23.5.17

Suomi suree


SUOMI SUREE, MUTTA MIKSI?

Presidentti Mauno Koivistosta halutaan kuoleman jälkeen tehdä jonkinlainen hyväntekijä, jotka koko kansan pitää surra. Onko siihen aihetta?

Presidentti Koivisto sai perintönä edellisiltä suorastaan diktatoriset valtaoikeudet aina eduskunnan hajottamiseen saakka. Kuten nykyään sanotaan, hänen agendallaan oli Suomen lännettäminen ja rikkaiden rikastuttaminen.

Agendalle kuuluivat sellaiset hallitukset, jotka ensinnäkin vapauttivat pääomien, tavaroiden, palvelusten ja ihmisten liikkeet yli maan rajojen sekä toiseksi siirsivät ylimmän lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivallan maan rajojen ulkopuolelle.

Kaikki nämä myös toteutettiin. Presidentti Koiviston aloittaessa Suomen pääomakanta ulkomailla oli 0,8 miljardia euroa ja lopettaessa 42,5 miljardia euroa. Siitä syntyi pankkikriisi kaikkine kärsimyksineen. Kun tavarat ja palvelut liikkuivat vapaasti, koko Suomen pankkimaailma meni uusiksi ja samalla 50 000 yritystä teki konkurssin tai lopetti muuten toimintansa. Samalla työllisyys romahti, kun työtunneista katosi lähes viidennes. Se merkitsi työttömyyden kasvua 470 000 täydellä työvuodella.

Presidentti Koiviston talouspolitiikka on kiveen hakattu. Siksi tähän päivään mennessä ei ole päästy lähellekään vuoden 1989 työtuntien määrää, vaikka työvoiman on kasvanut. Sen sijaan pääomat ovat liikkuneet vilkkaasti. Viimevuoden lopussa suomalaista pääomaa oli saatavina ulkomailla 694 ja Suomessa ulkomaista pääomaa velkana 678 miljardia euroa.

Ulkomaisten sijoittajien on saatava pääomalleen mahdollisimman suuren tuoton, siksi suomalaiset poliitikot ovat jatkuvan kiristyksen kohteina – yrityksiä pitää tukea sekä kustannuksia ja voittojen verotusta alentaa. Kun julkiset tulot pienenevät, pitää menoista leikata.

Presidentti Koiviston aloittaessa suomalaisen kansantalouden vastuu ulkomaisesta varallisuudesta oli 2 miljardin euron luokkaa eikä ulkomaisista sijoittajista ollut mitään harmia. Nyt ulkomainen varallisuus on 1 372 miljardia euroa ja yhteiskunnalliset harmit ennennäkemättömät. Loppupelissä Suomi kantaa koko vastuun, vaikka nyt pääomat ovat suomalaisen politiikan ulottumaattomissa.
 
Ylin lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivalta on siirretty presidentti Koiviston viimeisen virkavuoden aikana EU:lle, vaikkakin hänen seuraajansa Martti Ahtisaaren toimeenpanevana. Siinä Suomi menetti ylimmän itsenäisen päätäntävallan joten sadan vuoden itsenäisyys näyttää harhalta.   

Siis – miksi Suomi suree?

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.