MONTAKO KÖYHÄÄ?
Suomessa on Tilastokeskus. Se tuottaa maan viralliset
tilastot. Monet niistä ovat oikeita, tosia ja siksi korvaamattoman hyödyllisiä.
Mutta niiden lisäksi on monia oleellisen tärkeitä tilastoja, jotka ovat pelkkää
puuta heinää jopa tarkasti harkittuja temppuja ja tietoisia valheita.
Tarkkaan harkitusta temppuilusta Hesari julkaisi (25.5)
köyhyystilaston. Juttunsa se on perustanut Tilastokeskuksen tietoihin. Sen
mukaan 2015 köyhiä oli 896 tuhatta, 2016 oli 849 tuhatta. Tavoitteena on päästä
770 tuhanteen. Ilmeisesti siinä onnistutaan, sillä köyhyysraja laskutapa on
salatiedettä, josta tavallisen ihmisen on täysin mahdotonta ymmärtää. Ensinnäkin
sitä miten se yleensäkään voidaan määritellä jonkun euromäärä perusteella ja
toiseksi sitä on mahdoton käsittää, miksi köyhyysraja lasketaan muiden tulojen
(mediaanitulon) perusteella.
Jos esimerkiksi 2015 yhden aikuisen kuukauden nettotulo oli
1190 euroa ja kahden aikuisen 1785 euroa kuukaudessa tai sitä vähemmän silloin
he olivat köyhiä. Kun tulot olivat 1191 tai 1786 euroa kuukaudessa, he eivät
enää olleet köyhiä. Jokainen näkee jo pelkällä otsaluulla, että tällaisessa
menetelmässä ole mitään tolkkua. Kaiken lisäksi tulojen mediaanitulo on
supistunut joten seuraavana vuonna köyhyysraja laski 0,4 %. Se tarkoitti, että
köyhien määrä tilastoissa laski peräti 47 tuhannella, 5,2 %. Että näin!
Eikä tässä ole kaikki. Erilaisia tuloryhmiä pitäisi verrata
vähintäänkin elinkustannusindeksiin. Vuonna 2016 köyhyysraja laski 0,4 %,
vaikka elinkustannusindeksi kasvoi 0,4 %. Näin köyhyysrajan olisi pitänyt
kasvaa yksineläjän osalta vastaavasti, vähintään 7,68 euroa, 7,6 %, pyöreästi
1199 euroon. Se oli merkinnyt, että köyhien määrä olisi kasvanut vähintään 945
tuhanteen. Virallisen laskentatavan ja tämän mukaan köyhien määrä ei olisi
laskenut vaan kasvanut 96 tuhannella.
Tässä elinkustannusindeksi on kasvanut vain vajaat 0,4 %,
mutta 2010–2016 kasvu on 1,5 %, joten köyhyysraja ja köyhien tilastollinen
määrä olisi paljon korkeampi, jos se perustuisi elinkustannusindeksiin.
Itse asiassa koko köyhyysrajapolitiikka on todella syvältä.
Vuoden 2016 verotilastojen mukaan tulonsaajista 0,8 miljoonaa saajista, 18,6 %
kaikista tulonsaajista sai nettona keskimäärin 2773 euroa. Yli 3,4 miljoonaa,
72,0 % sai nettona keskimäärin 1201 euroa kuukaudessa. Nämä 90,7 %
tulonsaajista sai keskimäärin 1524 euroa kuukaudessa. Kun kahden hengen
köyhyysraja on määritelty 1786 euroon, niin voi ja on aiheellisesti kysyä,
montako köyhää on Suomessa?
Väestön tulot ovat tavattoman pienet, siitä ei pääse
mihinkään, eikä tulevaisuudessa ole näköaloja paremmasta. Kaikki muuttui
presidentti Mauno Koiviston ja
erityisesti hänen nimittämänsä pääministeri Harri Holkerin ja valtionvarainministeri Erkki Liikasen kaudella. Silloin valmisteltiin EU:n liittymistä
vapauttamalla pääomaliikkeet. Sen seurauksena ulkomailta otettiin
päätähuimaavat määrät lainoja. Yritykset ja kansa velkaantuivat. Tässä saumassa
tuli pääministeriksi Esko Aho, jonka
hallitus päätti tavaroiden ja palvelusten vapaasta liikkumisesta.
Näin oli täytetty EU:n ennakkoehdot ja katastrofi oli
valmis. Tuonnin rajun kasvun seurauksena 50 000 yritystä lakkasi olemasta
ja lukemattomat maatilat pistivät hampaansa naulaan. Työtunnit romahtivat ja
työelämään vakiintui uudet pätkä- ja määräaikaiset työt. Näin syntyi järkyttävä
joukkotyöttömyys ja köyhyys maassa muuttuivat arkipäiväksi. Sen seurauksena
myös eläke- ja sosiaaliturvaa on pala palata vähennetty.
Vähin erin paremman tulevaisuuden näköalat katosivat ja
pikkuhiljaa ihmiset mukautuivat jatkuvaan kurjistumiseen. Vähin erin kansa on
tottunut pieniin tuloihin ja näköalattomuuteen. Sitä on tukenut Tilastokeskus
harhaanjohtavilla tilastoillaan, mutta ennen kaikkea sitä ovat tukeneet hiljaisuudella
ja saamattomuudellaan vasemmisto, demarit ja ammattiyhdistysliike.
Kai Kontturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.