19.3.18

Kapitalismi on valmis


KAPITALISMI ON VALMIS

Ihmiskunta ei tiedä, että yhteiskunnat ovat kehittyneet ja kehittyvät luonnonlakien tavoin. Kehitystä ohjaa, kuten Marx on osoittanut, dialektinen ja historiallinen materialismi. Kapitalismi on osa tätä historialista kehitystä. Sen talousjärjestelmää puolestaan ohjaa sen omat ainutkertaiset lainmukaisuudet.

Kapitalistinen maailma on kuitenkin monin tavoin sidottu ylimaalliseen henkiseen mielikuvitusmaailmaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen virallisena mottona on ”Me luotamme Jumalaan”, Suomella on valtion kirkko. Venäjällä ortodoksinen kirkko on puolivaltiollinen. Katolisella kirkolla on oma pienoisvaltionsa Italiassa, josta se pitää otteessaan 1,2 miljardia ihmistä ja hallitsee mittaamatonta reaali- ja finanssiomaisuutta. Henkimaailman kannatus saa olemassa olonsa oikeutuksen kapitalisteilta ja mielettömät omaisuutensa kansan karttuisasta kädestä.
 
Filosofiassaan Marx ja Engels tulivat siihen tulokseen, että historian saatossa ihmiset ovat aina vaihtaneet materiaalisen maailman yhteiskuntajärjestyksen uuteen, kun vanha on muuttunut kehityksen jarruksi. He huomasivat, että yhteiskunnat ovat kautta aikojen muuttuneet lainmukaisesti ihmisen tahdosta riippumatta. Tässä kehityksessä vaikuttaa kaksi voimaa; talouden objektiiviset ja ihmisten subjektiiviset tekijät. Vaikka yhteiskunnallinen kehitys tapahtuu aina ja viimekädessä lainmukaisesti ihmisen tahdosta riippumatta, niin luonnonlaista poiketen ihmiset voivat niihin vaikuttaa tai olla vaikuttamatta.

Kapitalismi on jo muuttunut kehityksen jarruksi. Sen objektiiviset ehdot ovat jo kypsyneet, mutta subjektiiviset eivät. Subjektiiviset ehdot ovat vasta kypsymässä, sillä ihmisten tietämys kapitalistisesta järjestelmästä ovat puutteelliset tai pelkästään teoreettiset. Marxin laajat kapitalismin tutkimukset osoittivat, että kapitalismin kehitystä ohjaavat luonnonlakien tavoin arvolaki ja voiton suhdeluvun laskutendenssin lait. Yhdessä ne paljastavat palkkatyöläisten jatkuvasti kovenevan riiston, kasvavan työttömyyden ja lisääntyvän suhteellisen liikaväestön.

Nämä kehitystä ohjaavat lait ovat teoreettisia, mutta laajojen ja perusteellisten tutkimusten kiistattomia tuloksia. Tästä Marx toteaa, että ”Kysymys vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen totuus, ei ole teorian vaan käytännön kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuus, ts. sen todellisuus ja voima, tämänpuolisuus.”. Marx ei kuitenkaan koskaan ehtinyt sitä tekemään, sillä tutkimustensa tuloksista hän ehti tarkistaa ja julkaista vain ensimmäisen osan. Muut julkaisivat kaksi seuraavaa osaa.

Jostain syystä Marxin arvolaki sekä voiton suhdeluvun laskutendenssin laki ovat pysyneet pelkkänä teoriana. Niitä ei ole koskaan aiemmin todistettu käytännössä toimiviksi. Kansantalouden tutkimuksissani selvisi miten tässä ajassa lisäarvo syntyy.  Se julkaistiin vuonna 2002 (Nykyaika, DSL). Pääoman kierron, arvolain kokonaisselvitys valmistui vasta hiljattain. Se julkaistiin vuonna 2017 (Uuteen aikaan, KL).

Lähes kaikki talousteoreetikot, joita pidetään Marxin tuntijoina, ovat lukeneet Pääomaa huonosti tai eivät ole ymmärtäneet lukemaansa. Näin kävi heti Marxin jälkeen. Pääoman II osassa Marx selittää, että tuotannossa käytettyä kapitalistien pääomaa ovat tuotannon välineet (kiinteä pääoma) ja tuotannon ainekset kuten raaka-aineet (pysyvä pääoma). Pääoma III osassa se on kuitenkin jostain syystä muuttunut vaihtelevaksi pääomaksi (palkat). Myöhemmin on myös kirjoitettu mm, että ”pääoma on lisäarvoa tuottava arvo.”. Marxin koko teoria perustuu siihen, että tavaran on vain ihmisen työn ja luonnonaineen yhdiste ja joten vain työllä luodaan uutta arvoa. Marx sanoo, että jos tavaroista poistetaan kaikki niihin käytetty ihmisen työ, jäljelle jää vain aineet sellaisena kuin tapaamme ne luonnossa.

Tässä on vain kaksi esimerkkiä. Niitä on muitakin, mutta tässä niiden esittely ei ole tarpeen. 

Virheet olisi vältetty jos kokonaistuotanto ja Marxin arvolain määritelmä olisi ymmärretty oikein. Arvolaissa on yksinkertainen uusintaminen, arvotuote (C’=C+v+m), jossa C’ on kokonaistuotanto ja C liikkuvaa pääomaa (tavaravarasto). Arvolaissa on myös kasautuva ja laajennettu uusintaminen, tuotearvo (C=c+v+m), jossa nyt C on kokonaistuote ja c tavaravarastossa oleva pysyvä pääoma. Liikkuva pääoma on (C=v+c), jossa v on ilmaista työtä ns. lisätyötä ja c pysyvää pääomaa, tuotearvossa v on siirtynyt lisäarvoon m.

Arvolain avaamisessa yksinkertainen uusintaminen on avainasemassa, sillä ilman että tunnetaan liikkuvan pääoman, varastojen (C) arvoa, ei voida selvittää myöskään siihen sisältyvää pysyvää pääomaa. Vasta kun kokonaistuotanto tunnetaan, voidaan tehdä hyvän kirjanpitotavan mukainen tuloslaskelma, jonka luvut korreloivat keskenään. Ainakin Suomessa se tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1998, kun kansantalouden tilinpitoon otettiin myös kokonaistuotanto. Siihen saakka kansantaloustieteilijät joutuivat harhailemaan pimeässä.

Kuten sanotusta lienee selvinnyt, niin Marxin Pääomassa esittämiä kansantalouden teorioita arvolaista ja voiton suhdeluvun laskutendenssin laista ei ole koskaan aikaisemmin todistettu oikeiksi. Siksi ne teorioina on antanut mahdollisuuden esimerkiksi sen kaltaisille väitteille, että eihän Marx voinut tietää miten asiat ovat tänään. Kuten olen tutkimuksissani osoittanut ja tässäkin lyhyesi kerron, niin kyllä Marx tiesi.  

Tuloslaskelman tiivistäen vuoden 2016 kokonaistuotantoa syntyi 395,1 mrd.e, kun siitä vähennetään palkat, voitot, verot ja maksut yhteensä 190,7 mrd.e jäännös 204,4 mrd.e on varastojen arvo, siis liikkuvaa pääomaa (C). Palkkojen osuus kokonaistuotannosta oli 21,3 %. Siten, kun varasto vaihtui vuoden aikana lähes kaksi kertaa, varaston arvossa oli ilmaista lisätyötä sama osuus eli 43,6 mrd.e joten varastoissa oli sijoittajien, kapitalistien, ikiomaa pysyvää pääomaa 160,8 mrd.e.

Toisena puolena on sen käyttö. Kun kokonaistuotannosta vähennetään varastot 204,4 mrd.e, kulutus sekä viennin ja tuonnin erotus 168,2 mrd.e, jäännös on 22,5 mrd.e uutta kiinteää pääomaa. Se on muuta kuin tuotannon välineitä, ei siis tuotantopääomaa. 

Kun kokonaistuotannosta 395,1 mrd.e vähennetään siitä tuotantoon sijoitettu pysyvä pääoma 160,8 mrd.e, jäännös 234,3 mrd.e on kansantuloa. Siinä on ensijaossa palkkoja 84,3 mrd.e ja lisäarvoa 150,0 mrd.e ja lisäarvo suhdeluku 150,0/84,3*100=177,9 %. Uudelleen jaon jälkeen palkkoja 69,3 mrd.e ja lisäarvoa 165,0 mrd.e joten lisäarvon suhdeluku on 238,1 %.

Lopullisessa jaossa julkisen talouden netto-osuus (verot ja pääoma) on 63,8 mrd.e, sosiaaliturvaan käytetty netto on 27,8 mrd.e, yksityisten voittojen netto on 103,0 mrd.e ja palkkojen 39,7 mrd.e. Näin loppupelissä yksityisen voiton ja palkkojen suhdeluku on 103,0/39,7*100= 259,4 %.      

Kuriositeettina mainittakoon, että jättipalkat, jotka ovat lähellä tai yli työn arvon, on siirretty lisäarvoon, sillä ne eivät ole tuottaneet uutta arvoa eivätkä edes oma palkkaansa. Ne ovat voittoista maksettua palkkaa. Työn arvo on 63,50 e/h. Se saadaan, kun työn tuottavuudesta 107,07 e/h vähennetään pysyvä pääoma 43,57 e/h.

Kansantulosta käytettiin kulutukseen 170,8 mrd.e joten siitä jäi voittoa 63,5 mrd.e. 27,1 % sen jälkeen, kun tuotantovälineiden kuluminen ja varastojen pysyvä pääoma oli korvattu.

Näin tässä typistetyssä muodossa on selvinnyt, että Marxin kapitalistisen talouden arvolaki lisäarvoineen toimii tänäkin päivänä. Palkkojen ja lisäarvon suhdeluvut kertovat työläisten riiston tason sekä työn tuottavuuden ja työttömyyden kasvun, jotka lisäävät kurjuutta ja suhteellista liikaväestöä. Yhdessä ne todistavat, että kapitalistinen maailma on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi.  

Kapitalistinen talousjärjestelmä, jossa rikkaat rikastuvat ja muut köyhtyvät, on objektiivisesti valmis lopetettavaksi, mutta ihmiset nuo muutoksen tekijät, subjektit eivät ole valmiita. Sillä kapitalistisen maailman ihmiset ovat monin tavoin sidottu ylimaalliseen henkien mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki synnit annetaan anteeksi. Sen sisällä ja piilossa, ihmisten tajunnassa on subjektiivista kypsymistä hidastava vanhurskas, mutta petollinen ajatus – kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat!           

Kai Kontturi