Luokkayhteiskunta

SUOMIKO LUOKKAYHTEISKUNTA – ON, ON…

Jääkiekossa kuten muissakin pallopeleissä, joissa on kaksi joukkuetta ja kaksi maalia, niin radiossa ja tv:ssä selostajat huutavat toistaen kurkku suorana – maali, jos sellainen tulee pelissä omille tai suosikille. Jo ennen pääministeriksi tuloaan Juha Sipilä lanseerasi politiikkaan oikein ympyräkiekolle todistellen kuinka keskustan pitää pelata, että se saa asiansa maaliin.

Sipilän ikioma peliteoria on levinnyt kaikkien käyttöön. Politiikka on muutettu pelkäksi peliksi, jossa on kaksi joukkuetta, on hallitsevien ja hallittujen joukkueet. Hallitus edustaa hallitsevia ja hallittuja oppositio, joka puolustaa maalia. Kuten pelissä yleensä niin tässä hallituksen joukkue hyökkää. Elämää suuremassa sotepelissä se jallittaa kaikin tavoin, se väärentää, valehtelee ja harhauttaa saadakseen sotepallon maaliin. 

Kautta aikojen politiikassa on kähmitty, peloteltu, lahjottu, jallitettu ja tehty lehmänkauppoja. Jokaisen on pakko myöntää, että hallitsevat ovat onnistuneet suorastaan loistavasti. Surkeaa on se, että hallitsevien onnistumisten on ollut mahdollista vain hallittujen avustuksella, olemalla joskus jopa aloitteellinen. Se näkyy räikeimmillään hallitsevien yritysveroasteen alentamisessa, jota ovat ratkaisevalla tukeneet hallittujen sekä demarit että vasemmisto.

Juha Sipilän maaliin peli-idea, mikäli se on Sipilän, sisältää sudenkuopan. Siinä Sipilä tunnustaa, että nykymaailmassa on pikkuseuroja, mutta vain kaksi joukkuetta; hallitsevat kapitalistit ja hallitut työläiset. Suomi on luokkayhteiskunta, jossa kapitalistien ja palkkatyöläisten edut ovat sovittamattomassa ristiriidassa. 

Tulonsaajia on yhteensä 4,3 miljoonaa. Työväenluokkaisia joiden edut eivät ole ristiriidassa keskenään oli 90,7 %. He ansaitsivat 1861 e/kk. Pieniä ja keskisuuria, pk-kapitalisteja ja heidän kaltaisiaan on 9,2 % he ansaitsivat 7003 e/kk ja todellisia suurkapitalisteja 0,1 % he ansaitsivat 65257 e/kk.

Palkansaajia oli yhteensä 2,9 miljoonaa. Työväenluokkaisia palkansaajia, joiden edut eivät ole ristiriidassa keskenään on 86,1 % kaikista. He ansaitsivat keskimäärin 1 911 e/kk. Pk-kapitalistit ja heidän kaltaisensa, joita on 13,7 % palkansaajista. He ansaitsivat keskimäärin 5 712 e/kk. Todellisia suurkapitalisteja on 0,2 % palkansaajista. He saivat palkkaa keskimäärin 21 149 e/kk.        

Lienee sanomattakin selvää, että kaikessa palkkatyössä pienituloisista suurituloisiin on marginaalisia kapitalisteista riippumattomia ryhmiä. Niinpä tulojen perusteella ja toisaalta pääomien jatkuvan keskittymisen vuoksi voi karkeasti arvioida (1) että vaikka kapitalistien, heidän kaltaisten ja riippumattomien joukko supistuu, heitä kuitenkin olisi palkansaajista viidesosa ja (2) että kokonaan palkkatyöstä riippuvaisten määrä, työväenluokan koko, olisi ainakin neljä viidesosaa työvoimasta. Näiden kahden luokan välillä on etujen sovittamaton ristiriita.

Yhteiskunnan mitassa sillä ei mitään merkitystä, ovatko määrälliset suhteet täsmälleen oikein. Vain sillä on merkitystä miten ihmiset ymmärtävät oman luokka-asemansa eli sen, että kapitalismissa luokka-asema määräytyy ihmisen halusta riippumatta tuotantosuhteiden perustella. Pääsääntö on, että tuotantopääomien omistaja kuuluu kapitalistien luokkaan ja palkkatyöstä riippuvainen kuuluu työväenluokkaan.

Taloudellinen ja tuotannollinen kehitys on johtanut siihen, että kapitalistit ovat jo nyt muodostuneet yhteiskunnallisen kehityksen jarruksi. Siksi suorastaan elämää suurempi kysymys on, kuinka palkkatyöläiset tiedostavat, että he ovat yhteiskunnan riistetty luokka, luokka, jonka muututtava luokaksi itseään varten. Tuotantosuhteiden on muututtava. Kapitalistinen tuotantopääomien yksityisomistus on lakkautettava.

Kai Kontturi