lauantai 11. helmikuuta 2017

Työllisyys 2050


TYÖTTÖMYYSPOMMI TIKITTÄÄ

Vuosi on alkanut valtamediassa puhumalla valeuutista, joita kaikki muut tuottavat. Se itse on synnitön, rehellinen. Se toistaa itseään, kun se uskoo keksineensä puhtaille valheille uuden ilmaisun, valeuutiset, joita tuottaa ennen muuta Venäjä ja muut toisinajattelijat, pienet muka totuuden torvet. Porvarillinen, kapitalistien omistama rikas valtamedia tuottaa valheita. Se on tuottanut niitä aina ja iankaikkisesti.

Nyt, sikäli kuin on vuoden mittaisilta Clinton-Trump vaalipropagandalta ehtinyt, se on jauhanut suurella antaumuksella kuinka talous taas kasvaa, pahin on ohi! Kansalle syötetään rauhoittavia valeuutisia, joista on maalattu kuva, että taas elämä hymyilee. Kapitalisteja hyödyttävä valtamedia on valeuutisten tuottamisen mestari, pääpukari. Se on kuin sen entinen varas, joka huutaa; ottakaa varas kiinni!

Viimeksi OKO julkisti ennusteensa, jossa kasvu on entistä räväkämpää. Sen mukaan (HS 23.1) tänä vuonna talous kasvaa 1,8 prosenttia, ensi vuonna hieman enemmän. Voi varsin helposti osoittaa, että tähän sisältyy ainekset valeuutiseen. Oli miten tahansa, kasvu on parhaassakin tapauksessa mitätöntä, täysin riittämätön.      

Pääministeri Juha Sipilä on touhunnut hiki hatussa työn tuottavuuden parantamiseksi. 80-luvulla se oli keskimäärin 4,2 ja 90-luvulla 5,2 prosenttia, mutta seuraavalla vuosikymmenellä tuli romahdus 2,2 prosenttiin. Sen syynä on vapaakaupasta seurannut tuotantorakenteen muutos. Lopputuotteiden tuonti on lähes kaksinkertaistunut. Se on ollut mahdollista, kun vapaakaupan seurauksena kotimainen tuotanto romahti. Muutos on tehnyt Suomesta pysyvästi matalan tuotannon ja kehnon työn tuottavuuden, kehnon työllisyyden maan.

Tänä vuonna työn tuottavuus saattaa nousta 2,0 prosenttiin tai yli. Se saavutetaan helposti, kun hankitaan muutama uusi entistä parempi vempain ja pannaan porukkaan lisää vauhtia. Sillä lailla säästetään 7,5 miljoonaa työtuntia, 4 500 työvuotta. Niistä jää työantajille 225 miljoonaa euroa puhtaana käteen, mutta leipäjonot ja julkisen talouden alijäämät kasvavat.

Kapitalistien haaveet voitoista ovat pohjattomat. Kaikki ja kaikkien hallitusten toimet perustuvat siihen, että jokaisen kapitalistin pitäisi saada tuloja ainakin saman verran kuin Björn Wahlroos. Viimevuonna hän sai pelkkiä osinkoja miljoonan euroa kuukaudessa. Ja vain piru tietää, paljonko hän sai lisäksi palkkoja, palkkioita ja kartanonsa viljelmille maataloustukea.  

Protektionismi on kirosana kuten, presidentti Sauli Niinistö selitti valtiopäivien avajaisissa. Protektionismin kirousta on ryyditetty populismilla, jota pidetään paskapuheena typerälle kansalle. Näinhän nämä menevät, vaikka molemmat ovatkin totuuden vääristelyä.

Kapitalistinen maailma on elänyt ja kasvanut protektionismin suojissa. Se on aina aikojen alusta lähtien raivostuttanut suuryrityksiä, suurkapitalisteja. Protektionismi on ollut käytössä sen vuoksi, että tulleilla valtiot ovat voineet tasata erilaisista olosuhteista johtuvia vienti- ja tuontitavaroiden hintoja. Ne ovat suojanneet pk-yrityksiä.

Viimein vuonna 1947 perustettiin tulleja ja kaupankäyntiä koskeva yleissopimus GATT. Määräajoin tehtiin niin sanottu GATT-kierros, jossa tarkistettiin aiemmin sovittu ja päätettiin jatkosta. Näin kotimarkkinatuotannolla oli rajasuoja ylivoimaisia ulkomaisia suuryrityksiä vastaan. Rajasuojan turvissa valtiot voivat huolehtia mahdollisimman hyvästä omavaraisuudesta, osaamisesta, taloudellisesta riippumattomuudestaan ja itsenäisyydestään. GATTin rajasuojan turvissa oli mahdollista pitää työttömyys jonkinlaisessa kurissa ja luoda hyvinvointivaltio, jota nyt vapakauppa pakottaa ajamaan alas.

Päätös suunnan muutoksesta tehtiin presidentti Mauno Koiviston aikana. Hänen päätöksillään aloitettiin valmistelut liittymisestä Euroopan sisämarkkinoihin. Sen ja EU:n ennakkoehtoihin kuului pääomien, tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuminen. Ensimmäinen järisyttävä seuraus oli 1990-luvun alun pankkikriisi. Samaan aikaan, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, lakkautettiin GATT ja perustettiin ylikansallisten jättiyritysten Maailman vapaakauppajärjestö WTO.

Uusi maailmanjärjestys oli luotu ja suurtyöttömyys tuotu. Suomi monien muiden kanssa on ajettu pysyvän matalan tuotannon maaksi. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2050 meillä on työvoimaa noin 5 007,0 miljoonaa tuntia. Kun reaalitalous kasvaa kaudella 2015–50 keskimäärin 1,4 % ja työntuottavuus 1,7 % vuodessa, niin 218,1 miljardin euron bkt:n tuotantoon käytetään vain 2 679,2 miljoonaa tuntia, 53,5 %. Käyttämättä jää 46,5 %, joka on vaarallinen työttömyyspommi.

Tilastokeskus kertoo, että (2015) meillä oli noin 3,5 miljoonasta työikäisistä työvoimaa 75,5 %, työllisyys aste oli 68,7 % ja työttömyysaste 9,0 %. Tosiasiassa meillä on työvoimaa 81 % (sama kuin Tanskassa) siis 2,8 miljoonaa henkeä. Kun työvoimatutkimuksen 3 925,6 miljoonasta työtunnista poistetaan tekemättömät 226 miljoonaa (5,8 %) työtuntia, saadaan tehtyjen täysien työvuosien määräksi 2,1 miljoonaa. Erotus on 709 tuhatta työvuotta ja työttömyysaste 25,3 %. Vapaakauppa on virittänyt työttömyyspommin, josta ei uskalleta kertoa, ettei se räjähdä ennen aikojaan.    

Yleismaailmallisesti kapitalismi on ajautumassa täydelliseen umpikujaan. Siksi kuten voi kuvitella, Yhdysvalloissa kytee kapinahenki. Välttyäkseen umpikujalta meidän uusi presidenttimme Donald Trump saattaa ajatella, että kun protektionismi parantaa maan työllisyyttä se poistaa kapinahengen ja pelastaa kapitalismin – ainakin toistaiseksi. Olisiko näin, ehkä mene ja tiedä.

Meillä ei haluta nähdä tulevaa umpikujaa. Sitä, että tunnelin päässä ei ole valoa. Pahin on edessä ja se tekee vauhdilla tuloaan. Siksi valtamediassa eletään valeuutisilla, valheilla.

 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.