sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Salakujetus

NATSISMIN SALAKULJETUS

Tässä asiassa Sofi Oksanen omalla tavallaan räjäytti pankin, hän on osaltaan esiintyen ikään kuin asianosaisena kääntäen kaiken päälaelleen, hän rikastui tuntuvasti ja pääsi oikeistolaisuudellaan kansainväliseen kuuluisuuteen. Hän on romaaneillaan antanut Neuvostoliitosta raakalaismaisen kuvan. Samalla omatoimiset, synnynnäiset ja Hitlerin armeijassa palvelleet virolaiset natseille vaivihkaa kehitettiin synninpäästöä.

Neuvostoliiton hajotessa Sofi oli 13 vuotias koulutyttö. Hän syntyi ja asui Jyväskylässä suomalaisen sähköasentaja isänsä ja virolaisen diplomi-insinööri äitinsä kanssa. Joten omakohtaisia kokemuksia hänellä ei ole, eikä paljon ymmärrystäkään. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1996. Maailmamaineeseen noussut Sofi on niin nuori, että hänellä ei ole omakohtaista tai edes historian tietoa tai kokemusta enempää Neuvostoliitosta kuin natseista. Hän oli vain kuohkea maaperä, johon oli helppo istuttaa neuvostoliittovihan ja natsipropagandan siemenet.
 
Wikipedian mukaan virolaiset natsit pystyttivät sodan aikana, saksalaisten avustuksella, Viroon eritasoisia ja eri tavoin nimettyjä keskitysleirejä 72. Leireille kerättiin kommunisteja, romaaneja, slaaveja sekä muita poliittisesti ja rodullisesti epäpuhtaita ihmisiä. Saksalaisten tultua Viroon virolaiset natsit tappoivat maan jokaisen juutalaisen ja lisäksi vielä suuren joukon muualta tuotuja juutalaisia. Näistä ansioistaan Viro sai Hitleriltä Judenfrei-kunniaplaketin.

Viron saksalaisaika 1941–44 oli raakalaisten aikaa. Sodassa tapahtunut käänne aiheutti noissa virolaisissa natsiraakalaisissa paniikin. Sodan edetessä Neuvostoarmeija lopetti kaikki natsien ja fasistien tappohommat, kaikki keskitys- ja tuhoamisleirit paitsi Virosta myös koko Euroopasta joista suurin oli Auschwitz, jossa tapettiin miljoonia juutalaisia, kommunisteja ja muita ali-ihmisiä.

Sofi Oksanen kääntää jälleen kerran kaiken päälaelleen. Hän saa Helsingin Sanomista (25.9) aukeaman verran tilaa huonosti ja epäjohdonmukaisesti kirjoitetulle jutulleen. Juttu on sillisalaattia. Asian ydin on hajallaan siellä täällä. Hän sanoo kirjoittaneensa Neuvostoliiton toteuttamasta virolaisten diasporasta, kansanmurhasta, pakolaisista, pakkosiirroista ja keskitysleireistä.

Kaiken tämän hän on kirjoituksessa värittänyt tavalla ikään kuin hänellä olisi omia kokemuksia. Hän muun muassa sanoo muistavansa vielä miten venäläiset taksinkuljettajat eivät ottaneet viroa puhuvaa asiakasta kyytiin. Lisäksi Sofi korostaa lähihistoriaa, sillä kannattaa muistaa (Venäjän vallankumousiin sidottuna), että toisen maailmasodan jälkeen 65–70 miljoonaa ihmistä menetti kotinsa.
 
Pienellä annoksella tiedonjanoa Sofi olisi huomannut, että tarina omasta muistista on vain unta. Lisäksi hän olisi huomannut, että sodan päätyttyä Neuvostoliiton Euroopan-puoleisesta maasta 70 prosenttia oli raunioina. Sodan tuhojen korjaaminen oli siis ennen näkemätön urakka, joka hoidettiin lyhyessä ajassa, kymmenessä vuodessa. Senkin jälkeen uusia asuntoja rakennettiin koko ajan kiihtyvään tahtiin.   

Sotaonnen käännyttyä natseista ne, jota kynnelle kykenivät ja olivat tarpeeksi varakkaita, poistuivat maasta kiireen vilkkaan sillä he tiesivät, että edessä oli maksun aika. Kaikki eivät kuitenkaan pystyneet poistumaan maasta. He painuivat maan alle ja metsiin, joista jatkoivat metsäveljinä sankarillisesti sotaansa Neuvostoliittoa vastaan.

Sofi Oksanen kertoo, että hänen isoisänsä liittyi Viron metsäveljiin sillä hän ”ei halunnut jättää kotimaataan, puhumattakaan, että hän olisi vetänyt ylleen vihollisarmeijan univormun.”. Hän ei siis halunnut luopua Natsi-Saksan armeijan perinnöstä vaan jatkoi sankarillista peräänantamatonta taistelua vihollisarmeijaa vastaan.

Mitä Sofi Oksasen isoisä oli saksalaisten kanssa tai aikana Virossa tehnyt, sitä ei ole tietoa, mutta ilmeisesti ne liittyivät juutalais- ja kommunistiongelman lopulliseen ratkaisuun. Joka tapauksessa ne olivat kovia juttuja sen vuoksi, että hän joutui painumaan maan alle, piiloutumaan metsiin. Nyt Sofi salaa ne tai ei tiedä niistä mitään joten vaivihkaa ne muuttuvat sankarillisiksi Neuvostoliittoa vastaan taistelevaksi metsäveljeksi.

Mitä näistä metsäveljistä tiedetään? Wikipedian mukaan ainakin sen, että he ryöstivät neuvostoliittolaisia kauppoja ja rahakuljetuksia, tekivät sabotaasihyökkäyksiä, surmasivat neuvostoliittolaisia miliisejä, NKVD:n työntekijöitä, virkamiehiä ja kommunisteja. Metsäveljet olivat niitä natseja, jotka tappoivat juutalaiset ja organisoivat keskitysleirit. He jatkoivat sodanaikaista raakalaisuuttaan. Metsäveljet eivät olleet pelkkä rikkauksia hamuava rosvojoukko vaan suunnitelmallisia ja järjestelmällisiä tappamista harjoittanut raakalaisjoukko.

Metsäveljistä oli pitkään vakavaa harmia Neuvosto-Virolle. Joidenkin arvioiden mukaan heiltä loppui voima ja toiminta ehtyivät vasta 1968 seutuvilla. Näin ollen on selvää, että Neuvostoliiton natsien puhdistus ei ollut kovin tehokasta. Ilmiselvästi ajateltiin, että suuret puhdistusoperaatiot sitovat liikaa työvoimaa, josta on muutenkin huutava pula. Ilmeisesti ajateltiin, että aika hoitaa koko ongelman tavalla tai toisella.

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana mielipidemuokkauksella on saatu ihmeitä aikaan. Kaikki oikeistolainen roska on vallannut maailman julkisuuden. Nyt Helsingin Sanomain kulttuurisivujen aukeamalla Sofi Oksanen on saanut julkaista jutun, joka on neuvosto- ja russofobian läpitunkema sekava ja asiallisesti suorastaan ala-arvoinen, mutta se sopii roskalehtien linjaan. Sofi Oksanen omalla tavallaan räjäytti moraalittomuuden pankin romaaneillaan, metsävelisympatialla sekä neuvos- ja russofobialla, joissa huokuu, halusi tai ei, natsismin salakuljetus.
 
Kai Kontturi
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.