maanantai 8. toukokuuta 2017

Alamäkeä


HURJAVAUHTINEN ALAMÄKI

Hallitus on tehnyt kaikenlaisia kiky-temppuja, että yritysten henkilökulut supistuisivat ja työn tuottavuus kasvaisi. Kuten kaikki muistavat hallitus on vaatinut hurjaan 5 %:n tuottavuushyppyä. Hallituksella on hirmuinen hätä. Hätä syntyy, kun Suomen pankki esitti viimeisimmän arvionsa, että tänä vuonna bruttokansantuote kasvaa olemattomat 1,2 %. Jos kokonaistuotanto, joka sisältää kulutettujen varastojen uusimisen kasvaa saman verran, se olisi 4,8 miljardia euroa.

Tästä johtuen valtamedian torvet huutavat; talous kasvaa! Huutoon on ladattu suurta toivoa herättävä sävy, vaikka siltä puuttuu sisältö. Todellisuus näyttääkin toisenlaiselta.   

Jokainen itseään kunnioittava yritys pyrkii kaikin keinoin kasvattamaan työn tuottavuutta. Vaihdetaan vanhat koneet ja ohjelmistot nopeampiin. Jos kuluvana vuonna kuitenkin käy muutaman edellisen vuoden tapaan huonosti, eikä kaluston uusiminen onnistu kunnolla niin pannaan tekijöihin pikkasen lisää vauhtia ja vähennetään työtekijöitä 25 400 työvuoden verran. Se vähentäisi yritysten henkilöstökuluja ja tuottaisi yrityksille normaalin toiminnan voiton lisäksi 1,14 miljardia euroa.

Palkkatyöläisten kannalta onkin syytä pelätä, että pitkään jatkunut tuottavuuden heikko kasvu saa uutta vauhtia. Jos niin tapahtuu, työtunnit vähenevät ja työttömyys lisääntyy entisestään, palkat ja sivukulut supistuvat ja voitot kasvavat nopeammin. Itse asiassa tämä on kapitalismin kehityksen laki. Kapitalistinen järjestelmä on pitänyt huolen siitä, että talouden faktat salataan monimutkaisilla tilastoilla. Suurimmat huijaukset ovat bruttokansantuote, joka on noin puolet kokonaistuotannosta ja työvoimatutkimus, jonka tempuilla kaunistellaan todellisuutta, parannetaan työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä.     

Työvoimatutkimuksen ensimmäisenä käyttöönottovuotena tilastoihin ilmestyi 246 miljoonaa haamutuntia. Työtunnit kasvoivat 6,9 %. Se vastasi noin 150 tuhatta työvuotta. Siitä saakka huijaus on jatkunut keskimäärin samalla tasolla. Haamutunnit laskevat työn tuottavuutta ja parantavat työllisyyttä. Näin kansantalouden onneton tila näyttää todellisuutta paremmalta.

Jostain syystä Valtionvarain ministeriökin (VM) tunnustaa, että Suomi on tuomittu ainakin seuraavan viiden vuoden aikana hitaan kasvun maaksi. Itse asiassa vapaakaupan Suomi on tuomittu pysyvään hitaan kasvun maaksi. Kukaan ei uskalla ennustaa 80-luvun tapaista vahvaa viiden prosentin keskimääräistä vuosikasvua. Vapaakaupan maailmassa ylikansallisilla suuryrityksillä on jatkuvasti kasvava rooli. Niiden ällistyttävän suuret resurssit antavat mahdollisuuden monin eri tavoin raivata pienemmät kilpailijat pois alalta kuin alalta.

Ylikansallisten suuryritysten kasvupyrkimysten seurauksena kilpailu jatkuvasti kovenee. Siksi yrityksiä koko ajan uhkaa menehtyminen. Tässä kilpailussa suomalaiset suuryritykset ovat pieniä maailman markkinoilla. Pysyäkseen elossa ne joutuvat tinkimään toimintamenoistaan entistä kovemmalla kädellä. Siinä leikissä tärkeimmäksi tehtäväksi muodostuu, halusivat tai ei, työn tuottavuuden jatkuva kasvu ja työvoimakulujen alentaminen. Se, joka ei onnistu, hiipuu pois.

Nykynäkymien ja ylikansallisten suuryritysten ostot ja yhteenliittymiset merkitsevät pääomien keskittymistä. Yhä useammalla toimialalla tapahtuu ylikansallista monopolisoitumista. Tämän kehityksen vuoksi pienet kansantaloudet on tuomittu hitaaseen kasvuun. Tänään mikään ei puhu eikä kukaan uskalla ennustaa tulevaisuuden Suomelle vahvan kasvun aikaa.

Vuoteen 2050 mennessä keskimääräiseksi kasvuksi näyttää jäävän 1,0–1,3 % vuodessa. Lisäksi lähivuosien kokemuksista voi päätellä, että taantumien välit lyhentyvät ja niiden kaudet pitenevät. Jos rohkeasti arvioi, niin seuraavan 35 vuoden aikana on kolme lyhyttä parin vuoden kohtuullista taantumaa. Lamakausien vuoksi kasvu olisi 14,7 %. Vuoden 2010 rahassa laskien tänä aikana talous kasvaisi 410 miljardiin euroon.      

Digitalisaation ja automaation mahdollisuudet ovat rajattomat. Siksi yritysten on ylikansallisten jättimäisten yritysten paineen alla pakko panostaa tekniikkaan työn tuottavuuden parantamiseksi. Mutta sen lisäksi myös ihmisen fyysinen ja psyykkinen työvauhti kovenee. Se johtaa vääjäämättä ihmisten loppuun palamiseen ja työurien lyhenemiseen.

1980-luvulla työn tuottavuus kasvoi keskimäärin 4,6 % vuodessa. Sille tasolle ei enää päästään, joten turvatakseen voittonsa ylikansainvälisten suuryritysten ylituotannon paineessa henkilöstökulut on minivoitava. Mikäli, ja kuten näyttää, automaation ja työn vähenemisen pelossa tuottavuus kasvaa helpostikin 1,7 % vuodessa joten edelleen 2010 rahassa 35 vuodessa työn tuottavuus kasvaisi 153 euroon tunnissa

Tilastokeskus on arvioinut, että vuonna 2050 Suomessa olisi työikäisiä 3,52 miljoonaa. Heistä 2,85 miljoonaa on työvoimaa. Tosin vuonna 2007 Työministeriö arvioi, että luku voisi olla satatuhatta suurempi. Olkoon miten tahansa, tarjolla olisi joka tapauksessa 5 000 miljoonaa työtuntia. Mutta näillä tuotannon ja työn tuottavuuden määrillä niistä tarvittaisiin vain 2 676 miljoonaa tuntia joten työttömyys olisi 2 324 miljoonaa tuntia ja työttömyysaste 46,5 %.  

Tuntuu kauhuskenaariolta, mutta parempaan ei löydy perusteita. Nyt jo tiedetään, että vuoden 2008 tuotannon tason saavuttamiseen kuluu vähintään kaksitoista vuotta. Tässä työllisyyden hurjavauhtisesta alamäestä syntyy levottomuutta ja painetta yhteiskuntarauhaan, jota tuskin voi pelastaa valtamedian torvien huudolla; talous kasvaa!

Lienee sanomattakin selvää, että näin pitkän aikavälin ennuste ei toteudu sellaisenaan. Yhtäältä sekin lienee selvä, että kaikki merkit viittaavat jatkuvaan työn vähenemiseen ja työn ylitarjonnan, työttömyyden kasvuun. Toisaalta työllisyyden kehitys voi olla tässä ennakoitua parempi, mutta myös huonompi. Joka tapauksessa kapitalistinen talousjärjestelmä toimii niin, että vähäisellä työn määrällä pitää syntyä maksimaalinen lisäarvo. Siksi kaikki tehdään kapitalistien etu edellä.    

Nykyajassa istuva hallitus on tehnyt kaikenlaisia kiky-temppuja nojautumalla kansantalouden tilinpidon huijauksiin. Hallitus on hädissään, kun kapitalistit ovat tyytymättömiä voittojensa hitaaseen kasvuun. Siksi kaikki torvet huutavat valhetta talouskasvusta. Se olisi totta, vain jos tuotanto kasvaisi tuottavuutta nopeammin. Silloin talous kasvaisi ihan oikein, työ lisääntyisi ja työttömyys vähenisi. Ne ajat ovat jo menneet. Jatkuva työn vähenemisen ja turvaverkoista leikkaamisen seurauksena pinnan alla kytee levottomuus, joka uhkaa yhteiskuntarauhaa. Yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi hallitukset turvautuvat valheisiin.

Kapitalistinen talousjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Ihmisten kiukku ja kapinahenki lisääntyvät siitä huolimatta, että kansa rämpii syvällä opportunismin suossa. Ihmiset yksissä tuumin luulevat, että nykyinen yksityiseen omistukseen perustuva tuotantotapa on ikuinen, vaikka se tuottaa kaikkialla maailmassa – ja kiihtyvällä vauhdilla! – työttömyyttä, pahoinvointia ja kurjuutta. Ihmiskunnan historiasta kuitenkin tiedetään, että kun joku järjestelmä on muuttunut kehityksen jarruksi, se on aina vaihdettu uuteen.
 
Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.