EDESSÄ ODOTTAVAT VAARAN VUODET
Kautta maailman sivu Marxia
ja Engelsiä on syytetty milloin mistäkin. Ehkä muuta useammin heitä on syytetty
sosialismin teoriasta. Syyte on kuitenkin perätön. Ilmeisesti se kumpuaa siitä,
että he tutkimustensa perusteella nostivat sosialismin utopiasta tieteeksi. He
osoittivat, että kapitalismi ei ole ikuinen. Sitä seuraa sosialismi.
Tutkiessaan menneiden
vuosisatojen yhteiskuntien historiaa ja filosofioita he havaitsivat, että
ihmiskuntaa on aina alkuyhteisöstä saakka ohjannut ja ihmisistä riippumatta tuotantovoimien
ja tuotantosuhteiden kehitys. Tuotantovoimat on ihmisen kyky ja taito tuottaa
ihmisten tarpeita tyydyttäviä hyödykkeitä, tavaroita ja palveluita. Tuotantovoimat
ovat yhteiskunnan perusta.
Tuotantosuhteet ovat ihmisten
välisiä suhteita tuotannossa. Tuotantosuhteet ovat yhteiskunnan päällysrakenne,
joka ohjaa paitsi tuotantovoimien myös koko yhteiskunnan kehitystä. Aina kun
tuotantosuhteet ovat muuttuneet tuotantovoimien kehityksen esteeksi,
tuotantosuhteet on muutettu. Tästä tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden
ykseydestä johtuen aikojen alusta yhteiskunnallisina järjestelminä ovat
peräkkäin olleet kehitysasteen mukaan (1) matriarkaalinen (2) patriarkkaalinen (3)
orjanomistus (4) feodalismi ja (5) kapitalismi.
Tähänastinen ihmiskunnan
historia arvioidaan alkaneen noin 340 tuhatta vuotta sitten. Kun
kapitalismin kehitys alkoi jossain 1400-luvun jälkipuoliskolla, niin sen ikä
näyttää jäävän varsin lyhyeksi, vaikka tuotantovoimat ovat kasvaneet uskomattomiin
mittoihin. Työn tuotavuus on kasvanut hurjaa vauhtia ja aina tuotantoa
nopeammin. Siksi niin sanotuissa normaalioloissa työhön tarvitaan jatkuvasti
vähemmän työtunteja. Kehitys on johtanut työttömyyden ja suhteellisen
liikaväestön jatkuvaan kasvuun.
Kapitalismi herättää
työssäkäyvässä väestössä kasvavaa pelkoa työttömyydestä, syrjäytymisestä. Tästä
seuraa, että yhteiskuntarauha vääjäämättä häiriintyy ja luokkaristiriita kärjistyy
ja lopulta se muuttuu sietämättömäksi. Kun yhteiskunta muuttuu näköalattomaksi,
tuloksena on vaihtoehdon etsiminen. Tuloksena on, että kapitalistien
vapaamatkustus on tullut tiensä päähän. Vaihtoehtona on finanssi- ja tuotannon
pääomien kapitalistisen yksityisomistuksen lakkauttaminen.
On ilmiselvää, että siitä
tulee väkivaltainen, sillä kapitalistit eivät luovu omistuksestaan hyvän
hyvyyttään. Muutos tapahtuu joka tapauksessa. Se vaatii suuren poliittisen
mullistuksen. Talouden uudelleenjärjestely voi tapahtua (1) parlamentissa tai (2)
järjestäytyneesti kansanliikkeiden toiminnan kautta tai sitten se tapahtuu (3) spontaanisti,
kun kansanraivo on kasvanut yli äyräidensä.
Parlamentaarinen vaihtoehto
on epätodennäköinen, kun kapitalistit omistavat ja hallitsevat kaiken. Siksi
ilmeisimmät vaihtoehdot ovat ulkoparlamentaariset vallankumoukselliset kansanliikkeet.
Kun Suomessa, sen enempää kuin muuallakaan, ei ole tietoista vallankumouksellista
(kommunistista) liikettä järjestäytynyt vallankumous näyttää epätodennäköiseltä.
Siksi vaihtoehdoksi jää spontaani liike, josta kapitalistien käyttämän
väkivallan vuoksi voi tulla verinen ja äärimmäisen raskas.
Todennäköisesti muutos
käynnistyy Yhdysvalloista, jossa kapitalistien entiset hallitsemistavat ovat jo
nyt aika ajoin koetuksella. Samalla hallittujen levottomuus näyttää monista syistä
koko ajan kasvavan. Tosin voi olla niinkin, että Euroopan lähihistoria on poliittisesti
tietoisempi ja vallankumouksellisten muutosten vyöry alkaa Ranskasta tai
Italiasta. Saksallakin on vankka poliittinen historia ajalta ennen Hitlerin
valtaannousua, mutta myös sotien jälkeen.
Kapitalismin lakkauttaminen vaatii
jatkuvasti kasvavaa kansanjoukkoa, joka pystyy ottamaan haltuunsa
tiedonvälityksen, julkiset ja yksityiset hallintorakennukset, sekä
rahalaitokset, liikenteen, kaupan ja tuotantolaitokset. Kaiken tämän rinnalla ehkä
suurimman ongelma muodostaa se, miten toteutetaan kapitalistien hallitseman
väkivaltakoneiston riisuminen aseista. Se on kova paikka, joka suuresti riippuu
siitä kuinka suuri osa poliiseista ja sotilaista asettuu valankumouksen puolelle.
Lienee sanomattakin selvää,
että kapitalistien vastarinta ei häviä kerralla vaan jatkuu – ehkä pitkään.
Kaikissa tapauksissa vallankumouksen toteuttaminen riippuu suuresti, ellei
ratkaisevasti, ympäröivän maailman muutoksista. Siksi Marx ja Engels esittivät
vaatimuksen – kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!
Kapitalismin lakkauttaminen
alkaa, kun luokkien välinen sovittamaton ristiriita kärjistyy siihen
pisteeseen, että kansat lähtevät liikkeelle poistaakseen ristiriidan. Sitä
koska se tapahtuu, on täysin mahdotonta ennustaa. Mutta maailman talous on siinä tilassa, että muutoksen tuulet
voimistuvat. Koska ne muuttuvat myrskyksi, se jää nähtäväksi.
Jos
tuotannon/tuottavuuden/työllisyyden/työttömyyden kehityksestä voi jotain
päätellä, niin 2050–70 tarjolla olevista työtunneista paljon yli puolet ja siten
myös palkoista jää saamatta. Kun siihen mennessä eläkkeet (mm. vähien
työkuukausien vuoksi) ja sosiaaliturva ovat lähes olemattomat, niin viimeistään
30–50 vuoden kuluttua kapitalismi elää todellisia vaaran vuosia. Näin Suomen näkökulmasta,
mutta tilanne Euroopassa on tiettävästi pahempi. Lähtökohtiensa ja ulkomaisten
tulo- ja velkalähteiden ilmeisen kuivumisen vuoksi Yhdysvalloissa tilanne
pahenee nopeammin. Yleiset ennusmerkit ovat synkkiä joten nähtäväksi jää kuinka
maailma muuttuu.
Kapitalismia seuraa jo ennen
Marxia ja Engelsiä nimen saanut sosialismi. Heillä ei kuitenkaan ollut selkeää
määritelmää siitä, miten on toimittava finanssi- ja tuotantopääomien
lakkauttamisen jälkeen. Lienee itsestään selvää, että he ymmärsivät
kapitalismin lopettavat sukupolvet itse päättävät kuinka tulevaisuus
järjestetään. Neuvostoliitossa vallankumouksen jälkeen oli erilaisia näkemyksiä
kuinka on edettävä. Suunnitelmatalous voitti.
Sen ansiosta alikehittyneistä
maatalousmaista ja toisesta maailmansodasta huolimatta 25 vuodessa
Neuvostoliitto kasvoi kaikilla mittareilla mitattuna maailmanmahdiksi. Nopeudessaan
vastaavaa kehitystä ihmiskunnan historia ei ole nähnyt. Oli miten tahansa kapitalismin
jälkeinen aika alkaa sosialismilla. Siinä kaikki menee uusiksi niin, että uuden
yhteiskunnan rakentamiseen osallistuu jokainen ja saa työnsä mukaan.
Sosialismin kausi vaatii
monien sukupolvien ajan. Sinä aikana luokkien olemassaolo lopullisesti häviää.
Tosin sekin riippuu ympäröivän maailman muutoksista ja olosuhteista. Joka
tapauksessa, kun ajanoloon kaikissa maissa sosialismista on tullut vallitseva
valtiot kuolevat pois. Siinä vaiheessa myös sosialismi kuoleentuu ja muuttuu
kommunismiksi, jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa
mukaan.
Marx ja Engels nostivat
tutkimustensa perusteella sosialismin utopiasta tieteeksi. Marx löysi
tutkimuksillaan kapitalismia ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman arvolain.
Sen ytimenä on kapitalisten välinen kilpailun, jonka seurauksena työn
tuottavuus kasvaa aina tuotantoa nopeammin ja työtunteja, työvoimaa tarvitaan
koko ajan vähemmän. Kun sen vuoksi työttömyys koko ajan lisääntyy, kasvaa myös
syrjäytyneiden määrä, suhteellinen liikaväestö.
Sitä kapitalismi ei kestä loputtomasti. Marx ja Engels osoittivat, että
ainoa ratkaisu, ja sekin on ihmisestä riippumaton, on siirtyminen uuteen
järjestelmään – sosialismiin.
Kai Konttui