Haamut tilastoissa

HAAMUT HALLITSEVAT

On se kumma, että ketään ei näytä kiinnostavan maan väestökehitys. Tuntuu ihan siltä, että maan on tässäkin suhteessa vallannut sokeus tai uskonnollinen hurmos, kun sen totuus ei kiinnosta edes niitä, joiden toimintaa asia koskee poliittisesti tai peräti viran puolesta. Voi tietysti olla niinkin, että Tilastokeskus enempää kuin Eläketurvakeskus tai muutkaan virkamiehet eivät yksinkertaisesti uskalla tehdä muuta kuin totella ja noudattaa EU-diktatuurin määräyksiä.

Eipä silti, Tilastokeskuksen väestöennusteet eivät ole koskaan onnistuneet. Aiemmin ongelmia aiheuttivat tilastopuutteet ja poliittisesti verinen historia ja muut elinolosuhteet. Sotien jälkeen tilanne on hiljalleen muuttunut parempaan suuntaan, vaikka edelleenkin on tilastopuutteita. Niillä ei kuitenkaan ole mainittavaa haittaa ennusteiden laatimisessa.

Tällä hetkellä tilastollisia faktoja on hyvin saatavilla. Niihin liittyy ongelmina lähinnä kuolleisuus ja maastamuutto, jotka vaativat ns. sivistynyttä arviointia. Samanlaisen ongelman muodostaa syntyvyys. Näiden arvioiden perustan muodostaa talouden sekä terveyden-, sairaanhoidon ja yleinen sosiaaliturvan kehitys, jotka puolestaan riippuvat poliittisen perustan muutoksista.

Kaikki tämä tekee ennustamisesta todella vaikeaa, mutta tulevaisuuteen vaikuttavat eräät perusasiat ovat jo tapahtuneet. Koko ajan ollaan selvillä siitä, montako ihmistä on tähän mennessä syntynyt ja kuollut. Ne ovat tiedossa olevia faktoja. Tiedossa on myös se, kuinka monta ihmistä kantaväestöstä on muuttanut pois maasta, mutta sitä kuinka moni palaa takaisin, sitä ei tiedetä.

Tilastokeskus ennustaa, että kaudella 1931–60 syntyneistä olisi elossa 80v täyttäneinä 497 939 henkeä eli kaksinkertainen määrä vuoteen 2010 verraten. Kaudella 1961–75 syntyneistä 1 069 572 jokainen siis 100 % olisi 65–79 vuotiaina elossa ja maassa. Näin 65v täyttäneitä olisi vuonna 2040 elossa 1 567 511.

Lisäksi Tilastokeskuksen mielestä 1961–90 syntyneistä olisi elossa 80v täyttäneinä 836 314 henkeä eli lähes nelinkertainen määrä vuoteen 2010 verraten. Kaudella 1991–2005 syntyneistä 900 603 jokainen siis 100 % olisi 65–79 vuotiaina elossa ja maassa. Näin 65v täyttäneitä olisi vuonna 2070 maassa ja elossa 1 736 917.

Jokainen ymmärtää, että ketään ei voi herättää kuolleista, ei ainakaan niitä, jotka on tuhkattu tai peitetty parinmetrin mullalla. Mutta kuka voi ymmärtää sen, että kun ketään ei voi herättää kuolleista, niin asian tuntevat tilastonikkarit kuitenkin tuovat tilastoihin haamuja. Tosin tämä käsittämätön haamupuuhailu ei ole ihan uusi asia, sillä samoja haamuja Tilastokeskus on tuonut työvoimatilastoihin jo 90-luvun lopusta saakka.

Voisi hyvin kuvitella, että vakavista asioista tällaisia satuja tuottavia virkamiehiä homma ällöttää. Mutta ei. Koulutus on ollut pätevää. Siksi kapitalismia palvelevat haamut hallitsevat tärkeitä tilastoja ja poliittisesti oikeistolainen tarkoituksenmukaisuus on muuttunut virkamiehille arkipäiväiseksi puuhasteluksi. Sitä vastaan he eivät uskalla pullikoida. Heidän on vain pakko totella ja noudattaa EU-diktatuurin määräyksiä.

Kai Kontturi

Luokkasota

SISÄLLISSOTA OLI SITTENKIN LUOKKASOTA!

Suomen Työväenpuolue perustettiin 1899. Nimi muutettiin 1903 Forssan puoluekokouksessa Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi. Suomessa Venäjän suurruhtinaskunnassa pidettiin eduskuntavaalit 1916 vain 17 vuotta perustamisensa jälkeen.

Noissa punaisen viivan vaaleissa oli vain yksi työväenpuolue, sosialidemokraatit. Se sai murskavoiton, peräti 103 kansanedustajaa. Vaalivoitto oli huikea saavutus, jonka seurauksena myös senaattiin saatiin työväen enemmistö. Tämä eduskunta oli ensimmäinen työväenenemmistöinen eduskunta, sillä se oli todellinen yhtenäinen enemmistö, kun työväenpuolueita oli vain yksi.

Vaalivoittonsa turvin se hyväksyi kesällä 1917 valtalain, jossa se julisti eduskunnan Suomen korkeimmaksi vallanhaltiaksi. Asiallisesti se tarkoitti maan julistautumista itsenäiseksi. Siitä porvareille tuli hirvittävä hätä. Siksi he menivät juoksujalkaa lakki kourassa Pietariin anomaan Venäjän väliaikaiselta hallitukselta, että se hajottaisi työväenenemmistöisen eduskunnan. Venäjän väliaikainen hallitus komensi kasakat asialle ja eduskunta murskattiin, jauhettiin maan tasalle. Se oli vallankaappaus, kun sosialistikansanedustajat häädettiin eduskunnasta väkivalloin.

Tätä porvarien vallankaappausta ei ole noteerattu selkeästi poliittista valtataistelua kiristävänä tekijänä. Venäjän väliaikainen hallitus määräsi, että uudet vaalit on järjestettävä lokakuussa. Pelon ilmapiirissä syntyi eduskunta, joka jäi lyhytikäiseksi. Sen viimeinen istunto pidettiin 25.1.1918. Osa porvareitten kansanedustajista poistui Helsingistä. Josta seurasi, että väkivalloin hajotetun eduskunnan (sosialisti)enemmistö julistautui Suomen Kansanvaltuuskunnaksi.

Maan kahtiajako syntyi siis jo kesällä 1917, kun eduskunnan ja senaatin vähemmistössä ollut porvaristo sai hajotettua eduskunnan ulkopuolisten toimesta. Kun porvarivähemmistö ei hyväksynyt sosialistienemmistöä, seurauksena oli umpikuja, josta tsaarin kenraalin ja Saksassa koulutettujen jääkäreiden toimesta seurasi porvarien ja sosialistien välinen luokkasota.

Kai Kontturi

Marx ja kapitalismi

MARX JA KAPITALISMI

Marx ja Engels yhteiskunnallisissa ja filosofisissa tutkimuksissa totesivat, että ihmiskunnan kehityksen on aikojen alusta ja ihmisten tahdosta riippumatta määrännyt tuotantovoimien kehitys eli ihmisen kyky tuottaa hyödykkeitä. Se on puolestaan vaikuttanut tuotantosuhteiden muutoksiin eli ihmisten asemaan tuotannossa.

Marx ja Engels totesivat, että ihmiskunnan kehitys tapahtuu alusta asti hamaan tulevaisuuteen ihmisen tahdosta riippumatta dialektisen ja historiallisen materialismin lakien mukaan; tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden kehityksenä. Aina, kun tuotantosuhteet muuttuvat tuotantovoimien kehityksen jarruksi ne muuttuvat. He kuitenkin totesivat, että vaikka kehitys tapahtuu luonnon lakien tapaan, siinä on yksi poikkeus, sillä ihmiset voivat niin halutessaan tietoisesti muuttaa kehitystä jarruttavia tuotantosuhteita.    

Aikojen alussa vallitsi matriarkaalinen yhteisö, jossa naisten asema oli ensisijainen. Ihmisen osaamisen kehityksen seurauksena siirryttiin patriarkaaliseen yhteisöön, jossa miesten asema oli ensisijainen. Kun ihmiset vihdoin oppivat tuottamaan hyödykkeitä yli oman tarpeensa, se muutti myös tuotantosuhteet. Vahvat perheet alistivat heikommat omaisuudekseen. Syntyi orjanomistusyhteiskunta ja ensimmäinen riistosuhde.

Ajan kuluessa orjanomistajista tuli tuotantovoimien kehityksen este. Siksi orjanomistus loppui. Se korvattiin harvojen yksityisellä maanomistuksella, maaorjilla, vuokraviljelijöillä ja käsityöläisillä. Syntyi feodaalinen talousjärjestelmä. Se muuttui tavaratuotannon j palkkatyön esteeksi joten feodalismi korvattiin pankki- ja tavaroita tuottavalla pääomalla. Ajan kuluessa feodalismi korvattiin kapitalismilla, joka aikanaan korvataan uusilla tuotantosuhteilla.

Karl Marxin syntymästä on kulunut 200 vuotta, mutta se ja itse Marx ovat Somessa saaneet vain vähän huomiota osakseen. Se on hieman hämmentävää. Näin siitä siksi, että englantilaisen BBC:n maaliskuussa 1999 järjestämässä yleisöäänestyksessä Marx sai kunnian maailman vuosituhannen suurimpana ajattelijana. Toinen vastaava äänestys järjestettiin elokuussa 2005. Silloin Marx nimitettiin maailman kaikkien aikojen suurimmaksi filosofiksi.

Suomessa Marx tunnetaan huonosti paitsi filosofina myös ja ennen kaikkea kapitalismin tutkijana. Suomessa on kyllä joukko, joka nimittää itseään tai jota nimitetään marxilaisiksi. Todellisuudessa he ovat erikoisuutta tavoittelevaa joukkoa tai joukkoa, joka elää pelkkien Marx-kuvitelmien varassa. Nämä ”marxilaiset” ovat Marxi-tutkimusten kannalta tietoisesti tai tietämättään hyödyttömiä elleivät suorastaan vahingollisia.

Tänään todelliset Marxin tuntijat ovat keskittyneet lähinnä filosofiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Marxin mukaan filosofien tehtävänä on maailman muuttaminen. Vakavasti otettavan marxilaisuuden ongelmana on, että Marxin ajattelua ei ole käytännössä todistettu. Marx tiesi, että ilman sitä kaiken maailman spekulaatiot ja vääristelyt ovat voimissaan. Siksi hän sanoi jo 27 vuotiaana, vuonna 1845, että ”Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuus, ts. sen todellisuus ja voima, tämän puolisuus.”.

Pääoman I osa ilmestyi vuonna 1867 Marxin ollessa 50 vuotias. Sen jälkeen hän kirjoitti vielä 16 vuotta Pääoman II ja III osaa, joita hän ei ehtinyt tarkistaa lopulliseen asuun ja painokuntoon. Puhumattakaan, että hän olisi ehtinyt todistaa käytännössä niiden toimivuus. Itse asiassa on kummallista, että sitä ei ole kukaan muukaan tehnyt.

Lienee helppo huomata, että yleisesti käytössä oleva bruttokansantuote (bkt) on vain pelkkä tilastokokoelma. Se ei noudata hyvää kirjanpitotapaa. Lisäksi se on vain noin puolet tuotannosta, kun siitä on vähennetty välituote, mutta missä ja kuka sen on tuottanut, jäi vaille vastausta. Kukaan ei sitä tiedä!

Marxin mukaan kapitalismin ytimenä on arvolaki. Sen toimivuuden selvittäminen onnistui, kun kansantaloudesta tehdään hyvän kirjanpitotavan mukainen tuloslaskelma (Tulot: Kokonaistuotannosta vähennetään palkat, voitto, verot, sotu- ja muut pakolliset maksut jäännös on liikkuva pääoma [varastot]. Menot: Kokonaispääomasta vähennetään varastot, kulutus, viennin ja tuonnin erotus jäännös on pääoman muodostusta [so. muuta kuin tuotantopääomaa]). Se avasi mahdollisuuden jatkaa, kun saatiin näkyviin tuotantoprosessiin sijoitettu liikkuvan pääoman kierto, sen kuluminen, uusintaminen ja vähennys/lisäys.

Marxin teoriasta ei aiemmin ole tunnettu liikkuvaa pääomaa (varastojen arvo), joka on avain koko arvolain selvittämiseen. Ennen sitä ei selviä kumpikaan sen osista, ei yksikertainen uusintaminen eikä laajennetun ja kasautuvan uusintamisen pysyvä pääoma eikä sen lisäarvo. Liikkuva pääoma tuli näkyviin syntyi mahdollisuus ratkaista molempien uusiutumisten ongelmat ja edelleen koko kansantalouden sisältö.

Ensin yksinkertainen uusintaminen, joka on arvotuote. Sen teoreettisessa kaavassa on kokonaistuotanto (C’), liikkuva pääoma (C), palkat (v) ja lisäarvo (m). Vuoden 2016 tuloslaskelmassa olevat (miljardia euroa) arvot on tässä lisätty teoreettiseen kaavaan: C’395,1= C 204,4+ v 84,3+ m 106,4. Toiseksi on laajennettu ja kasautuva uusintaminen, tuotearvo. Siinä C on nyt kokonaistuotanto: C395,1=c160,8+v84,3+m150,0 ja lisäarvoon on siirtynyt liikkuvassa pääomassa oleva ilmainen lisätyö, jonka suhteellinen arvo on yhtä suuri kuin palkkojen osuus (21,3 %) kokonaistuotannosta. Tässä on huomattava, että vain pysyvä pääoma on kapitalistien ikiomaa pääomaa, jonka he ovat sijoittaneet tuotantoprosessin aineksiin, tavaravarastoihin.

Tässä vaiheessa palkoissa on mukana myös sellaiset jättipalkat (14,0 mrd.e), jotka ovat suuremmat kuin työn arvo työtunnissa, joten ne ovat kapitalistien itselleen ja kaltaisilleen jakama voittoa. Siksi ne on siirrettävä lisäarvoon, jonka suhdeluku (m/v*100) eli pakkatyöläisten riiston aste on 164,8/69,5*100=237,1 %.

Kasantaloudessa palkat (84,3) ja lisäarvo (150,0) joutuvat tämän jaon jälkeen vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon verojen ja sotumaksujen sekä lisäarvon sisällön erittelyn vuoksi. Lopullisessa jaossa kaikki summat ovat nettomääräisiä. Lopullisen jaon jälkeen lisäarvon suhdeluku 103,0/39,7*100=259,4 %.       

Kokonaispääoman kierron selvittäminen vaatii, että laskelmiin otetaan mukaan myös tuotantovälineisiin sijoitettu pääoma. Vuoden 2015 lopussa sitä oli 492,0 miljardia euroa ja 2016 lopussa sitä oli 514,6 miljardia euroa, joten se kasvoi 4,6 %. Nämä tuotantovälineiden kulumiset ja lisäykset maksettiin lisäarvosta.        

Marx esitti myös, että kapitalistisessa tuotannossa vaikuttaa Voiton suhdeluvun laskutendenssin laki, joka lasketaan jakamalla lisäarvo kokonaispääomalla (m/C*100). Ennen vuotta 1990 voitonsuhdeluku liikkui tasolla 15–20 %. Sen jälkeen kasvu oli hurja, sillä vuonna 2001 se oli 28,6 %. Sen jälkeen ajoittain laski ja nousi niin, että 2007 se saavutti kaikkien laskenta-aikojen ennätyksen 29,3 %. Sen jälkeen se on taistellut laskua vastaan. Ajoittain se nousi, ajoittain laski. Vuonna 2016 se oli 164,8/675,4*100=24,4 %. Se on siis edelleen korkealla tasolla.  

Tässä on äärimmäinen tiivistelmä siitä kuinka Marxin arvolaki ja kapitalistisen talouden teoriat toimivat käytännössä. Demokraattinen Sivistysliitto DSL:n on kustantanut neljä aiempaa julkaisuani. Viimeistä tätä koko Marxin arvolain toimivuuden kattavaa todistusta DSL ei enää julkaissut. Kieltäytymisen ainoaksi syyksi kerrottiin, että sille ei ole kysyntää! Koko 65 vuotta kestäneen järjestöurani aikana kuulin moisen perustelun ensimmäisen kerran.

Tässä taisi käydä niin, että porvarillisten yliopistojen kasvattamat ”marxilaiset” säikähtivät. On sopimatonta, että joku ulkopuolinen todistaa Marxin ajattelun käytännössä totuudeksi, jossa on tämän päivän todellisuus ja voima, tämänpuolisuus. ”Marxilaiset” säikähtivät, kun Marxin arvolain selvittäminen konkreettisesti todistaa, että kapitalismi on synnyttänyt suuren suhteellisen liikaväestön ja on muuttunut kehityksen jarruksi. Kapitalismi on jo lähellä sitä hetkeä, kun tuotantosuhteet muutetaan tai muuttuvat vastaamaan tuotantovoimien kehitystä. Kapitalisteja pelottaa omaisuuksien ja vallan menetys!

Kaikesta huolimatta väitökseni julkaistiin Kommunistisen Liiton kustantamana viimevuoden joulukuussa nimellä ”Uuteen aikaan - Adam Smithistä Karl Marxiin”.

Kai Kontturi

 

Blogi: kaikontturi.blogspot.com/

Luokkayhteiskunta

SUOMIKO LUOKKAYHTEISKUNTA – ON, ON…

Jääkiekossa kuten muissakin pallopeleissä, joissa on kaksi joukkuetta ja kaksi maalia, niin radiossa ja tv:ssä selostajat huutavat toistaen kurkku suorana – maali, jos sellainen tulee pelissä omille tai suosikille. Jo ennen pääministeriksi tuloaan Juha Sipilä lanseerasi politiikkaan oikein ympyräkiekolle todistellen kuinka keskustan pitää pelata, että se saa asiansa maaliin.

Sipilän ikioma peliteoria on levinnyt kaikkien käyttöön. Politiikka on muutettu pelkäksi peliksi, jossa on kaksi joukkuetta, on hallitsevien ja hallittujen joukkueet. Hallitus edustaa hallitsevia ja hallittuja oppositio, joka puolustaa maalia. Kuten pelissä yleensä niin tässä hallituksen joukkue hyökkää. Elämää suuremassa sotepelissä se jallittaa kaikin tavoin, se väärentää, valehtelee ja harhauttaa saadakseen sotepallon maaliin. 

Kautta aikojen politiikassa on kähmitty, peloteltu, lahjottu, jallitettu ja tehty lehmänkauppoja. Jokaisen on pakko myöntää, että hallitsevat ovat onnistuneet suorastaan loistavasti. Surkeaa on se, että hallitsevien onnistumisten on ollut mahdollista vain hallittujen avustuksella, olemalla joskus jopa aloitteellinen. Se näkyy räikeimmillään hallitsevien yritysveroasteen alentamisessa, jota ovat ratkaisevalla tukeneet hallittujen sekä demarit että vasemmisto.

Juha Sipilän maaliin peli-idea, mikäli se on Sipilän, sisältää sudenkuopan. Siinä Sipilä tunnustaa, että nykymaailmassa on pikkuseuroja, mutta vain kaksi joukkuetta; hallitsevat kapitalistit ja hallitut työläiset. Suomi on luokkayhteiskunta, jossa kapitalistien ja palkkatyöläisten edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa. 

Tulonsaajia on yhteensä 4,3 miljoonaa. Työväenluokkaisia joiden edut eivät ole ristiriidassa keskenään oli 90,7 %. He ansaitsivat 1861 e/kk. Pieniä ja keskisuuria, pk-kapitalisteja ja heidän kaltaisiaan on 9,2 % he ansaitsivat 7003 e/kk ja todellisia suurkapitalisteja 0,1 % he ansaitsivat 65257 e/kk.

Palkansaajia oli yhteensä 2,9 miljoonaa. Työväenluokkaisia palkansaajia, joiden edut eivät ole ristiriidassa keskenään on 86,1 % kaikista. He ansaitsivat keskimäärin 1 911 e/kk. Pk-kapitalistit ja heidän kaltaisensa, joita on 13,7 % palkansaajista. He ansaitsivat keskimäärin 5 712 e/kk. Todellisia suurkapitalisteja on 0,2 % palkansaajista. He saivat palkkaa keskimäärin 21 149 e/kk.        

Lienee sanomattakin selvää, että kaikessa palkkatyössä pienituloisista suurituloisiin on marginaalisia kapitalisteista riippumattomia ryhmiä. Niinpä tulojen perusteella ja toisaalta pääomien jatkuvan keskittymisen vuoksi voi karkeasti arvioida (1) että vaikka kapitalistien, heidän kaltaisten ja riippumattomien joukko supistuu, heitä kuitenkin olisi palkansaajista viidesosa ja (2) että kokonaan palkkatyöstä riippuvaisten määrä, työväenluokan koko, olisi ainakin neljä viidesosaa työvoimasta. Näiden kahden luokan välillä on etujen sovittamaton ristiriita.

Yhteiskunnan mitassa sillä ei mitään merkitystä, ovatko määrälliset suhteet täsmälleen oikein. Vain sillä on merkitystä miten ihmiset ymmärtävät oman luokka-asemansa eli sen, että kapitalismissa luokka-asema määräytyy ihmisen halusta riippumatta tuotantosuhteiden perustella. Pääsääntö on, että tuotantopääomien omistaja kuuluu kapitalistien luokkaan ja palkkatyöstä riippuvainen kuuluu työväenluokkaan.

Taloudellinen ja tuotannollinen kehitys on johtanut siihen, että kapitalistit ovat jo nyt muodostuneet yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi. Siksi suorastaan elämää suurempi kysymys on, kuinka palkkatyöläiset tiedostavat, että he ovat yhteiskunnan riistetty luokka, luokka, jonka muututtava luokaksi itseään varten. Tuotantosuhteiden on muututtava. Kapitalistinen tuotantopääomien yksityisomistus on lakkautettava.

Kai Kontturi