SE ON KIVEEN HAKATTU
Kilpailukykysopimuksen neuvotelluissa, ei esitetty
minkäänlaisia työn tuottavuuslukuja. Se ei sopinut hallitukselle eikä
työantajille. Jos niin olisi tehty, olisi konkreettisesti nähty, mikä todella muuttuu.
Kapitalisteja se hirvittää.
Työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto jaetaan
tehdyillä työtunneille, joista on poistettu haamutunnit. Porvarispojat eivät
hyväksy kokonaistuotantoa, niille sitä edustaa bruttokansantuote, joka on 54 %
kokonaistuotannosta. He eivät hyväksy sitä, että vuoden alussa olleet varastot
käytetään ja uusitaan. Sanovat, että ne ovat välituotteita, jotka on tuotettu
kolmansissa yrityksissä. Sitä missä ne ovat, kukaan ei ole osannut kertoa. Eipä
tietenkään, kun niitä ei ole olemassakaan.
Kaikki tämä on korkeissa oppilaitoksissa taottu
asiantuntijoiden kalloihin niin lujasti, että mikään vaihtoehto ei ole
sallittu. Ei siitäkään huolimatta, että bkt ei korreloi. Sitä voi vapaasti
manipuloida sillä se on vain pelkkä tilastokokoelma. Siihen ei saa kajota. Se on
kiveen hakattu.
Vuonna 2015 Bruttokansantuotteen ja virallisten
haamutunneilla täydennettyjen työtuntien mukaan työn tuottavuus oli 52,00 euroa
ja ilman haamutunteja 56,52 euroa tunnissa. Kokonaistuotannon mukaan virallinen
työn tuottavuus oli 96,34 euroa, mutta ilman haamutunteja se oli 104,72 euroa.
Lienee sanomattakin selvää, EK ja hallitus pelaavat pienillä luvuilla, kun se
on kapitalisteille edullista.
HS repi otsikossaan (8.9.), että työn tuotavuus on
talouskasvun ydin. Se on pötyä. Sillä kun 60 minuutissa tuotetaan 104,72 euron tavara,
mutta kun työn tuottavuus kasvaa kaksi prosenttia saman tavaran tuottamiseen
kuluu enää 48 minuuttia. Näin tavaroiden, jotka aiemmin vaativat 6 tuntia
vaatii nyt vain 5 tuntia. Viidessä tunnissa työn tarve väheni yhden tunnin, kun
joka tunti säästyi 12 minuuttia. Näin työn tuottavuuden kasvun hyöty kasaantui,
kumuloitui.
Kun kokonaistuotannossa työn tuottavuuden kahden prosentin
kasvu lyhensi kuuden tunnin työaikaa tunnilla, niin sama kasvu virallisesta
bkt:stä olisi kuudessa tunnissa vain 6 minuuttia. Joka tapauksessa työn tuottavuuden kasvu vähentää
työn tarvetta ja lisää työttömyyttä.
Kaikissa työllisyyskeskusteluissa on määrätietoisesti
hylätty tavaroiden ja palvelusten kysyntä,
joka on yksin talouselämän ja
työllisyyden käynnissä pitävä moottori, oikea
ydinreaktori. Sen myötä on unohdettu myös se, että kysynnän puuttuessa
suomalaiset pääomien omistajat eivät sijoita Suomen pienille markkinoille. He
sijoittavat maailmalle, jossa uskovat olevan paremmat mahdollisuudet.
Mitä tulee palkkatuen kehittämiseen, niin se ei synnytä
yhtään uutta työpaikkaa. Sen sijaan työmarkkinoille syntyy työläisten
halpuuttamisen rotaatio, jossa normaalipalkkainen vaihdetaan palkkatuella ja
paikallisella sopimisella halvempaan työntekijään. Palkkatuki ja
kannustinloukku ovat vain oivallisia syöttejä, joissa on terävä koukku.
Työllisyyden paranemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, vain yritysten
kassat lihovat.
Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2019 työllisiä olisi
2,6 miljoonaa ja työllisyysaste 72 %. Ensi ja sitä seuraavina vuosina olisi saatava
lisää 110 000 työllistä. Työpaikkojen lisääminen on ollut jokaisen
hallituksen tavoitteena, mutta työ vain vähenee. Sipilän tavoite vaatii, että
työtunnit lisääntyvät 1,5 % vuodessa. Kun työn tuottavuus samaan aikaa kasvaa 1,4
% vuodessa, niin kysynnän ja kokonaistuotannon pitää kasvaa 3,0 %. Siitä kukaan
ei edes uneksi.
Itse asiassa tilanne on vielä paljon vaikeampi.
Perinteisesti ylitöineen normaali työvuoden pituus on 1765 tuntia. Todellinen
työvuoden pituus vuonna 2015 oli pätkätöiden seurauksena 1481 tuntia. Näin työssä
käyneiden työvuodesta pätkätöiden vuoksi puuttui 384 tuntia, se on yhteen
laskien 709,3 miljoonaa tuntia. Lisäksi kokonaan työttömiltä puuttui 575,5
miljoonaa tuntia. Näin puuttuvia työtunteja oli 1 284,8 miljoonaa tuntia,
josta tulee todelliseksi
työttömyysasteeksi 25,8 %.
Siten kysyntään ja tuotantoon tarvitaan päätähuimaava kasvu.
Tarvittavaa talouskasvua ei ole näköpiirissä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Sipilän
hallituksen edessä onkin mielenkiintoinen tehtävä. Sen on ratkaistava kuinka työpaikat lisääntyvät, vaikka työ ja
palkat vähenevät. Siihen hallitus
tarvitsee paikallista sopimista, että syntyy työllisten ja työttömien kierto,
rotaatio pätkätöiden lisäämiseksi – ja kas, niin ja taas työ halpenee ja homma
hoituu, vai hoituuko?
Työllisyyden parantamiseksi EK ja hallitus vaativat
palkkamalttia ikään kuin työllisyys, työttömyys, riippuisi palkansaajista. Kun kansa
hämmentyy moisista vaatimuksista, se ei pääse kapitalistien lihaville
kukkaroille, mutta kapitalistit pääsevät kansan laihoille kukkaroille.
Jos kysynnän kasvua ei ole, yritykset eivät ota töihin uusia
työntekijöitä, ei edes ilmaiseksi, sillä työpaikan ylläpito tyhjän panttina
tulee kalliiksi. Siksi Taloudenpuolustuskurssin, kuten muidenkin, pitäisi
miettiä miten parannetaan yleistä tavaroiden ja palvelusten kysyntää, sillä
työn tarjoajalla ei ole kohtaamisongelmaa, kun työntekijöistä on valtava
ylitarjonta. Työvoiman kurjistaminen ei tuo yhtään työpaikka, se vain vähentää ostovoimaa
ja lisää työttömyyttä. Vain kysynnän ja tuotannon työn tuottavuutta nopeampi kasvu lisää työtä ja uusia
työpaikkoja.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.