9.1.17

Marxin teoria


MARXIN TEORIA, ARVOLAKI

Marxin teorian (arvolaki) ja sen ratkaisu tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1998, kun Tilastokeskus ryhtyi julkaisemaan Kansantalouden tilinpidossa kokonaistuotannon luvut. Bruttokansantuote on vain joukko määrättyjä tilastoja, jotka eivät korreloi keskenään. Lisäksi se on alle puolet kokonaistuotannosta. Vasta kokonaistuotannon luvut mahdollistivat korreloivan tuloslaskelman ja siitä lähtien Marxin arvolain todistamisen.

Tässä on lyhyesti Marxin teorian mukaan lasketut vuoden 2015 tulokset käyvässä rahassa miljardia euroa. Tilastokeskuksen työtunneista poistettu tekemättömät haamutunnit.  

1) Pääoman kierto: R – T – R’ = R 629,5 – T 387,4 – R’ 653,2. Pääoman lisäys on 23,7 (3,8 %).

2) Yksinkertainen uusintaminen: Arvotuote: C’ 387,4 = C 205,2 + v 83,0 + m 99,2 (m’ 119,5 %).

3) Laajennettu uusintaminen: Tuotearvo: C 387,4 = c 161,2 + v 83,0 + m 143,2 (m’ 172,5 %)

4) Palkkojen ja lisäarvo lopullinen jako

4.1 Palkat                                      38,6 (työn arvon ylittävät jättipalkat on siirretty lisäarvoon)
4.2 Sotu                                         27,8
4.3 Julk.talous                               67,9
4.4 Kapitalistit                                91,9 (lisäarvo 91,9 / 38,6 * 100 = 238,1 %)
4.5 Kansatulo                              226,2
4.6 Kulutus                                  166,6
4.7 Pääoma                                  59,6 (tuotantovälineiden kulumisen uusinta ja lisäys, liikkuvan pääoman                                                                                          muutos, sekä muun pääoman muodostus ja vapaa pääoma)

Kun kokonaistuotanto jaetaan tehdyillä työtunneilla, saadaan työn tuottavuudeksi 104,72 euroa, josta vähennetään pysyvä pääoma 43,59 euroa, saadaan työn arvoksi 61,14 euroa tunnissa. Kun palkoista siirretään työn arvon ylittävät jättipalkat lisäarvoon, saadaan tuntipalkaksi 18,44, lisäarvoksi 42,70 euroa ja (18,44/42,70*100) lisäarvon suhdeluku on 231,6 %.

Sen sijaan, kun työn tuottavuus (0,2182 e minuutti), jossa on mukana myös tavaravarastoissa oleva kapitalistien ikioman pysyvän pääoman kulutuksen uusiminen, niin työntekijä tuotti oman palkkansa 84,4 minuutissa siis 1 tunnissa 14 minuutissa.   

5) Voiton suhdeluku ja sen laskutendenssin laki: C 653,2 /m 143,2 x 100 = p’ 21,9 %.  

Voiton suhdeluku C/mx100 siis C kokonaispääoma / m lisäarvo x 100. Siinä C on
 c1 kiinteä pääoma + c2 pysyvä pääoma / m lisäarvo x 100.

Marxin Pääoman II-III osissa, joita hän ei ehtinyt tarkistaa, voiton suhdeluvun kaava (p’=v+c/m) on virheellinen, sillä sijoitettu pääoma on objektiivista, mutta vaihteleva pääoma on subjektiivista ja syntyy tuotannossa ennekuin se maksetaan työntekijälle palkkana. Marx selittää miksi hän sanoo palkkoja vaihtelevaksi pääomaksi. Sen voi myös ymmärtää, mutta jälkipolvia siinä oleva ”pääoma” on johtanut harhaan.

Vuonna 1985 se oli 15,6 %, joka vastasi pitkä aikavälin keskiarvoa. Vuonna 1995 se oli jo 19,7 % ja vuonna 2000 valtavien talousmullistusten jälkeen 25,1 %, mutta vuonna 2005 se aleni ja oli 24,6 %, 2010 se oli 24,1 %. Vuonna 2015 se oli enää 21,9 %. Kehitys ei kuitenkaan ollut näin tasaista, sillä tänä aikana siinä oli jatkuvasti niin nousija kuin laskuja. Kapitalistien välisen kilpailun vuoksi se jatkuvasti pyrkii alenemaan. Siksi sitä vastaan taistellaan lakkaamatta.

Kiinteän pääoman lukujen perustana on Tilastokeskuksen aikoinaan selvittämä kansallisvarallisuus. Kokonaistuotanto, jota alettiin julkaista vasta 1998, saadaan Kansantalouden tilinpidosta. Mutta aiemmin tuntemattomat liikkuvan pääoma (C) ja lisäarvo (m) voidaan laskea vasta, kun kansantalouden luvuista tehdään korreloiva tuloslaskelma, jota Kansantalouden tilipito ei tunne, eikä voi/saa tunnustaa.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.