KAPITALISMI ON VALMIS
Ihmiskunta ei tiedä, että yhteiskunnat ovat kehittyneet ja
kehittyvät luonnonlakien tavoin. Kehitystä ohjaa, kuten Marx on osoittanut,
dialektinen ja historiallinen materialismi. Kapitalismi on osa tätä
historialista kehitystä. Sen talousjärjestelmää puolestaan ohjaa sen omat
ainutkertaiset lainmukaisuudet.
Kapitalistinen maailma on kuitenkin monin tavoin sidottu ylimaalliseen
henkiseen mielikuvitusmaailmaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen virallisena mottona
on ”Me luotamme Jumalaan”, Suomella on valtion kirkko. Venäjällä ortodoksinen
kirkko on puolivaltiollinen. Katolisella kirkolla on oma pienoisvaltionsa
Italiassa, josta se pitää otteessaan 1,2 miljardia ihmistä ja hallitsee
mittaamatonta reaali- ja finanssiomaisuutta. Henkimaailman kannatus saa olemassa
olonsa oikeutuksen kapitalisteilta ja mielettömät omaisuutensa kansan
karttuisasta kädestä.
Kapitalismi on jo muuttunut kehityksen jarruksi. Sen
objektiiviset ehdot ovat jo kypsyneet, mutta subjektiiviset eivät. Subjektiiviset
ehdot ovat vasta kypsymässä, sillä ihmisten tietämys kapitalistisesta
järjestelmästä ovat puutteelliset tai pelkästään teoreettiset. Marxin laajat
kapitalismin tutkimukset osoittivat, että kapitalismin kehitystä ohjaavat
luonnonlakien tavoin arvolaki ja voiton suhdeluvun laskutendenssin lait. Yhdessä
ne paljastavat palkkatyöläisten jatkuvasti kovenevan riiston, kasvavan
työttömyyden ja lisääntyvän suhteellisen liikaväestön.
Nämä kehitystä ohjaavat lait ovat teoreettisia, mutta
laajojen ja perusteellisten tutkimusten kiistattomia tuloksia. Tästä Marx
toteaa, että ”Kysymys vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen totuus, ei
ole teorian vaan käytännön kysymys. Ihmisen
täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuus, ts. sen todellisuus ja voima,
tämänpuolisuus.”. Marx ei kuitenkaan koskaan ehtinyt sitä tekemään, sillä
tutkimustensa tuloksista hän ehti tarkistaa ja julkaista vain ensimmäisen osan.
Muut julkaisivat kaksi seuraavaa osaa.
Jostain syystä Marxin arvolaki sekä voiton suhdeluvun
laskutendenssin laki ovat pysyneet pelkkänä teoriana. Niitä ei ole koskaan
aiemmin todistettu käytännössä toimiviksi. Kansantalouden tutkimuksissani selvisi
miten tässä ajassa lisäarvo syntyy. Se
julkaistiin vuonna 2002 (Nykyaika, DSL). Pääoman kierron, arvolain kokonaisselvitys
valmistui vasta hiljattain. Se julkaistiin vuonna 2017 (Uuteen aikaan, KL).
Lähes kaikki talousteoreetikot, joita pidetään Marxin
tuntijoina, ovat lukeneet Pääomaa huonosti tai eivät ole ymmärtäneet
lukemaansa. Näin kävi heti Marxin jälkeen. Pääoman II osassa Marx selittää,
että tuotannossa käytettyä kapitalistien pääomaa ovat tuotannon välineet
(kiinteä pääoma) ja tuotannon ainekset kuten raaka-aineet (pysyvä pääoma).
Pääoma III osassa se on kuitenkin jostain syystä muuttunut vaihtelevaksi
pääomaksi (palkat). Myöhemmin on myös kirjoitettu mm, että ”pääoma on lisäarvoa
tuottava arvo.”. Marxin koko teoria perustuu siihen, että tavaran on vain
ihmisen työn ja luonnonaineen yhdiste ja joten vain työllä luodaan uutta arvoa.
Marx sanoo, että jos tavaroista poistetaan kaikki niihin käytetty ihmisen työ,
jäljelle jää vain aineet sellaisena kuin tapaamme ne luonnossa.
Tässä on vain kaksi esimerkkiä. Niitä on muitakin, mutta
tässä niiden esittely ei ole tarpeen.
Virheet olisi vältetty jos kokonaistuotanto ja Marxin arvolain
määritelmä olisi ymmärretty oikein. Arvolaissa on yksinkertainen uusintaminen, arvotuote (C’=C+v+m), jossa C’ on
kokonaistuotanto ja C liikkuvaa pääomaa (tavaravarasto). Arvolaissa on myös kasautuva
ja laajennettu uusintaminen, tuotearvo
(C=c+v+m), jossa nyt C on kokonaistuote ja c tavaravarastossa oleva pysyvä
pääoma. Liikkuva pääoma on (C=v+c), jossa v on ilmaista työtä ns. lisätyötä ja
c pysyvää pääomaa, tuotearvossa v on siirtynyt lisäarvoon m.
Arvolain avaamisessa yksinkertainen uusintaminen on avainasemassa,
sillä ilman että tunnetaan liikkuvan pääoman, varastojen (C) arvoa, ei voida
selvittää myöskään siihen sisältyvää pysyvää pääomaa. Vasta kun
kokonaistuotanto tunnetaan, voidaan tehdä hyvän kirjanpitotavan mukainen tuloslaskelma,
jonka luvut korreloivat keskenään. Ainakin
Suomessa se tuli mahdolliseksi vasta vuonna 1998, kun kansantalouden
tilinpitoon otettiin myös kokonaistuotanto. Siihen saakka
kansantaloustieteilijät joutuivat harhailemaan pimeässä.
Kuten sanotusta lienee selvinnyt, niin Marxin Pääomassa
esittämiä kansantalouden teorioita arvolaista ja voiton suhdeluvun
laskutendenssin laista ei ole koskaan aikaisemmin todistettu oikeiksi. Siksi ne
teorioina on antanut mahdollisuuden esimerkiksi sen kaltaisille väitteille,
että eihän Marx voinut tietää miten asiat ovat tänään. Kuten olen
tutkimuksissani osoittanut ja tässäkin lyhyesi kerron, niin kyllä Marx tiesi.
Tuloslaskelman tiivistäen vuoden 2016 kokonaistuotantoa
syntyi 395,1 mrd.e, kun siitä vähennetään palkat, voitot, verot ja maksut
yhteensä 190,7 mrd.e jäännös 204,4 mrd.e on varastojen arvo, siis liikkuvaa
pääomaa (C). Palkkojen osuus kokonaistuotannosta oli 21,3 %. Siten, kun varasto
vaihtui vuoden aikana lähes kaksi kertaa, varaston arvossa oli ilmaista
lisätyötä sama osuus eli 43,6 mrd.e joten varastoissa oli sijoittajien,
kapitalistien, ikiomaa pysyvää pääomaa 160,8 mrd.e.
Toisena puolena on sen käyttö. Kun kokonaistuotannosta
vähennetään varastot 204,4 mrd.e, kulutus sekä viennin ja tuonnin erotus 168,2
mrd.e, jäännös on 22,5 mrd.e uutta kiinteää pääomaa. Se on muuta kuin tuotannon
välineitä, ei siis tuotantopääomaa.
Kun kokonaistuotannosta 395,1 mrd.e vähennetään siitä
tuotantoon sijoitettu pysyvä pääoma 160,8 mrd.e, jäännös 234,3 mrd.e on
kansantuloa. Siinä on ensijaossa palkkoja 84,3 mrd.e ja lisäarvoa 150,0 mrd.e
ja lisäarvo suhdeluku 150,0/84,3*100=177,9
%. Uudelleen jaon jälkeen palkkoja 69,3 mrd.e ja lisäarvoa 165,0 mrd.e
joten lisäarvon suhdeluku on 238,1 %.
Lopullisessa jaossa julkisen talouden netto-osuus (verot ja
pääoma) on 63,8 mrd.e, sosiaaliturvaan käytetty netto on 27,8 mrd.e,
yksityisten voittojen netto on 103,0 mrd.e ja palkkojen 39,7 mrd.e. Näin
loppupelissä yksityisen voiton ja palkkojen suhdeluku on 103,0/39,7*100= 259,4 %.
Kuriositeettina mainittakoon, että jättipalkat, jotka ovat lähellä
tai yli työn arvon, on siirretty
lisäarvoon, sillä ne eivät ole tuottaneet uutta arvoa eivätkä edes oma
palkkaansa. Ne ovat voittoista maksettua palkkaa. Työn arvo on 63,50 e/h. Se
saadaan, kun työn tuottavuudesta 107,07 e/h vähennetään pysyvä pääoma 43,57 e/h.
Kansantulosta käytettiin kulutukseen 170,8 mrd.e joten siitä
jäi voittoa 63,5 mrd.e. 27,1 % sen jälkeen, kun tuotantovälineiden kuluminen ja
varastojen pysyvä pääoma oli korvattu.
Näin tässä typistetyssä muodossa on selvinnyt, että Marxin
kapitalistisen talouden arvolaki lisäarvoineen toimii tänäkin päivänä. Palkkojen
ja lisäarvon suhdeluvut kertovat työläisten riiston tason sekä työn
tuottavuuden ja työttömyyden kasvun, jotka lisäävät kurjuutta ja suhteellista liikaväestöä. Yhdessä ne
todistavat, että kapitalistinen maailma on muuttunut yhteiskunnallisen kehityksen
jarruksi.
Kapitalistinen talousjärjestelmä, jossa rikkaat rikastuvat
ja muut köyhtyvät, on objektiivisesti valmis lopetettavaksi, mutta ihmiset nuo
muutoksen tekijät, subjektit eivät ole valmiita. Sillä kapitalistisen maailman
ihmiset ovat monin tavoin sidottu ylimaalliseen henkien mielikuvitusmaailmaan,
jossa kaikki synnit annetaan anteeksi. Sen sisällä ja piilossa, ihmisten
tajunnassa on subjektiivista kypsymistä hidastava vanhurskas, mutta petollinen ajatus
– kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat!
Kai Kontturi