18.1.18

Joukkohautoja


JOUKKOHAUTOJA KARJALASSA

Harvoin enää saa lukea sellaista sokean raivon propagandaa kuin oli professori Anu Kantolan Helsingin Sanomien (16.1.18) pääkirjoitusaukeaman kolumni; ”Toistaako Venäjä bolsevikkien virheet?”. Juttu alkoi venäläisen Juri Dmitrijevin 1990-luvun tarinoihin Stalinin ajan joukkohaudoista Petroskoin ja Karhumäen lähellä.

Anu Kantola oli lukenut myös 1956 Moskovassa syntyneen, mutta nykyisin Kalifornian yliopiston historian professorina toimivan Juri Slezkinen kirjan miten eliittibolševikit elivät ja kuolivat. Juri Slezkinen on tehnyt sen lukemalla heidän kirjeitään, päiväkirjoja, romaaneja ja tekemällä haastatteluja. Tämänkaltainen aineisto antaa mielin määrin tilaa likaiselle mielikuvitukselle. Niinpä kolumnin mukaan kirja kuvaa kuinka lopulta vallankumous söi uskollisimmatkin kannattajansa, joista osa päätyi Karjalan joukkohautoihin.

Molemmat Jurit antavat faktoille pitkät. Heitä ei kiinnosta se, että jatkosodan aikana Itä-Karjalassa oli kymmenittäin Mannerheimin käskystä perustettuja suomalaisia keskitysleirejä. Suurimmat leirit perustettiin juuri Karhumäen, Petroskoin ja Äänislinnan alueille. Keskitysleireillä menehtyi noin 20 000 vankia. Lisäksi suojeluskuntien sotavankileireillä kuoli 18 700 vankia. Ihmisoikeusjärjestö Memorialissa toiminut Juri Dmitriejv ei ole mitenkään noteerannut näitä Mannerheimin ajan 40 000 ihmisen joukkohautoja. Hän, kuten näyttää, on kylmän rauhallisesti nimittänyt ne Stalinin joukkohaudoiksi.

Anu Kantolan kolumnin perusteella Juri Slezkinen on antanut pitkät kaikelle mitä Neuvostoliitossa todella tehtiin Stalinin aikana. Samalla hän autuaasti unohtaa, että bolshevikit tarkoittaa enemmistöä. Juri Slezkinen sanoo, että kommunismi oli pelkkä uskonnollinen liike, joka halusi paratiisin maan päälle ja että bolsevikkien, enemmistön suurin virhe oli sulkeutua lahkoksi, jonka usko erkaantui todellisuudesta.   

On kummallista, suorastaan järjenvastaista, että akateemisesti fiksut ihmiset eivät ole koskaan hämmästelleet miten ihmeessä pelkkiä virheitä tehneet bolshevikit Stalin lyhyellä kaudella – 25 vuotta! – nostivat äärimmäisen takapajuisen, alikehittyneen maatalousmaan taiteen, tieteen ja teollisuuden todelliseksi suurvallaksi. Suurvallaksi, jonka väestö kasvoi kohisten.

Miten ihmeessä nuo virheitä tekevät bolshevikit Stalinin kaudella saivat neuvostokansat kukistamaan myös Hitlerin fasistisen Euroopan valloituksen. Miten ihmeessä nuo virheitä tekevät, todellisuudesta erkaantuneet bolshevikit, joilla oli vain joukkohautoja ja helmitaulut saattoivat juhlia vuoden täyttävää Juri Slezkineniä ja suurta vallankumoustaan lähettämällä avaruuteen kaikkien aikojen ensimmäisen tekokuun, sputnikin.

Näyttääkin siltä, että näiden jurien ja anujen kaltaisten päissä asuva sokea raivo on sekoittanut fiktiot ja faktat.
 
Kai Kontturi

11.1.18

Menetyksiä


PÄÄTÄHUIMAAVAT MENETYKSET

Yhdysvaltalainen dokumenttien tekijä Michael Mooren yksi laaja dokumentti esitettiin tammikuun alkupuolella TV 1:ssä. Jokainen, joka vähänkin paneutui siihen mitä siinä sanottiin, huomasi minkälaista julmaa politiikkaa Yhdysvalloissa toteutetaan. Kaikesta raakalaismaisuudesta huolimatta sitä ihannoidaan. Sen trollitehtaat ovat onnistuneet paskan levittämisessä syvälle maailman ihmisten sieluihin.

Ongelmaan ovat syyllisiä tavalliset yhdysvaltalaiset, jotka tietämättömyyttään ja pitkälle lukutaidottomina sallivat kaikki valheet. Mitähän meillä tapahtuisi, jos palkkakuitissa kerrottaisiin, että perityistä veroista 59 prosenttia menee sodankäyntiin, kuten Mooren mukaan tehdään Yhdysvalloissa. Vaikka olemme melko luupäistä porukkaa, niin moinen saisi meistä jokseenkin jokaisen hyppimään seinille.

Tosin meillekin näyttää kelpaavan kaikenmoinen potaska ilman sen kummempia kansan liikahduksia. Aktiivimalli tosin saa somessa aikaan melkoisen metakan, mutta vain somessa. Se ei kuitenkaan riitä. Jos väki vain istuu käsiensä päällä, ei metakka Eduskuntaa suuremmin haittaa. Vasta sitten, kun ihmiset lähtevät liikkeelle, homma saa totisen luonteen. Voi vain kuvitella mitä tapahtuu, jos aktiivimallin käsittelyn aikana satatuhatta, tai vaikka vain puolet siitä, ympäröi eduskuntatalon. Siinä tilanteessa koko Eduskunta olisi valmis kaatamaan moisen riistomallin.

Tosin vuoden lopulla Elinkeinoelämän keskusliiton, tuon suurpääoman bunkkerin nokkamies Jyri Häkämies, kehtasi väittää, että yritysverojen alentaminen ei ole vähentänyt yhteiskunnan verotuloja. Totuus on kokonaan toisenlainen – yritysten maksamien verojen määrä on laskenut rajusti. Se ei herättänyt ihmeempää, edes vähäistä meteliä somessa. Kuitenkin se oli melkoista pötyä.

Siihen aikaan, kun Suomesta rakennettiin ns. hyvinvointiyhteiskuntaa, yritykset maksoivat voitoistaan puolet veroina. Näin toimittiin vuoteen 1992 saakka. Silloin Esko Ahon (kesk) hallitus aloitti yritysten veroasteen alentamisen. Nykyään se on enää 20 prosenttia.

Vuosien saatossa yhteiskunnan menetykset ovat päätähuimaavia. Vuonna 2000 yritysten veroaste oli 29 prosenttia ja veromenetys oli 4,7 miljardia euroa, 42 prosenttia. Vuonna 2007 yritysten veroaste oli 26 prosenttia ja verojen menetys 5,9 miljardia euroa, 48 prosenttia. Vuonna 2016 yritysten veroaste oli enää 20 prosenttia ja veromenetys 6,8 miljardia euroa, 60 prosenttia.

Nämä mielettömät miljardit ovat pois yhteiskunnalta. Ne ovat menneet omistajien taskuihin. Siksi työllä ja tuskalla rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaa ajetaan alas. Näyttää ihan siltä, että nykypolitiikalla tavoitellaan Michael Mooren kuvailemaa kehnoa yhdysvaltalaista koulutuksen, sosiaaliturvan sekä terveyden- ja sairaanhoidon äärimmäisen kehnoa, suorastaan kehitysmaiden tasoista mallia.
 
Kai Kontturi

7.1.18

Sankaruudesta


MYYTTI SANKARUUDESTA

Kuuluisa amerikkalainen maailmanmatkaajakokki Anthony Bourdain rupatteli (TV 28.12.17) suomalaisen Sami Yaffan kanssa. Rupattelun päätteeksi Anthoni kyseli Suomen väkilukua ja Sami kertoi sen olevan viisi miljoonaa. Siitäkös Anthoni ihmetteli, että mitenkä niin pieni maa sodassa pärjäsi valtavalle viholliselle. Sami ei oikein osannut sanoa muuta kuin jotain siihen tapaan, että sellaisia me olemme.

Sami ei tiennyt, että sodassa Suomi menetti 1941 alkaen valtaamansa Suur-Suomen alueen vain parissa kuukaudessa ja hävisi sodan totaalisesti. Maa säilytti itsenäisyytensä, kun Josef Stalin esitti, että jos Suomi ajaa maasta pois 230 000 Hitlerin saksalaista sotilasta, sota päättyy. Suomi hyväksyi Stalinin ehdotuksen. Sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyi, kun Lapin sodassa suomalaiset käänsivät aseensa vanhoja natsiaseveljiä vastaan. Tämä päätös, jolla aseveljet petettiin, oli ainoa Suomen torjuntavoitto. Sillä maa säilyi miehitykseltä. Kaikki sankaripuheet ovat pelkkää poliittista propagandaa.

Vuoden 1809 jälkeen Venäjä synnytti siihenastisesta Ruotsin itäisestä maakunnasta Suomen tekemällä siitä Venäjän autonomisen osan, jolla oli selvät valtion tunnusmerkit. Venäjän myös laajensi Suomen pinta-alan niille rajoille, jotka sillä oli vuonna 1939. Tilanne muuttui 1930-luvulla, kun Suomessa valtavirraksi tuli äärimmäisen vihamielinen suhtautuminen venäläisiin ja bolshevikkeihin. Siksi 1930-luvun loppupuolella Neuvostoliitto esitti vaihtokauppaa, jossa Suomi luovuttaisi sille Leningradin suojaamiseksi alueen Rautusta Koiviston pohjoispuolelle ja saisi sen vastineeksi toisaalta kaksinkertaisen alueen. Suomi olisi säilyttänyt itsellään laajat alueet mm. Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan.

Suur-Suomi haaveiden vuoksi maa on ollut sadan vuoden aikana sodassa neljä vuotta. Itsenäisyyden ajasta neljä prosenttia oli sota-aikaa, mutta viimevuoden puheiden ja kirjoitusten jne. hallitseva sisältö näyttää sotiin ikään kuin mitään muuta ei olisi saatu aikaan. Sodat ovat olleet pääroolissa. Vaikka ne olivat pelkkiä aluemenetyksiä, väestön evakuointia ja uudelleen asutusta sekä sotaan pakko-otettuina satatuhatta nuorta viatonta sodan uhria, jotka on nimitetty sankarivainajiksi.    

Kun Venäjän ehdotus ei kelvannut Suomelle, sen lopullisena seurauksena Suomi menetti koko Karjalan kannaksen, Viipurin ja koko Laatokkaa ympäröivän alueen, suunnattomista ihmisuhreista puhumattakaan ja kaikki turhaan. Kun Sami Yaffalla ei ollut aavistustakaan Suomen historiasta, amerikkalaiselle Anthony Bourdaille jäi elämään sankarimyytti, että suomalaisilla oli ylimaallista voimaa ja sankaruutta, joilla se pärjäsi valtavalle viholliselle. Mutta ei Suomi pärjännyt, sodassa se pärjäsi vasta, kun valtavasta vihollisesta tuli uusi liittolainen ja vanhoista natsiaseveljistä vihollisia!
 
Kai Kontturi