvää, että enemmistöllä maailman maista ei ole teoreettisiakaan mahdollisuuksia täydelliseen omavaraisuuteen. Sekin lienee selvää, että omavaraisuuden aste voi olla matala tai korkea. Suurimman osan ja enemmänkin rajusti kasvaneesta tuonnista olisimme voineet tehdä itse ja siten vähentää työttömyyttä, kasvattaa lisäarvoa ja lisätä julkisia tuloja.

Ilman laaja ja monipuolista kotimarkkinatuotantoa olemme yhä pahenevassa pulassa. Suomalaiset suuryritykset ovat pieniä ja heikkoja ylikansallisiin suuryrityksiin verraten. Siksi vapaakauppa on johtanut pk-yritysten häviöön, omavaraisuuden alenemiseen ja kansantulon heikentymiseen.

Kansatalouden tilinpidon mukaan vuonna 2015 kokonaistuotanto oli 387,4 miljardia euroa. Se jakaantuu kahteen osaan. Ensin on tavaravarastoihin sijoitettu kapitalistien ikioma pääoma 161,2 miljardia euroa, jonka osuus kasvoi 8,9 miljardia euroa. Tämä pääoma on kulutettu ja tuotettu kaksi kertaa. Toisen on kansantulo 226,2 miljardia euroa, jonka osuus supistui 8,9 miljardia euroa. 

Kansantulo puolestaan jakaantuu neljään sektoriin. Ensimmäisenä ovat nettopalkat 38,6 miljardia euroa, joista on jättimäiset palkat on siirretty lisäarvoon, kun ne eivät sitä tuottaneet. Vuoteen 1990 verraten palkkojen osuus kansantulosta väheni 15,0 miljardia euroa, 28,0 %. Toisena julkinen sektori, jonka osuus väheni 6,9 miljardia euroa, 9,3 %. Kolmantena on sosiaaliturva, jonka osuus suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen ja lisääntyneen työttömyyden vuoksi kasvoi 7,7 miljardia euroa, 38,5 %. Neljäntenä kapitalistien voitot, joiden osuus kasvoi 14,2 miljardia euroa, 18,30 %.    

Kansantulosta vain kapitalistien osuus on kasvanut. Tässä on korostettava, että kansantulossa ei ole senttiäkään kapitalistien sijoittamaa pääomaa. Se on pelkkää ihmisten työtä, jonka arvosta työtekijät saavat yhä pienemmän osan palkkana, loppu on lisäarvoa, joka jaetaan kolmeen osaan.

Aiemmin lisäarvo oli yksin kapitalistien voittoa, mutta nykymaailmassa se, kuten palkatkin, joutuu veroina ja maksuina uudelleenjakoon. Koko väestön kannalta viimeisen 25 vuoden aikana niin kansantalouden kaikki keskeisten osien trendit osoittavat alaspäin.

Näistä porvarilliset kansantaloustieteilijät eivät tiedä mitään sillä yliopistoissa heidät on koulutettu varsin rajoitetulle alueelle. Heillä ei ole lupa tarkastella kansantaloutta kuin bruttokansantuotteen (bkt) perusteella. Vuonna 2015 bkt oli kokonaistuotannosta vain (207,2 mrd.e) 53,5 %.

Porvarillisten taloustieteilijöiden mukaan kokonaistuotannon ja bkt erotus 183,2 miljardia euroa ei kuulu heille eikä meille, kun se on tuotettu kolmansissa yrityksissä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä missä ne ovat. Paljonko niissä on pääomaa, työtekijöitä, palkkoja, voittoa jne. sitäkään kukaan ei tiedä. Vain välkyimmät tietävät, että niitä ei ole olemassakaan.

Bkt on eräänlainen YK:ssa tehty sopimus, joka voidaan enemmän tai vähemmän vetää hatusta, jolloin myös tuo erotus tulee samasta hatusta. Jos taloustieteilijät haluaisivat tai uskaltaisivat, he voisivat varsin helposti (se ei ole mitään avaruustiedettä!) tehdä kansantalouden tuloslaskelman ja oikean tiedon puute katoaisi.

Porvarilliset talousoppineet eivät tiedä eivätkä ymmärrä maailman yksinkertaisinta ja selvää asiaa, sitä, että kaikki tavarat tuotetaan varastoihin. Niistä ne myydään tilausten ja kysynnän mukaan. Jos kysyntää on paljon, tuotantoa lisätään, mutta jos kysyntä on heikkoa, tuotantoa supistetaan. Ongelma on suuri, sillä varastoissa on paljon pääomaa. Säästääkseen tyhjän panttina seisovaa pääomaa jokainen yrittäjä tavoittelee kysyntään parhaiten sopivaa varastoa. Kaikki tämä on taloustieteilijöille suorastaan elämää suurempi mysteeri.

Kansantaloustieteilijät ja asiantuntijat on opetettu unohtamaan kansalle tärkeät asiat. Heidän pitää unohtaa mikä on saanut aikaan ilmiselvät kehitystrendit. He eivät saa kertoa, että tuloerojen kasvu on seurausta vapaakaupasta. Vapaakauppa on aiheuttanut tuottavuutta hitaamman tuotannon kasvun, jota seuraa, on seurannut, työn väheneminen, alati kasvava työttömyys.

Kansantaloustieteilijät ja asiantuntijat eivät saa kertoa sitäkään, että tuloerojen kasvua on lisännyt kapitalistien itselleen ja johtajilleen maksamat jättipalkat, sekä niiden alhainen verotus. Myös yritysverojen alentaminen 50 prosentista 20 prosenttiin on kasvattanut kapitalistien tuloja huikeasti. 

Palaamalla takaisin vienti- ja tuontitullien aikaan, saataisiin rajasuoja pk-yrityksille. Se parantaisi omavaraisuutta, kotimarkkinatuotantoa, joka on kaikkea muuta kuin harhainen ajatus. Se parantaisi työllisyyttä ja tasaisi tulonjakoa. Kehitystrendit kääntyisivät positiiviseen suuntaan. Mitä korkeampi on omavaraisuus, sitä suurempi on riippumattomuus. Se on myös monipuolista turvallisuutta.

Mitä tulee kuuden tunnin työpäivään palkkaa alentamatta, se helpottaisi ainakin tilapäisesti alati pahenevaa työttömyystilannetta. Kuuden tunnin työpäivästä on 70-luvun lopulta ja 80-luvun alusta kokemusta. Silloin todettiin, että se paransi työn tuottavuutta 15 - 30 prosenttia. Näin sillä olisi myönteinen merkitys hyvinvoinnille ja kansanterveydelle, mutta työllisyyttä se ei paranna.

Kapitalismi siirtyessään tullisopimusten ajasta vapaakaupan aikaan, se liitti maailman kapitalismin korkeimpaan ja viimeiseen vaiheeseen, imperialismiin, jossa valtiot ja ylikansalliset suuryritykset voivat vapaasti, jättimäisten pääomiensa turvin toteuttaa laajentumispyrkimyksiään. Mutta samalla se syntyi tilanne, jossa suurten yhteentörmäyksillä on todella kohtalokkaat seuraukset.

Niinpä itse kunkin kannattaa miettiä, kumpi on parempi, elää omavaraisena vai elää kituuttaa suurten armoilla. Sen globaalina trendinä näkyy kansan köyhtyminen ja pahoinvointi, vain rikkaat rikastuvat ja voivat hyvin. Parhaimmillaan mietiskely voi päätyä siihen vääjäämättömään tulokseen, että vapaakauppa ja kapitalistinen omistus ovat kehityksen jarru.    
 
Kai Kontturi

25.7.16

Selvitymisstrategia


UUSI SELVITYSMISSTRATEGIA

Poliitikkona tunnettu, entinen ministeri, Suomen pankin johtokunnan jäsen, pankinjohtaja, valtiotieteen tohtori Ele Alenius on vidoin ryhtynyt ajattelemaan. Hän kirjoittaa (HS 23.7.16), että ihmiskunta tarvitsee uuden selviytymisstrategian. Se tarkoittaa, vaikka hän jättää sen sanomatta, että ihmiskunta tarvitsee kapitalismia korvaavan uuden selviytymisstrategian. Tässä Alenius on ihan oikeassa.

Hän korostaa, että uusi strategia ei edellytä tuotannon eikä yksityisen yritystoiminnan lopettamista. ”Se edellyttää kuitenkin, että kehitykselle välttämättömän henkisten ja aineellisten investointien rahoitusjärjestelmä siirtyy yksityisten pankkien ja sijoittajien hallinnasta yhteiskunnan vastuulle”. Selkokielellä – yksityiset pankit ja pääomat on siirrettävä yhteiskunnan haltuun ja vastuulle. 

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Viimevuonna oli pääomaa tuotantovälineinä ja tavaravarastoina yhteensä 707,1 miljardia euroa. Jos yksityistä yritystoimintaa on ronskisti arvioiden 20 %, niin sijoittajilla olisi tuotantopääomaa 566 miljardia euroa. Tämän päälle tulevat sijoitusrahastojen, vakuutusyhtiöiden ja pankkien todelliset ja virtuaaliset pääomat, joiden mieletöntä määrää tuskin kukaan tietää. Lienee selvää, että näilläkin sijoittajilla on omistuksessaan valtavat pääomat.

Alenius ei edes yritä selittää kuinka koko ’kehitykselle välttämätön rahoitusjärjestelmä’ voisi siirtyä yhteiskunnan vastuulle. Suostuisivatko omistajat ihan vain hyvän hyvyyttään luopumaan omistuksistaan uuden yhteiskuntafilosofian, humaanin sivilisaation rakentamisen ja maapallon suojelemisen, planetaarisen ajattelun, planetarismin vuoksi? Sellaista päivää tuskin tulee, eikä tule.

Hän sanoo, että ajatellessa ihmiskunnan tähänastista historiaa, tiedettä ja teknologiaa on syytä ottaa peruslähtökohdaksi uusi yhteiskuntafilosofia. Hyvä! Mutta entä se ihmiskunnan tähänastinen historia, siitä hän ei suostu sanoman mitään. Saksan juutalainen Karl Marx totesi aikanaan, että koko ihmiskunnan tähänastinen historia on luokkataistelun historiaa. Englannin BBC Radion 4 vuoden 1999 kyselyn mukaan Marx on vuosituhannen suurin ajattelija. Seuraavan vuoden 2005 kyselyyn vastasi yli miljoona radion kuuntelijaa, joiden mukaan Marx on kaikkien aikojen suurin filosofi.  
 
Marxin filosofia on dialektinen materialismi. Sen mukaan maailma on materiaalinen ja kehittyy vastakohtien taisteluna, alemmasta ylempää. Ihmisten välinen vastakohtaisuus perustuu materian omistamiseen ja omistamattomuuteen, pääoman omistajiin ja pakkatyöläisiin. Ne muodostavat kapitalistisen yhteiskunnan pääluokat, jotka taistelevat tuotannon tulonjaosta.

Jos valtiotieteen tohtori Ele Alenius olisi ajatellut asian loppuun, hän olisi tunnustanut sen tosiasian, että rahoitusjärjestelmä siirtyy yksityisten pankkien ja sijoittajien hallinnasta yhteiskunnan vastuulle vain siinä tapauksessa, että palkkatyöläiset luokkana niin päättää. Sitä ajatusta Alenius ei hyväksy, kun se on vallankumouksellinen. Näin Aleniuksen ajatus uudesta selviytymisstrategiasta muuttuu vastakohdakseen. Se ei salli tuotannon eikä yksityisen yritystoiminnan lopettamista joten se on osa kapitalismin kuvitteellista selviytymisstrategiaa.

Kai Kontturi

23.7.16

Vapaakauppa


VAPAAKAUPPA TUOHOAA

Kokoomuksen suurimassa äänenkannattajassa eräs kolumnisti kirjoitti (HS 9.7.16), että vapaakaupan vastustaminen on taas trendikästä, vaikka omavaraisuus on harhainen ajatus. Hän jatkaa ikään kuin varmuuden vuoksi, että nykymaailmassa kansallinen omavaraisuus on mahdottomuus.

Kirjoittaja ei ole huomannut, että maailman suuryritykset ovat havitelleet vapaakauppaa ainakin lähes kaksisataa vuotta. Nykymaailmaa on tietoisesti muutettu suuyritysten omistajien lobbauksen ansiosta siihen suuntaan, että GATT, maailma tullisopimus, lopetettiin ja korvattiin WTO:lla maailman vapaakauppasopimuksella.  

Aiemmin tällainen suurpääoman vaikutusvallan laajentaminen tapahtui sotimalla. Nyt sen pitäisi tapahtua rauhanomaisesti. EU:ssa vapaakauppaa sanotaan rauhanprojektiksi, kun maailman ylikansalliset suuryritykset laajentavat vaikutusvaltaansa, todellista valtaansa. Tällaisia laajentumispyrkimyksiä sanakirjat nimittävät imperialismiksi.

Kun Suomessa toteutettiin pääomien, tavaroiden ja palvelusten vapaa liikkuminen, ulkomaisten suuryritysten tuonti ja niiden ylivoimaisilla resursseillaan kaadettiin 50 000 pk-yritystä. Se oli alkusoitto omavaraisuuden alasajolle. Sitä kapitalistit säikähtivät. Suomalainen teollisuus myyttiin pikavauhtia ulkomaalaisille ja tavaratuotantoa siirrettiin pois maasta ja pääomien maastavienti kasvoi hurjaa vauhtia.

Vuonna 1990 suomalaisia pääomia oli ulkomailla 27,5 miljardia euroa, mutta 2015 niitä oli jo ylettömät 697,8 miljardia euroa. Pääomaviennin suuruutta kuvaa se, että kansantaloudessa samana vuonna pyöritettiin varstoissa olevaa tavaraa ja käytettiin tuotannon välineitä, joiden hinta oli yhteensä 674,1 miljardia euroa.   

Kaiken tämän seurauksena työttömyys räjähti käsiin. Yksin pitkäaikaistyöttömiä on nyt saman verran kuin kaikkia työttömiä oli 1970-luvun jälkipuoliskolla. Silloin sen vuoksi hallitus hajotettiin ja tilalle muodostettiin hätätilahallitus. Nyt kun työttömyys on seitsenkertainen, poliitikot eivät ole oikeasti moksiskaan. Ja miksi olisivatkaan, kun muualla on sama suunnilleen saman tilanne. Ylikansalliset suuryritykset ovat hävittäneet pk-tuotantoa ja omavarasuuta kaikkialla.

Nyt kysymys kuuluu, mikä teki nykymaailmassa kansallisen omavaraisuuden mahdottomaksi? Ensiksi se, että kapitalistit hakivat ulkomailta pääomilleen turvasatamia ja toiseksi se, että imperialistinen vapaakauppa tuhoaa kotimarkkinoille suunnatun pk-tuotannon, työllisyyden ja kansan hyvinvoinnin. Vapaakauppa, imperialismi, tuhoaa nyt ja tulevaisuudessa.
 
Kai Kontturi

2.7.16

Brexit


                                                                                   Päivitetty 4.7.2016
MIKSI BREXIT KANNATTAA?                            

EU:n kaikki ongelmat syntyvät sen perustasta; pääomien, tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaasta liikkumisesta. Se on eduksi vain ylikansallisille suuryrityksille, joiden ongelma on ylituotanto, joka kilpailijoitten hävittämiseksi voidaan tilapäisesti myydä mihin hintaan tahansa. Siksi se on vahingoksi työllistäville pk-yrityksille ja työllisyydelle.

Näyttää siltä, että Britannian eropäätös, Brexit syntyi perusteilla, jotka eivät pelasta sitä taloudellisesta ahdingosta. Nykytiedon valossa työttömyys kaikkine seurausilmiöineen jatkuu. Tähän suuntaan viittaa puheet siitä, että Britannia säilyisi tavalla tai toisella EU:n sisämarkkinoilla pitämällä voimassa, hyväksymällä jatkossakin sen perusvaatimukset pääomien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta.

EU:n perustana on yksin suuryritysten etuja vastaavat, palvelusten ja työvoiman vapaa liikkuminen. Niiden hyväksyminen ja toteuttaminen kuuluu jäsenyyden ennakkoehtoihin. Ennakkoehtojen täyttäminen aloitettiin Suomessa presidentti Mauno Koiviston (sd) ja pääministerien Harri Holkerin (kok) ja Esko Ahon (kesk.) aikana. Tämä suunnitelma pidettiin vain harvojen ja valittujen tiedossa.

Holkeri vapautti 80-luvun lopulla pääomaliikkeet. Siksi pankit ottivat ulkomaista lainaa mielettömät määrät. Ne halusivat kasvattaa taseitaan näyttääkseen suurilta ja komeilta. Kun ulkomaisten velkojen vuoksi pankkien holvit pursusivat rahaa, sitä lainattiin kaikille halullisilla ja haluttomillekin. Näin velkaantuneille pk-yrityksille luotiin muka loistavat kasvun edellytykset.

Aho puolestaan vapautti 90-luvun alussa tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen. Sen seurauksena, tullien poistuttua, vienti lisääntyi hurjasti. Suuren vientiteollisuuden tyhjäkäynnillä ollut kapasiteetti voitiin ottaa käyttöön, joten lisännyt vienti ei parantanut työllisyyttä. Sama ilmiö eli suuren vientiteollisuuden osa ylituotantokapasiteetista ja paisuneista varastoista voitiin myydä, tuoda alihintaan. Siksi Suomen tuonti kipusi taivaisiin. Yli 30 000 pk-yritystä teki konkurssin ja ainakin 20 000 yritystä lopetettiin muilla tavoilla.

Välittöminä seurauksina syntyivät samaan aikaan pankkikriisi ja suurtyöttömyys. Yritysten lopettamisaallon vuoksi pankit menettivät sekä yritys- että velallisilta työttömiltä (mm. kahden asunnon loukussa olevilta) saataviaan. Ennen kriisiä oli 200 000 työtöntä. Kriisi toi sen lisäksi 464 000 työttömyysvuotta. Nyt 664 000 työvuotta piilotettiin tilastoilla (työvoimatutkimus) ja pätkätöillä. 90-luvun lama oli siis kotikutoinen.

Työllisyyden parantamiseksi Ahon hallitus alensi yritysveron 50 prosentista vuonna 1992 uskomattomaan 36 prosenttiin ja seuraavana vuonna 25 prosenttiin. Luultavasti Aho tiesi, että työllisyydellä ja yritysveron alentamisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen sijaan hän tiesi, että sillä oli valtava merkitys yritysten myyntikelpoisuuden parantamisessa. Niistä tuli entistä houkuttelevampia ulkomaisten sijoittajien silmissä. Ja se onnistui, mutta työllisyys ei parantunut.

Pääomien vapaan liikkumisen vuoksi suuryritysten voitot ja ulkomaille myynneistä saadut tulot, vietiin pois maasta. Vuonna 1990 suomalaisia pääomia oli ulkomailla 27 miljardia euroa, mutta 2015 komeat 698 miljardia euroa. Suomalaiset pääomien omistajat eivät halua sijoittaa isänmaahan. Ruoho on aidan takana vihreämpää – joten hitot Suomesta!

Vuonna 1990 Suomessa tehtiin 4,3 miljardia työtuntia, mutta 2015 työvoimatutkimuksen haamutuntien poistamisen jälkeen enää 3,7 miljardia työtuntia. Työvoiman tarjonta on samaan aikaan kasvanut (ilman maahanmuuttajia) yli 100 000 hengellä, 175 miljoonaa tuntia. Kaudella 2009–2015 kokonaistuotannosta (eri asia kuin bkt) on menetetty 15,5 prosenttia, välittömästi 5,0 prosenttia ja kasvusta 10,5 prosenttia.
 
Pääomien ja tavaroiden vapaan liikkumisen oloissa Suomi ei enää koskaan selviä vahvasti työllistävään kasvuun. Trendi on alaspäin, vaikka joskus näyttäisi vähän paremmalta. Suomi ei ole milloinkaan aiemmin kokenut nykyisen kaltaista jo nyt seitsemän vuotta jatkunutta lamaa, lamaa, joka jatkuu vielä vuosia. Vuonna 2008 tehtiin 4,0 miljardia työtuntia, joten tämän laman aikana on menetetty 322 miljoonaa työtuntia. Työttömyys on lisääntynyt 182 000 henkilötyövuodella, vaikka työn tuottavuus tänä aika on ollut tavattoman heikko, keskimäärin alle 0,5 prosenttia vuodessa. Jos työn tuottavuus olisi ollut 2 prosenttia vuodessa, työtuntien menetys olisi ollut yli kaksinkertainen, 668 miljoonaa tuntia.
 
Suomen ydinongelma on sekä suuryritysten että pk-yritysten tavaratuotannon hiipuminen ja sen korvaaminen tuonnilla. Näin tehdään siitä huolimatta, että vain tavaratuotanto tuottaa lisäarvoa, jota tuontitavarassa siirtyy ostajamaahan olemattoman vähän. Suurin osa jää aina tuottajamaahan.   

Kaikki tämä on seurausta EU:n perusvaatimuksista; pääomien, tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaasta liikkumisesta. Siinä suuret ylikansalliset yritykset ovat aina voittajia, pk-yritykset ja palkkatyöläiset häviäjiä.   

    
Miksi Brexit kannattaa? Siksi, että Brexit antaa mahdollisuuden suojata pienet ihmiset ja yrittäjät suurpääoman mielivaltaa vastaan. Siksi, että Britannia voi rajoittaa harvojen vapaata oikeutta pääomien ja tavaroiden liikuttamiseen. Britanniassa varmasti tiedetään, että työllisyys seurannaisvaikutuksineen voi kohentua vain jos pk-yritykset saavat rajasuojan ylikansallisten suuryritysten kaiken tuhoavaa ylivoimaa vastaan. Tilanne on vaikea, kun itse Britanniassa tässä ovat törmäyskurssilla työllistävät pk-yritykset ja suurpääoman vain ja yksinomaan kasvavia voittoja tavoittelevat suuryritykset.

Brexit kääntyy itseään vastaan, vaikka se toisikin joitakin helpotuksia, ellei Britannia tee radikaaleja korjausliikkeitä pääomien ja tavaroiden vapaan liikkumisen suhteen. Riittääkö siihen kansalla kanttia panna asiat kuntoon, vai jääkö homma joidenkin suurpääoman hellimien politiikkojen pisteidenkeruun kentäksi ja toisten itkumuuriksi.

Kai Kontturi