17.12.17

NATO ja pressan vaalit


NATO-yhteensopivat presidentinvaalikeskustelut

Lauantai 16.12.2017 klo 13:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

MTV-3 vaalikeskustelun jälkeen vallitseva tunne oli järkytys. Onko tämä se tietoisuuden taso, jolla Suomessa keskustellaan ulkopolitiikasta?

Yle 1, suomalaisten verorahoilla maksettu uutisväline toi mukaan lisää aiheita, mutta muoto - NATO-yhteensopivuus säilyi. Toimittajien kysymykset ja tila, jonka he antoivat haastateltavien vastauksille, rajoittivat kokonaisuuden tukemaan USA:n johtaman NATO:n maailmankuvaa ja siihen liittyvää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Yle:n toimittajat määräsivät osallistujat vastaamaan kysymykseen, antaisivatko he Virolle sotilaallista apua, jos Venäjä hyökkäisi Viroon. Mikä kysymys!

Paneelin osllistujista presidentti Niinistöhän on jo tehnyt kysymyksen täysin turhaksi. Hän on solminut eduskunnan selän takana USA-johtoisen NATO:n kanssa isäntämaasopimuksen, jonka perusteella USA/NATO voi rientää sotimaan Viron puolesta myös Suomen kautta vaikka ydinaseet mukanaan.

Toimittajat tietävät tämän. Siksipä katsojat ohjataan ajattelemaan, että kysymys on todellinen ja että Suomi todella voisi itse harkita sodan syttyessä Viron sotilaallista auttamista. Tämä on osa Ylen harrastamaa poliittista aivopesua.

Merja Kyllösen nostaessa isäntämaasopimuksen keskusteluun ja Väyrysen jatkaessa pontevasti aiheen erittelyä, toimittajat siirtyivät nopeasti toiseen aiheeseen Niinistöä suojellakseen.

Ainoa demokraattinen tapa suhtautua isäntämaasopimukseen on sen ottaminen perustuslailliseen käsittelyyn ja sen eduskunnan selän takana tapahtuneeseen solmimiseen osallistuneiden henkilöiden saattaminen edesvastuuseen.

Pressiklubi käsitteli 15.12. myös presidentinvaalitenttejä. Puheenjohtaja totesi, että osallistujat eivät ilmaisseet tunteita keskustelun aikana.

Kuinka osallistujat voisivat osoittaa eläytymistä tai tunteita, kun heidän edellytetään toistavan ulkoa opittua NATO-EU:n hyväksymää doktriinia. Yhdysvaltojen johtoasema maailmassa on tuon doktriinin mukaan ollut kyseenalaistamaton. Yhdysvaltojen viholliset ovat myös NATO-EU:n – siis myös Suomen vihollisia. USA:n terroristit ovat myös Suomen terroristeja ja USAn ystävä-terroristit ovat myös Suomen ystäviä.

Presidenttiehdokas Haavisto painotti erityisesti EU:ta rauhanprojektina korostaen kuinka EU on toiminut Balkanilla ansiokkaasti rauhan puolesta. Muistamme kuinka Haavisto vaelsi tiedotusvälineiden loisteessa Balkanin sodan jälkeen geiger-mittari kädessään tutkimassa radioaktiivisuutta. "Kaikki hyvin, mitään poikkeavaa ei ole havaittavissa."

Haavisto ei nähnyt ympärillään maailman mittavinta EU/USA/NATO -pommitusten aiheuttamaa eko-katastrofia. Tonavan sillat, öljyjalostamot, kemiantehtaat ja sähköverkot tahallaan ja systemaattisesti uraanipommeilla pommitettuina aiheuttivat pysyvän, tuhansia vuosia kestävän jäljen Bosnian, Serbian ja sen maakunnan Kosovon elinympäristöön.

USA ja rauhanjärjestö EU olivat vastuussa tahallisesta siviili-infrastrutuurin pommituksesta koska Jugoslavia ei alistunut USA:n Rambuilletissa vaatimaan koko Jugoslavian alueen (Serbia, Kosovo, Montenegro) USA/NATO-miehitykseen. Tämä korvautui pommitusten jälkeen laaditussa sopimuksessa pelkän Kosovon alueen miehitykseen ja pommitusten jälkeen välittömästi alkaneeseen suurimman USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Kosovoon, Serbian maille. 

Tämä USA:n ja NATO-EU:n albaaniterroristien avulla suorittaman vallankaappauksen legitimoi Nobel-palkittu Martti Ahtisaari, joka ohjasi Kosovon itsenäistymisneuvottelut USA:n haluamaan päätökseen.

4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi julisti lähes yksimielisesti sodan Venäjää vastaan "Anti-Russian House Resolution 758". Siinä luetellaan kaikki USA:n provosoimat konfliktit Venäjän reuna-alueilla, mutta syytetään niistä Venäjää. Julistuksen taustajoukoissa olivat Strategic Culture-aikakausilehden mukaan Soros ja AIPAC, jälkimmäinen erityisesti siksi, että Venäjä häiritsee Israelin valtapyrkimyksiä Syyriassa.

Soros taas kipuilee  Ukraina-hankkeiden osittaista myttyynmenoa.

Suomen media ei ole kiinnostunut faktoista. Sille riittää, mitä USA:n tiedotusvälineet ja uutistoimistot kertovat mielipiteenään. Näiden mielipiteiden toistamiseen tarvitaan kansalaisjärjestöjä ja poliitikkoja, jotka tarvitsevat rahoitusta.
 
Jos verrataan USA:n aggressiivisuutta ja sotilastukikohtien laajenevaa verkostoa yli 130 valtiossa, Venäjällä ei ole mitään vastaavaa. USA:n suorittamat lennokkimurhat erityisesti Afrikassa edellyttävät Saksan kanssa tehtävää sotilasyhteityötä. Saksassa onkin toisesta maailmansodasta lähtien ollut vahva USA:n armeijan läsnäolo. Tällä hetkellä n. 38 000 sotilasta.

Afganistanin laittomassa (tietenkin) sodassa, joka on USA:n kauimmin kestänyt sota, on sotilaita monista EU-maista myös Suomesta. Irakin sodassa, johon EU-Tanska ja EU-Britannia innolla osallistuivat, USA:n johdolla tapettiin yli miljoona ihmistä. Ulkoministeri Ahlbrigin mukaan puolen miljoonan lapsen kuolema oli vain "due price", sopiva hinta. Libyan johtajan Gaddaffin murha ja maan tuhoaminen oli riemun aihe silloiselle ulkoministeri Hillary Clintonille.

Yhdysvallat oli todistettavasti sekaantunut Ukrainan väkivaltaiseen palkkamurhaaja-tarkka-ampujien suorittamaan veriseen vallankaappaukseen, jonka taustalla oli USA:n raha-eliitin pyrkimys päästä Ukrainan GMO-maanviljelyn ja liuskekaasutuotannon apajille (The Economist 2013). USA:n ja EU:n tukemat "vallankaappausjohtajat" löysivät paikkansa tulevassa Ukrainan hallinnossa. Poroshenko presidenttinä, Saksan rahoittama Klitsko Kiovan pormestarina, Jatsenjuk pääministerinä, jonka kanssa varapresidentti Biden puhui, kertomansa mukaan, puhelimessa enemmän kuin vaimonsa kanssa.

Yhdysvaltojen rinnalla NATO:n laajenemista edistänyt EU oli osavastuussa Ukrainan verisestä vallankaappauksesta. Suomen Olli Rehn, laajentumiskomissaarina ja myöhemmin talouskomissaarina ja EU-komission varapuheenjohtajana, on vastuussa siitä, että lähentymissopimuksen valmistelu oli puutteellista. Presidentti Janukovits, joka oli EU-myönteinen realisti, katsoi, että aikataulu oli liian kireä. Ukrainalla ei ollut varaa vielä solmia sopimusta.

Tärkeämmäksi kuin ukrainalaisten edun ajaminen, tuli sotilaallisten artikloiden pikainen voimaan saattaminen jotta USA:n ja NATO:n joukkoja voidaan sijoittaa Venäjän rajalle Ukrainaan.

Vallankaappaushallitus julisti keväällä 2014 sodan itä-ukrainalaisille, jotka eivät hyväksyneet laitonta vallankaappausta ja venäjän kielen rajoituksia. Kiovan hallitus lopetti kaikki valtion tuet, koululaitoksen, eläkkeet ja pankkitoiminnan Donbassin alueelta. Valtaan tultuaan presidentti Poroshenko manasi televisiopuheessaan itäukrainalaiset kuolemaan kellareihinsa.

Tarkka-ampujien vastuuseen saattamista Kiovan hallituksen toimesta ei ole edes yritetty toteuttaa. Natsien suorittama Odessan ammattiyhdistysten talon tuhopoltto ja joukkomurha on edelleen tutkimatta. Maassa vallitsee terrorin ja vastuuttomuuden ilmapiiri, jota korruptoitunut presidentti ei pysty natsien pelossa muuttamaan. Sen sijaan hän kuluttaa rahaa ja aikaa Yhdysvaltojen kongressinjäsenten lobbaamiseen saadakseen rahaa ja aseita.

USA:n pyrkimyksenä oli myös Venäjälle kuuluneen Krimin Sevastopolin laivastotukikodan haltuunotto. Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva tukikohta on keskeisen tärkeä Venäjän puolustukselle.

Venäjän suorittama Krimin rauhanomainen haltuunotto, jolla taattiin Krimin asukkaille mahdollisuus valita oma kohtalonsa, on kovin erilainen kuin USA:n suorittama Kosovon väkivaltainen haltuunotto ja valtavan sotilastukikohta Bondsteelin rakentaminen Serbiaan kuuluvalle maalle. Kosovosta on muodostunut mafia-valtio, jonka presidentti vasta askettäin vapautui Interpolin-listalta.

Yhdysvaltojen vallankäyttöön kuuluu asevoiman rinnalla myös talouspakotteet. Kuubaan kohdistettuja talouspakotteita on vaadittu kumottaviksi koko YK:n yleiskokouksen voimalla vuodesta toiseen. Maa, joka rikkoo pakotteita, ei voi käydä kauppaa USA:n kanssa. Siten pakotteet ovat muodostuneet totaalisiksi.

Ukrainan vallankaappaus ja NATO/EU:n lähentymissopimuksen ja niihin ensisijaisena kuuluvien sotilaallisten artikloiden allekirjoitus tapahtuivat keväällä 2014 (ratifiointi viivästyi Hollannin epäröidessä).
 
3.9. 2014 solmittiin Minskin sopimus.

4.9.2014 Suomi solmi isäntämaasopimuksen, joka sinetöi USA/NATO:n pääsyn hyökkäämään Venäjälle käyttäen Suomen satamia, lentokenttiä, tiestöä ja ilmatilaa läpikulkuun. Sotilaallista yhteistyötä on lisätty kahdenvälisillä sopimuksilla NATO-Britannian, NATO-Saksan ja NATO:n johtomaan USAn kassa.

4.12.2014 Yhdysvaltain kongressi päätti sodanjulistuksesta Venäjälle. Pääsy Venäjälle Suomen ja Ukrainan kautta oli taattu. presidentin ei enää taritse kääntyä kongrassin puoleen aloittaessaan sodan. (Näin toimittiin Irakia koskevan kongressin samankaltaisen päätöksen pohjalta, jolloin George W. Bush aloitti sodan.)

Presidentti Niinistön aikana Suomi on militarisoitu paitsi sotilaallisten sopimusten avulla, myös kulttuurisesti, tiedonvälityksen ja sanavapauden alueella.

Presidentti Niinistö on suhtautunut varsin arrogantisti Venäjän edustajiin. Venäläisen kenraalin ojentaminen tämän puheenvuorojen sisällöstä ei kuulu diplomatiaan vaan pisteiden keruuseen osalta kansalaisista.

Venäjän edustajien pääsyn kieltäminen ETYK-juhliin vuonna 2015 ja saman aikainen Yhdysvaltojen laivaston vierailu Helsingissä ja laivaston orkesterin konsertti Suomenlinnan kirkossa on syvä kumarrus USAn suuntaan ja pyrkimys alleviivata Suomen liittolaisuutta niiden arvojen kanssa, joita USA edustaa.

Niinistön toiminta muistuttaa Mannerheimin toimintaa. Yhtä militaristisia ja selän takana toimivia molemmat. Mannerheim kutsui natsi-Saksan armeijan Suomeen presidentin ja eduskunnan selän takana elokuussa 1940. Suomen armeija oli osa natsi-Saksan armeijaa.
Niinistön toimenpiteiden johdosta Suomi on osa USA-johtoista armeijaa, jonka kaltaista aggressiivista maailmanvaltaa hamuavaa voimaa ei ole nähty sitten natsi-Saksan. Tätäkö me Suomen presidentiltä haluamme.

8.12.17

Härskiä peliä


HÄRSKIÄ PELIÄ

SAK:lla on koko sodanjälkeisen ajan ollut kaiken ylittävä valta ja voima. Halutessaan se on voinut sanoa missä nurkassa maan kaappi seisoo. Kaiken omistavalle herrasväelle se on ollut kauhistus siitä huolimatta, että SAK:n johto on ollut täysin hampaaton. Siksi työnantajien EK edeltäjineen on voinut pyörittää sitä lähes mielensä mukaan ja niin ovat myös tehneet. 

Kapitalistit ovat osaavaa väkeä. He eivät alistu pelkään suunsoittoon. Tekoja, tekoja he odottavat ja vaativat. Kun katselee aikaa taaksepäin näyttää selvältä, että EK on päättänyt ja todennäköisesti myös sopinut SAK:n ajamisesta sivuraiteille. Se tapahtui varsin fiksusti. EK vain ilmoitti, että keskitettyjen työehtosopimusten aika on ohi ja SAK nosti kädet ylös.

Samalla ay-liikkeessä alkoi tapahtua. Metallityöväen liitto, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM ja Puutyöväen liitto ovat yhdistyneet yhdeksi suurliitoksi. Paperityöläisten liitto on vasta ovella. Perusteluna on, että siten teollisuuteen saadaan oikea voimatekijä. Suurliitolle annettiin nimeksi Teollisuusliitto ry. Nimi on väärä, sillä kaiken järjen mukaa sen pitäisi olla Teollisuustyöväenliitto ry.. Kun nimestä on jätetty pois sana työväen, niin siinä on jotain pahan enteellistä. 

Niinpä ensimmäisenä tuli sen työehtosopimus, joka palkkojen osalta on suorastaan olematon, keskimäärin 1,6 % vuosi. Sen olemattomuutta korostaa liiton puheenjohtajan Riku Aalto, joka sai 5000 euron, yli 60 prosentin palkankorotuksen. Lisäksi edellytetään, että muidenkin alojen on noudatettava heidän maltillista tes-linjaa, vaikka EK nimenomaan vaati keskitetyistä luopumista ja siirtymistä liittokohtaisiin sopimuksiin. On tämä härskiä peliä.

Eikä tämä riitä. Teollisuusliiton sopimuksessa korostetaan paikallista sopimista ikään kuin uutena asiana. Kuitenkin ja aina työpaikoilla on voitu paikallisesti sopia tes:iä paremmista pakka- ja työehdoista. Nyt se on käännetty päälaelle, kun paikallinen sopiminen antaa työnantajille mahdollisuuden paikallisesti työ- ja palkkaehtojen heikentämiseen.

Työläiset ovat näin jätetty heitteille. Pääluottamusmiehellä pitäisi olla kaksi erityisvahvuutta, erityisosaamista. Ensiksi hänen olisi suvereenisti hallittava yrityksen talous sekä koti- että ulkomainen toimintaympäristö, toiseksi työläisten etujen ajaminen vaatii vankkaa luokkatietoisuutta ja lujaa tahtoa. Ellei näitä hallitse, niin paikallinen sopiminen muuttuu todella härkiksi duunareiden kusetukseksi.

Riittääkö sekään? Ihan äsken Teknologiateollisuuden Eeva-Liisa Inkeroinen ja Teollisuusliiton Riku Aalto kirjoittivat Hesarin (29.11) mielipidesivulla yksituumaisen jutun. Lyhyessä jutussa työläisten heitteillejätön sana paikallinen toistui peräti yksitoista kertaa. Hurjimmillaan voikin kuvitella, että pariskunta Eeva-Liisa ja Riku haaveilevat liittojensa hynttyiden yhtyeenlyömistä, kun yhteisymmärrys on vahvaa ja kun asiat voi hoitaa paikallisesti.        
 
Kuten tiedetään kaikki rakennukset, rakennelmat ja tavarat yleensä ovat pelkkää työn tulosta. Jos tavarasta poistettaisiin kaikki siihen käytetty työ, jäljelle jäisi vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa. Näin ollen pelkästään omistamalla pääomia, määrästä riippumatta, ei synny yhtään mitään. Vasta sitten kun pääomia omistamattomat palkkatyöläiset työstää erilaisissa muodoissa olevia pääomia, syntyy uusia tavaroita ja rikkauksia.

Tilastokeskus bruttokansantuotteineen ei tiedä mitään tästä todellisuudesta, eikä se haluakaan tietää, sillä jos se tietäisi ja kertoisi tietonsa, yhteiskuntarauha olisi mennyttä kalua. Siksi se ei missään nimessä välitä reaalisesta todellisuudesta, sillä sen tehtävä on sen salaaminen. Se jopa luo haamuja, pelkkiä tulesta temmattuja fantasioita. Joskus se tapahtuu EU:n aloitteesta ja opastuksella kuten on tapahtunut työvoimatutkimuksen (työttömyysaste) ja väestöennusteiden (väestö ikääntyy) kanssa.

Meille tuputetaan jatkuvasti, että kapitalismissa on monia erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kuitenkin vain pääomien omistus määrittelee ihmisen luokka-aseman. Siksi nykyajassa omistukset on (EU:n vaatimuksesta?) piilotettu. Kapitalistinen järjestelmä jakaantuu kahteen pääluokkaan; kapitalisteihin ja työväenluokkaan. Kun pääomat ovat piilossa, luokkajaon selvittämiseksi on pakko turvautua tuloihin, sillä niiden suuruus kertoo saajan suhteen pääomaan ja siten likimäärin itse kunkin luokka-aseman.

Suomessa työväenluokkaan (mukaan lukien suurin osa väliryhmistä) kuuluu 2,4 miljoonaa 86,3 % palkansaajista. He saivat palkkoina keskimäärin 1 861 euroa kuukaudessa, enintään 4 583 euroa. Kapitalisteja ja heidän kaltaisia (osa väliryhmistä) on 0,4 miljoonaa, 13,7 %. He saivat palkkaa keskimäärin 5 779 euroa, vähintään 4 584 euroa kuukaudessa ilman ylärajaa.

Kapitalistien ydinryhmän muodostaa 6 584 tulonsaajaa, 0,1 % kaikista tulonsaajista. Heillä keskimääräinen palkka- ja pääomatulo oli 59 376 euroa kuukaudessa.

Viime vuonna kansantulo, tehdyn työn arvo oli 234,3 miljardia euroa. Julkisen talouden menoihin käytettiin 65,9 miljardia euroa. Sotuun verojen ja maksujen jälkeen käytettiin nettona 27,8 miljardia. Uutta arvoa tuottamattomien (ylittävät työn arvon 63,50 €/h) palkkojen jälkeen, palkkasumman netto oli 39,7 miljardia euroa. Näin jäännös 100,9 miljardia euroa on Marxia mukaillen kapitalistien työläisten työn tuloksesta anastama lisäarvo.   

Hampaaton työväen poliittinen ja ay-liike ovat pieni kivi työantajien EK:n kengässä. Mutta kun kapitalisteille ei mikään riitä, on paikallisesti pienikin haitta saatava pois. Se on härskiä meininkiä, se on yksipuolista luokkataistelua, taistelua palkoista ja lisäarvosta, josta palkkatyöläiset eivät ole tietävinään tai eivät tiedä mitään. Siihen on saatava muutos.
 
Kai Kontturi

18.11.17

Mikä mies


MIKÄ MIES OLI STALIN?

”Josef Vissarionovitsh Stalin on niitä maailmahistorian suuria hahmoja, joiden persoonasta, elämäntyöstä ja vaikutuksesta maailman tapahtuminen kulkuun kaikkein vähimmin kiistellään hänen kuolemansa jälkeen.” kirjoitti päätoimittaja Ensio Rislakki ja Suomen kuvalehti numerossa 11/1953. Toisin kävi, kun myöhemmin kapitalismissa huomattiin sosialismissa piilevän vaaran. Oli ryhdyttävä vastaiskuun. Alkoi kylmä sota. Ja kuten aina jokaisen sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Vuodesta 1956 alkoi Neuvostoliitosta vähin erin ja pala palata kertyä kauhujuttuja. Ne saivat tukea mm. kirjailija Aleksandr Solzenitsyn romaaneista (1962–76), jotka vähin erin saivat tieteellisten tutkimusten leiman ja fiktio muuttui faktaksi. Näistä kirjallisista tuotteistaan hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joka vahvisti, ellei peräti virallistanut hänen suuren neuvostokriitikon aseman.      

Lopulta Ranskassa Stephane Courtois keräsi eri alojen tutkijoiden Kommunismin mustan kirjan (1997). Sille annettiin tieteellinen status. Sisällissodan jälkeen Neuvostoliiton väkiluku oli 138 miljoonaa. Kommunismin Mustan kirjan mukaan, kun muutaman vuoden kuluttua Stalin nousi maan johtoon, maassa toimeenpantiin summittaisia joukkomurhia ja toimintatavaksi omaksuttiin joukkotuhonta. Stalin tapatti väestöstä vähintään 20 miljoonaa. Joten 30-luvun loppuun mennessä väkiluvun piti supistua jyrkästi ehkä 118 miljoonaan. Sen jälkeen toisen maailmansota hävitti 26 miljoonaa ja taas väkiluku supistui, mutta nyt aiempaa jyrkemmin. Vuonna 1945 väestöä olisi ollut enintään 92 miljoonaa.   
 
Entä mitä oikeasti tapahtui? Neuvostoliitossa vuonna 1927 aikana, jolloin nälkä ei ollut vierasta. Kaikesta oli puutetta ja talonpojat kyntivät pellot puuauroilla ja äestivät risusahroilla. Näissä oloissa puolue hyväksyi ensimmäinen viisivuotis-suunnitelma. Sen ansiosta pelloille ilmestyivät traktorit ja kuorma-autot jo vuonna 1932. Pian sen jälkeen tulivat myös leikkuupuimurit. Kolhoosien käyttöön rakennettiin koneasemien verokosto. Voima- ja teollisuuslaitoksia syntyi kaikkialle kuin sieniä sateella. 1930-luvulla Neuvostoliiton kansantalous kasvoi hurjaa 40 prosentin vuosivauhtia. Maassa oli jatkuva työvoimapula. Vuonna 1938 talous oli 800 prosenttia suurempi kuin vuonna 1913 ja

Pelkkänä kuriositeettina kannattaa huomata, että 30-luvulla Yhdysvallat oli syvässä lamassa. Maa oli täynnä työttömiä ja kerjäläisiä. Sen talous sai hurjan vauhdin vasta sodan alkaessa. Sota oli Yhdysvalloille siunaus ja onni varsinkin, kun se ei kokenut omalla alueellaan vähäisimpiäkään vaurioita. Sotilaitakin kaatui vain kolmasosa verrattuna yksin Leningradin kaupungin piirityksessä kuolleiden siviilien määriin.       

Toisen maailmansodan menetyksistä huolimatta Neuvostoliitto oli Stalinin kuollessa kaikissa suhteissa maailman kiistaton ja todellinen suurvalta. Kun ensimmäisen viisivuotissuunnitelma aloitettiin, niin kolmekymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1957 juhlittiin lokakuun vallankumouksen ja sosialismin saavutuksia lähettämällä ihmiskunnan ensimmäinen Sputnik avaruuteen. Juhlittiin sosialismin ihmettä!

Vahva talouskasvu vaati kaiken mahdollisen työvoiman. Ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa tieteen ja taiteen kehitystä ja niin valtavaa teknistä ja taloudellista sekä sotilaallisen voiman kasvua, jonka Neuvostoliitto toteutti Stalinin kaudella.  Viidessätoista vuodessa väkiluku kasvoi tuntuvasti. Vuonna 1938 se oli 177 miljoonaa (tietää myös suomalainen tietosanakirja Fokus). Vuoteen 1945 mennessä väestöä olisi ollut jo 184 miljoonaa, mutta sodan seurauksena väestöä oli 158 miljoonaa, 66 miljoonaa suurempi kuin tieteelliset väärentäjät väittävät. Väkiluku kuitenkin supistui ensimmäisen ja ainoan kerran Neuvostoliiton historiassa.

Kukaan ei vahingossakaan vaivaudu puhumaan näistä Stalinin johdolla saavutetuista tieteen, tekniikan, talouden voitoista. Puhumatakan siitä, millä nopeudella Neuvostoliiton maan tasalle tuhottu Euroopan puoleinen alue jälleenrakennettiin.  Ei siitäkään huolimatta, vastaavia tuloksia ei ihmiskunnan historiassa ole aiemmin nähty. Niistä ei puhuta, kun ne aiheuttivat suunnatonta pelkoa kapitalismille. Siksi sen ajatushautomoiden lakeijalaumoineen oli kehitettävä mittasuhteiltaan rajaton ja äärimmäisen röyhkeä vastaisku – synnytettiin hirmuhallitsija Stalin ja stalinismi! Vastaiskun toteutti kapitalistisen ideologian läpitunkemat tieteen ja taiteen laitokset, mutta ennen muuta sen hallitsema maailmanlaajuinen valtamedia.

Tänään lähes kaikki kavahtavat, kun Stalinin nimi mainitaan. Oikeistolainen valhe propaganda on ollut tavattoman tehokasta. Kaikesta huolimatta on selvää, että aikanaan historian tuomarit nimittävät ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimpien ajattelijoiden Marxin, Engelsin ja Leninin rinnalle myös Stalinin uusien teorioiden käytännön soveltajana ja kiistattomien ansioidensa perusteella ihmiskunnan kaikkien aikojen suurimmaksi valtiomieheksi!
 
Kai Kontturi

8.11.17

Kapitalistisen järjestelmän raadollisuus


KAPITALISTISEN JÄRJESTELMÄN RAADOLLISUUS

Hannu Raineisto pohti fb:sä 31.10 hypoteesia R-T-(R¹-T-r1) = ur-T-ur1. Sen taustana lienee Marxin alkeiskaava (raha – tavara - isompi raha) R-T-R1. Siitä lähtien Marx teki oman valtavan tutkimustyön rahan kierrosta tavaratuotantoprosessissa. Tutkimus tunnetaan nimellä Pääoma. Sen tulokset ratkaisemalla saadaan näkyviin kapitalismin raadollisuus. Samalla selviää, että porvarillinen bruttokansantuote on järjestelmänä petos. Se kätkee julkisuudelta valtavan määrän kapitalisien tuloja.

Marx toteaa, että tavaratuotannossa on ensin yksinkertainen uusintaminen, arvotuote; C’=C+v+m, jossa C’ on kokonaistuotanto, C tavaravarastot, v palkat ja m lisäarvo. Sitten laajennettu ja kasautuva uusintaminen, tuotearvo; C=c+v+m, jossa C on nyt kokonaistuotanto, c pysyvä pääoma (tavaravarastossa oleva kapitalistien ikioma pääoma) ja m lisäarvo (nyt siinä on myös tavaravarastoihin piiloutuva ilmainen lisätyö). Näiden lisäksi Marx havaitsi, että kapitalistien toimintaa häiritsee luonnonlain tavoin voiton suhdeluvun alenemisen tendenssi; m/C, jossa m on lisäarvo ja C kokonaispääoma (kiinteä pääoma c1 ja pysyvä pääoma c2).

Näitä Marxin teorioita ei ole aiemmin todistettu oikeiksi. Siksi ei ole huomattu, että Pääoman III osassa voiton suhdeluvun yksilöidyssä kaavassa on virhe. Se ilmaantui Pääomaan Marxin kuoleman jälkeen. Kaavassa pysyvä pääoma on jossain vaiheessa ja jonkun varomattomuuden vuoksi muuttunut vaihtelevaksi pääomaksi, palkoiksi.

Bruttokansantuotteen sanotaan olevan laskelma lopputuotteista. Se ei pidä missään suhteessa paikkaansa. Siinä on kaikenlaisia tavaroita kuten alkutuotteita, puolivalmisteita ja lopputuotteita. Bkt ei laskelmana korreloi eikä se noudata hyvää kirjanpitotapaa. Sen sijaan kokonaistuotantoluvuista tehty tuloslaskelma korreloi ja noudattaa hyvää kirjanpitotapaa. Siitä kirjoitin julkaisun ”Nykyaika” (DSL 2003), jossa osoitin lisäarvon syntymisen. Tähän päivään tultaessa siinä esitettyä tuloslaskelmaa lisäarvoineen ei kukaan ole osoittanut vääräksi.

Meni kuitenkin vielä 15 vuotta ennen kuin sain selvitettyä tuotantoprosessissa tapahtuvan pääoman kokonaiskierron, palkkojen ja lisäarvon ensijaon, uudelleen ja lopullisen jaon sekä voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Niitä valmistellaan parhaillaan painokuntoon ja julkaistaan aikanaan.  

Marxin teoriassa ei ole tuloslaskelmaa eikä kahta puolta. Mutta siinä on kaikki tavaroiden tuotannossa olevat pääomat ja ihmisen työ. Siitä puuttuu vain sen toinen puoli; tuotannon käyttö. Tuotantoprosessissa kuten Marx osoittaa liikkuva pääoma (varastot) uusiutuu koko ajan, mutta kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) kuluminen, vähentyminen ja lisääntyminen tapahtuvat tavaratuotannon ulkopuolella. Sen sijaan käytön puolella lisäarvoon piiloutunut ei-tuotannollinen kiinteä pääoma tulee näkyviin.   

Kokonaiskierron taustalla on monta erilaista laskelmaa. Tässä on vain pääoman vuosikierron lopulliset luvut vuodelta 2016. Silloin kokonaistuotanto oli 395,1 mrd.e. Siinä oli tavaravarastoissa kapitalistien ikiomaan uusinnettua pääomaa 160,8 mrd.e. Kun se vähennetään tuotannosta, saadaan kansantulo (palkat ja lisäarvo) 234,3 mrd.e. Sen lopullisessa (kaikki luvut ovat nettotuloja) jaossa oli palkkoja 39,7 mrd.e, sosiaaliturvan osuus oli 27,8 mrd.e, julkisen talouden 63,8 mrd.e ja kapitalistien voittoja 103,0 mrd.e. Lopullisessa jaossa lisäarvon suhdeluku (103,0/39,7) oli 259,4 %.  

Kansantulo käytettiin siten, että kulutukseen meni 170,8 mrd.e ja pääoman kasautumiseen 63,5 mrd.e. Pääomien kasautumisessa ovat tuotantovälineiden kulumisen korvaaminen ja lisäys/vähennys, muun kiinteän ei-tuotannollisen pääoman lisäys, varastojen muutos ja loppuun jää aiemmin piilossa ollut vapaa pääoma. 2016 sitä oli peräti 21,0 mrd.e. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näitä piilossa olleita työllä luotuja vapaita pääomia kertyi 205,2 mrd.e. Kun niitä ei ole käytetty kotimaassa, niin mihin ne ovat kadonneet? Kaikki viittaa siihen, että ne ovat menneet suden suuhun, veroparatiisien kautta kansainvälisille rahamarkkinoille.   

Kiinteää ja pysyvää pääomaa oli vuonna 2016 yhteensä 674,4 mrd.e. Kansantulon uudelleenjaon jälkeen (palkat, jotka ylittävät työn arvon, on siirretty lisäarvoon) voiton suhdeluku (165,0/674,4*100) oli 24,5 %. Vuoteen 1990 asti voiton suhdeluku liikkui ylös ja alas alle 17,5 %:in tason. Vuoteen 2002 mennessä suhdeluku nousi 25,3 %:iin. Sen jälkeen se milloin laski ja milloin nousi. Kaikkien aikojen huippu 26,3 % saavutettiin vuonna 2007, jonka jälkeen trendi on jälleen aleneva.

Se, että voiton suhdeluku nousi hurjalle tasolle, johtui vähentyneistä investoinneista. Vuonna 1985 kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) osuus kokonaistuotannosta oli 178 %, mutta 1995 se oli vain 144 %, vuonna 2008 se oli alimmillaan vain 96 %. Kiinteä pääoma on kaudella 1986–2016 kasvanut 173,2 %. Sen sijaan samaan aikaan tavaravarastojen pysyvä pääoma kasvoi 249,2 %. Siinä ovat vaikuttaneet mm. vapaakauppa, tuotantorakenteen muutos ja tuonnin osuuden valtava kasvu.

Kapitalistisen tavaratuotannon alkeiskaava (raha - tavata - suurempi raha) R-T-R1 ei kaipaa lisähypoteeseja. Teoriat arvotuotteesta ja tuotearvosta sekä lisäarvon suhdeluvun laskutendenssin laki kattavat koko pääoman kierron tavaratuotannossa. Ne paljastavat kapitalismin raadollisuuden, sen häikäilemättömän riiston koko laajuudessaan. Sen sijaan tuotannosta erkaantunut finanssimaailma voisi olla oman selvityksensä arvoinen sen vuoksi, että se koko ajan imee itselleen tuotannossa työläisten synnyttämiä valtavia pääomia.  

Kai Kontturi

2.11.17

Huolettomuutta tieteen huipulla


HUOLETTOMUUTTA TIETEEN HUIPULLA

Kaksi professoria Matti Pohjola ja Mika Maliranta pohtivat (HS 24.10) Suomen talouden tulevaisuutta. Jutun otsikko oli heidän haastattelujensa perusteella ”Suomen talous kaipaa edelleen uudistuksia”. Heti alussa sanottiin, että ”Ongelma kiteytyvät kahteen seikkaan: työn tuottavuuden poikkeuksellisen hitaaseen paranemiseen väestön vanhenemisesta johtuvaan hoivamenojen kasvuun.”. Tämän perusteella professorit eivät tiedä mistä puhuvat.

Kumpikaan herroista eivät ole huomanneet, että ongelma on sekä maan sisäiset että syrjäisestä sijainnista johtuvat pitkät matkat, joista aiheutuvat pitkät toimitusajat ja suuret kustannukset. Ne ovat esteenä kysynnän kasvulle. Kun kysyntä on heikkoa, kaikki takkuaa.

Professorit näyttävät ajattelevan, että tuottavuuden vahvassa kasvussa olisi pelastus. Näillä korkeasti oppineilla on ongelma. He eivät tiedä tai välitä, että bkt on pelkkää pötyä jo yksin sen takia, että sen aikaansaamiseksi kokonaistuotannosta vähennetään lähes puolet. He eivät ymmärrä, että ne ovat varastoja, jotka on vuoden aikana uusittu pariin kertaan. Ilman uusintaa seuraavan vuoden alussa kauppojen hyllyt olisivat tyhjiä. He eivät ole huomanneet sitäkään bkt:n järjettömyyttä, että bkt:n tulopuolella on hurja määrä kuluja, poistoja. Sopii ihmetellä miten tavaroiden kuluminen voi olla tuloa. Järjetöntä!
 
Kuten professorit sanovat, niin jakamalla bkt työtunneilla saadaan työn tuottavuus. Viimevuonna se oli 54,70 euroa, jossa virallisten tuntien mukaan oli kasvua edellisestä vuodesta 1,32 euroa. Kokonaistuotannosta laskettuna todellisten työtuntien mukaan tuottavuus oli 107,07 euroa tunnissa. Siinä oli kasvua 2,35 euroa. Näin todellinen tuottavuuden kasvu oli 1,03 euroa tunnissa väitettyä suurempi. Todellisten työtuntien mukaan professorien tuottavuusvirhe oli lähes 3 miljardia euroa. Ero on valtava.

Huikeinta huijausta osoittaa väite väestön ikääntymisestä. Tilastokeskus ennustaa, että vuonna 2040 meillä on 65 vuotta täyttäneitä lähes 1,6 miljoonaa. Siten kolmessakymmenessä vuodessa yli 79 vuotiaiden määrän pitäisi kaksinkertaistua. Lisäksi se ennustaa, että 1961–75 syntyneistä joka ainoa nokka on elossa ja jokainen maasta pois muuttanut on palannut takaisin. Syntyvyys-, maastamuutto- ja kuolleisuustilastojen perusteella voidaan kuitenkin laskemalla arvioida, että professorien väestönikääntymisvirhe on vähintään 600 tuhannen luokkaa. Ero on huimaava.

Professoreiden kiteyttämät Suomen talouden ongelmat eivät ole ongelmia. Suomi on EU:n jäsenenä laajuutensa ja sijaintinsa vuoksi tuomittu hitaan kasvun maaksi. Ongelmana ovat hallitsematon vapaakauppa ja suurten lähialueiden, Venäjän markkinoiden, sulkeminen mahdollisuuksien ulkopuolelle. Kun Suomen ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta ovat ulkopuolisten hallussa, maan on tuomittu kurjuuden suohon.

Tuntuu suorastaan järjenvastaiselta, että parhailla resursseilla ja korkeinta tietämystä edustavat professorit kakistelematta nielevät kaiken heille tarjotun roskan ja tunkevat sitä viattoman kansan päähän. On se sääli, että tieteen huipulla olevat professorit alentuvat tietoisesti tai tiemättään valeuutisten levittämiseen.
 
Kai Kontturi

19.10.17

On aikoihin eletty


ON AIKOIHIN ELETTY

Nykyaikana oikeistolaiselle propagandalla ei ole mitään äärtä ei rajaa, kun vasemmalla sille ei ole vastusta. Kaikki valheet menevät läpi ja ihmispoloisten päihin kuin häkä. Jos saksalainen propagandaministeri eläisi uudestisyntyneenä nykyajassa, hän olisi kateudesta vihreä ja katkera, kun kukaan ei muista, että hän loi perustan nykyiselle medialle ja sen journalismille. Hän, Göbbels, korosti, että mitä suurempi valhe se on sitä uskottavampi.

Yhtenä esimerkkinä nykyajasta voi ottaa Hesarin lokakuun alussa olleen pääkirjoitussivun (!) kolumnin, jossa kirjoittaja sanoo, että ”Kommunismin uhrien määräksi tutkijat arvioivat liki 100 miljoonaa.”. Kirjoittaja antaa selvän kuvan siitä, että kyse oli Neuvostoliitossa tapetuista. Asia ei ole uusi. Sitä on taottu ihmisten kalloihin vuosikymmeniä siksi jutun kirjoittaja (Kaja Kunnas) luuli puhuneensa totta.

Vähällä vaivalla hän olisi huomannut, että vuonna 1920 Neuvostoliiton väkiluku oli 138,0 miljoonaa joten toisen maailmasodan alkaessa olisi ollut lapsia, vanhuksia, naisia ja miehiä pyöreästi 38,0 miljoonaa. Tämä mahdottomuus on median jankuttamisen ansiosta muuttunut kirjoittajan mielessä todeksi.

Mutta miltä se näyttää todellisuuden valossa? Sodan lopussa NL:n väkiluku olisi ollut 184,4 miljoonaa, joista sota tuhosi 26,2 miljoonaa. Sodan jälkeen väestön kasvuvauhti kiihtyi niin, että 1991 väestöä oli 293,7 miljoonaa. Vuodesta 1920 väkimäärä kasvoi keskimäärin 1,6 % vuodessa. Samaan aikaan Suomen väkiluku kasvoi keskimäärin vain 0,8 % vuodessa.

Täällä kotimaassa valtamedian suosima valheiden kirjo on mittaamaton. Muun muassa se, että maassa on nykyaikana monenmoisia kasvavia keskiluokkia joten työväenluokka on kutistunut ja kutistuu. Kuitenkin jo kaukana menneisyydessä todistettiin, että kapitalismissa on vain kaksi luokkaa; kapitalistit ja työväenluokka. Niiden edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Luokkien välissä on vain pieniä erityisryhmiä, joista ani harva muuttuu kapitalistien kaltaisiksi, sillä suurin osa muuttuu työläisten kaltaisiksi. Jo nyt jokaista palkkatyöstä riippuvaisia koulutukseen ja ammattiin katsomatta uhkaa putoaminen lopputilien ja pätkätöiden kurjuuteen.

Viimeisen 2015 verotilaston mukaan tulonsaajia oli 4,3 miljoona tulonsaajista. Kaikkien tulonsaajien keskimääräinen tulo oli 2 301 euroa kuukaudessa. Hieman typistäen tuloryhmiä oli seitsemän. Kahdessa alimmassa ryhmässä oli tulonsaajia yhteensä 90,7 %. Heillä tulojen yläraja oli 4 583 euroa kuukaudessa.

Viidessä ylemmässä ryhmässä on tulonsaajia 9,3 %. Heillä tulon alaraja oli 4 584 euroa kuukaudessa. Tässä jälkimmäisessä ryhmässä ovat ne, jotka hallitsevat ja omistavat tuotantopääomien määräävän osa.

Tuotantopääomien määräävän osan kuitenkin omistaa pieni ydinryhmä, joka kirkkaasti erottuu tulonsaajista.  Tuloista sai 90,3 % keskimäärin 21 001 euroa vuodessa, kun 0,1 % sai 59 376 euroa kuukaudessa.

Näin toimii luokkayhteiskunta tuloilla mitattuna. Se kuuluu kapitalismin luonteeseen. Mutta tuloerojen jatkuva hurja kasvuvauhti ei ole yksin kapitalistien aikaansaannosta, mutta myös työväenliikkeen hajanaisuus ja ay-liikkeen hampaattomuus. Ay-liikkeellä on voimaa vaikka mihinkä, mutta suurpalkkaiset johtajat eivät halua häiritä omaa mukavaa peukaloidensa pyörittämisen elämää. On aikoihin eletty!

Väestön pienet tulot johtuvat paitsi olemattomista eläkkeitä ja palkoista. Kurjat eläkkeet johtuvat työväenliikkeen suostumuksella tehdyistä eläkelakien huononnuksista. Palkat ovat ay-liikkeen tekemien huonojen maltillisten ja nolla työehtosopimusten. Palkat ovat huonot myös pätkätöiden ja työttömyyden vuoksi. Se taas johtuu työväenliikkeen saamattomuudesta, kun se salli maan liittymisen Euroopan unioniin ja sen sisämarkkinoihin.

Tilastokeskus tekee kuukausittain työvoimatutkimusta, joka perustuu 12 000 otokseen. Sen perusteella lasketaan työpaikkojen määrä. Tässä työpaikka voi olla mikä hyvänsä riippumatta siitä montako työtuntia siinä tehdään. Siten työttömyysprosentti näyttää todellista pienemmältä. Viime vuonna se oli 9,6 %, mutta oikeampi luku on 442 tuhatta työtöntä, 15,7 %. Sitä parempi kuva syntyy työtunneista, joita haaskattiin työttömyyteen 1,07 miljardia tuntia, 21,6 % ja haamutuntien jälkeen 1,26 miljardia tuntia, 25,2 %.

Menetettyjen palkkojen kannalta tilanne on pahempi, sillä työvoimatutkimuksen mukaan työvoimasta oli töissä kokoaikaisina 1,35 miljoonaa ja pätkätyöläisinä lähes saman verran 1,03 miljoonaa. On sanomattakin selvää, että kokoaikaisiin verraten pätkätyöläisten palkat ovat kurjat.

Työttömyys on kapitalistisen yhteiskunnan suurin vitsaus. Tänään kaikki itseään kunnioittavat tutkijat kailottavat, että taloudessa menee taas lujaa. Kymmenen vuoden pysähtyneisyys on päättynyt. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että koko kansantaloudessa työn tuottavuus on tuotannon kasvua suurempi tai ainakin yhtä suuri joten työtunnit eivät lisäänny. Ne voivat edelleen vähentyä, eikä työllisyys parane.

Näillä näkymin voi ennustaa, että 2060 tuotannon ja sitä nopeamman tuottavuuden kasvun seurauksena työttömyyteen kuluu hurjat 2,6 miljardia työtuntia, 51,7 % käytössä olevista työtunneista. Tosin digitalisaatio ja robotiikka voivat kasvattaa tuottavuutta arvioitua nopeammin joten tarvittavien työtuntien määrä voi olla tätä ennustetta pienempi ja työttömyys suurempi.  

Nykyaikana oikeiston jumalattomalla propagandalla ei ole mitään rajaa. Sillä maan ja kansan juna kulkee globaalin kapitalismin raiteilla, jolla kurjuus lisääntyy vauhdilla, kun vasemmiston jarrumiehet ovat myyneet sielunsa pirulle. On aikoihin eletty!

Kai Kontturi

25.9.17

Mihin menet, Suomi


MIHIN MENET – SUOMI?

Suomen todella rivakka ja suhteellisen vakaa kasvu alkoi sodan päätyttyä Neuvostoliiton tuottoisan kaupan siivittämänä. Samaan aikaan työläisten vahva ja tinkimätön kansandemokraattisen liikkeen suoran ja välillisen vaikutuksen ansiosta myös kansan elintaso parani.  

Neuvostoliiton hajottua Suomen kasvu törmäsi seinään. Kun reformistit onnistuivat tuhoamaan työväenliikkeen vasemman laidan, se salli ilman vastarintaa toteuttaa Euroopan unionin jäsenyyden ennakkoehdot pääomien ja tavaroiden vapaaliikkumisen yli rajojen. Samalla maan ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta luovutettiin EU:lle. Nämä yhdessä muuttivat maan politiikan ja tuotantorakenteen sekä aiheuttivat ennennäkemättömän työttömyyden. Myös hurja tilastokeinottelu yleistyi.     

Nykypäivän Suomessa kaikki kynnelle kykenevät ovat näkevinään taloudessa voimakkaan kasvun perustan. Kyseessä on kuitenkin pelkkä harha, joka näyttää syntyvän tehtyjen pitkäaikaisten töiden mm. laivatilausten kasaantuneesta laskutuksesta. 

Sanomattakin on selvää, että tulevan kehityksen ennakoiminen on vaikeaa. Porvarillisille taloustieteilijöille se on erityisen vaikeaa, sillä he eivät tunne kapitalistien talousjärjestelmän lainmukaisuuksia. Ennen muuta pääomien keskittymistä yhä harvempien omaisuudeksi, jonka on tuotettava maksimaalista voittoa. Työn tuottavuutta, joka on yritysten välisen kilpailun ydin. Siksi työn tuottavuus kasvaa lähes poikkeuksetta tuotantoa nopeammin työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Porvarilliset taloustieteilijät ovat yliopistoissa ja korkeakouluissa aivopestyjä opportunisteja. Tulevaisuuden arvioinnissa tai ennustamisessa heillä on varsin huonot eväät. Sillä käytössä oleva kansantalouden mittana on bruttokansantuote, bkt. Se on petollinen järjestelmä. Sitä voidaan manipuloida, kun sen tulot ja menot eivät ole hyvän kirjanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia, ne eivät korreloi.

Kansantaloustieteilijöiden (makrotalous) samoin kuin ja kauppatieteilijöidenkin (mikrotalous) opetus perustuu siihen, että kapitalismi on ihmiskunnan kehityksen korkein aste. Sille ei nähdä eikä hyväksytä vaihtoehtoa. Siitä huolimatta monet porvarilliset taloustieteilijät katsovat pessimistisesti tulevaisuuteen.     

Pitkän aikavälin ennusteissa on sanomattakin selvää, että tuleva ennakoiminen on vaikeaa. Arvioinnissa on turvauduttava tietoihin todellisesta menneisyydestä, jonka perusteella voi ennustaa tuotannon, työn tuottavuuden ja työllisyyden, työtuntien yleiset kehitysnäkymät.
 
Konkreettisten arvioiden perustana on käytettävä kokonaistuotantoa. Se on kuitenkin porvarillisille taloustieteilijöille ylipääsemätön asia, sillä he eivät koulutuksensa vuoksi tiedä, että kaikki tavarat raaka-aineista lopputuotteisiin saakka tehdään aina varastoon. He eivät tiedä, että varastoissa on tavattoman suuri määrä pääomaa. Viimevuoden (2016) lopussa sitä oli 204,4 miljardia euroa ja se uusittiin lähes kaksi kertaa. Tavaravarastojen kiertonopeus oli 1,93.

Kaudella 1985–2016 varastojen kiertonopeus vaihteli 1,82 ja 1,95 väillä. Yli neljänkymmenen vuoden keskimääräinen kiertonopeus oli 1,87. Siitä voi päätellä, että vuosikymmenien aikajänteellä varastojen keskinopeus on lähes vakio, vaikka ajoittain syntyy liikatuotantoa ja varastot kasvavat. Silloin työvoimaa vähennetään. Varastojen supistuttua ja kysynnän kasvaessa työvoimaa lisätään.

Tässä on syytä huomauttaa muutamasta vaikuttavasta asiasta. Ensiksi se, että työn tuottavuus saadaan, kun kokonaistuotanto, ei siis bkt, jaetaan tehdyillä työtunneilla. Toiseksi, että työvoimaksi lasketaan 81 % työikäisistä. Virallisesti heistä poistetaan vaikeasti työllistettävät. Kolmanneksi se, että 1998 Tilastokeskus lopetti todellisten työtuntien keräämisen ja siirtyi työvoimatutkimukseen. Sillä saatiin merkittävä joukko haamuja kaunistamaan virallisia työllisyystilastoja. Näissä laskelmissa haamut on poistettu. Neljänneksi se, se, että kansantalouden tilinpito (Tilastokeskus) ei ole kovin luotettava mm. siksi, että kunkin vuoden lopulliset luvut saadaan kahden vuoden kuluttua ja lisäksi uutuutena se, että taulukoiden paperi- ja pdf versiot on lopetettu.

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana kaudella1981–2020 tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta seurasi tuotantorakenteen muutos ja maatilojen alasajo. Vienti ja tuonti kaksinkertaistuivat.  Vienti ei sanottavasti lisännyt työllisyyttä, kun vientiteollisuuden tyhjäkäynnillä ollut kapasiteetti otettiin käyttöön. Sen sijan tuonnin kasvu lopetti 50 000 pk-yritystä ja työttömyys kasvoi vauhdilla. Kun 1970-luvun hätätilahallituksen ansiosta 1980 työttömiä oli 82 096 henkeä ja työttömyysaste 3,7 %, niin 1990 työttömiä oli 293 709 henkeä, 10,7 %.

Kaudella 1981–2020 tuotanto kasvoi (kolme viimeistä vuotta arvioitu) 2010 rahassa laskettuna 169,5 % (enintään 5,3 %/v) ja työn tuottavuus 202,3 % (enintään 7,7 %/v). Työtuntien mukainen työttömyysaste vuonna 2020, kun työvoiman määrä on hieman laskenut, näyttäisi olevan 24,2 %. Töitä tehdään 3,7 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskataan 1,2 miljardia tuntia. Työttömyysaste on tällä kaudella noussut kokonaan uudelle korkealle tasolle.

Nykyinen taantuma kestää vähintään kymmenen vuotta. Nyt näyttää siltä, että tuotanto olisi vuoden 2008 tasolla aikaisintaan vuonna 2018. Tuotantoon on iskenyt jatkuva kasvun hidastumisen ja työttömyysasteen kasvun trendi.

Seuraavan neljänkymmenen vuoden aika siis kausi 2020–2060 on maailman taloudessa hitaan kasvun aikaa. Se tuntuu kielteisesti Suomeen. Toiseksi aiheellisesti voi pelätä, että pula- ja taantuma-aikojen välit lyhenevät ja niiden kesto pitenee. Kun arvioidaan, että seuraavien neljänkymmenen vuoden aikana ne iskevät kymmen vuoden välein suhteellisen matalina ja vain kahden vuoden mittaisina, niin ennustetta voi pitää varovaisena. Samaan aikaan uusi tekniikka robotteineen lisää työn tuottavuutta ja vähentää työn tarvetta.

Kaudella 1921–2060 tämän arvion mukaan vuoden 2010 rahassa tuotanto kasvaisi 11,5 % (enintään 1,3 %/v) ja työn tuottavuus 70,1 % (enintään 1,4 %/v). Mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste 15–64 vuotiaista toteutuu niin, vuonna 2060 työtuntien mukainen työttömyysaste olisi 52,0 %. Silloin töitä tehtäisiin 2,4 miljardia tuntia ja työttömyyteen haaskattaisiin 2,6 miljardia tuntia.

Tuotanto täällä periferiassa on tuomittu hitaaseen kasvuun. Mutta työn tuottavuus ei ole sidottu tuotantoon, se on sidoksissa vain yritysten voittoihin. Tässä laskelmassa se hidastuu kolmannekseen aiemmasta. Jos se kipuaa sitä suuremmaksi tilanne muuttuu entistä katastrofaalisemmaksi. Tuotannon kokonaistilannetta voisi helpottaa korjaamalla suhteet Venäjään, mutta nykyinen sotainen uhkakuvapolitiikka ei salli eikä suosi laajaa ja kannattavaa kauppaa itään. Siellä on vihollinen!

On selvää, että tilanne voi siis olla hieman parempi, mutta myös huonompi. Menneiden vuosikymmenien aikana tapahtunut elintason kasvuun vaikutti ennen muuta vahva työväenliike. Tänään se on todella huonossa hapessa, niin heikko, että historian taustaa vasten sitä on suorastaan mahdotonta kuvitella.

Kun taloudessa ja siinä luvussa (pien)kapitalisteilla menee kurjasti ja kun koko väestön elintaso laskee siitä seuraa, että kapitalistit eivät enää voi hallita eivätkä palkkatyöläiset elää entiseen tapaan. Tässä kurjuudessa Suomi ei ole yksin. Sama kehitys tapahtuu kaikkialla maailmassa. Siksi hallitsijoiden ja hallittujen välit kärjistyvät.

Tuskin kovin kaukana on aika, kun pakkatyöläiset huomaavat, että kapitalistista järjestelmää ei voi enää korjata. Siitä alkaa kapitalismin lopettaminen jostain Amerikan tai Euroopan suurista maista,  joista se leviää vyörynomaisesti maasta toiseen. Tässä muutoksessa palkkatyöläiset muuttuvat hallituista hallitseviksi, jotka toteuttavat uudenlaisen yhteiskuntajärjestyksen, jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan ja saa työnsä mukaan.  
 
Kai Kontturi

3.9.17

Mihin menet, USA


Päivitetty 27.1.2018

MIHIN MENET – USA?

Yhdysvallat ovat mielipidemuokkauksen mestareita. Ainakin Suomessa sillä on suorastaan taivaallinen vaikutus. Hollywood on sen tärkein mielikuvien luoja. Sen tuotannossa rikkaus, alituiset murhat ja sodat paketoidaan silmää positiivisesti hiveleviksi ja mieltä kiihottaviksi. Edelleen amerikkalainen unelma on voimissaan, vaikka elämä on osoittanut sen peläksi unelmaksi.   

Perussyy löytyy taloudesta ja siitä, että Yhdysvalloissa kuten muuallakin koulutetaan vain yhdenlaisia talouden asiantuntijoita. Niistä yhdet puuhastelevat makrotaloudessa ja toiset touhuavat mikrotaloudessa. Heidät on koulutettu ikään kuin maailma olisi kehityksensä päätepisteessä. Ikään kuin kapitalismi olisi lopullinen. Yliopistot ja korkeakoulut tuottavat pelkkiä opportunisteja. Opiskelijat sementoidaan oppiin, jonka mukaan tuotanto- ja finanssipääomien yksityisomistus on ainoa mahdollisuus. Siksi he eivät näe, että omistuksen jatkuvan keskittymisen vuoksi kapitalistinen järjestelmä on muuttunut kaiken yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi.

Jokainen Yhdysvaltojen kansalainen on pakotettu jatkuvasti käsi sydämellä vannomaan uskollisuuttaan, joka mottona on ”Me luotamme Jumalaan”. Niinpä jokaisen pitää uskoa, että sen kansalliset edut ovat kaikkialla maailmassa. Jokaisen on uskottava, että maailman maiden suvereenisuus on uhka sen kansalisille eduille ja turvallisuudelle. 

Yleisesti voi sanoa, että Yhdysvallista on lähes mahdotonta saada todellista tietoa. Wikipedian mukaan 2017 väestömäärä on 322,1 miljoonaa. Mutta Yhdysvaltojen väestölaskentakeskus kertoo, että väestömäärä ylitti 300 miljoonan hengen rajan 27.8.2017. Tällainen liioittelu vaikuttaa kaikkialla. Ne peittävät laskelmissa esiintyvät mittavat manipuloinnit.

Bruttokansantuotteessa (bkt) he käyttävät niin sanottua hintaindeksiä. Sillä kasvatetaan bkt:tä. Sanotaan, että kuluneen vuoden aikana syntynyt uusi teknologia tuottaa tulevina vuosina entistä paremmin. Siksi tuleva parempi tuotanto lisätään erikseen määritellyllä hedonisella hintaindeksillä kuluneen vuoden tuotannoksi. Näin joka vuosi saa bkt:hen hyvänmiehen lisää. Kaudella 2003–15 Yhdysvalloissa vuosittainen seurannan mukaan bkt kasvoi keskimäärin enintään 2,1 %, mutta hyvänmiehen lisän ansiosta maailmalle kerrotaan, että kasvua oli 4,2 %.

Vuonna 2015 Yhdysvaltojen bkt:ksi ilmoitettiin 18 040 miljardia, jossa oli kasvua 3,6 %. Todellisuudessa se oli 13 157 miljardia dollaria, jossa oli kasvua 1,6 % joten virallisessa luvussa oli rutkasti hyvänmiehen lisää. Se oli tarpeen, että velkaantuminen ei näyttäisi liialliselta.

Yhdysvaltojen ongelmien keskiössä on vinoutunut tuotantorakenne. Maan tuotantorakenne on surkea, kun lisäarvoa tuottamattoman palvelusektorin osuus on 77 %. Se työllistää kolme neljästä työllisestä. Lisäarvoa, todellista voittoa tuottavien maatalouden ja teollisuuden osuus on vaatimaton 23 %. Onnettoman tuotantoranteen vuoksi työllisyyskin on heikko. Virallisesti 2015 maan työllisyysaste oli 62,9 %. Kun työvoimaa oli 178,6 miljoonaa, niin työttömien määrä oli 41,5 miljoonaa. Heistä oli työvoiman ulkopuolella sotilaina (koti- ja ulkomailla), vankiloissa, vaikeasti työllistettäviä, epäsosiaalisia yhteensä 32,5 miljoonaa. Näin on saatu työttömiksi 9,0 miljoonaa ja työttömyysasteeksi 5,0 %.

Heikon työllisyysasteen lisäksi yritysten ja suurituloisten verotus on kevyttä ja sotilasmenot mielettömät joten velkaantuminen on huimaa. 2015 julkista velkaa oli 16 849 miljardia dollaria ja se kasvaa. Vuonna 2017 se on jo 19 900 miljardia dollaria, 61 610 dollaria asukasta kohden. Velka on niin suuri, että sitä se ei pysty koskaan maksamaan. 

Yhtenä velkaantumisen syynä ovat valtavat sotilasmenot. 2015 ne olivat 596 miljardia ja kuluvana vuonna 638 miljardia dollaria, 1 990 dollaria asukasta kohden. Yhdysvaltojen sotilasmenoja selittää mm. se, että se miehittää 132 maailman maata ja sen sotalaivasto purjehtii lähes kaikilla maailman merillä. Kiinan vastaavat menot ovat 214,8 miljardia dollaria, 165 dollaria asukasta kohden. 

Helsingin Sanomissa julkaistiin 5.8.17 kaavio Yhdysvaltain, Ruotsin, Saksan ja Suomen henkeä kohti ostovoimalla korjatun bkt:n kehityksestä. Siinä sodan jälkeisenä aikana 1945–2008 Yhdysvaltojen talous asukasta kohti on kasvanut vaatimattomalla vauhdilla, keskimäärin 1,3 % vuodessa. Sen jälkeen 2009–2015 se on jähmettynyt 1,0 %:in vuodessa.

Monet yhdysvaltalaiset asiantuntijat ovat korostaneet, että sen bkt on kokonaan laskijoiden mieltymysten varassa (HS 27.5.2001). Ottaen huomioon Yhdysvaltojen hätääntyneeltä vaikuttava laskutapa, niin ostovoimalla korjattua henkeä kohti laskettu bkt vaikuttaa luotettavammalta. Kun julkinen sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoito ovat olemattomat jää väestön keski-ikä 37 vuoteen (Suomessa 43) ja yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä 12,5 % (Suomessa 19), koko kurjuus paljastuu.

Yhdysvalloissa tikittää yhteiskunnallinen aikapommi. Aikanaan, viimeistään omasta kokemuksestaan kansa huomaa kurjistumisen ja pahoinvoinnin lisääntymisen. Aikanaan kansa huomaa, että jatkuva käsi sydämellä uskollisuuden vakuuttaminen onkin uskollisuuden vakuuttamista kaiken omistaville kapitalisteille. Kun kansa huomaa ja että Jumala on dollari, joista yksi prosentti omistaa lähes puolet ja yhdeksän prosenttia kansasta kolmanneksen ja rikkaat yhä vain rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Ehkä silloin yhteiskunnallinen pommi räjähtää.

Kaiken tämän asiantuntijat tietävät ja pelkäävät. Siksi Yhdysvallat on jo varautunut laajoihin mellakoihin. Jokaisen osavaltion on pitänyt rakentaa ja varustaa 300–2000 hengen keskitysleirejä. Valmiina on jo tuhatkunta FEMA:n (Federal Emergency Agency) leiriä. Lisäksi poliisi ja kansalliskaarti on raskaasti aseistettu. Maassa on valmiina (vielä uinuva) presidentti Bushin hallinnon luoma poikkeuslaki (Patriot Act). Sen perusteella ”kotimaisen terroristin” – kenet tahansa – pidätyksen voi tehdä määräämättömäksi ajaksi ilman syytteen nostamista. 

Finanssien ja tuotannon globaaleissa oloissa Yhdysvallat, EU ja kaikki muutkin maat ovat kansakuntina joutuneet suurpääoman rakentamaan vapaakaupan ansaan, kaikkialla rikkaat rikastuvat ja kansat köyhtyvät. Tästä herää kysymys – mihin olet menossa USA?

Vähin eri yhä useampi taloustieteilijä huomaa, että Smithin talousteoria on jo aikapäiviä vanhentunut, silloin talouden kellokkaiden ääni kelossa muuttuu. Vähin erin yhä useampi huomaa, että kapitalismi on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi joten se on vaihdettava uuteen. Pääomien kapitalistinen yksityisomistus on lakkautettava. Se jää nähtäväksi, onko USA tämän muutoksen etujoukko.

Kai Kontturi

10.8.17

Meitä petetään


MEITÄ PETETÄÄN MENEN TULLEN

Herrasväellä, joka omistaa määräävän osan maan taloudesta, on hätä sillä he tietävät mihin maan on menossa. Siksi heidän ajatushautomonsa Eteläranta kympissä kehittää ja käskyttää kaikkia talouden tahoja valtamediasta ay-liikkeeseen asti. Nyt erityisesti veisataan vanhaa palkkamaltin virttä. Tämä on tuttua juttua, mutta sen hokeminen käy vähin erin aiempaa vaikeammaksi.

Vaikeuksien torjumiseksi tarvitaan aseita. Tilastointimenetelmiä on jatkuvasti muutettava, että palkkatyöläiset eivät pysyisi talouden kärryillä. Itse asiassa tämä on tuttua juttua. Tilastoilla maailmaa on väärennetty aivan aikojen alusta. Viimeisin suuri temppu on kirjanpitolaki, jonka muutokset ovat sitä luokkaa, että laki näyttää kokonaan uudelta. Eduskunta hyväksyi muutokset loppuvuodesta 2015 ja se tuli voimaan heti seuraavan vuoden alusta.      

Ennen EUn ja muun globaalin maailman aiheuttamia ongelmia ja sähläämistä asioista kerrottiin suhteellisen selvästi. Jopa maallikkokin saattoi saada asioista edes jotain tolkkua. Ei enää. Nyt uuden kirjanpitolain vuoksi pitää puuhastella ihan tosissaan, jos aikoo saada työläisten kannalta jotain hyödyllistä tietoa.

Aiheellisesti voi pelätä, että eduskunta ei ole tiennyt mitä se teki. Uusittu kirjanpitolaki näyttää olevan susi jo syntyessään. Yrityksiä se saattaa helpottaa, kun asioita voi toisaalta typistää tai pilkkoa lähes mielin määrin. Enää yritysten ei ole pakko, mutta lain mukaan ne saavat tai voivat julkistaa kaiken lyhennelmänä. Nyt yritykset voivat piilottaa oleellista tietoa. Kapitalisteille se on mannaa, kun duunareilta totuus etääntyy lähestulkoon ulottumattomiin.

Tämä rötöstely alkoi 1992 muuttamalla kuntien kirjanpitolakia EUn edellyttämän julkisen ja yksityisen palvelutuotannon kilpailutusta. Siksi lain piti olla yhdenmukainen ja vertailukelpoinen yritysten kanssa. Laki sellaisenaan onnistui, mutta valtion kirjanpitolautakunta antoi kunnille määräyksen, että kaikki veroilla maksettu ja poistettu omaisuus piti palauttaa kuntien kirjanpitoon. Siitä seurasi julkisten tilojen aiheettomat vuokrat ja jatkuvat poistot. Näin väärennöksellä kuntien palvelutuotanto saatiin näyttämään tosi kalliilta.

Seuraavat huijaukset olivat 1998 Työvoimatutkimus, Kansatalouden tilinpidon taulukoiden muuttaminen ja nyt 2016 sen paperiversion lopettaminen ja mullistaminen, digitalisoiminen. Työvoimatutkimus toi työllisyystilastoihin valtavan määrän haamuja ja kansantalouden tulosten selvittämisestä yhä työläämpää. Kansan sumuttaminen saa vähin erin rajattomat mahdollisuudet. Kansalle voidaan virallisina tietoina syöttää mitä paskaa tahansa. Meitä petetään mennen tullen.

o o o

Tilastokeinottelu ei ole uusi asia. Kaikkihan muistavat sanonnan valhe, emävalhe ja tilasto. Sen perustana on yleismaailmallinen huijaus (bruttokansantuote, bkt), joka hyväksyttiin YK:ssa 1949. Tänään sitä pidetään ilman pienintäkään kritiikkiä ainoana ja lopullisena totuutena. Se on käsittämätöntä, sillä bkt ei noudata hyvää kirjanpitotapaa eikä sen kaksi puolta vaikuta toisiinsa, ne eivät korreloi keskenään. Bkt on pelkkä kokoelma tilastoja, joita on helppo manipuloida.    

Bkt toimii siten, että kokonaistuotannosta vähennetään ns. välituotteet, tuoteverot ja lisätään tuotetukipalkkiot. Kaikki nuo osat ovat syntyneet tuotannossa, joten niiden häivyttäminen on todellinen hokkuspokkus. Tällainen temppuilu luo mahdollisuudet kaikenlaiseen manipulointiin. Ehkä suurin merkitys on sillä, että viimevuonna bkt:ssä oli palkkoja osuus 39,1 %.               

Lienee selvää, että kapitalistien on kiva ruikuttaa korkeita palkkakustannuksia, jotka lähentelevät puolta tuotannosta, bkt:stä. Mutta tässä meitä huijataan todella ronskisti.

Kokonaistuotannon lukujen julkaisu alkoi EU käskystä 1998. Se antoi mahdollisuuden tehdä hyvän kirjanpitotavan mukaisen kansantalouden tuloslaskelman, jonka molemmat puolet vaikuttavat toisiinsa, korreloivat. Kokonaistuotanto sisältää tuotannon toimivuuden ytimen tavaravarastot. Varastot sekä kysyntä ja tarjonta ratkaisevat voidaanko tuotanto lisätä vai pitääkö sitä supistaa. Lisäksi nyt bkt huijaus tulee näkyväksi, sillä kokonaistuotannosta palkkojen osuus oli vain 21,3 %.

Samaan huikeaan huijausten sarjaan kuuluu Työvoimatutkimus, joka sekin otettiin käyttöön 1998. Sen tekemättömät haamutyötunnit lisääntyivät ensimmäisenä vuonna 3,6 %, mutta sen jälkeen vuotuinen haamutuntien määrä on hiljalleen, ihan vaivihkaa kasvanut yli kymmenen prosentin. Niinpä työllisyys näyttää todellista paremmalta ja työttömyys pienemmältä. Lisäksi viimevuonna virallisen tilaston mukaan reaalinen työn tuottavuus oli 88,53 euroa, mutta ilman haamutunteja 97,81euroa tunnissa. Ero on melkoinen – 10,5 %.

o o o

Kunnallinen kirjanpitolaki oli tähän asti vertailukelpoinen yksityisten yritysten kanssa. Nyt yksityisen puolen laki on muutettu tavalla, jota tuskin eduskunta itsekään tietää mitä tuli tehtyä. Voi suurella varmuudella epäillä, että kansanedustajat hyväksyessään muutokset eivät ymmärtäneet koko asiaa joten ajattelivat, että väliäkö tuolla. Näin yksityinen ja kunnallinen vertailukelpoisuus lensi taivaan tuuliin.

Nyt nähdään, että taannoisella kunnallisen kirjapitolain muutoksella oli aivan muu tarkoitus kuin vertailukelpoisuus. Tavoitteena oli tuhota kuntien palvelutuotannon edullisuus yksityiseen verraten. Sen valtion kirjanpitolautakunta (!) hoiti tyylikkäästi, eikä koira perään haukkunut. Kunnille vain ilmoitettiin kylmän rauhallisesti mitä niiden on tehtävä. Homma on törkeydessään vertaansa vailla.

Oikeistolainen kansallista omaisuutta ryöväävä kokoomus-kepupolitiikka kurjistaa määrätietoisesti koko kansaa. Työväenliikkeen omissa ajatushautomoissa ay-liikkeeseen asti, on korkea aika kehittää sellainen vaihtoehtoinen politiikka ja tavoitteet, joihin kaikki työväenpuolueet ja kaikki nykyajan työläiset koulutuksesta ja ammatista riippumatta voivat yhtyä.

Kai Kontturi

29.7.17

Luokaksi itseään varten


LUOKAKSI ITSEÄÄN VARTEN

Joskus 150 vuotta sitten Saksan yhdistäjä ja ensimmäinen valtakunnankansleri Otto von Bismarck tuli tunnetuksi kovista otteistaan. Hän osasi kovalla kädellä kurittaa työläisiä ja talonpoikia. Siksi häntä sanottiin rautakansleriksi. Mutta Bismarck on sanonut: ”Älkää luulkokaan, että politiikasta syrjässä pysyminen varjelee teitä sen seurauksilta.” ja näinhän se menee tänäkin päivänä.

Bismarck oli siis niin oikeassa kuin olla ja voi. Ongelma on vain siinä, että nykyaikana palkkatyöläisten on kovin vaikea tietää kuka politiikassa pyyteettömästi ajaa ja osaa ajaa heidän asiaansa. Sotien jälkeen valinta oli helppoa, kun kansandemokraattinen liike oli todistanut poliittisen linjansa oikeaksi. Siksi sillä oli väkeä ja voimaa.

Vähitellen 1960-luvun alusta saakka sinne kuitenkin pesiytyi eriseuraista joukkoa, joka tietoisesti ja tietämättäänkin nielaisivat oikealta heitetyn syötin näkemättä sen sisällä olevaa tappavaa koukkua. Tänään vanhasta työväenliikkeen taistelevasta vasemmistosta on jäljellä enää pelkät rauniot. Kuitenkin sille on edelleen ja suorastaan elämää suurempi tilaus.

Vuoden 1990 jälkeen Suomessa on tapahtunut järkyttäviä, palkkatyöläisten elämää kurjistavia muutoksia. Niistä suurimasta päästä on työttömyyden raju kasvu. 1990 työläiset menettivät työttömyyteen 0,4 miljardia tuntia, 8,5 %. Mutta 2016 työläisillä oli työhön käytettävissä yhteensä 5 miljardia tuntia. Siitä käytettiin (haamutunnit on poistettu) vain 3,7 miljardia tuntia joten työttömyyteen kului 1,3 miljardia tuntia, 26 %.

Niinpä tulonjako on muuttunut radikaalisti. Vuonna 2016 palkat ja lisäarvo eli lyhyesti kansantulo oli 234,3 mrd.e. Se jakaantui – suluissa muutos vuodesta 1990 – palkat 39,7 mrd.e (-15,5 mrd.e, 28,5 %), julkinen talous 63,8 mrd.e (-13,4 mrd.e, 17,7 %), sotu 27,8 mrd.e (7,0 mrd.e, 33,7 %) ja yksityiset voitot 103,0 mrd.e (21,9 mrd.e, 28,0 %).

Palkkasumman raju lasku johtuu sekä työttömyydestä että sen ja pätkätöiden seurauksena alentuneista palkoista. Julkisen talouden menetykset johtuvat työttömyydestä, mutta ennen kaikkea suurituloisten alhaisesta veroasteesta ja yritysverojen rajusta alentamisesta 50 prosentista nykyiseen 20 prosenttiin. Sosiaaliturvatulojen kasvu johtuu työttömyyden aiheuttamista työttömyyspäivärahoista ja muista toimeentulotukiaisista sekä eläkeläisten määrän kasvusta.    

Yksityisten voittojen kasvuun ovat vaikuttaneet yritysverokannan alentaminen 60 prosenttia ja kelamaksujen poistaminen. Osinkojen verotusta on alennettu 57,7 prosenttia, pääomaverokantaa on alennettu keskimäärin 40 prosenttia. Lisäksi varallisuusvero on poistettu kokonaan.

Viimeaikoina on pidetty ääntä kuinka talous taas kasvaa vauhdilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että vuoden 2008 taso saavutettaisiin parhaassakin tapauksessa vasta 2019. Viimeiset 25 vuotta on todistanut, että Suomen talouskasvu on jatkuvasti hidastunut. Maamme on tuomittu hitaan kasvun maaksi. Tämän hetken ennusteet tuotannon ja työn tuottavuuden kasvun mukaan 2050 työtunneista jäisi käyttämättä yli 40 prosenttia. Se tarkoittaa, että pahoinvointi ja kurjuus koko ajan lisääntyvät.

Neljä viidesosaa työvoimasta on jo nyt monin eri tavoin ahtaalla. Siitä huolimatta he eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että politiikasta syrjässä pysyminen ei varjele sen seurauksilta.

Kaikki palkkatyöläiset ovat, halusivat tai ei, kapitalistien häikäilemättä riistämää työväenluokkaa. Riiston kovetessa kansan mitta täyttyy. Siksi se lähtee hädissään kaduille spontaanisti vaatimaan oikeuksiaan ja saa vastaansa kapitalistien väkivaltakoneiston. Syntyy yhteydenottoja, jossa aseettomien siviilien menetysten määrää on mahdotonta edes kuvitella. Menetysten minimoiminen vaatii työläisten järkevää järjestäytymistä riistetystä luokasta luokaksi itseään varten. Luokaksi, joka kykenee lakkauttamaan kapitalistisen tuotanto- ja finanssipääomien yksityisomistuksen.

Kai Kontturi

20.7.17

Eksyneet


EKSYNEET, MARX JA NEUVOSTOLIITTO

Tiettävästi Marxin Pääoma on teos, jonka painosmäärä on kaikkien aikojen suurin. Syy on siinä, että sen tutkimukset kattavat kaikki maailman kulttuurit. Pääoman tutkimukset ja niiden selitykset ovat äärimmäisen perusteellisia ja monipuolisia. Marxin talousteorioista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Syntyy kuva, että Pääoma tunnetaan, vaikka kirjoittajat ovat useimmiten täysin eksyksissä. 

Totuus on kuitenkin se, että asianomaisista äärimmäisen harvat ovat edes nähneet Pääomaa, selanneet tai lukeneet sitä puhumattakaan sen tutkimisesta. Pääoman ymmärtäminen vaatii todella suurta aktiivisuutta, sen sisäistäminen perusteellista paneutumista, tutkimista. Ilman sitä sorrutaan kaikenlaisiin kummallisuuksiin; Hoetaan, että Pääoma oli vain aikaansa sidottu. Ei ole, sillä Marx löysi kapitalistisen yhteiskunnan kehityksen ihmisten tahdosta riippumattomat lainmukaisuudet.   

Marxin tutkimusten perusteellisuuden vuoksi on helppo eksyä sen selityksiin, näkemättä asioiden ydintä. Esimerkiksi Heikki Typpö kirjoittaa 9.7.2017 blogissaan, että ”Jokainen markkinoilla myyty tavara sisältää kapitalistien pääoman osia: c + v + m. M = lisäarvo, jolla sijoitettu pääoma (C + V) kasvaa kierron aikana.”. Ja vielä. Ajan kuluessa tapahtuu niin, että ”Sijoitettu pääoma ei tuotakaan enää riittävästi voittoa kapitalistille, sillä koneet ja muu kuollut pääoma ei luo lisäarvoa: ((C + V) > M = O). Tässä se on kapitalismin kuolemantaudin perussyy.”. Moinen puhe on niin kaukana Marxista kuin vain voi kuvitella.

Marx, arvolaki ja voiton suhdeluku

Typpö ei ole huomannut, että Marxin työn ydin on kapitalisen tuotannon arvolain löytyminen. Marx huomasi, että kapitalistisessa tavaratuotannossa pääoman vuosikierrolla on kaksi arvomuotoa. Ensiksi yksinkertainen uusintaminen eli vuotuinen arvotuote (C’=C+v+m), jossa C’ on tuotanto, C liikkuvaa pääomaa, v palkkoja ja m lisäarvoa ja toiseksi laajennettu ja kasautuva uusintaminen eli vuotuinen tuotearvo (C=c+v+m). Siinä C on tuotanto, c pysyvää pääomaa, tuotannon aineksia (raaka-aineita, energiaa, puolivalmisteita, lopputuotteita) v palkkoja ja m lisäarvoa.

Maksettuja palkkoja (v) Marx nimittää vaihtelevaksi pääomaksi sillä työn ja muiden olosuhteiden vuoksi ”Tämä osa pääomaa jatkuvasti muuttuu pysyvästä suureesta vaihtelevaksi. Sanon sitä sen vuoksi… vaihtelevaksi pääomaksi.”. Mutta palkat eivät ole pääomaa, sillä ne maksetaan vasta sen jälkeen, kun työläinen on uusinut pysyvän pääoman, tuottanut oman palkkansa ja vielä lisäarvonkin. Palkkoihin ei siis ole sijoitettu pääomaa. Mutta kun tavaraa katsotaan yhtenä kokonaisuutena, silloin se on käyttö- ja vaihtoarvona pääomaa, joka sisältää tuotannon aineksia, työpalkkoja ja lisäarvoa.

Liikkuva pääoma (C=c+v) sisältää pysyvää pääomaa (c) ja ilmaista eli lisätyötä (v). Lisätyötä on suhteessa yhtä paljon kuin kokonaistuotannossa on maksettuja palkkoja. Kun liikkuvasta pääomasta vähennetään lisätyö, saadaan pysyvä pääoma. Nyt lisäarvon suhdeluku (m’) saadaan jakamalla lisäarvo (m) palkkasummalla (v) kertaa 100.   

Tuotantoon sijoitettu kiinteä ja pysyvä pääoma on kokonaispääoma. Kapitalisteja kiinnostaa yli kaiken muun pääoman tuotto. Marx löysi tavan laskea voiton suhdeluku ja siitä seuraava ihmisestä riippumattoman voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Voiton suhdeluku saadaan, kun lisäarvon määrä jaetaan kokonaispääomalla m/C*100.

Pääoman II osaa Marx ei ehtinyt tarkistaa. Siitä johtuu, että siinä kokonaispääoma on C=c+v. Kiinteä tai pysyvä pääoma, on korvattu vaihtelevalla pääomalla. Marx osoittaa I osassa esimerkillä, että kokonaispääoma C on 4800 puntaa, jossa on kiinteää 4000 ja pysyvää pääomaa 800 puntaa. Näin oikea kokonaispääoma C on kiinteää c1 ja pysyvää pääomaa c2. Nyt kokonaispääoman kaava muuttuu muotoon C=c1 +c2.

Marx ja nykyaika

Pääoma huonon tuntemuksen vuoksi Marxia selitetään miten sattuu. Ketään ei kiinnosta miten Marxin teoriat toimivat vai toimivatko ne ylipäätään. Itse asiassa Marxin arvolain ja voiton suhdeluvun laskutendenssin lain ansiosta nykyajan voi nähdä tarkasti. Nähdä se, miten tänään kapitalismi toimii. Tosin eksyneitä asianharrastajia on armahdettava sen verran, että Marxin teorian todistus oikeaksi tuli mahdolliseksi vasta 1998, kun ryhdyttiin julkaisemaan oikea kansantalouden kokonaistuotanto, joka sisältää varastojen uusinnan. Se avasi ovet nykyaikaiselle Marxin teorioiden todistamiseen.

Kokonaistuotannossa ovat tavaravarastot, palkat, voitot, verot ja sotumaksut. Tavaravarastot siis liikkuva pääoma (C) on avainasemassa arvolain, pääoman kierron selvittämisessä. Kun liikkuvasta pääomasta vähennetään kokonaistuotannon palkkoja vastaava osuus, saadaan pysyvä pääoma. Kun se vähennetään kokonaistuotannosta, jäännös on kansantulo – palkat ja lisäarvo.

Vuonna 2015 kansantulo oli 226,2 mrd.e. Palkkoja oli 83,0 mrd.e ja lisäarvoa 143,2 mrd.e ja lisäarvon suhdeluku 172,5 %. Nämä molemmat summat joutuvat vielä verotuksen ym. vuoksi sekä uudelleen että lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa summat ovat aina nettomääräisiä: palkat 38,6, sosiaaliturva 27,8, julkinen talous 67,9 ja kapitalistien lisäarvo 91,9 mrd.e. Nyt lisäarvon suhdeluku on 238,1 %.   

Tuotannon kokonaispääoma lisääntyi 22,8 mrd.e, 3,4 %. Tuotantovälineet lisääntyivät 29,7 mrd.e, 6,4 % mutta tavaravarastot supistuivat 6,9 mrd.e, 3,3 %. Kaikki tämä on kaukaa Typön lisäarvon käsityksestä.

Voiton suhdeluku osoittaa sijoitetun pääoman tuottavuuden. Perinteisesti voiton suhdeluku näyttää olleen tasolla 15–16 %. Vapaakaupan tuloksena 1990–2001 siinä tapahtui hyppäys 28,6 %:iin. Sen jälkeen se on sahannut ylös ja alas, mutta trendi oli aleneva. Vuonna 2015 se oli 23,8 %.

Kansantulosta 2015 käytettiin kulutukseen 73,7 % ja pääoman muodostukseen 26,3 %. Syntyneestä uudesta pääomasta osa oli ei-tuotannollisia investointeja, osa kansalaisten säästöjä, mutta suurin osa kapitalistien vapaata pääomaa. Perustellusti voi päätellä, niin suurin osa siitä vietiin pois maasta. Suurimmillaan vapaan pääoman osuus on ollut yli puolet syntyneestä uudesta pääomasta.

Kapitalisteilla asiat menevät hienosti. Se on kiistatonta. Kansantalouden tuotannon perusta on kunnossa. Siitä huolimatta pääomien keskittymisen seurauksena työttömyys ja siitä seuraava kurjuus lisääntyvät. Kaiken tämän perusteella kansantalouden objektiiviset ehdot ovat kypsät tuotantopääomien yksityisomistuksen lakkauttamiseen. Mutta subjektiiviset ehdot, ihmisten tiedot eivät ole vielä kypsyneet muutoksiin. Edelleen eletään kuvitelmissa, että kapitalismi on ikuinen, vaikka sen elinaika taitaa jäädä ihmiskunnan historian lyhyimmäksi.

Heikki Typpö väittää kapitalismin kuolemantaudiksi sitä, kun pääoma ei tuotakaan enää riittävästi, kun koneet ja muu kuollut pääoma ei luo lisäarvo. Niin se ei mene, sillä tavaroiden tekeminen ei lopu joten lisäarvoa syntyy kapitalismin tappiin saakka.

Kapitalismin kehityksen määrää ihmisen tahdosta riippumaton arvolaki. Sen voimassaolo päättyy vasta, kun tuotantopääomien kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan. Se voi tapahtua spontaanisti tai järjestytyneesti. Jälkimmäistä auttaa tutkimus, joka edistää subjektiivisten ehtojen kypsymistä, auttaa ihmisiä ymmärtämään, että kapitalismi on muuttunut kehityksen jarruksi. Molempiin kapitalistit vastaavat väkivallalla. Spontaanin liikkeen seuraukset ovat rajummat.

Neuvostoliiton hajoaminen

Heikki Typpö sanoo, että Neuvostoliitto muka hyppäsi yhden tuotantotavan ylitse. Typpö on väärässä. Venäjä ja siihen liittyneet maat olivat alikehittyneitä kapitalistisia maita, mutta joka tapauksessa kapitalistisia. Ne olivat teollisesti takapajuisia maatalousvaltaisia samaan tapaan kuin Suomi.

Stalinin kaudella korostettiin raskaan teollisuuden ensisijaisuutta talouden perustana. Sen suhteen usein korostettiin kilpailua kapitalismin kanssa. Siinä Neuvostoliiton menetys oli kiistatonta. Jo koko 30-luvun ajan sen talous kasvoi ennenäkemätöntä vauhtia. Kymmen vuoden kasvu ylitti neljäsataa prosenttia. Se mahdollisti myös aseteollisuuden kasvun ja resurssit sekä voiton Natsi-Saksasta.

Neuvostoliiton hajottaminen alkoi 1956. Jälleenrakennuksen jo päätyttyä ja Stalinin kuoltua vallan ottanut puolueen uusi johto tuomitsi kansan rajattoman Stalinin kunnioituksen, jopa ihailun. Kun kansa tuomittiin yksilöpalvonnasta, siitä seurasi puolueelle valtavia uskottavuusongelmia. Siksi oli keksittävä mm. stahanovilaisten ja iskurityöläisten tilalle uusia keinoja ihmisten työmotivaation säilyttämiseksi. Samalla uusi puoluejohto korosti Stalinin aikana ajankohtaista raskaan teollisuuden ensisijaisuutta. Puolueen johto ei huomannut, että raskaan teollisuuden perusta oli valmis ja että uusi aika oli jo koittanut.

Etusijalle olisi pitänyt nostaa ihmisten tarpeet riippumatta siitä aiheuttaako ”ne vatsa vai mielikuvitus” kuten Marx sanoo heti Pääoman alussa. Tämän kilpailun kapitalismin kanssa Neuvostoliitto hävisi. Ongelmien peittelemiseksi puolue julisti mahtipontisesti, että Neuvostoliitto siirtyy 1980-luvulla kommunismiin. Asiantuntijat tiesivät sen mahdottomaksi ja puolueen uskottavuus heikkeni etisestään.

Lopulta 80-luvulla puolue havahtui ja julisti, että maan talous on pantava uusiksi. Sitä tarkoitti perestroika. Aikansa näyttikin siltä, että kansa on taas innostunut. Tilanne kuitenkin muuttui, kun jollain ihmeen tavalla sen rinnalle onnistuttiin tuomaan rajaton sananvapaus, glasnost. Se käynnisti Neuvostoliitossa ennennäkemätön valheiden ja vehkeilyjen propagandamyllyn. Nyt sen jauhama lopputulos tiedetään. Ensimmäisen kerran sota-aikaa lukuun ottamatta väestön kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun. Nyt entisten neuvostotasavaltojen yhteenlaskettu väkiluku on 25–30 miljoonaa pienempi kuin 1990. Kansat olivat joutuneet ennennäkemättömän petoksen uhriksi.   

Kai Kontturi