LUOKAKSI
ITSEÄÄN VARTEN
Joskus 150 vuotta
sitten Saksan yhdistäjä ja ensimmäinen valtakunnankansleri Otto von Bismarck
tuli tunnetuksi kovista otteistaan. Hän osasi kovalla kädellä kurittaa
työläisiä ja talonpoikia. Siksi häntä sanottiin rautakansleriksi. Mutta Bismarck
on sanonut: ”Älkää luulkokaan, että politiikasta syrjässä pysyminen varjelee
teitä sen seurauksilta.” ja näinhän se menee tänäkin päivänä.
Bismarck oli siis
niin oikeassa kuin olla ja voi. Ongelma on vain siinä, että nykyaikana
palkkatyöläisten on kovin vaikea tietää kuka politiikassa pyyteettömästi ajaa ja
osaa ajaa heidän asiaansa. Sotien jälkeen valinta oli helppoa, kun kansandemokraattinen
liike oli todistanut poliittisen linjansa oikeaksi. Siksi sillä oli väkeä ja
voimaa.
Vähitellen
1960-luvun alusta saakka sinne kuitenkin pesiytyi eriseuraista joukkoa, joka
tietoisesti ja tietämättäänkin nielaisivat oikealta heitetyn syötin näkemättä
sen sisällä olevaa tappavaa koukkua. Tänään vanhasta työväenliikkeen
taistelevasta vasemmistosta on jäljellä enää pelkät rauniot. Kuitenkin sille on
edelleen ja suorastaan elämää suurempi tilaus.
Vuoden 1990 jälkeen
Suomessa on tapahtunut järkyttäviä, palkkatyöläisten elämää kurjistavia
muutoksia. Niistä suurimasta päästä on työttömyyden raju kasvu. 1990 työläiset
menettivät työttömyyteen 0,4 miljardia tuntia, 8,5 %. Mutta 2016 työläisillä
oli työhön käytettävissä yhteensä 5 miljardia tuntia. Siitä käytettiin (haamutunnit
on poistettu) vain 3,7 miljardia tuntia joten työttömyyteen kului 1,3 miljardia
tuntia, 26 %.
Niinpä tulonjako on
muuttunut radikaalisti. Vuonna 2016 palkat ja lisäarvo eli lyhyesti kansantulo oli
234,3 mrd.e. Se jakaantui – suluissa
muutos vuodesta 1990 – palkat 39,7 mrd.e (-15,5 mrd.e, 28,5 %),
julkinen talous 63,8 mrd.e (-13,4 mrd.e, 17,7 %), sotu 27,8 mrd.e (7,0 mrd.e,
33,7 %) ja yksityiset voitot 103,0 mrd.e (21,9 mrd.e, 28,0 %).
Palkkasumman raju
lasku johtuu sekä työttömyydestä että sen ja pätkätöiden seurauksena
alentuneista palkoista. Julkisen talouden menetykset johtuvat työttömyydestä,
mutta ennen kaikkea suurituloisten alhaisesta veroasteesta ja yritysverojen
rajusta alentamisesta 50 prosentista nykyiseen 20 prosenttiin.
Sosiaaliturvatulojen kasvu johtuu työttömyyden aiheuttamista
työttömyyspäivärahoista ja muista toimeentulotukiaisista sekä eläkeläisten määrän
kasvusta.
Yksityisten
voittojen kasvuun ovat vaikuttaneet yritysverokannan alentaminen 60 prosenttia
ja kelamaksujen poistaminen. Osinkojen verotusta on alennettu 57,7 prosenttia,
pääomaverokantaa on alennettu keskimäärin 40 prosenttia. Lisäksi
varallisuusvero on poistettu kokonaan.
Viimeaikoina on
pidetty ääntä kuinka talous taas kasvaa vauhdilla. Nyt näyttää kuitenkin siltä,
että vuoden 2008 taso saavutettaisiin parhaassakin tapauksessa vasta 2019.
Viimeiset 25 vuotta on todistanut, että Suomen talouskasvu on jatkuvasti
hidastunut. Maamme on tuomittu hitaan kasvun maaksi. Tämän hetken ennusteet
tuotannon ja työn tuottavuuden kasvun mukaan 2050 työtunneista jäisi
käyttämättä yli 40 prosenttia. Se tarkoittaa, että pahoinvointi ja kurjuus koko
ajan lisääntyvät.
Neljä viidesosaa
työvoimasta on jo nyt monin eri tavoin ahtaalla. Siitä huolimatta he eivät
ymmärrä tai halua ymmärtää, että politiikasta syrjässä pysyminen ei varjele sen
seurauksilta.
Kaikki palkkatyöläiset
ovat, halusivat tai ei, kapitalistien häikäilemättä riistämää työväenluokkaa. Riiston
kovetessa kansan mitta täyttyy. Siksi se lähtee hädissään kaduille spontaanisti
vaatimaan oikeuksiaan ja saa vastaansa kapitalistien väkivaltakoneiston. Syntyy
yhteydenottoja, jossa aseettomien siviilien menetysten määrää on mahdotonta
edes kuvitella. Menetysten minimoiminen vaatii työläisten järkevää järjestäytymistä
riistetystä luokasta luokaksi itseään varten. Luokaksi, joka kykenee lakkauttamaan
kapitalistisen tuotanto- ja finanssipääomien yksityisomistuksen.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.