Kapitalistisen järjestelmän raadollisuus

KAPITALISTISEN JÄRJESTELMÄN RAADOLLISUUS

Hannu Raineisto pohti fb:sä 31.10 hypoteesia R-T-(R¹-T-r1) = ur-T-ur1. Sen taustana lienee Marxin alkeiskaava (raha – tavara - isompi raha) R-T-R¹. Siitä lähtien Marx teki oman valtavan tutkimustyön rahan kierrosta tavaratuotantoprosessissa. Tutkimus tunnetaan nimellä Pääoma. Sen tulokset ratkaisemalla saadaan näkyviin kapitalismin raadollisuus. Samalla selviää, että porvarillinen bruttokansantuote on järjestelmänä petos. Se kätkee julkisuudelta valtavan määrän kapitalisien tuloja.

Marx toteaa, että tavaratuotannossa on ensin yksinkertainen uusintaminen, arvotuote; C’=C+v+m, jossa C’ on kokonaistuotanto, C tavaravarastot, v palkat ja m lisäarvo. Sitten laajennettu ja kasautuva uusintaminen, tuotearvo; C=c+v+m, jossa C on nyt kokonaistuotanto, c pysyvä pääoma (tavaravarastossa oleva kapitalistien ikioma pääoma) ja m lisäarvo (nyt siinä on myös tavaravarastoihin piiloutuva ilmainen lisätyö). Näiden lisäksi Marx havaitsi, että kapitalistien toimintaa häiritsee luonnonlain tavoin voiton suhdeluvun alenemisen tendenssi; m/C, jossa m on lisäarvo ja C kokonaispääoma (kiinteä pääoma c¹ ja pysyvä pääoma c²).

Näitä Marxin teorioita ei ole aiemmin todistettu oikeiksi. Siksi ei ole huomattu, että Pääoman III osassa voiton suhdeluvun yksilöidyssä kaavassa on virhe. Se ilmaantui Pääomaan Marxin kuoleman jälkeen. Kaavassa pysyvä pääoma on jossain vaiheessa ja jonkun varomattomuuden vuoksi muuttunut vaihtelevaksi pääomaksi, palkoiksi.

Bruttokansantuotteen sanotaan olevan laskelma lopputuotteista. Se ei pidä missään suhteessa paikkaansa. Siinä on kaikenlaisia tavaroita kuten alkutuotteita, puolivalmisteita ja lopputuotteita. Bkt ei laskelmana korreloi eikä se noudata hyvää kirjanpitotapaa. Sen sijaan kokonaistuotantoluvuista tehty tuloslaskelma korreloi ja noudattaa hyvää kirjanpitotapaa. Siitä kirjoitin julkaisun ”Nykyaika” (DSL 2003), jossa osoitin lisäarvon syntymisen. Tähän päivään tultaessa siinä esitettyä tuloslaskelmaa lisäarvoineen ei kukaan ole osoittanut vääräksi.

Meni kuitenkin vielä 15 vuotta ennen kuin sain selvitettyä tuotantoprosessissa tapahtuvan pääoman kokonaiskierron, palkkojen ja lisäarvon ensijaon, uudelleen ja lopullisen jaon sekä voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Niitä valmistellaan parhaillaan painokuntoon ja julkaistaan aikanaan.  

Marxin teoriassa ei ole tuloslaskelmaa eikä kahta puolta. Mutta siinä on kaikki tavaroiden tuotannossa olevat pääomat ja ihmisen työ. Siitä puuttuu vain sen toinen puoli; tuotannon käyttö. Tuotantoprosessissa kuten Marx osoittaa liikkuva pääoma (varastot) uusiutuu koko ajan, mutta kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) kuluminen, vähentyminen ja lisääntyminen tapahtuvat tavaratuotannon ulkopuolella. Sen sijaan käytön puolella lisäarvoon piiloutunut ei-tuotannollinen kiinteä pääoma tulee näkyviin.   

Kokonaiskierron taustalla on monta erilaista laskelmaa. Tässä on vain pääoman vuosikierron lopulliset luvut vuodelta 2016. Silloin kokonaistuotanto oli 395,1 mrd.e. Siinä oli tavaravarastoissa kapitalistien ikiomaan uusinnettua pääomaa 160,8 mrd.e. Kun se vähennetään tuotannosta, saadaan kansantulo (palkat ja lisäarvo) 234,3 mrd.e. Sen lopullisessa (kaikki luvut ovat nettotuloja) jaossa oli palkkoja 39,7 mrd.e, sosiaaliturvan osuus oli 27,8 mrd.e, julkisen talouden 63,8 mrd.e ja kapitalistien voittoja 103,0 mrd.e. Lopullisessa jaossa lisäarvon suhdeluku (103,0/39,7) oli 259,4 %.  

Kansantulo käytettiin siten, että kulutukseen meni 170,8 mrd.e ja pääoman kasautumiseen 63,5 mrd.e. Pääomien kasautumisessa ovat tuotantovälineiden kulumisen korvaaminen ja lisäys/vähennys, muun kiinteän ei-tuotannollisen pääoman lisäys, varastojen muutos ja loppuun jää aiemmin piilossa ollut vapaa pääoma. 2016 sitä oli peräti 21,0 mrd.e. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näitä piilossa olleita työllä luotuja vapaita pääomia kertyi 205,2 mrd.e. Kun niitä ei ole käytetty kotimaassa, niin mihin ne ovat kadonneet? Kaikki viittaa siihen, että ne ovat menneet suden suuhun, veroparatiisien kautta kansainvälisille rahamarkkinoille.   

Kiinteää ja pysyvää pääomaa oli vuonna 2016 yhteensä 674,4 mrd.e. Kansantulon uudelleenjaon jälkeen (palkat, jotka ylittävät työn arvon, on siirretty lisäarvoon) voiton suhdeluku (165,0/674,4*100) oli 24,5 %. Vuoteen 1990 asti voiton suhdeluku liikkui ylös ja alas alle 17,5 %:in tason. Vuoteen 2002 mennessä suhdeluku nousi 25,3 %:iin. Sen jälkeen se milloin laski ja milloin nousi. Kaikkien aikojen huippu 26,3 % saavutettiin vuonna 2007, jonka jälkeen trendi on jälleen aleneva.

Se, että voiton suhdeluku nousi hurjalle tasolle, johtui vähentyneistä investoinneista. Vuonna 1985 kiinteän pääoman (tuotantovälineiden) osuus kokonaistuotannosta oli 178 %, mutta 1995 se oli vain 144 %, vuonna 2008 se oli alimmillaan vain 96 %. Kiinteä pääoma on kaudella 1986–2016 kasvanut 173,2 %. Sen sijaan samaan aikaan tavaravarastojen pysyvä pääoma kasvoi 249,2 %. Siinä ovat vaikuttaneet mm. vapaakauppa, tuotantorakenteen muutos ja tuonnin osuuden valtava kasvu.

Kapitalistisen tavaratuotannon alkeiskaava (raha - tavata - suurempi raha) R-T-R¹ ei kaipaa lisähypoteeseja. Teoriat arvotuotteesta ja tuotearvosta sekä lisäarvon suhdeluvun laskutendenssin laki kattavat koko pääoman kierron tavaratuotannossa. Ne paljastavat kapitalismin raadollisuuden, sen häikäilemättömän riiston koko laajuudessaan. Sen sijaan tuotannosta erkaantunut finanssimaailma voisi olla oman selvityksensä arvoinen sen vuoksi, että se koko ajan imee itselleen tuotannossa työläisten synnyttämiä valtavia pääomia.  

Kai Kontturi