keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Ollako vai...


OLLAKO VAI EIKÖ OLLA

Suomi on täynnä fiksua porukkaa, mutta valtamedia on tehnyt parhaansa jenkkien opastuksella, että päämme menisi sekaisin. Eikä ole kovinkaan vaikea myöntää, että onnistumisprosentti on todella hyvä. Ammattimainen valtamedian journalismi tuottaa niin paljon valheita, että ne näyttävät totuudelta.

Valtamediaa ruokkii kaikin voimin paitsi Tilastokeskus ja Eläketurvakeskus sekä niiden liepeistä kiinnipitelevät porvarilliset niin sanotut tutkimuslaitokset. Kaikille näille näyttää olevan yhteisenä piirteen, että ensin asetetaan haluttu tulos, jonka jälkeen ne todistetaan ”tutkimuksilla” oikeiksi. Myös yliopistot syyllistyvät samaan politikointiin.

Helsingin Yliopiston mediatutkija Anu Koivunen ei tunnista todelliseksi sellaista tilannetta, jossa olisi joku ammattimainen journalismi valtamediana ja toisena valheuutisia tuottava media. Hänen mukaansa valtamedia on propagandistinen nimitys, jolla pyritään tekemään ammattimediasta poliittinen vastustaja. Joten muu media ei ole ammattimaista!  

Mediatukija Anu Koivunen ei ole huomannut, että valtamedia on niiden oma keksintö, jonka ytimenä oli kärkikolmio; Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat. Nämä olivat suurimmat ja siten valtamedia, joka oli levikiltään suurin ja luetuin, että yritysten kannattaa mainostaa niissä ja toisivat rahaa. Vähitellen tähän joukkoon väkisinkin liittyivät radio ja TV, jotka laulavat samoja oikeiston lauluja kuin kärkikolmio. Valtamedia toimii yritysten, kapitalistien äänenä ja siksi se itse on valeuutisten kiistaton suurtuottaja.

Suomalainen professori Bengt Holmström on saanut viimeksi myönnetyn taloustieteen Nobel-palkinnon. Se on tullut niin sanotun peliteorian kehittämisestä. Se muistuttaa lautapeliä, jossa esimerkiksi Tammi-pelin kaltaiset eriväriset nappulat, agentit, yrittävät selvitä pelissä toisenvärisiä paremmin. Kapitalistisen yhteiskunnan pelissä kapitalistit ovat yhdenvärisiä ja pakkatyöläiset toisenvärisiä nappuloita. 

Holmström mukaan työttömyys on Suomen suurin ongelma. Heureka! Nyt Nobelistina hän selittää, että se poistuu, kun luovutaan jäykistä työmarkkinoista ja työehtosopimusten yleissitovuudesta. Se poistaa jäykkyyden ja työttömyyden, ongelmat katoavat. Samalla voi poistaa työttömyysavustukset, kun työmarkkinoille ilmaantuu pienipalkkaisia pätkätöitä. Niitä ihminen voi tehdä samana päivänä vaikka kolmessa työpaikassa.

Yleissitovuudesta luopuminen synnyttää työn tasa-arvon, sillä kun työttömälle annetaan rahaa, hän on onneton. Mutta kun työtön tienaa rahan itse hän on onnellinen. Näin opastaa taloustieteen Nobel-voittaja. Jostain syystä hän ei ole tietävinään, että tavaroille ja palveluille pitää syntyä kysyntää, vasta sitten työn tarve lisääntyy ja työllisyys paranee. Täysiaikaisten töiden pilkkominen pätkiksi ei tee ketään onnelliseksi.

Professori Holmström sanoo protektionismi olevan kaiku sadan vuoden takaa. Todellisuudessa siellä kaikui suurpääoman harras haave vapaakaupasta. Hänen pitäisi tietää, että protektionismi (pk-yritysten ja maatalouden tullisuoja) loppui vasta vuonna 1995 kun tullisopimus GATT purettiin ja perustettiin vapaakauppajärjestö WTO.

Arvalla valittu KELAn uusi pääjohtaja Elli Aaltonen on Holmströmin linjoilla. Marraskuun lopulla Suomen Kuvalehden haastattelussa Aaltosen mielestään sosiaaliturvaan käytetään aivan liikaa rahaa. Hän ihmettelee miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla olemisen sijasta osallisuus – siis ollako vai eikö olla?

Pääjohtajan toivoisi tietävän, että sosiaaliturvan korvaava osallistuminen on pelkkänä ajatusleikkinä sula mahdottomuus. Niinpä jäljelle jää pääjohtaja Elli Aaltoseen sisäänrakennettu, syvällä sielussa kytevä sodanjulistus sosiaaliturvaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan.

OECD on teollisuusmaiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö. Suomella on OECD:ssä pysyvä edustusto. Siksi se saa nopeasti tiedot kaikista talouteen vaikuttavista asioista ja näköaloista. Se on kapitalistien organisaatio, jolla on valtava talousasiantuntijoiden lauma ja valtavat asia-arkistot. Siksi voi perustellusti kuvitella, että se on hyvin perillä eri maiden tilanteesta. Sen luulisi tietävän kuinka yksityiskohdiltaan kapitalistinen järjestelmä eri maissa toimii. 

OECD:n marraskuun raportissa sanotaan, että Suomessa on erinomaiset joustavat työmarkkinat. Raportti kuitenkin sanoo, että siitä huolimatta Suomessa irtisanotaan vuosittain noin 5,5 prosenttia työtekijöistä, jotka ovat olleet vähintään vuoden vakituisessa työssä. Joten jos heitä olisi 1,8 miljoonaa, silloin joka vuosi vakituisen työn menettäisi noin satatuhatta palkkatyöläistä.

Työ- ja elinkeinoministeriö sanoo, että lähes viisi kuudesta, 83 % irtisanotusta, löytää uuden työn vuoden sisällä. Kun tälle ei ole näköpiirissä positiivista muutosta, niin pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistettävien jono pitenee joka vuosi 17 000 työttömällä! Maamme tilanne on siis varsin kurja, vaikka vain Ruotsissa tilanne on parempi, muualla se on huonompi. Se ilman muuta tarkoittaa, että jos maailmalla tavaroiden ja palvelusten kysyntä kasvaa, niin ensin työllisyys kohenee muualla.

Tilanteen paraneminen ei seuraavien vuosikymmenien aikana ole todennäköistä. Kaiken kukkuraksi pankkimaailmassa näyttää kasvavan uuden kriisin uhka. Italian suurimalla pankilla kerrotaan olevan vähintään 300 miljardin euron ongelma. Kuinka siinä käy jää nähtäväksi.

Kuten sanottu Suomi on täynnä fiksua porukkaa, mutta valtamedia on tehnyt parhaansa, että päämme menisivät sekaisin. Onnistumisprosentti on todella hyvä, kun koko eduskunnan vasemmisto ja ay-liike on muuttunut pelkäksi lammaslaumaksi. Siksi se ei tiedä ollako vai eikö olla, kun sillä ei ole ratkaisua, jolla kapitalistinen järjestelmä voisi pelastaa väestön kiihtyvältä kurjistumiselta.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.