SUOMI SUREE, MUTTA MIKSI?
Presidentti Mauno Koivistosta halutaan kuoleman jälkeen
tehdä jonkinlainen hyväntekijä, jotka koko kansan pitää surra. Onko siihen
aihetta?
Presidentti Koivisto sai perintönä edellisiltä suorastaan
diktatoriset valtaoikeudet aina eduskunnan hajottamiseen saakka. Kuten nykyään
sanotaan, hänen agendallaan oli Suomen lännettäminen ja rikkaiden
rikastuttaminen.
Agendalle kuuluivat sellaiset hallitukset, jotka ensinnäkin vapauttivat pääomien, tavaroiden,
palvelusten ja ihmisten liikkeet yli maan rajojen sekä toiseksi siirsivät ylimmän lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivallan
maan rajojen ulkopuolelle.
Kaikki nämä myös toteutettiin. Presidentti Koiviston
aloittaessa Suomen pääomakanta ulkomailla oli 0,8 miljardia euroa ja
lopettaessa 42,5 miljardia euroa. Siitä syntyi pankkikriisi kaikkine
kärsimyksineen. Kun tavarat ja palvelut liikkuivat vapaasti, koko Suomen pankkimaailma
meni uusiksi ja samalla 50 000 yritystä teki konkurssin tai lopetti muuten
toimintansa. Samalla työllisyys romahti, kun työtunneista katosi lähes viidennes.
Se merkitsi työttömyyden kasvua 470 000 täydellä työvuodella.
Presidentti Koiviston talouspolitiikka on kiveen hakattu. Siksi
tähän päivään mennessä ei ole päästy lähellekään vuoden 1989 työtuntien määrää,
vaikka työvoiman on kasvanut. Sen sijaan pääomat ovat liikkuneet vilkkaasti. Viimevuoden
lopussa suomalaista pääomaa oli saatavina
ulkomailla 694 ja Suomessa ulkomaista pääomaa velkana 678 miljardia euroa.
Ulkomaisten sijoittajien on saatava pääomalleen
mahdollisimman suuren tuoton, siksi suomalaiset poliitikot ovat jatkuvan kiristyksen
kohteina – yrityksiä pitää tukea sekä kustannuksia ja voittojen verotusta alentaa.
Kun julkiset tulot pienenevät, pitää menoista leikata.
Presidentti Koiviston aloittaessa suomalaisen kansantalouden
vastuu ulkomaisesta varallisuudesta oli 2 miljardin euron luokkaa eikä
ulkomaisista sijoittajista ollut mitään harmia. Nyt ulkomainen varallisuus on 1 372
miljardia euroa ja yhteiskunnalliset harmit ennennäkemättömät. Loppupelissä
Suomi kantaa koko vastuun, vaikka nyt pääomat ovat suomalaisen politiikan
ulottumaattomissa.
Siis – miksi Suomi suree?
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.