Kasvoivatko palkat

PALKAT KASVOIVAT – VAI KASVOIVATKO

Meillä menee todella kovaa jos propagandamyllyyn olisi uskomista. Luulotellaan, että ilmestyneet uudet oraat olisivat työllisyyden kannalta lillukanvarsia enemmän.

On saatu laivatilaus, rakentaminen on kovassa vauhdissa ja Mersujakin kootaan. Laiva tehdään joskus tuonnempana ja jopa ylikuumentumiseen viittaavasta rakentamisesta taitaa lopulta kehittyä kauppakeskuksineen ja pilvenpiirtäjineen johonkin kunnon kupla. Mersujen kohdalla ongelma on valmistuksen päässä. Voi vain toivoa, ettei se törmää seinään.

Nykymaailmassa omavarainen tavaratuotanto on suurissa vaikeuksissa, kun on kilpailtava rajattomilla resursseilla varustettuja ylikansallisia suuryrityksiä vastaan. Juha Sipilä hallituksineen on puhunut työn tuottavuuden ylimaallisesta merkityksestä. Toukokuun lopussa samaa virttä veisasi toimittaja Jukka-Pekka Raeste. Käytännön yritysjohtajana Sipilän luulisi tietävän asiasta jotain, mutta ei, kun hän pääministerinä puhuu puuta heinää. Sen sijaan Raeste nojaa muiden kirjoittamiin harhaanjohtaviin höpö höpö tarinoihin.

Yritysmaailmassa työn tuottavuus tiedetään ja tunnetaan perusteellisesti, sillä se on usein yritykselle elämän ja kuoleman kysymys. Mutta vapaakaupan oloissa ylikansalliset jättiyritykset ostavat tehokkaita, korkean työn tuottavuuden yrityksiä. Sulauttaa ne itseensä tai vain kylmästi lopettavat ne. Myös hintojen tilapäisillä alennuksilla jopa alle tuotantokustannusten, ne ajavat kilpailijat konkurssiin. Suuret syövät pienet. Itse Hesarikin itki (28.5) vapaakauppaa, kun mainosrahat menevät amerikkalaiset jättien taskuihin. Tässä on koko vapaakaupan julma ydin.

Toimittaja Raeste on sitä miltä, että politiikkojen pitäisi käyttää kaiken aikansa sellaisen järjestelmän luomiseen, joka maksimoisi työn tuottavuuden kasvun. Kapitalismissa se ei ole mahdollista, sillä se on yritysten välisen kilpailun tärkein ja tarkasti varioitu osa, liikesalaisuus. Se on jokaisen yrityksen ikioma asia. Sen sijaan pitäisi miettiä kuin yritykset suojataan ylikansallisia jättiyrityksiä vastaan.     

Työllisyys- ja työttömyysasiat menevät yli pääministeri Sipilän ja työministeri Jari Lindströmin hilseen. Sipilän hallitus etunenässä ja poliitikot sopulilaumana perässä ovat sitä mieltä, että työttömyys on työttömän oma vika, kun eivät hae työtä kyllin ahkerasti, ovat laiskoja. He eivät hae töitä ahkerasti kuten pitäisi. Heidän matikkansa mukaan 100 tuhatta avointa työpaikkaa riittää hyvin, kun työttömiä on vain 450 tuhatta.

Ex-pääministeri Paavo Lipposta mukaillen sokea Reettakin näkee tämän sorttisen puuhailun älyttömyyden. Hallitus paremmin kuin yksikään poliitikko ei ole miettinyt eikä mietti sitä, kuinka yksityiset satojen miljardien eurojen omistajat, kapitalistit, asetetaan työllistämisvastuuseen. Heillä on pelkästään ulkomailla yli 700 miljardia euroa. Työttömän ja Suomen kasantalouden kannalta katsottuna nuo rikkaudet ovat tyhjän panttina.

Kaikkien leikkauslistojen äitinä, synnyttäjänä, voisi pitää valtionvarainministeriön ex-valtiosihteeriä Raimo Sailasta. 1990-luvun polivälin tienoilla herätti kauhua ns. Sailaksen lista. Paljonko siitä on tähän päivään tultaessa toteutunut, olisi mielenkiintoinen selvitettävä. Saattaa hyvinkin olla, että kaikki on jo hoidettu ja rapiat päälle.

Sosialidemokraatti Sailas kirjoitti (HS 16.5), että työn tuottavuus on puolitoista prosenttia huonompi kuin ennen finanssikriisiä eikä työttömyys ole paisunut mahdottomaksi. Molemmat on pelkkää sekoilua, sillä työn tuottavuus on hieman kasvanut ja työttömyys on mahdoton. Lisäksi Sailas väittää, että Sari Sairaanhoitajan palkankorotukset ovat levinneet myös yksityispuolelle ja ovat olleet liian suuria, ylimitoitettuja.

Verotietojen mukaan kaudella 2008–15 kaikkien yhteenlaskettujen palkkojen keskimääräinen kasvu oli 11,9 %. Se on siis totta. Mutta oliko Sari Sairaanhoitaja syyllinen?

Suurissa palkkaluokissa oli 388 151 palkansaajaa, 13,7 % kaikista. Heillä keskimääräinen kuukausipalkka oli vähintään 4 583 eroa ilman ylärajaa. Näissä tuloluokissa palkat kasvoivat. Sen sijaan alemmissa palkkaluokissa oli 2 439 418 palkansaajaa, 86,3 % kaikista. Palkkaluokassa, jossa kuukausipalkat olivat 2918–4583 euroa, palkat laskivat 0,9 %. Sari Sairaanhoitajan palkkaluokissa, jossa kuukausipalkat olivat alle 2 918 euroa, palkat laskivat 9,7 %!

Sailas väittää, että työn tuottavuus on vuoden 2007 jälkeen laskenut puolitoista prosenttia. Virallisten tilastojen mukaan tuottavuus se kuitenkin kasvoi 0,6 %. Kun työvoimatutkimuksen haamutunnit poistetaan, tuottavuus kasvoi 4,6 % siis selvästi nopeammin. Se on siitä huolimatta todella hidasta. Kun tuottavuuden kanssa samaan aikaan tuotanto supistui, työtunnit vähenivät 3,4 %, mutta haamutuntien poistamisen jälkeen supistuminen oli 8,4 %.

Kurjuus on siis lisääntynyt vauhdilla ja työttömyys paisuu edelleen. Sailas myöntää, että talous kasvaa 1-2 prosenttia vuosittain siis edelleen hitaasti. Vuoden 2008 tuotannon taso saavutetaan aikaisintaan 2019, muta ilmeisesti vasta 2020–21. Hitaan kasvun oloissa työn tarve koko ajan vähenee ja työttömyys lisääntyy.

Samalla kasvavat julkisen talouden ongelmat, joita sote-uudistus ei ratkaise. On siis varauduttava uusiin menojen leikkauksiin, sillä vaikka yritysten ja suurituloisten, veroasteet ovat älyttömän alhaiset, niitä ei voi nostaa eikä veroja ei saa lisätä.

Suomen talous on kääntynyt hentoon kasvuun. Propagandamylly väittää, että ilmestyneet uudet kasvun oraat olisivat työllisyyden kannalta enemmän kuin pelkkiä lillukanvarsia. Eivät ole. Lisäksi Suomen taloutta uhkaa jo lähivuosina uusi taantuma. Eikä vapaakaupassa rellestävien ulkomaisten jättiyritysten uhka ole mihinkään kadonnut.

Kai Kontturi