23.9.16

Katso karttaa


KATSOKAA KARTAA!

TV ykkösen A-studiossa (21.9) puhuttiin Itämeren turvallisuustilanteen muuttumisesta. Keskustelijoina oli Kokoomuksesta, Vihreistä ja Vasemmistoliitosta. Vain Vasemmistosta oli puheenjohtaja, muut olivat riviporukoista. Satuitko näkemään, jos et, niin tässä siitä keskeinen havainto

Kaikki olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että Itämeren alueen turvallisuus on heikentynyt Venäjän toimien seurauksena. Siksi ja muka Venäjän arvaamattomuuden vuoksi puolustusta ja läntistä yhteistyötä on vahvistettava. Kokoomuksen edustaja toisti moneen kertaan, että tästä olemme yksimielisiä, eikä soraääniä ollut, ei kuultu edes vasemmalta.

Kenenkään päähän ei pälkähtänyt, että Venäjällä on Itämerellä vain pienin pieni kaistale. Itämerta hallitsevat aivan muut maat, jotka ovat sallineet ensimmäisen kerran kautta aikojen valtameren takaisen miehittäjän tunkeutumisen Itämerelle ja rakentamaan Venäjän vastaiset sillanpääasemat maihinsa. Siis maihin, joilla on yhteistä maarajaa Venäjän kanssa.  

Jokaisen luulisi tietävän, että USA on maailman aggressiivisin ja vaarallisin maa. Sen aiheuttamat ihmishenkien menetykset Korean ja Vietnamin sodista lähtien ovat päätä huimaavat. Yksin Irakissa 2000-luvulla sen sotakone tappoi muutamassa vuodessa miljoonan irakilaista ja tappaminen jatkuu. Se on synnyttänyt mielettömät pakolaisvirrat. Ukrainan vallankaappauksen priimusmoottoreina olivat USA:n entinen varapresidentti Dick Cheney ja CIAn johtaja John Brennan esikuntineen. Ne havittelivat USA:lle Krimin sotasatamia. Vallankaappauksen seurauksena Ukrainasta on muuttanut/paennut Venäjälle yli miljoona ukrainalaista.       

Kolmikosta kenenkään, ei edes Vasemmiston puheenjohtajan valtiotieteiden kandidaatti Li Anderssonin, mieleen juolahtanut, että paras turvallisuustae on hyvät ja luottamukselliset naapuruus-suhteet kaikkiin maihin ja Suomen tapauksessa ennen muuta naapuriin, jonka kanssa on 1400 kilometriä yhteistä maarajaa. Yksikään ei välittänyt tai tuntenut kokoomuslaisen presidentin J. K. Paasikiven sodan jälkeen pistämättömästä toteamuksesta; ulkopolitiikassa Suomen kannattaa katsoa karttaa!

Jos Suomen tai Nato-Suomen ja Venäjän välille saataisiin aikaan aseellinen konflikti, sota, niin kokonaan riippumatta siitä kuka sen voittaisi, Suomi joka tapauksessa häviäisi, se jyrättäisiin maan tasalle. Siksi Venäjän kanssa kannattaa luoda hyvät ja luottamukselliset rauhan turvaavat naapurisuhteet. Vain siten ja vakaissa rauhanoloissa Suomi on aina voittava osapuoli.

Kai Kontturi

15.9.16

Tulonsiirto


RIISTÄJÄN RUOSKA

Kauan aikaa sitten vuonna 1936 tehtiin mykkäelokuva. Se kuvaa nykyaikaa, jossa työn tuottavuuden oli pakko kasvaa. Elokuva kertoo, että työntekijöiltä vaaditaan yhä nopeampaa työskentelyä ja työnteko yritetään yhdistää jopa lounastaukoon. Elokuvassa riistäjän ruoska johti lopulta hermoromahdukseen, loppuun palamiseen. Charlie Chaplin osoittautui näkijäksi, kun elokuva kuvaa suoraan myös nykyaikaa. Välineet vain ovat muuttuneet.

Itse asiassa jo sataviisikymmentä vuotta on tiedetty, että työn tuottavuus on työläisten riiston väline. Nykyajassa EK:n sivukonttoria, maan hallitusta johtaa EK-lähttiläs pääministeri Juha Sipilä. Hän omaa suorastaan taikurin taidot, kun työläisten riisto näyttää nyt oikealta hyveeltä, jonka alttarille meidän jokaisen on uhrattava.   

Bruttokansantuote (BKT) on vertaansa vaille oleva huijaus. Se on jonkun älypään keksintö, jonka YK hyväsyi 1940-luvun lopulla. Se ei noudata hyvää kirjanpitotapaa. Sen luvut eivät korreloi, ne eivät ole toisiinsa vaikuttavia. Siksi se antaa loistavat mahdollisuudet röyhkeälle manipuloinnille, väärentämiselle. Sen mukaan viimevuonna työn tuottavuus olisi 56,54 euroa. Kokonaistuotannon (KT) todella tehdyn työn perusteella se oli 104,72 euroa työtunnissa.

Todellinen tuotanto KT sisältää tavaravarastoissa olevan kapitalistien ikioman ja vuoden aikana kokonaan kulutetun ja ilmaiseksi työllä korvatun pääoman, 43,59 euroa. Sillä käynnistyy seuraava vuosi. Kun työtuntia vastavaava varastossa oleva pääoma vähennetään työtunnin tuottavuudesta, jää kansantuloksi 61,13 euroa. Se on myös työn arvo, jossa on nettopalkkoja 10,43 euroa (jättipalkat ovat voitoissa), sotun nettomenoja 7,51 euroa, julkisen talouden tuloja 18,35 euroa ja yksityistä nettovoittoa 24,84 euroa, joka palkkoihin verraten oli 238,2 %.

1990-luvulla talous pantiin julmalla tavalla uusiksi. Sen seurausten peittelemiseksi luovuttiin oikeiden, todellisten työtuntien keräämisestä ja siirryttiin puhelimilla tehtyihin kyselyihin, työvoimatutkimukseen. Sillä voidaan tuntien ja työllisten määrät räätälöidä poliittisesti sopiviksi. Niinpä tilastoihin ilmestyi valtava määrä tekemättömiä haamutunteja. Kun ne poistetaan nähdään, että 25 vuodessa todelliset työtunnit ovat vähentyneet lähes 11 %. Tulos; työttömyys muka väheni, työllisyys parani ja siksi työn tuottavuus romahti.         

Kaudella 1991–2015 kansantulon jaon muutokset näyttävät konkreettisesti mitä sinä aikana toteutettu politiikka on saanut aikaan. Palkkojen osuus supistui 15,0 miljardia ja julkisen talouden 6,9 miljardia euroa. Suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle uudet eläkkeet lisäsivät sotumenoja joten niiden osuus kasvoi 7,7 miljardia euroa. Sen sijaan yksityisten voittojen osuus kasvoi 14,2 miljardia euroa siis samana verran kuin palkkojen osuus laski. Toteutui mahtava tulonsiirto.

Sipilän ongelmana on huoli tuottavuudesta, kapitalistien voitoista. Siksi työn tuottavuutta, työläisten riistoa on kovennettava pidentämällä työssäolevien palkatonta työaikaa, on lisättävä niin sanottua työn voimaperäisyyttä, jossa nopean työskentelyn pitää olla entistä nopeampaa.

Kuten sanottu jo sataviisikymmentä vuotta on tiedetty, että työn tuottavuus on työläisten riiston tärkeä väline. Maailma ja tavat ovat muuttuneet, mutta nyt paremmalla työllisyydellä ja uusilla työpaikkoilla kortitsleun lipun alla ja yhä raaemmin ”riistäjän ruoska selkäämme soittaa”.

Kai Kontturi

8.9.16

Työn tuottavuus


SE ON KIVEEN HAKATTU

Kilpailukykysopimuksen neuvotelluissa, ei esitetty minkäänlaisia työn tuottavuuslukuja. Se ei sopinut hallitukselle eikä työantajille. Jos niin olisi tehty, olisi konkreettisesti nähty, mikä todella muuttuu. Kapitalisteja se hirvittää.

Työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto jaetaan tehdyillä työtunneille, joista on poistettu haamutunnit. Porvarispojat eivät hyväksy kokonaistuotantoa, niille sitä edustaa bruttokansantuote, joka on 54 % kokonaistuotannosta. He eivät hyväksy sitä, että vuoden alussa olleet varastot käytetään ja uusitaan. Sanovat, että ne ovat välituotteita, jotka on tuotettu kolmansissa yrityksissä. Sitä missä ne ovat, kukaan ei ole osannut kertoa. Eipä tietenkään, kun niitä ei ole olemassakaan. 

Kaikki tämä on korkeissa oppilaitoksissa taottu asiantuntijoiden kalloihin niin lujasti, että mikään vaihtoehto ei ole sallittu. Ei siitäkään huolimatta, että bkt ei korreloi. Sitä voi vapaasti manipuloida sillä se on vain pelkkä tilastokokoelma. Siihen ei saa kajota. Se on kiveen hakattu.

Vuonna 2015 Bruttokansantuotteen ja virallisten haamutunneilla täydennettyjen työtuntien mukaan työn tuottavuus oli 52,00 euroa ja ilman haamutunteja 56,52 euroa tunnissa. Kokonaistuotannon mukaan virallinen työn tuottavuus oli 96,34 euroa, mutta ilman haamutunteja se oli 104,72 euroa. Lienee sanomattakin selvää, EK ja hallitus pelaavat pienillä luvuilla, kun se on kapitalisteille edullista.

HS repi otsikossaan (8.9.), että työn tuotavuus on talouskasvun ydin. Se on pötyä. Sillä kun 60 minuutissa tuotetaan 104,72 euron tavara, mutta kun työn tuottavuus kasvaa kaksi prosenttia saman tavaran tuottamiseen kuluu enää 48 minuuttia. Näin tavaroiden, jotka aiemmin vaativat 6 tuntia vaatii nyt vain 5 tuntia. Viidessä tunnissa työn tarve väheni yhden tunnin, kun joka tunti säästyi 12 minuuttia. Näin työn tuottavuuden kasvun hyöty kasaantui, kumuloitui.

Kun kokonaistuotannossa työn tuottavuuden kahden prosentin kasvu lyhensi kuuden tunnin työaikaa tunnilla, niin sama kasvu virallisesta bkt:stä olisi kuudessa tunnissa vain 6 minuuttia.  Joka tapauksessa työn tuottavuuden kasvu vähentää työn tarvetta ja lisää työttömyyttä.

Kaikissa työllisyyskeskusteluissa on määrätietoisesti hylätty tavaroiden ja palvelusten kysyntä, joka on yksin talouselämän ja työllisyyden käynnissä pitävä moottori, oikea ydinreaktori. Sen myötä on unohdettu myös se, että kysynnän puuttuessa suomalaiset pääomien omistajat eivät sijoita Suomen pienille markkinoille. He sijoittavat maailmalle, jossa uskovat olevan paremmat mahdollisuudet. 

Mitä tulee palkkatuen kehittämiseen, niin se ei synnytä yhtään uutta työpaikkaa. Sen sijaan työmarkkinoille syntyy työläisten halpuuttamisen rotaatio, jossa normaalipalkkainen vaihdetaan palkkatuella ja paikallisella sopimisella halvempaan työntekijään. Palkkatuki ja kannustinloukku ovat vain oivallisia syöttejä, joissa on terävä koukku. Työllisyyden paranemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, vain yritysten kassat lihovat.

Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2019 työllisiä olisi 2,6 miljoonaa ja työllisyysaste 72 %. Ensi ja sitä seuraavina vuosina olisi saatava lisää 110 000 työllistä. Työpaikkojen lisääminen on ollut jokaisen hallituksen tavoitteena, mutta työ vain vähenee. Sipilän tavoite vaatii, että työtunnit lisääntyvät 1,5 % vuodessa. Kun työn tuottavuus samaan aikaa kasvaa 1,4 % vuodessa, niin kysynnän ja kokonaistuotannon pitää kasvaa 3,0 %. Siitä kukaan ei edes uneksi.

Itse asiassa tilanne on vielä paljon vaikeampi. Perinteisesti ylitöineen normaali työvuoden pituus on 1765 tuntia. Todellinen työvuoden pituus vuonna 2015 oli pätkätöiden seurauksena 1481 tuntia. Näin työssä käyneiden työvuodesta pätkätöiden vuoksi puuttui 384 tuntia, se on yhteen laskien 709,3 miljoonaa tuntia. Lisäksi kokonaan työttömiltä puuttui 575,5 miljoonaa tuntia. Näin puuttuvia työtunteja oli 1 284,8 miljoonaa tuntia, josta tulee todelliseksi työttömyysasteeksi 25,8 %.  

Siten kysyntään ja tuotantoon tarvitaan päätähuimaava kasvu. Tarvittavaa talouskasvua ei ole näköpiirissä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Sipilän hallituksen edessä onkin mielenkiintoinen tehtävä. Sen on ratkaistava kuinka työpaikat lisääntyvät, vaikka työ ja palkat vähenevät.  Siihen hallitus tarvitsee paikallista sopimista, että syntyy työllisten ja työttömien kierto, rotaatio pätkätöiden lisäämiseksi – ja kas, niin ja taas työ halpenee ja homma hoituu, vai hoituuko?  

Työllisyyden parantamiseksi EK ja hallitus vaativat palkkamalttia ikään kuin työllisyys, työttömyys, riippuisi palkansaajista. Kun kansa hämmentyy moisista vaatimuksista, se ei pääse kapitalistien lihaville kukkaroille, mutta kapitalistit pääsevät kansan laihoille kukkaroille.

Jos kysynnän kasvua ei ole, yritykset eivät ota töihin uusia työntekijöitä, ei edes ilmaiseksi, sillä työpaikan ylläpito tyhjän panttina tulee kalliiksi. Siksi Taloudenpuolustuskurssin, kuten muidenkin, pitäisi miettiä miten parannetaan yleistä tavaroiden ja palvelusten kysyntää, sillä työn tarjoajalla ei ole kohtaamisongelmaa, kun työntekijöistä on valtava ylitarjonta. Työvoiman kurjistaminen ei tuo yhtään työpaikka, se vain vähentää ostovoimaa ja lisää työttömyyttä. Vain kysynnän ja tuotannon työn tuottavuutta nopeampi kasvu lisää työtä ja uusia työpaikkoja.

Kai Kontturi