lauantai 2. heinäkuuta 2016

Brexit


                                                                                   Päivitetty 4.7.2016
MIKSI BREXIT KANNATTAA?                            

EU:n kaikki ongelmat syntyvät sen perustasta; pääomien, tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaasta liikkumisesta. Se on eduksi vain ylikansallisille suuryrityksille, joiden ongelma on ylituotanto, joka kilpailijoitten hävittämiseksi voidaan tilapäisesti myydä mihin hintaan tahansa. Siksi se on vahingoksi työllistäville pk-yrityksille ja työllisyydelle.

Näyttää siltä, että Britannian eropäätös, Brexit syntyi perusteilla, jotka eivät pelasta sitä taloudellisesta ahdingosta. Nykytiedon valossa työttömyys kaikkine seurausilmiöineen jatkuu. Tähän suuntaan viittaa puheet siitä, että Britannia säilyisi tavalla tai toisella EU:n sisämarkkinoilla pitämällä voimassa, hyväksymällä jatkossakin sen perusvaatimukset pääomien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta.

EU:n perustana on yksin suuryritysten etuja vastaavat, palvelusten ja työvoiman vapaa liikkuminen. Niiden hyväksyminen ja toteuttaminen kuuluu jäsenyyden ennakkoehtoihin. Ennakkoehtojen täyttäminen aloitettiin Suomessa presidentti Mauno Koiviston (sd) ja pääministerien Harri Holkerin (kok) ja Esko Ahon (kesk.) aikana. Tämä suunnitelma pidettiin vain harvojen ja valittujen tiedossa.

Holkeri vapautti 80-luvun lopulla pääomaliikkeet. Siksi pankit ottivat ulkomaista lainaa mielettömät määrät. Ne halusivat kasvattaa taseitaan näyttääkseen suurilta ja komeilta. Kun ulkomaisten velkojen vuoksi pankkien holvit pursusivat rahaa, sitä lainattiin kaikille halullisilla ja haluttomillekin. Näin velkaantuneille pk-yrityksille luotiin muka loistavat kasvun edellytykset.

Aho puolestaan vapautti 90-luvun alussa tavaroiden ja palvelusten vapaan liikkumisen. Sen seurauksena, tullien poistuttua, vienti lisääntyi hurjasti. Suuren vientiteollisuuden tyhjäkäynnillä ollut kapasiteetti voitiin ottaa käyttöön, joten lisännyt vienti ei parantanut työllisyyttä. Sama ilmiö eli suuren vientiteollisuuden osa ylituotantokapasiteetista ja paisuneista varastoista voitiin myydä, tuoda alihintaan. Siksi Suomen tuonti kipusi taivaisiin. Yli 30 000 pk-yritystä teki konkurssin ja ainakin 20 000 yritystä lopetettiin muilla tavoilla.

Välittöminä seurauksina syntyivät samaan aikaan pankkikriisi ja suurtyöttömyys. Yritysten lopettamisaallon vuoksi pankit menettivät sekä yritys- että velallisilta työttömiltä (mm. kahden asunnon loukussa olevilta) saataviaan. Ennen kriisiä oli 200 000 työtöntä. Kriisi toi sen lisäksi 464 000 työttömyysvuotta. Nyt 664 000 työvuotta piilotettiin tilastoilla (työvoimatutkimus) ja pätkätöillä. 90-luvun lama oli siis kotikutoinen.

Työllisyyden parantamiseksi Ahon hallitus alensi yritysveron 50 prosentista vuonna 1992 uskomattomaan 36 prosenttiin ja seuraavana vuonna 25 prosenttiin. Luultavasti Aho tiesi, että työllisyydellä ja yritysveron alentamisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen sijaan hän tiesi, että sillä oli valtava merkitys yritysten myyntikelpoisuuden parantamisessa. Niistä tuli entistä houkuttelevampia ulkomaisten sijoittajien silmissä. Ja se onnistui, mutta työllisyys ei parantunut.

Pääomien vapaan liikkumisen vuoksi suuryritysten voitot ja ulkomaille myynneistä saadut tulot, vietiin pois maasta. Vuonna 1990 suomalaisia pääomia oli ulkomailla 27 miljardia euroa, mutta 2015 komeat 698 miljardia euroa. Suomalaiset pääomien omistajat eivät halua sijoittaa isänmaahan. Ruoho on aidan takana vihreämpää – joten hitot Suomesta!

Vuonna 1990 Suomessa tehtiin 4,3 miljardia työtuntia, mutta 2015 työvoimatutkimuksen haamutuntien poistamisen jälkeen enää 3,7 miljardia työtuntia. Työvoiman tarjonta on samaan aikaan kasvanut (ilman maahanmuuttajia) yli 100 000 hengellä, 175 miljoonaa tuntia. Kaudella 2009–2015 kokonaistuotannosta (eri asia kuin bkt) on menetetty 15,5 prosenttia, välittömästi 5,0 prosenttia ja kasvusta 10,5 prosenttia.
 
Pääomien ja tavaroiden vapaan liikkumisen oloissa Suomi ei enää koskaan selviä vahvasti työllistävään kasvuun. Trendi on alaspäin, vaikka joskus näyttäisi vähän paremmalta. Suomi ei ole milloinkaan aiemmin kokenut nykyisen kaltaista jo nyt seitsemän vuotta jatkunutta lamaa, lamaa, joka jatkuu vielä vuosia. Vuonna 2008 tehtiin 4,0 miljardia työtuntia, joten tämän laman aikana on menetetty 322 miljoonaa työtuntia. Työttömyys on lisääntynyt 182 000 henkilötyövuodella, vaikka työn tuottavuus tänä aika on ollut tavattoman heikko, keskimäärin alle 0,5 prosenttia vuodessa. Jos työn tuottavuus olisi ollut 2 prosenttia vuodessa, työtuntien menetys olisi ollut yli kaksinkertainen, 668 miljoonaa tuntia.
 
Suomen ydinongelma on sekä suuryritysten että pk-yritysten tavaratuotannon hiipuminen ja sen korvaaminen tuonnilla. Näin tehdään siitä huolimatta, että vain tavaratuotanto tuottaa lisäarvoa, jota tuontitavarassa siirtyy ostajamaahan olemattoman vähän. Suurin osa jää aina tuottajamaahan.   

Kaikki tämä on seurausta EU:n perusvaatimuksista; pääomien, tavaroiden, palvelusten ja työvoiman vapaasta liikkumisesta. Siinä suuret ylikansalliset yritykset ovat aina voittajia, pk-yritykset ja palkkatyöläiset häviäjiä.   

    
Miksi Brexit kannattaa? Siksi, että Brexit antaa mahdollisuuden suojata pienet ihmiset ja yrittäjät suurpääoman mielivaltaa vastaan. Siksi, että Britannia voi rajoittaa harvojen vapaata oikeutta pääomien ja tavaroiden liikuttamiseen. Britanniassa varmasti tiedetään, että työllisyys seurannaisvaikutuksineen voi kohentua vain jos pk-yritykset saavat rajasuojan ylikansallisten suuryritysten kaiken tuhoavaa ylivoimaa vastaan. Tilanne on vaikea, kun itse Britanniassa tässä ovat törmäyskurssilla työllistävät pk-yritykset ja suurpääoman vain ja yksinomaan kasvavia voittoja tavoittelevat suuryritykset.

Brexit kääntyy itseään vastaan, vaikka se toisikin joitakin helpotuksia, ellei Britannia tee radikaaleja korjausliikkeitä pääomien ja tavaroiden vapaan liikkumisen suhteen. Riittääkö siihen kansalla kanttia panna asiat kuntoon, vai jääkö homma joidenkin suurpääoman hellimien politiikkojen pisteidenkeruun kentäksi ja toisten itkumuuriksi.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.