torstai 15. syyskuuta 2016

Tulonsiirto


RIISTÄJÄN RUOSKA

Kauan aikaa sitten vuonna 1936 tehtiin mykkäelokuva. Se kuvaa nykyaikaa, jossa työn tuottavuuden oli pakko kasvaa. Elokuva kertoo, että työntekijöiltä vaaditaan yhä nopeampaa työskentelyä ja työnteko yritetään yhdistää jopa lounastaukoon. Elokuvassa riistäjän ruoska johti lopulta hermoromahdukseen, loppuun palamiseen. Charlie Chaplin osoittautui näkijäksi, kun elokuva kuvaa suoraan myös nykyaikaa. Välineet vain ovat muuttuneet.

Itse asiassa jo sataviisikymmentä vuotta on tiedetty, että työn tuottavuus on työläisten riiston väline. Nykyajassa EK:n sivukonttoria, maan hallitusta johtaa EK-lähttiläs pääministeri Juha Sipilä. Hän omaa suorastaan taikurin taidot, kun työläisten riisto näyttää nyt oikealta hyveeltä, jonka alttarille meidän jokaisen on uhrattava.   

Bruttokansantuote (BKT) on vertaansa vaille oleva huijaus. Se on jonkun älypään keksintö, jonka YK hyväsyi 1940-luvun lopulla. Se ei noudata hyvää kirjanpitotapaa. Sen luvut eivät korreloi, ne eivät ole toisiinsa vaikuttavia. Siksi se antaa loistavat mahdollisuudet röyhkeälle manipuloinnille, väärentämiselle. Sen mukaan viimevuonna työn tuottavuus olisi 56,54 euroa. Kokonaistuotannon (KT) todella tehdyn työn perusteella se oli 104,72 euroa työtunnissa.

Todellinen tuotanto KT sisältää tavaravarastoissa olevan kapitalistien ikioman ja vuoden aikana kokonaan kulutetun ja ilmaiseksi työllä korvatun pääoman, 43,59 euroa. Sillä käynnistyy seuraava vuosi. Kun työtuntia vastavaava varastossa oleva pääoma vähennetään työtunnin tuottavuudesta, jää kansantuloksi 61,13 euroa. Se on myös työn arvo, jossa on nettopalkkoja 10,43 euroa (jättipalkat ovat voitoissa), sotun nettomenoja 7,51 euroa, julkisen talouden tuloja 18,35 euroa ja yksityistä nettovoittoa 24,84 euroa, joka palkkoihin verraten oli 238,2 %.

1990-luvulla talous pantiin julmalla tavalla uusiksi. Sen seurausten peittelemiseksi luovuttiin oikeiden, todellisten työtuntien keräämisestä ja siirryttiin puhelimilla tehtyihin kyselyihin, työvoimatutkimukseen. Sillä voidaan tuntien ja työllisten määrät räätälöidä poliittisesti sopiviksi. Niinpä tilastoihin ilmestyi valtava määrä tekemättömiä haamutunteja. Kun ne poistetaan nähdään, että 25 vuodessa todelliset työtunnit ovat vähentyneet lähes 11 %. Tulos; työttömyys muka väheni, työllisyys parani ja siksi työn tuottavuus romahti.         

Kaudella 1991–2015 kansantulon jaon muutokset näyttävät konkreettisesti mitä sinä aikana toteutettu politiikka on saanut aikaan. Palkkojen osuus supistui 15,0 miljardia ja julkisen talouden 6,9 miljardia euroa. Suurten ikäluokkien siirryttyä eläkkeelle uudet eläkkeet lisäsivät sotumenoja joten niiden osuus kasvoi 7,7 miljardia euroa. Sen sijaan yksityisten voittojen osuus kasvoi 14,2 miljardia euroa siis samana verran kuin palkkojen osuus laski. Toteutui mahtava tulonsiirto.

Sipilän ongelmana on huoli tuottavuudesta, kapitalistien voitoista. Siksi työn tuottavuutta, työläisten riistoa on kovennettava pidentämällä työssäolevien palkatonta työaikaa, on lisättävä niin sanottua työn voimaperäisyyttä, jossa nopean työskentelyn pitää olla entistä nopeampaa.

Kuten sanottu jo sataviisikymmentä vuotta on tiedetty, että työn tuottavuus on työläisten riiston tärkeä väline. Maailma ja tavat ovat muuttuneet, mutta nyt paremmalla työllisyydellä ja uusilla työpaikkoilla kortitsleun lipun alla ja yhä raaemmin ”riistäjän ruoska selkäämme soittaa”.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.