30.8.16

Viro


MIKSI MARI ITKEÄ PILLITTI?

Helsingin Sanomat on siirtynyt niin oikealle, että piiloviestinnällään se vähin erin propagandassaan alkaa muistuttaa 1930-luvun ryssävihan levittäjää. HSn kulttuuritoimittaja Mari Koponen kirjoitti (27.8.16), 80-luvun lopulla musiikkileirin opettaja kertoi tulleensa suoraan Viron laulujuhlilta. Opettaja oli kummastuttavan liikuttunut kokemastaan. Mari ei tiennyt, että silloin Viro oli neuvostotasavalta.

Sittemmin tämä kulttuuritoimittaja oli loputtoman kiinnostuneena ryhtynyt imemään itseensä kaikkea Baltian maihin liittyvää. Toimittaja korostaa, että yhteinen laulu saa hänet ymmärtämään konkreettisesti historian kulkua. Todellisuudessa kyse ei ollut historian kulusta vaan siitä, että yhdestä Neuvostoliiton hajottamisen päivästä Tallinnan laulujuhlilla, joilla ”Viro juhli, minä pillitin”.

Nyt itsenäisyyspäivänä 20.8.2016 toimittaja näki, että ”Heitä on tuhansia, he hengittävät tismalleen samaan tahtiin.” ja toimittaja pillitti. Näin riemuitsee maailmasta tietämätön avuton Hesarin kulttuuritoimittaja, jonka käsitys Virosta Baltiasta perustuu yksin kapitalismiin siirtymisen laulujuhliin.

Toimittaja ei tiennyt historiasta edes sen vertaa, että Tallinnan laululava, jonne mahtuu 15 000 laulajaa, rakennettiin Neuvosliiton aikaan vuonna 1959. Todella valtavat laulujuhlat oli joka viides vuosi. Silloin virolaiset kokoontuivat yhteen käsi kädessä ja kansallispuvuissaan laulujuhlille, hengittävät samaan tahtiin.

Pienellä vaivalla kulttuuritoimittaja Mari Koponen olisi saanut oikeaa tietoa Viron ja Baltian verisestä lähihistoriasta. Kun Hitlerin armeijat vapauttivat Viron kommunismin ikeestä, alkoi uusi aika, jossa virolaiset tappoivat jokaisen Viron juutalaisen. Juutalaisten etsintä tapahtui järjestäytyneesti ovelta ovelle kunnes viimeinenkin juutalainen oli tapettu. Näin Virosta tuli Euroopan ainoa maa, jossa ei ollut ainuttakaan juutalaista. Näistä ansioistaan he saivat Hitleriltä laatan, kunniamaininnan ”JUDENFREI”.

Viron suojeluskuntien ansiot eivät loppuneet tähän. Juutalaisia tuotiin muualta junalasteittain Viroon teurastettaviksi. Maahan perustettiin erityiskohtelua varten lukemattomia keskitysleirejä kommunisteille ja neuvostomielisille, joita ei ehditty evakuoida syvemmälle, pois sodan jaloista.

Vuonna 1940 Viron, Latvian ja Liettuan parlamentit jättivät Neuvostoliito hakemuksen, että ne hyväksyttäisiin sen osavaltioiksi. Neuvosliitto hyväksyi hakemukset. Heti perestroikan alettua, hyväksyttiin myös glasnost, täydellinen sananvapaus. Glasnost avasi sulut ja oikeistolainen propaganda sai vapaat kädet. Sen tavoitteet, ajatukset ja rahoitus tulivat lännestä. Loput on Neuvostoliiton (jossa ei tunnettu työttömyyttä!) hajottamisen historiaa.

Kaudella 1950–1991 Viron väkiluku kasvoi 1,0 miljoonasta yli 1,6 miljoonan, 60 %. Jos väestön kasvu olisi jatkunut kuten Neuvosto-Virossa, vuonna 2010 se olisi ollut 2,0 miljoonaa, mutta se oli vain 1,3 miljoonaa henkeä. Kun Viro erosi Neuvostoliitosta sen absoluuttinen väkiluku supistui yli 300 tuhannella, 20 %, mutta kasvun päättymisen vuoksi kokonaismenetys yli 700 tuhatta henkeä, 35 %. Ennusteen (Väestötiede.blogi) mukaan vuonna 2050 Viron väestö on enää 800 tuhatta.

Tätä taustaa vasten Viron itsenäistyminen oli sen väestön kannalta katastrofi. Jatkuva työvoimapula muuttui hetkessä työttömyydeksi, kun kansallinen omaisuus yksityistettiin. Samalla eläkkeet ja muu sosiaaliturva, terveyden- ja sairaanhoito romahtivat. Kuolleisuus pomppasi korkeuksiin. Väestön valtasi pakokauhu. Kaikki kynnelle kykenevät muuttivat pois maasta. Siksi synnyttäjien määrä sekä niin sanottu keskihedelmällisyys romahti. Vapauteen kuuluu olla tekemättä lapsia toisin kuin Neuvosto-Virossa.

Virossa väestö supistui 20,6, Latviassa 20,4 ja Liettuassa 17,3 %. Kaiken tämän tiedon HSn kulttuuritoimittaja Mari Koponen olisi voinut hankkia varsin helposti. Puhumattakaan siitä, että ilman russofobiaa ja äärimmäistä oikeistolaisuutta, hän olisi voinut suhteellisen helposti saada näkymän neuvostokansojen kansan- ja korkeakulttuurin huikeista saavutuksista. Kaikessa tässä olisi Marilla oikea, todellinen pillityksen aihe.
 
Kai Kontturi

19.8.16

Rahaa on


RANTEITA PAKOTTAA

Poliitikot ja valtion virkamiehet eivät ole idiootteja, he ovat tietämättömiä, typeriä ja valehtelijoita. Rahaa meillä on niin, että ranteita pakottaa, mutta valtio on ottanut ne pienituloisilta ja antanut ne yrityksille ja suurituloisille. Yksimielisesti he leikkaavat paitsi yritysten ja suurituloisten veroja ja pienituloisille tärkeitä koulutuksen sekä sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoidon menoja.  

Työväenliikkeen, erityisesti radikaalin vasemmiston, poliittisen voiman heikentyessä henkiseen ilmapiiriin syntyi tyhjiö. Se täytettiin oikeistolaisella uusliberalismilla, joka on kaunis ilmaisu riistopolitiikalle, jota kovempi on mahdollista vain fasismin oloissa. Kun siirryttiin uusliberalismiin, siirryttiin pääomien ja tavaroiden vapaaseen liikkumiseen. Tehtiin pankkikriisi, supistettiin tuotantoa, lopetettiin 50 000 kotimarkkinayritystä ja kaikki mahdolliset yritykset saneerattiin. Syntyi jättimäinen työttömyys.

Itse asiassa Suomi tuomittiin lisääntyvään kurjuuteen. Sen tänään todistavat viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden kansantalouden kehitystrendit. Ne osoittavat kapitalistien ja työväenluokan toimeentulon kehittyneen eri suuntiin. Palkkatyöläiset köyhtyvät taloudellisesti ja henkisesti. Uusliberalistinen vapaakauppa n synnyttänyt tilanteen, jossa kapitalistit voivat toimia mielensä mukaan erittäin aggressiivisesti.

Siitä todistavat kilpailukykysopimus (Kiky), jolla leikattiin palkkatyöläisten työllä ja tuskalla saamia tuloksia. Nyt suunnitellaan orjamarkkinoita osaamisnäytön ilmaistyöllä. Sitä osoittavat sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoidon (Sote) uudistus, pyrkimykset yritysverojen alentamiseksi ja jatkuva eläkejärjestelmän heikentäminen.

Lisäksi EU-eliitin ajatushautomot ovat keksineet väestön ikääntymisen. Keksintö vaatii, että vuonna 2040 iäkkäiden 80 täyttäneiden määrä kaksinkertaistuu ja että kaikki 1961–75 syntyneet ovat silloin elossa, siis nekin, jotka ovat jo nyt kuolleet. Ennuste on joka suhteessa pöyristyttävä. Tavoitteena on säilyttää koskemattomina satojen miljardin eläkerahastot, sillä muutaman mutkan kautta ne tukevat rikkaiden rikastumista.

Toinen mielipuolinen asia on saavutetut edut, joista puhutaan ikään kuin ne olisi saatu hyvään hyvyyttä lahjaksi yhteiskunnalta ja työnantajilta. Saavutetut edut ovat kuitenkin työväenliikkeen vuosikymmeniä kestäneiden rajujenkin työtaistelujen ja poliittisen toiminnan tuloksia. Nyt väestön poliittinen köyhyys sallii hallituksen ja kapitalistien aggressiiviset toimet niiden mitätöimiseksi.

o o o

Ilmapiiri on ollut otollinen yritysten ja suurituloisten suosimiselle. Vuoden 1990 jälkeen yritysveroa on kevennetty. Viimeisen verotilaston mukaan kapitalistit saivat siitä lahjana 11,6 miljardia euroa. Myös suurkapitalistien tuloveroaste on alennettu. He, 9 prosenttia tulonsaajista, saivat lahjana 7,8 miljardia euroa. Kaikkia näitä lahjoja on perusteltu työllisyyden parantumisella, mutta nyt työttömiä on enemmän kuin koskaan joten menetykset on leikattu koulutuksen, sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoidon jne. menoista.

Nyt ja kaikesta huolimatta pääministeri Sipilä kehtaa julistaa (HS 12.8.16), että yritysten viivan alle ei jää verotettavaa tulosta. Hän on röyhkeä valehtelija. Hän pohjustaa uusia yritysverohelpotuksia. Viimevuonna yrityksillä jäi viivan alle hurjat 21,5 miljardia euroa, 8,1 prosenttia liikevaihdosta. Että näin!

Kaikki viimeisen neljännesvuosisadan aikana tehdyt päätökset ovat muuttaneet Suomen väärään suuntaan, avuttomaksi ja jatkuvasti köyhtyväksi. Vuonna 2008 tuotanto romahti 90-luvun tapaan, eikä nousua ole näköpiirissä. Ehkä vuoden 2008 tuotannon taso saavutetaan vasta 2020–2022 paikkeilla. Se ei lisää työllisyyttä, kun työn tuottavuus kasvaa tuotantoa nopeammin työ vähenee.

o o o

Kaikki niin sanotut asiantuntijat kuitenkin selittävät, että kyllä tästä heikkouden tilasta päästään, kun vienti alkaa vetää. Silloin työllisyysaste, joka on nyt 68,5 prosenttia, saadaan hallituskauden aikana 72 prosenttiin. Se on kiven takana ja kivi todella suuri, kun työllisyysaste Yhdysvalloissa on vaivaiset 62,8 prosenttia ja EUssa samaan tapan vain 65,6 prosenttia.

Kun suurilla markkinoilla työllisyysaste on hurjasti huonompi kuin Suomessa, niin mitä ovat ne taikatemput, joilla niiden työllisyysaste nousee ja tavaroiden kysyntä paranee? Voi perustellusti epäillä, että asiaa hoitavat taikurit eivät ole vielä edes syntyneet, eivätkä synnykään. Kapitalismi näyttää ajautuneen umpikujaan. 

Meille todistellaan, että talouden kasvua jarruttaa yksinomaan, palkkatyöläisten hulvattomat edut ja haluttomuudesta tehdä töitä. Todellisessa maailmassa tuotanto riippuu yksin kapitalistien kyvyistä, tahdosta ja taidoista löytää ja luoda tavaroilleen kysyntää, sillä ilman sitä, vaikka tavarassa ei olisi senttiäkään palkkoja, tavara ei mene kaupaksi. Mutta, kun kapitalistien elämä on tehty helpoksi, työläisten tilanne on toivoton.  

Siksi ajatuksia ohjataan kauemmas kotoisista ongelmista. Niihin kuuluvat yhä sotaisemmat temput. Isäntämaasopimus tekee Suomesta Yhdysvaltojen sillanpääaseman Venäjää vastaan. Sitä on tuettu USA:n ahkerilla sotaharjoituksilla lähellä Venäjän rajaa. Lisäksi Venäjän syyksi on vyörytetty kaikki ne synnit, jotka Yhdysvallat ovat jo toteuttaneet.

Kapitalismin määräävän aseman perusta on palkkatyöläisten henkinen köyhyys ja heikko ryhti huolehtia omista eduista. Siksi poliitikot antavat jatkuvasti verolahjoja yrityksille ja suurituloisille. Joten kun rahat vähenee pitää säästää ja palveluja leikata. Tässä Kokoomus-Keskusta vetoisessa politiikassa ei ole järjen häivää.

Yhdysvallat on tiennyt iät ja ajat, että kansojen siihen kohdistama positiivinen suhtautuminen on sen suurpääomalle korvaamaton asia. Siksi sen opit kopioidaan, vaikka se itse on huonossa hapessa. Siksi kapitalistien aggressiivisen politiikan ja kasvavan kurjuuden vuoksi, työväenluokan, sinun ja minun, on pakko ryhdistäytyä vastaiskuun, sillä rahaa on niin, että ranteita pakottaa.
 
Kai Kontturi  

6.8.16

Valheita


ARVO ARVAAMATON

Kuten kaikki tiedämme, tilasto on emävalhetta suurempi valhe. Siitä saimme taas näytön, kun Helsingin Sanomat (6.8.16) mainostavat kuinka hienosti ja vakaasti talous kasvaa Yhdysvalloissa. Jutussa kerrottiin kuinka työllisten määrä on lisääntynyt yli kaikkien asiantuntijoiden odotusten.

Jokaisen toivoisi tietävän, että sadan prosentin täystyöllisyysaste on saavutettu, kun työikäisistä, hieman olosuhteista riippuen 81–83 prosenttia on töissä siis työvoimaa. Tanskassa 81 prosenttia on vakiintunut ja meillä Työministeriö arvioi (Työvoima 2025), että se voisi olla jopa 83 prosenttia.  Suomessa Tilastokeskuksella työvoima on työikäisistä 79,6 prosenttia, kun vaikeasti työllistettävät ei ole työttömiä. He ovat vain porukkaa toimeentuloluukulla.

Jutun mukaan Yhdysvalloissa on hieno työllisyys, kun viimeisen tiedon mukaan työllisyysaste oli 62,8 prosenttia ja työttömyys 4,9 prosenttia. Tässä täystyöllisyys tarkoittaa työllisyysasteena 66,05 prosenttia. Erotus 3,25 prosenttiyksikköä on työttömyytenä 4,9 prosenttia, kuten jutussa kerrotaan. Tässä 16 prosenttia työvoimasta, 27,9 miljoona henkeä, on heitetty roskiin.

Yhdysvalloissa työikäisiä on 215,8 miljoonaa. Heistä työvoimaa on 174,8 miljoonaa henkeä, 81 prosenttia.  Se on vähintään, sillä 65 vuotta täyttäneitä Yhdysvalloissa on vain 12,6 prosenttia, joka on kovin vähän EU:n 19 prosenttiin verraten. Kun työllisyysaste on 62,8 prosenttia, niin töissä oli vain 109,9 miljoonaa ja työttöminä 64,9 miljoonaa henkeä, 37,1 prosenttia työvoimasta.

Yhdysvallat on pätkätöiden luvattu maa. Tässä työllisyysaste pitää paikkansa, kun se on laskettu täysinä työvuosina. Tilanne muuttuu, kun se lasketaan työpaikkojen lukumääränä, kuten yleensä tehdään. Tämän rehellisyyden mukaan tilanne Yhdysvalloissa on katastrofaalinen. Siitä huolimatta USA-uskovainen Hesari hehkuttaa otsikossaan: ”Yhdysvaltojen talous vahvistuu vakaasti”.  

Eipä silti, me olemme menossa kovaa vauhtia kohti Yhdysvaltojen kurjuutta. Perinteisesti meillä työllisyysaste on ollut 75 prosentin molemmin puolin. Kun työvoimaa on 2 806 tuhatta, 81 prosenttia työikäisistä, niin työllisiä on 1 922 tuhatta. Nyt työllisyysaste on 68,5 prosenttia. Työttömiä on 884 tuhatta, 31,5 prosenttia. Toistan, että edelleen kyse on täysistä työvuosista ja että tilanne muuttuu, kun työllisyys lasketaan työpaikkojen lukumäärästä.

Varovaisen arvion mukaan näyttää siltä, että vuosittain arvioituna vuonna 2040 Suomen tuotannon ja työn tuotavuuden kasvu ovat viemässä työllisyyttä kohti tilannetta, jossa käytettävissä olevasta työvoimasta 2 829 käytetään 1 759 tuhatta työvuotta, silloin jää työn puutteen vuoksi käyttämättä 1070 tuhatta henkilötyövuotta, 37,8 prosenttia. Työllisyysasteena se olisi 62,2 prosenttia. Silloin ollaan Yhdysvaltojen kanssa samoissa lukemissa, sillä heilläkin suunta näyttää alaspäin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tekee propagandaa työllisyysasteen nostamisesta 72 prosenttiin. Hallituksen toimet ja tavoitteet kuitenkin tukee vapaakauppaa laajentavaa ja siten työllisyyttä heikentävää suuntausta. Sen nimiin vannoi ja suorastaan pauhasi (HS 6.8.16) ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok). Näin siitä huolimatta, että heiltä puuttuu suurilla markkinoilla tarvittavat vehkeet ja pelimerkit.

Jos Hesari olisi muistanut tai välittänyt siitä, että tilasto on emävalhetta suurempi valhe, se olisi luultavasti kirjoittanut jutun toisin tai jättänyt sen tekemättä. Mutta kun Yhdysvaltoja pitää ylistää ja nuoleskella, niin siinä valheilla on arvo arvaamaton.
 
Kai Kontturi