Viro

MIKSI MARI ITKEÄ PILLITTI?

Helsingin Sanomat on siirtynyt niin oikealle, että piiloviestinnällään se vähin erin propagandassaan alkaa muistuttaa 1930-luvun ryssävihan levittäjää. HSn kulttuuritoimittaja Mari Koponen kirjoitti (27.8.16), 80-luvun lopulla musiikkileirin opettaja kertoi tulleensa suoraan Viron laulujuhlilta. Opettaja oli kummastuttavan liikuttunut kokemastaan. Mari ei tiennyt, että silloin Viro oli neuvostotasavalta.

Sittemmin tämä kulttuuritoimittaja oli loputtoman kiinnostuneena ryhtynyt imemään itseensä kaikkea Baltian maihin liittyvää. Toimittaja korostaa, että yhteinen laulu saa hänet ymmärtämään konkreettisesti historian kulkua. Todellisuudessa kyse ei ollut historian kulusta vaan siitä, että yhdestä Neuvostoliiton hajottamisen päivästä Tallinnan laulujuhlilla, joilla ”Viro juhli, minä pillitin”.

Nyt itsenäisyyspäivänä 20.8.2016 toimittaja näki, että ”Heitä on tuhansia, he hengittävät tismalleen samaan tahtiin.” ja toimittaja pillitti. Näin riemuitsee maailmasta tietämätön avuton Hesarin kulttuuritoimittaja, jonka käsitys Virosta Baltiasta perustuu yksin kapitalismiin siirtymisen laulujuhliin.

Toimittaja ei tiennyt historiasta edes sen vertaa, että Tallinnan laululava, jonne mahtuu 15 000 laulajaa, rakennettiin Neuvosliiton aikaan vuonna 1959. Todella valtavat laulujuhlat oli joka viides vuosi. Silloin virolaiset kokoontuivat yhteen käsi kädessä ja kansallispuvuissaan laulujuhlille, hengittävät samaan tahtiin.

Pienellä vaivalla kulttuuritoimittaja Mari Koponen olisi saanut oikeaa tietoa Viron ja Baltian verisestä lähihistoriasta. Kun Hitlerin armeijat vapauttivat Viron kommunismin ikeestä, alkoi uusi aika, jossa virolaiset tappoivat jokaisen Viron juutalaisen. Juutalaisten etsintä tapahtui järjestäytyneesti ovelta ovelle kunnes viimeinenkin juutalainen oli tapettu. Näin Virosta tuli Euroopan ainoa maa, jossa ei ollut ainuttakaan juutalaista. Näistä ansioistaan he saivat Hitleriltä laatan, kunniamaininnan ”JUDENFREI”.

Viron suojeluskuntien ansiot eivät loppuneet tähän. Juutalaisia tuotiin muualta junalasteittain Viroon teurastettaviksi. Maahan perustettiin erityiskohtelua varten lukemattomia keskitysleirejä kommunisteille ja neuvostomielisille, joita ei ehditty evakuoida syvemmälle, pois sodan jaloista.

Vuonna 1940 Viron, Latvian ja Liettuan parlamentit jättivät Neuvostoliito hakemuksen, että ne hyväksyttäisiin sen osavaltioiksi. Neuvosliitto hyväksyi hakemukset. Heti perestroikan alettua, hyväksyttiin myös glasnost, täydellinen sananvapaus. Glasnost avasi sulut ja oikeistolainen propaganda sai vapaat kädet. Sen tavoitteet, ajatukset ja rahoitus tulivat lännestä. Loput on Neuvostoliiton (jossa ei tunnettu työttömyyttä!) hajottamisen historiaa.

Kaudella 1950–1991 Viron väkiluku kasvoi 1,0 miljoonasta yli 1,6 miljoonan, 60 %. Jos väestön kasvu olisi jatkunut kuten Neuvosto-Virossa, vuonna 2010 se olisi ollut 2,0 miljoonaa, mutta se oli vain 1,3 miljoonaa henkeä. Kun Viro erosi Neuvostoliitosta sen absoluuttinen väkiluku supistui yli 300 tuhannella, 20 %, mutta kasvun päättymisen vuoksi kokonaismenetys yli 700 tuhatta henkeä, 35 %. Ennusteen (Väestötiede.blogi) mukaan vuonna 2050 Viron väestö on enää 800 tuhatta.

Tätä taustaa vasten Viron itsenäistyminen oli sen väestön kannalta katastrofi. Jatkuva työvoimapula muuttui hetkessä työttömyydeksi, kun kansallinen omaisuus yksityistettiin. Samalla eläkkeet ja muu sosiaaliturva, terveyden- ja sairaanhoito romahtivat. Kuolleisuus pomppasi korkeuksiin. Väestön valtasi pakokauhu. Kaikki kynnelle kykenevät muuttivat pois maasta. Siksi synnyttäjien määrä sekä niin sanottu keskihedelmällisyys romahti. Vapauteen kuuluu olla tekemättä lapsia toisin kuin Neuvosto-Virossa.

Virossa väestö supistui 20,6, Latviassa 20,4 ja Liettuassa 17,3 %. Kaiken tämän tiedon HSn kulttuuritoimittaja Mari Koponen olisi voinut hankkia varsin helposti. Puhumattakaan siitä, että ilman russofobiaa ja äärimmäistä oikeistolaisuutta, hän olisi voinut suhteellisen helposti saada näkymän neuvostokansojen kansan- ja korkeakulttuurin huikeista saavutuksista. Kaikessa tässä olisi Marilla oikea, todellinen pillityksen aihe.

 
Kai Kontturi