8.9.16

Työn tuottavuus


SE ON KIVEEN HAKATTU

Kilpailukykysopimuksen neuvotelluissa, ei esitetty minkäänlaisia työn tuottavuuslukuja. Se ei sopinut hallitukselle eikä työantajille. Jos niin olisi tehty, olisi konkreettisesti nähty, mikä todella muuttuu. Kapitalisteja se hirvittää.

Työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto jaetaan tehdyillä työtunneille, joista on poistettu haamutunnit. Porvarispojat eivät hyväksy kokonaistuotantoa, niille sitä edustaa bruttokansantuote, joka on 54 % kokonaistuotannosta. He eivät hyväksy sitä, että vuoden alussa olleet varastot käytetään ja uusitaan. Sanovat, että ne ovat välituotteita, jotka on tuotettu kolmansissa yrityksissä. Sitä missä ne ovat, kukaan ei ole osannut kertoa. Eipä tietenkään, kun niitä ei ole olemassakaan. 

Kaikki tämä on korkeissa oppilaitoksissa taottu asiantuntijoiden kalloihin niin lujasti, että mikään vaihtoehto ei ole sallittu. Ei siitäkään huolimatta, että bkt ei korreloi. Sitä voi vapaasti manipuloida sillä se on vain pelkkä tilastokokoelma. Siihen ei saa kajota. Se on kiveen hakattu.

Vuonna 2015 Bruttokansantuotteen ja virallisten haamutunneilla täydennettyjen työtuntien mukaan työn tuottavuus oli 52,00 euroa ja ilman haamutunteja 56,52 euroa tunnissa. Kokonaistuotannon mukaan virallinen työn tuottavuus oli 96,34 euroa, mutta ilman haamutunteja se oli 104,72 euroa. Lienee sanomattakin selvää, EK ja hallitus pelaavat pienillä luvuilla, kun se on kapitalisteille edullista.

HS repi otsikossaan (8.9.), että työn tuotavuus on talouskasvun ydin. Se on pötyä. Sillä kun 60 minuutissa tuotetaan 104,72 euron tavara, mutta kun työn tuottavuus kasvaa kaksi prosenttia saman tavaran tuottamiseen kuluu enää 48 minuuttia. Näin tavaroiden, jotka aiemmin vaativat 6 tuntia vaatii nyt vain 5 tuntia. Viidessä tunnissa työn tarve väheni yhden tunnin, kun joka tunti säästyi 12 minuuttia. Näin työn tuottavuuden kasvun hyöty kasaantui, kumuloitui.

Kun kokonaistuotannossa työn tuottavuuden kahden prosentin kasvu lyhensi kuuden tunnin työaikaa tunnilla, niin sama kasvu virallisesta bkt:stä olisi kuudessa tunnissa vain 6 minuuttia.  Joka tapauksessa työn tuottavuuden kasvu vähentää työn tarvetta ja lisää työttömyyttä.

Kaikissa työllisyyskeskusteluissa on määrätietoisesti hylätty tavaroiden ja palvelusten kysyntä, joka on yksin talouselämän ja työllisyyden käynnissä pitävä moottori, oikea ydinreaktori. Sen myötä on unohdettu myös se, että kysynnän puuttuessa suomalaiset pääomien omistajat eivät sijoita Suomen pienille markkinoille. He sijoittavat maailmalle, jossa uskovat olevan paremmat mahdollisuudet. 

Mitä tulee palkkatuen kehittämiseen, niin se ei synnytä yhtään uutta työpaikkaa. Sen sijaan työmarkkinoille syntyy työläisten halpuuttamisen rotaatio, jossa normaalipalkkainen vaihdetaan palkkatuella ja paikallisella sopimisella halvempaan työntekijään. Palkkatuki ja kannustinloukku ovat vain oivallisia syöttejä, joissa on terävä koukku. Työllisyyden paranemisen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, vain yritysten kassat lihovat.

Hallituksen tavoitteena on, että vuonna 2019 työllisiä olisi 2,6 miljoonaa ja työllisyysaste 72 %. Ensi ja sitä seuraavina vuosina olisi saatava lisää 110 000 työllistä. Työpaikkojen lisääminen on ollut jokaisen hallituksen tavoitteena, mutta työ vain vähenee. Sipilän tavoite vaatii, että työtunnit lisääntyvät 1,5 % vuodessa. Kun työn tuottavuus samaan aikaa kasvaa 1,4 % vuodessa, niin kysynnän ja kokonaistuotannon pitää kasvaa 3,0 %. Siitä kukaan ei edes uneksi.

Itse asiassa tilanne on vielä paljon vaikeampi. Perinteisesti ylitöineen normaali työvuoden pituus on 1765 tuntia. Todellinen työvuoden pituus vuonna 2015 oli pätkätöiden seurauksena 1481 tuntia. Näin työssä käyneiden työvuodesta pätkätöiden vuoksi puuttui 384 tuntia, se on yhteen laskien 709,3 miljoonaa tuntia. Lisäksi kokonaan työttömiltä puuttui 575,5 miljoonaa tuntia. Näin puuttuvia työtunteja oli 1 284,8 miljoonaa tuntia, josta tulee todelliseksi työttömyysasteeksi 25,8 %.  

Siten kysyntään ja tuotantoon tarvitaan päätähuimaava kasvu. Tarvittavaa talouskasvua ei ole näköpiirissä edes kaukaisessa tulevaisuudessa. Sipilän hallituksen edessä onkin mielenkiintoinen tehtävä. Sen on ratkaistava kuinka työpaikat lisääntyvät, vaikka työ ja palkat vähenevät.  Siihen hallitus tarvitsee paikallista sopimista, että syntyy työllisten ja työttömien kierto, rotaatio pätkätöiden lisäämiseksi – ja kas, niin ja taas työ halpenee ja homma hoituu, vai hoituuko?  

Työllisyyden parantamiseksi EK ja hallitus vaativat palkkamalttia ikään kuin työllisyys, työttömyys, riippuisi palkansaajista. Kun kansa hämmentyy moisista vaatimuksista, se ei pääse kapitalistien lihaville kukkaroille, mutta kapitalistit pääsevät kansan laihoille kukkaroille.

Jos kysynnän kasvua ei ole, yritykset eivät ota töihin uusia työntekijöitä, ei edes ilmaiseksi, sillä työpaikan ylläpito tyhjän panttina tulee kalliiksi. Siksi Taloudenpuolustuskurssin, kuten muidenkin, pitäisi miettiä miten parannetaan yleistä tavaroiden ja palvelusten kysyntää, sillä työn tarjoajalla ei ole kohtaamisongelmaa, kun työntekijöistä on valtava ylitarjonta. Työvoiman kurjistaminen ei tuo yhtään työpaikka, se vain vähentää ostovoimaa ja lisää työttömyyttä. Vain kysynnän ja tuotannon työn tuottavuutta nopeampi kasvu lisää työtä ja uusia työpaikkoja.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.