14.6.17

Eläkerahastot


ELÄKERAHASTOT JÄTTILÄISMÄISIKSI MIKSI?

Kapitalistissa maissa pääomien omistuksesta määräävä osa ja sen seurauksena myös kaikki oleellinen yhteiskunnallinen valta ja voima ovat keskittyneet pienelle joukolle. Yhdysvalloissa tämä joukko on yksi prosentti kansasta. Sen ydin kokoontuu vuosittain niin sanotuille poikamiespäivällisille. Näin oli ainakin ennen, mutta se ei ole tiedossa toimiiko homma tänään samoin, vai onko sillä jokin uusi muoto.

Aiemmin Suomessa vastaava voima ja vaikutusvalta olivat Teollisuuden Keskusliitolla, joka oli maan todellinen hallitus. Se pysyi pystyssä vaikka poliittiset hallitukset kaatuilivat. Sen näkyvä valta on siirtynyt Elinkeinoelämän keskusliitolle, Eteläranta kymppiin. Voi olla, että sen on käskijänä pieni ydin julkisuudelta piilossa. Olkoon miten tahansa, niin jossain istuu se kapitalistien mahti, sylttytehdas, jonka tahtoa kaikki päättäjät toteuttavat.

Hyvänä mutta vain yhtenä esimerkkinä voi pitää suomalaista eläkejärjestelmää. Siihen vaikuttavat monenlaiset instanssit ja instituutiot eduskunnasta ammattiyhdistysliikkeeseen saakka. Ne toteuttavat samaa linjaa ilman merkittäviä soraääniä, vaikka on helppo huomata kuinka tietoisten valheiden surauksena se pitää pääomien kasaamista ensisijaisena ja eläkkeitä toissijaisen.       

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin (3.6.17), että ”Eläkejohtajan mukaan eläkerahoja ei ole siirretty pois eläkejärjestelmästä.”. Niinpä aiheellisesti voi kysyä missä ne sitten ovat? Telan mukaan maaliskuun (2017) lopussa eläkerahastoja oli 194,7 miljardia euroa.

Niitä on sijoitettu piru ties minne. Joka tapauksessa euroalueen ulkopuolelle 55,5 %, euroalueen maihin 18,4 % ja loput 26,1 % Suomeen. Ulkomailla eläkejärjestelmän ulkopuolella on 144 miljardia euroa. Loput 50,8 miljardia euroa ovat Suomessa, mutta eläkejärjestelmän ulkopuolella. Eläkejohtaja puhui siis puuta heinää.

Eläkevarat on sijoitettu hyvin tai huonosti. Olkoon miten tahansa Eläketurvakeskuksessa (ETK) jotkut nerot ovat laskeneet, että seuraavien 65 vuoden aikana rahastojen pitää kasvaa joka herran vuosi. Vuonna 2080 yksityisissä eläkerahastoissa pitää olla 1 520 miljardia ja yhdessä julkisten rahastojen kanssa jättiläismäiset 2 410 miljardia euroa. Mitä varten?

ETK:n laskelmat perustuvat turkin hihasta vedetystä mielikuvituksesta. Koko homma on kotoisin pääoman sylttytehtaalta, joka on antanut Tilastokeskukselle ohjeet. Sen on tilastoilla todistettava tulevien vuosien hurjat eläkeläislaumat, väestön ikääntyminen. Niinpä Tilastokeskus kertoo naama peruslukemilla, että kun vuonna 2010 oli 65 vuotta täyttäneitä 941 tuhatta, niin 2040 heitä on 1,56 miljoonaa ja 2070 jo komeat 1,74 miljoonaa.

Ongelma on kuitenkin syntyvyys. Se ei riitä lähellekään moisia lukuja. Siksi Tilastokeskus joutuu näkemään päiväunia ja ennustaa, että vuonna 2040 maassa on 1 567 511 yli 64 vuotiasta. Siinä on 80 vuotta täyttäneitä 497 939. Se on nykyiseen määrään verraten valtava eli noin kaksinkertainen. Mutta sen jälkeen tapahtuu oikea ihmeiden ihme, kun kaudella 1961–75 syntyneet 1 069 572 jokainen on elossa eikä kukaan ole muuttanut pois maassa. Näin 65 vuotta täyttäneiden määräksi saadaan ennustettu 1 567 511.

Kuten näkyy, väestön ikääntymisluvut on vedetty turkin hihasta. Kun tempun teki Tilastokeskus, kaikki luottavat siihen kuin pukki suuriin sarviinsa. Kaunista!

Syntyvyyden perusteella tulevaisuus on dramaattisesti toisenlainen. Kaudella 1931–60 syntyi 2 512 216. Vuonna 2040 heistä on parhaassa tapauksessa elossa 310 150. Se on 20 % enemmän kuin vastaava osuus syntyneistä oli 2010. Kaudella 1961–75 syntyneistä kuolee ennenaikaisesti vähintään 25,1 %. Vastaava kuolleisuus 2010 oli 43,2 %. Näin ollen yli 64 vuotiaita olisi enimmillään 1 111 143. Luvusta puuttuvat maasta pois muuttaneet, joita samalla kaudella oli 331 858. Jos heistä jäi pysyvästi uuteen kotimaahansa kolme neljännestä, silloin ikääntyneitten luku laskee 862 249. Se on 55 % Tilastokeskuksen ennusteesta.

Tilastokeskuksen ennusteissa on 65 vuotta täyttäneitä liikaa noin 456 368–705 262. Ja mitä pidemmälle ennusteajassa mennään, sitä järjettömämmäksi tilanne muuttuu. Syy on selvä. Kansan kalloihin on pitänyt saada iskostettu väestön ikääntyminen. Sen perusteella voidaan tehdä kaikenlaisia ja kaiken kattavia konnuuksia, konnuuksia, joilla kansa voidaan kupata henkihieveriin. Siinä eläkejärjestelmällä on valtava merkitys.     

Eläkekeskustelussa unohdetaan maastamuuttajat ja niiden erilainen vaikutus. Maasta poismuutto näyttää olevan pysyväisluoteista. Opiskelijoissa saattaa olla toiveikkaita, jotka palaavat kotiin, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan oraakkeli, kun voi väittää yhä useamman jäävän sille tielle. Sen sijaan maahanmuuttajat ovat toisenlaista joukkoa. Heidän ikärakenteensa on sellainen, ettei se koskaan tule rasittamaan Suomen työeläkejärjestelmää, kun suurin osa hakee turvapaikkaa. Se voi olla lyhytaikainen. Kun olot rauhoittuvat lähtömaassa, alkaa takaisinmuutto kuten kävi Chilen kohdalla. 

Nyt kysymys kuuluu; Miksi tavoitellaan mielettömän kokoisia eläkerahastoja? Tässä asiassa jäljet johtavat sylttytehtaalle. Siellä tiedetään, että eläkejärjestelmän pääoma on vähin äänin muuttunut palkansaajien omaisuudesta eläkevakuutusyhtiöiden kapitalistiseksi omaisuudeksi kokonaan riippumatta siitä, että niitä hallinnoi ammattiyhdistysliike. Hallinnointi on muuttunut muodolliseksi, sillä pääomamarkkinat ja muut ulkoiset vaikuttajat sanelevat eläkevakuutusyhtiöiden käyttäytymisen.    

Moista raadollista ajatusta tukee eläkerahojen sijoituskanta 194,80 mrd. euroa. Se jakaantuu kolmeen lohkoon: (1) osake- ja osaketyyppisissä sijoitukset 99,4 mrd. euroa, 51,0 %, (2) korkosijoitukset 79,2 mrd. euroa, 40,7 % ja (3) kiinteistösijoitukset 16,2 mrd. euroa, 8,3 %. Näistä osake- ja korkosijoitukset ovat varsin riskialttiita, sillä ne ovat pelkkiä papereita, joilla ei ole vakuutta. Siksi ne voivat yhtenä yönä haihtua taivaan tuuliin.

Rahamarkkinoilla uskotaan, että kaikki on hyvin, kun niille virtaa jatkuvasti uutta rahaa. Lienee selvää, että mitä suurempi varallisuus sitä enemmän se yhtäältä nostaa arvopaperien hintoja ja tuottaa voittoa. Toisaalta uusi raha tukee rahamarkkinoita, joka kestää tilapäiset osake- ja rahamarkkinatappiot. Siitä huolimatta ja kokemuksestakin tiedetään, että kansainvälisiä rahamarkkinoita koko ajan uhkaa romahdus.  

Alun alkaen eläkejärjestelmä rakennettiin niin sanotuksi jakojärjestelmäksi. Osa käytettiin eläkkeisiin ja osa rahastointiin. Rahastot yritykset voivat ottaa valtion takauksella käyttöönsä takaisinlainauksena. Näin yritykset saisivat halpakorkoista pääomaa toimintansa kehittämiseen. Itse asiassa takaisinlainaus on loppunut iät ja ajat sitten. Samalla järjestelmä on muutettu niin, että jokainen palkansaaja kerää omat eläkerahansa. Niihin ei kuitenkaan ole perintöoikeutta. Käyttämättä jääneet rahat jäävät aina eläkevakuutusyhtiöiden voitoksi.

Eläkejärjestelmä on siis kokenut täydellisen muutoksen. Siitä on tullut rahamarkkinoiden tukijärjestelmä, jossa rahastoinnit ovat pääasia ja eläkkeet toissijainen. Nykymeno on käännettävä päälaelleen; eläkkeet ovat pääasia ja rahastointi toissijainen. Palkkatyöläisten edessä onkin suuri tehtävä. Se edellyttää, että nähdään selkeästi perusasia; vaatimattomasta syntyvyydestä ei kasva jättimäinen eläkeläisjoukko.  

Eläkejärjestelmä on kasvanut uskomattoman suureksi ja monimutkaiseksi bisnekseksi, josta koti- ja ulkomainen suurpääoma ottavat kaiken mahdollisen hyödyn, hyödyn, jonka suuruutta voi vain arvailla.  Eläkejärjestelmä on kasvanut niin suureksi bisnekseksi, ettei uhrata palkansaajille eikä eläkeläisille. Suurpääoman Eteläranta 10:ssä ymmärretään valtavista eläkevaroista sille eri tavoin koituva hyöty.

Kai Kontturi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.