KUKA MAKSAA – KAS SIINÄ KYSYMYS
Sote on politiikassa kova sana. Se ei jätä ketään kylmäksi.
Jokaiselle on varmasti valjennut, että siinä on kyse terveyden- ja
sairaanhoidon tulosiirrosta yksityisille. Sitä perustellaan sillä, että terveysasemat
ja sairaalat ovat tehottomia vähäisen väestöpohjan vuoksi. Kun niitä lopetetaan,
väestöpohja laajenee ja säästyy kolmen miljardia euroa, jota valtio haaveilee. Samalla
valtio pitää varmasti huolen siitä, että potilaiden omavastuu kasvaa, kun kaiken
muun ohella potilaat itse maksavat pidentyvien matkojen kulut.
Kokoomuksen Petteri Orpo kumppaneineen ovat suunnitelleet,
että soten toinen osa hoidetaan seuraavalla hallituskaudella. Silloin
uudistetaan sosiaalitoimi lapsilisistä aina toimeentulotukeen ja kaikkiin palveluihin
asti. Tässä uudistaminen tarkoittaa sitä, että kaikki työ palkalla millä
hyvänsä on aina kannattavaa. Tältä osin sote tarkoittaa väestön sosiaaliturvan
alasajoa. Uutena kuntien ja valtion väliin tulee maakuntahallinto, jonka kulut
ovat arvaamattomat. Samalla maakunnat vohkivat kuntien omaisuutta ja kuntien
itsemääräämisoikeus ajetaan alas.
Itse asiassa sote on mallikas idea. Todellinen yhteisten
asioiden hoitaminen viedään kauas tavallisten ihmisten ulottumattomiin monta
kuntaa sisältävään maakuntahallintoon, johon sen rakenteen vuoksi ihmisten on
mahdotonta vaikuttaa. Kun maakuntahallinto lakkauttaa terveyskeskuksia,
korottaa potilaiden omavastuuta, leikkaa sosiaaliturvaa ja -palveluita,
maakuntahallinto on turvassa kaukana itse kunkin elinpiirin ulkopuolella. Sillä
ei ole väliä, että demokratiavaje kasvaa entisestään.
Maakuntahallinnon toimet rahoittaa valtio. Niin sanotaan.
Kun aikoinaan valtion apu kunnille muutettiin hallinnonalojen rahoituksesta
yhdeksi könttäsummaksi, sen leikkaaminen muuttui helpoksi. Nyt valtionavun
leikkaaminen tulee entistä helpommaksi, kun 300 kunnan sijasta saajiksi jää 18
maakuntaa. Aluksi leikataan sotelle asetettu säästötavoite 3 miljardia, 550
euroa asukasta kohden.
Jos se pienentää kestävyysvajetta, niin leikattava jää vielä
7 miljardia euroa. Samaan aikaan hankitaan hävittäjiä ja sotalaivoja, joiden
elinkaarikustannukset ovat nykyarvion mukaan jopa 45 miljardia euroa. Valtion
suunnitelmien mukaan sillä on rahoitettavana 52 miljardia euroa. Niiden
hoitamisessa suurin paine on lähivuosissa.
Mistä rahat? Soteen asetetut säästötavoitteet tuskin
toteutuvat, sillä uuden maakuntahallinnon kustannuksia ei tiedä kukaan, mutta
kalliiksi se tulee joten kuviteltu soten säästön voi unohtaa. Valtio on tehnyt
tappiota monta vuotta. Kun lisäksi tulevaisuuden talousennusteet eivät lupaa
eikä takaa työllisyyden kohenemista, on talouden taivaalla vain synkkiä pilviä.
Tällä hetkellä näyttää selvältä, että pitkän aikavälin kestävyysvaje ja tulevat
asehankinnat nostavat vauhdilla maan velkataakkaa, mutta kuka maksaa – kas siinä
kysymys.
Viralliset kansantulolaskelmat piilottavat kapitalistien
todellisia nettovoittoja. Se on mahdollista, kun kansantalouden tilinpito ei
ole kannattavuuslaskelma. Se on vain tilastokokoelma, jolla piilotetaan
suurpääoman voittoja. Esimerkiksi vuonna 2016 virallinen kansantulo oli 215,8
miljardia, mutta oikea tuloslaskelman mukainen on 234,3 miljardia euroa.
Kun oikeasta tuloksesta vähennetään kulut, jää todelliseksi verottomaksi
nettovoitoksi 63,5 miljardia euroa. Voitossa on ilmaiseksi saatua kiinteää nettopääomaa
45,9 miljardia ja riihikuivaa rahaa 19,2 miljardia euroa. Rahalle kapitalistit
eivät ole löytäneet kannattavaa tuotannollista ja työllistävää sijoituskohdetta.
On hyvä tietää, että käyttämättä jääneessä nettovoitossa on mukana vuoden 1990 tasoon
verraten 6-7 miljardia euroa yritysten saamia verohelpotuksia.
Sote ja sotakoneet, hävittäjät ja laivat ovat politiikassa
kova juttu. Valtio mielettömien talousongelmien vuoksi katseet on suunnattava
kansan laihoista kukkaroista kapitalistien lihaviin voittoihin. Niitä voi
huoletta verottaa nykyistä reippaammin. Varsinkin, kun kaikki hallitusten puheet
yritysten verohelpotusten dynaamisista vaikutuksista ovat osoittautuneet pelkäksi
hölynpölyksi.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.