EKSYNEET, MARX JA NEUVOSTOLIITTO
Tiettävästi
Marxin Pääoma on teos, jonka painosmäärä on kaikkien aikojen suurin. Syy on
siinä, että sen tutkimukset kattavat kaikki maailman kulttuurit. Pääoman
tutkimukset ja niiden selitykset ovat äärimmäisen perusteellisia ja
monipuolisia. Marxin talousteorioista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Syntyy
kuva, että Pääoma tunnetaan, vaikka kirjoittajat ovat useimmiten täysin eksyksissä.
Totuus
on kuitenkin se, että asianomaisista äärimmäisen harvat ovat edes nähneet
Pääomaa, selanneet tai lukeneet sitä puhumattakaan sen tutkimisesta. Pääoman
ymmärtäminen vaatii todella suurta aktiivisuutta, sen sisäistäminen perusteellista
paneutumista, tutkimista. Ilman sitä sorrutaan kaikenlaisiin kummallisuuksiin; Hoetaan,
että Pääoma oli vain aikaansa sidottu. Ei ole, sillä Marx löysi kapitalistisen
yhteiskunnan kehityksen ihmisten
tahdosta riippumattomat lainmukaisuudet.
Marxin
tutkimusten perusteellisuuden vuoksi on helppo eksyä sen selityksiin, näkemättä
asioiden ydintä. Esimerkiksi Heikki Typpö kirjoittaa 9.7.2017 blogissaan, että ”Jokainen
markkinoilla myyty tavara sisältää kapitalistien pääoman osia: c + v + m. M =
lisäarvo, jolla sijoitettu pääoma (C + V) kasvaa kierron aikana.”. Ja vielä. Ajan
kuluessa tapahtuu niin, että ”Sijoitettu pääoma ei tuotakaan enää riittävästi
voittoa kapitalistille, sillä koneet ja muu kuollut pääoma ei luo
lisäarvoa: ((C + V) > M = O). Tässä se on kapitalismin kuolemantaudin
perussyy.”.
Moinen puhe on niin kaukana Marxista kuin vain voi kuvitella.
Marx, arvolaki ja voiton suhdeluku
Typpö
ei ole huomannut, että Marxin työn ydin on kapitalisen tuotannon arvolain löytyminen. Marx
huomasi, että kapitalistisessa tavaratuotannossa pääoman vuosikierrolla on kaksi
arvomuotoa. Ensiksi yksinkertainen uusintaminen
eli vuotuinen arvotuote (C’=C+v+m), jossa C’ on tuotanto, C liikkuvaa pääomaa,
v palkkoja ja m lisäarvoa ja toiseksi laajennettu
ja kasautuva uusintaminen eli vuotuinen tuotearvo (C=c+v+m). Siinä C on
tuotanto, c pysyvää pääomaa, tuotannon aineksia (raaka-aineita, energiaa,
puolivalmisteita, lopputuotteita) v palkkoja ja m lisäarvoa.
Maksettuja
palkkoja (v) Marx nimittää vaihtelevaksi pääomaksi sillä työn ja muiden
olosuhteiden vuoksi ”Tämä osa pääomaa jatkuvasti muuttuu pysyvästä suureesta
vaihtelevaksi. Sanon sitä sen vuoksi… vaihtelevaksi pääomaksi.”. Mutta palkat
eivät ole pääomaa, sillä ne maksetaan vasta sen jälkeen, kun työläinen on uusinut
pysyvän pääoman, tuottanut oman palkkansa ja vielä lisäarvonkin. Palkkoihin ei siis
ole sijoitettu pääomaa. Mutta kun tavaraa katsotaan yhtenä kokonaisuutena,
silloin se on käyttö- ja vaihtoarvona pääomaa, joka sisältää tuotannon
aineksia, työpalkkoja ja lisäarvoa.
Liikkuva
pääoma (C=c+v) sisältää pysyvää pääomaa (c) ja ilmaista eli lisätyötä (v). Lisätyötä
on suhteessa yhtä paljon kuin kokonaistuotannossa on maksettuja palkkoja. Kun
liikkuvasta pääomasta vähennetään lisätyö, saadaan pysyvä pääoma. Nyt lisäarvon
suhdeluku (m’) saadaan jakamalla lisäarvo (m) palkkasummalla (v) kertaa 100.
Tuotantoon
sijoitettu kiinteä ja pysyvä pääoma on kokonaispääoma. Kapitalisteja kiinnostaa
yli kaiken muun pääoman tuotto. Marx löysi tavan laskea voiton suhdeluku ja
siitä seuraava ihmisestä riippumattoman voiton
suhdeluvun laskutendenssin lain. Voiton suhdeluku saadaan, kun
lisäarvon määrä jaetaan kokonaispääomalla m/C*100.
Pääoman
II osaa Marx ei ehtinyt tarkistaa. Siitä johtuu, että siinä kokonaispääoma on C=c+v.
Kiinteä tai pysyvä pääoma, on korvattu vaihtelevalla pääomalla. Marx osoittaa I
osassa esimerkillä, että kokonaispääoma C on 4800 puntaa, jossa on kiinteää
4000 ja pysyvää pääomaa 800 puntaa. Näin oikea kokonaispääoma C on kiinteää c1
ja pysyvää pääomaa c2. Nyt kokonaispääoman kaava muuttuu muotoon C=c1
+c2.
Marx ja nykyaika
Pääoma
huonon tuntemuksen vuoksi Marxia selitetään miten sattuu. Ketään ei kiinnosta
miten Marxin teoriat toimivat vai toimivatko ne ylipäätään. Itse asiassa Marxin
arvolain ja voiton suhdeluvun laskutendenssin lain ansiosta nykyajan voi nähdä tarkasti.
Nähdä se, miten tänään kapitalismi toimii. Tosin eksyneitä asianharrastajia on
armahdettava sen verran, että Marxin teorian todistus oikeaksi tuli
mahdolliseksi vasta 1998, kun ryhdyttiin julkaisemaan oikea kansantalouden
kokonaistuotanto, joka sisältää varastojen
uusinnan. Se avasi ovet nykyaikaiselle Marxin teorioiden todistamiseen.
Kokonaistuotannossa
ovat tavaravarastot, palkat, voitot, verot ja sotumaksut. Tavaravarastot siis
liikkuva pääoma (C) on avainasemassa arvolain, pääoman kierron selvittämisessä.
Kun liikkuvasta pääomasta vähennetään kokonaistuotannon palkkoja vastaava
osuus, saadaan pysyvä pääoma. Kun se vähennetään kokonaistuotannosta, jäännös on kansantulo – palkat ja
lisäarvo.
Vuonna
2015 kansantulo oli 226,2 mrd.e. Palkkoja oli 83,0 mrd.e ja lisäarvoa 143,2
mrd.e ja lisäarvon suhdeluku 172,5 %. Nämä molemmat summat joutuvat vielä
verotuksen ym. vuoksi sekä uudelleen
että lopulliseen jakoon. Lopullisessa jaossa summat ovat aina nettomääräisiä: palkat 38,6,
sosiaaliturva 27,8, julkinen talous 67,9 ja kapitalistien lisäarvo 91,9 mrd.e. Nyt
lisäarvon suhdeluku on 238,1 %.
Tuotannon
kokonaispääoma lisääntyi 22,8 mrd.e, 3,4 %. Tuotantovälineet lisääntyivät 29,7
mrd.e, 6,4 % mutta tavaravarastot supistuivat 6,9 mrd.e, 3,3 %. Kaikki tämä on
kaukaa Typön lisäarvon käsityksestä.
Voiton
suhdeluku osoittaa sijoitetun pääoman tuottavuuden. Perinteisesti voiton
suhdeluku näyttää olleen tasolla 15–16 %. Vapaakaupan tuloksena 1990–2001 siinä
tapahtui hyppäys 28,6 %:iin. Sen jälkeen se on sahannut ylös ja alas, mutta
trendi oli aleneva. Vuonna 2015 se oli 23,8 %.
Kansantulosta
2015 käytettiin kulutukseen 73,7 % ja pääoman muodostukseen 26,3 %. Syntyneestä
uudesta pääomasta osa oli ei-tuotannollisia investointeja, osa kansalaisten
säästöjä, mutta suurin osa kapitalistien vapaata pääomaa. Perustellusti voi päätellä,
niin suurin osa siitä vietiin pois maasta. Suurimmillaan vapaan pääoman osuus
on ollut yli puolet syntyneestä uudesta pääomasta.
Kapitalisteilla
asiat menevät hienosti. Se on kiistatonta. Kansantalouden tuotannon perusta on
kunnossa. Siitä huolimatta pääomien keskittymisen seurauksena työttömyys ja
siitä seuraava kurjuus lisääntyvät. Kaiken tämän perusteella kansantalouden objektiiviset ehdot ovat kypsät
tuotantopääomien yksityisomistuksen lakkauttamiseen. Mutta subjektiiviset ehdot, ihmisten tiedot eivät ole vielä
kypsyneet muutoksiin. Edelleen eletään kuvitelmissa, että kapitalismi on
ikuinen, vaikka sen elinaika taitaa jäädä ihmiskunnan historian lyhyimmäksi.
Heikki
Typpö väittää kapitalismin kuolemantaudiksi sitä, kun pääoma ei tuotakaan enää
riittävästi, kun koneet ja muu kuollut pääoma ei luo lisäarvo. Niin se ei mene,
sillä tavaroiden tekeminen ei lopu joten lisäarvoa syntyy kapitalismin tappiin
saakka.
Kapitalismin
kehityksen määrää ihmisen tahdosta riippumaton arvolaki. Sen voimassaolo
päättyy vasta, kun tuotantopääomien kapitalistinen
yksityisomistus lakkautetaan. Se voi tapahtua spontaanisti tai
järjestytyneesti. Jälkimmäistä
auttaa tutkimus, joka edistää subjektiivisten ehtojen kypsymistä, auttaa
ihmisiä ymmärtämään, että kapitalismi on muuttunut kehityksen jarruksi. Molempiin kapitalistit vastaavat
väkivallalla. Spontaanin liikkeen seuraukset ovat rajummat.
Neuvostoliiton hajoaminen
Heikki
Typpö sanoo, että Neuvostoliitto muka hyppäsi yhden tuotantotavan ylitse. Typpö
on väärässä. Venäjä ja siihen liittyneet maat olivat alikehittyneitä
kapitalistisia maita, mutta joka tapauksessa kapitalistisia. Ne olivat
teollisesti takapajuisia maatalousvaltaisia samaan tapaan kuin Suomi.
Stalinin
kaudella korostettiin raskaan teollisuuden ensisijaisuutta talouden perustana.
Sen suhteen usein korostettiin kilpailua kapitalismin kanssa. Siinä
Neuvostoliiton menetys oli kiistatonta. Jo koko 30-luvun ajan sen talous kasvoi
ennenäkemätöntä vauhtia. Kymmen vuoden kasvu ylitti neljäsataa prosenttia. Se
mahdollisti myös aseteollisuuden kasvun ja resurssit sekä voiton
Natsi-Saksasta.
Neuvostoliiton
hajottaminen alkoi 1956. Jälleenrakennuksen jo päätyttyä ja Stalinin kuoltua vallan
ottanut puolueen uusi johto tuomitsi
kansan rajattoman Stalinin kunnioituksen, jopa ihailun. Kun kansa tuomittiin
yksilöpalvonnasta, siitä seurasi puolueelle valtavia uskottavuusongelmia. Siksi
oli keksittävä mm. stahanovilaisten ja iskurityöläisten tilalle uusia keinoja ihmisten
työmotivaation säilyttämiseksi. Samalla uusi puoluejohto korosti Stalinin aikana
ajankohtaista raskaan teollisuuden ensisijaisuutta. Puolueen johto ei huomannut,
että raskaan teollisuuden perusta oli valmis ja että uusi aika oli jo
koittanut.
Etusijalle
olisi pitänyt nostaa ihmisten tarpeet riippumatta siitä aiheuttaako ”ne vatsa
vai mielikuvitus” kuten Marx sanoo heti Pääoman alussa. Tämän kilpailun
kapitalismin kanssa Neuvostoliitto hävisi. Ongelmien peittelemiseksi puolue
julisti mahtipontisesti, että Neuvostoliitto siirtyy 1980-luvulla kommunismiin.
Asiantuntijat tiesivät sen mahdottomaksi ja puolueen uskottavuus heikkeni
etisestään.
Lopulta
80-luvulla puolue havahtui ja julisti, että maan talous on pantava uusiksi.
Sitä tarkoitti perestroika. Aikansa näyttikin siltä, että kansa on taas
innostunut. Tilanne kuitenkin muuttui, kun jollain ihmeen tavalla sen rinnalle onnistuttiin
tuomaan rajaton sananvapaus, glasnost. Se käynnisti Neuvostoliitossa
ennennäkemätön valheiden ja vehkeilyjen propagandamyllyn. Nyt sen jauhama
lopputulos tiedetään. Ensimmäisen kerran sota-aikaa lukuun ottamatta väestön kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun.
Nyt entisten neuvostotasavaltojen yhteenlaskettu väkiluku on 25–30 miljoonaa
pienempi kuin 1990. Kansat olivat joutuneet ennennäkemättömän petoksen uhriksi.
Kai Kontturi