11.2.18

Työttömyys ja tulot


TYÖTTÖMYYS ON LUULTUA VALOISAMPAA – ONKO?

Uutisvirtaa ohjaavassa oikeistolaisessa sanomalehdessä (HS 4.2.18) oli yli sivun otsikko. Se vakuuttaa, että työttömyys on luultua valoisampaa. Miten ihmeessä työttömyys voisi olla valoista? Eikö työttömäksi joutuminen ole aina synkkä jopa julma tapahtuma. Se on maailmaa raastava riesa, jossa ei ole mitään valoisaa.

Kapitalistinen yritystoiminta on siten varsin raadollista puuhaa. Että se pysyisi pystyssä, sen tueksi on kehitetty mahtava valheitten järjestelmä. Sen ylläpitoon on rakennettu vahva kulutus aina yliopistoja myöden. Valheellisen tiedon tuottaminen on niin kattava, että tavalliset tietoa käsittelevät toimihenkilöt uskovat tekevänsä rehellisiä asioita. He eivät tiedä tuottavansa aineksia, joista rakennetaan tilastollisia ja valtamedialle kelvollisia valheita.

Mutta aina on toisinajattelijoita, jotka paljastavat viralliset totuudet valheiksi. Kapitalistien ajatushautomot ovat huoanneet, että totuudentorvien ääni on netin ansiosta voimistunut. Nokkelasti ja rahan voimalla on kehitetty uusi termi – valeuutiset. Se ruokkii uskoa, että viralliset valheet ovat ainoita totuuksia ja samalla se kääntää totuuden valheeksi. Tässä toteutuu vanha vitsi, jossa varas huutaa ottakaa varas kiinni!
 
o o o

Työttömyys on yksi asia, jonka todellisuutta peitellään kaikin tavoin. Ensimmäinen on työvoiman määrä. Viimeisen viiden vuoden aikana 15–64 vuotiaista työvoiman määräksi on laskettu 75,7 prosenttia. Tanskassa vastaava luku on 81 prosenttia. Siten ja sen perusteella meillä on työikäisistä heitetty työvoiman ulkopuolelle keskimäärin 182 tuhatta henkeä. Ne ovat jo heti kättelyssä pois työttömyysluvuista. Aikanaan Työministeriö arvioi (2007, Työvoima 2025), että 2030 työvoiman osuus olisi 83,1 prosenttia työikäisistä.

Toinen työttömyyden piilottelu tapahtuu Työvoimatutkimuksella, joka otettiin käyttöön 1998. Samalla lopetettiin todellisten tietojen kerääminen. Työvoimatutkimus on kuukausittain toistettava satunnaisesti valituille ryhmille kohdistettu haastattelu. Kysely sisältää alusta loppuun saakka lukemattoman määrän sudenkuoppia, josta johtuen sillä saadaan aina järkevältä näyttävä lopputulos.

Tutkimuksessa on kaksi toisiinsa liittyvää keskeistä harhaanjohtavaa tekijää – kuka määritellään työlliseksi ja montako tuntia tehdään töitä. Alin viikkotyötuntien määrä on 1-34 tuntia. Näin olematonkin viikkotyöaika riittää, että ihminen kirjataan työlliseksi, kun työllinen määräytyy yksin haastattelun oletuksilla.

Kokonaisuudessaan menetelmä tuottaa työllisyystilastoihin haamutunteja. Ennakkotietojen mukaan näyttää siltä, että viimevuonna työvoimaa oli 2 635 tuhatta, 75,7 % työikäisistä. Kun töitä tehtiin 4,0 miljardia tuntia ja kun henkilötyövuosi oli 1 666 tuntia, työllisiä oli 2 403 tuhatta ja työttömiä 232 tuhatta 8,3 %. Työllisyysaste oli 69,6 %. Työllisyysaste olisi sama 2013, mutta työttömyysaste oli suurempi.

Todellisuus on raadollisempi. Työvoimaa oli 2 796 tuhatta, 81 % työikäisistä, 161 tuhatta virallisia tilastoja enemmän. Työtunteja oli 3,6 miljardia, sillä 1998 käyttöön otetulla työvoimatutkimuksella saatiin haamutunteja vähintään 332 miljoonaa. Ensimmäisenä vertailuvuotena 1997 niitä oli 245 miljoonaa. Kun perinteinen henkilön työvuosi on 1 750 tuntia, meillä tehtiin 2 080 tuhatta henkilötyövuotta ja työttömyys oli 716 tuhatta henkilötyövuotta, 25,1 %.

Työtuntien perusteella työllisyysaste on 60,6 %. Viidessä vuodessa vertailukelpoinen työllisyysaste on laskenut 0,3 ja työttömyysaste noussut 0,7 prosenttiyksikköä. Siten työläiset ovat viimevuonna menettäneet 1,25 miljardin työtunnin palkat, joka rahana olisi tuntipalkasta riippuen 18–25 miljardia euroa.

o o o

Sanotaan, että valheella on kolme astetta; valhe-emävalhe-tilasto. Siksi meillä on Tilastokeskus. Se haalii valtion laitoksilta kaikki asiat omaan käsittelyynsä. Viimeksi tulotilastot. Niinpä nyt ylin tuloluokka on 100 000 euroa ilman ylärajaa. Sen mukaan suurimmat tulot sai 11,2 % tulonsaajista, keskimäärin 15 741 euroa kuukaudessa.

Verotilastojen mukaan ylin tuloluokka on 300 000 ilman ylärajaa. Siinä saajia on 0,1 % ja keskimääräinen tulo 65 257 euroa kuukaudessa. Tilastokeskus on siis tietoisesti tehnyt poliittisesti tarkoituksenmukaisen valheellisen tulotilaston. Sen alapäässä on 90,7 % tulonsaajista. Heillä tulon yläraja on 4 583 euroa kuukaudessa. Kesimääräinen tulo oli 1 861 euroa.  Tässä tuloluokassa palkansaajista on 86,1 % ja palkka keskimäärin 1 911 euroa. 

Työllisyyden heiketessä työläisiä kiristetään niin työehdoissa, työvauhdissa kuin palkoissakin. Sen vuoksi työläiset, itse kukin tavallaan ovat hiljaa tyytymättömiä. Harvoin tapahtuu liikehtimällä näkyviä tai muita tunteenpurkauksia. Senaatintorilla oli yksi, päivän lakkoilut ovat toinen, ylityökiellot ja työvuorojen vaihdot ovat kolmas. Ne eivät kapitalisteja pahemmin häiritse, kun kaikesta huolimatta tes-neuvottelut päättyvät aina heidän voitokseen. Siksi tarvitaan järeämpiä toimia.

Tässä uudessa ajassa liitot tekevät omat sopimuksensa. Niille annettiin mahdollisuus tasata syntyneitä vääristymiä, vääryyksiä. Mutta ei. Joku ylimaallinen voima määrää, että palkoissa pitää noudattaa jotain ihmeen yleistä linjaa. Maistuukin siltä ay-liikkeen kapitalisteihin verrattavat suurpalkkaiset johtajat ovat sopuisasti rupatelleet vertaistensa kanssa aidan toisella puolella. Jos ay-liikkeen johtajien palkat olisivat jäsentensä palkkojen tasolla, epäilyt loppuisivat, sillä silloin toimintatavat muuttuisivat totisiksi.

Työttömyys ei ole valoista, se on synkkää. Työttömäksi joutuminen ole aina julmaa, se on ihmisarvoa alentavaa. Siksi ay- ja koko työväenliikkeellä on valtava vastuu tämän päivän työläisille ja historia tuomareille!  

Kai Kontturi

2.2.18

Umpikujaan


VAUHDILLA UMPIKUJAAN  
 
Tämä nykyinen kapitalistinen järjestelmä perustuu tuotantopääomien yksityisomistukseen ja siitä seuraavaan työläisten työn tulosten, lisäarvon anastukseen samalla, kun työn tuottavuus paranee ja työ vähenee. Se ajaa yhteiskunnan umpikujaan. Sen lykkääminen tuonnemmaksi tuotetaan kattavia ja järjestelmällisiä valheita. Kapitalismi elää valheiden varassa, mutta ihmiset eivät tunnista heille vakaissa tuumin syötettyä roskaa.

Valheiden suossa bkt on ihan oma lukunsa. Se on pelkkä tilastokokoelma, joka piilottaa julkisuudelta kapitalisteille tärkeitä tietoja. Tuloslaskelman mukaan (sitä Tilastokeskus ei tee) vuonna 2016 työn arvo oli 234,3 miljardia, josta sotu ja julkinen talous ottivat 91,6 miljardia euroa. Siksi nettopalkaksi jäi 39,7 miljardia ja kapitalistit kahmi itselleen 103 miljardia euroa. Tätä jyrkkää luokkajakoa kapitalistit eivät suurin surminkaan halua näkyviin. Sama piilottamisen idea jatkuu henkilöiden virallisessa tulotilastossa, jotka on siirretty Tilastokeskukselle. Sen ylin tuloluokka on 100 000 euroa, kun verottajalla se on 300 000 euroa. Muutoksen ansiosta suuret tulot jäävät piiloon.

Tilastokeskus tekee kaikkensa, että maan luokkaluonne pysyy piilossa. Sen rakentaman uuden tilastoinnin mukaan vuositulojen ylin tuloluokka on vaatimaton 100 000 euroa. Siinä tulo oli keskimäärin 15 741 euroa kuukaudessa. Verotilastojen mukaan ylin tuloluokka on 300 000 euroa, jossa keskimääräinen bruttotulo oli 65 257 euroa kuukaudessa. Saajia oli 5 364 henkeä, muodostaa kapitalismin kovan ytimen Heidän lisäksi 100000-300000 euroa saavia on 76 194 henkeä. Heidän bruttotulonsa oli 12 256 euroa kuukaudessa. Nämä 81 558 henkeä, 1,7 % tulonsaajista sanelee mihin suuntaan taloudessa mennään.

Tulotilaston alapäässä alle 55 000 euroa saajia oli 4,3 miljoonaa, 90,7 % kaikista tulonsaajista. Heillä keskimääräinen bruttotulo oli 1 861 euroa kuukaudessa.

Karkeasti ottaen tässä näyttää kulkevan tulojen mukaan perusluokkien raja, luokkaraja, jonka eri puolilla olevien edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Näiden ääripäiden, alle 55 000 ja yli 100 000 euroa välissä ovat luokattomat väliryhmät, joiden tulo oli keskimäärin 5 907 euroa kuukaudessa ja saajia 365 075 henkeä, 7,6 % kaikista tulonsaajista. Tämä joukko jakaantuu jatkuvasti ylös ja alas. Tämän monenkirjavan joukon edut ovat usein keskenäänkin ristiriitaiset. Pitkällä aikavälillä heistä ani harva pääsee suurempiin tuloihin, useimmat vajoavat alas.

Ristiriita näkyy myös siinä, että toimeentulon kannalta verotus sortaa heikompia. Ylimmässä tuloluokassa bruttotulosta vähennettiin verotonta tuloa 5 215 euroa, jonka jälkeen keskimääräinen verotettava tulo oli 60 042 euroa. Tässä veroaste oli 38,0 % joten nettotulo oli 37 240 euroa kuukaudessa. Tuloluokassa, jossa tulo oli alle 2 917 euroa kuukaudessa, saajia oli 3,4 miljoonaa. Keskimääräisessä bruttotulossa oli verotonta tuloa 7 euroa joten verotettava tulo oli 1 407 euroa ja veroaste 14,9 %. Sen jälkeen nettotulo oli 1 194 euroa kuukaudessa. Se on ylimmän tuloluokan nettotulosta 3,2 %!

Että tässä saataisiin jonkinasteista tuloerojen tasoitusta, olisi tehtävä kaiken kattava verouudistus. Siinä laskettaisiin kaikki tulot yhteen ilma minkäänlaisia krumeluureja ja tulot verotettaisiin progressiivisesti niin, että tuloluokka alle 2917 euroa säilyisi ennallaan, mutta seuraava olisi 25 %, sitä seuraava 35 % ja seuraavat aina kymmenen prosenttiyksikköä lisää. Silloin ylimmässä tuloluokassa veroaste olisi 75 %. Näin ylimmän tuloluokan nettotulo olisi 15 010 euroa, johon verraten alimman tuloluokan nettotulo olisi 8,0 %.      

Verojärjestelmä uudistus toisi vuodessa julkisen talouden kassaan 6,6 miljardia euroa. Aiemmin on jo todettu, että jos yritysvero palautettaisiin vuoden 1990 tasolle, verotulot lisääntyisivät 7,0 miljardia euroa.

Verotuksen muutokset eivät horjuttaisi hyvätuloisten toimeentuloa, mutta se siirtäisi myöhemmäksi järjestelmän nopean joutumisen lopulliseen umpikujan. Tuotantopääomien yksityinen omistus ja työläisten työn tulosten anastus, johtaa koko kansan kurjistumiseen. Jonain päivänä kansa huomaa, että kapitalismi elää loputtomien valheiden varassa. Siitä väistämättä seuraa luokkien yhteentörmäys.
 
Kai Kontturi