tiistai 26. kesäkuuta 2018

Vaaran vuodet


EDESSÄ ODOTTAVAT VAARAN VUODET

Kautta maailman sivu Marxia ja Engelsiä on syytetty milloin mistäkin. Ehkä muuta useammin heitä on syytetty sosialismin teoriasta. Syyte on kuitenkin perätön. Ilmeisesti se kumpuaa siitä, että he tutkimustensa perusteella nostivat sosialismin utopiasta tieteeksi. He osoittivat, että kapitalismi ei ole ikuinen. Sitä seuraa sosialismi.

Tutkiessaan menneiden vuosisatojen yhteiskuntien historiaa ja filosofioita he havaitsivat, että ihmiskuntaa on aina alkuyhteisöstä saakka ohjannut ja ihmisistä riippumatta tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden kehitys. Tuotantovoimat on ihmisen kyky ja taito tuottaa ihmisten tarpeita tyydyttäviä hyödykkeitä, tavaroita ja palveluita. Tuotantovoimat ovat yhteiskunnan perusta.

Tuotantosuhteet ovat ihmisten välisiä suhteita tuotannossa. Tuotantosuhteet ovat yhteiskunnan päällysrakenne, joka ohjaa paitsi tuotantovoimien myös koko yhteiskunnan kehitystä. Aina kun tuotantosuhteet ovat muuttuneet tuotantovoimien kehityksen esteeksi, tuotantosuhteet on muutettu. Tästä tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden ykseydestä johtuen aikojen alusta yhteiskunnallisina järjestelminä ovat peräkkäin olleet kehitysasteen mukaan (1) matriarkaalinen (2) patriarkkaalinen (3) orjanomistus (4) feodalismi ja (5) kapitalismi.            

Tähänastinen ihmiskunnan historia arvioidaan alkaneen noin 340 tuhatta vuotta sitten. Kun kapitalismin kehitys alkoi jossain 1400-luvun jälkipuoliskolla, niin sen ikä näyttää jäävän varsin lyhyeksi, vaikka tuotantovoimat ovat kasvaneet uskomattomiin mittoihin. Työn tuotavuus on kasvanut hurjaa vauhtia ja aina tuotantoa nopeammin. Siksi niin sanotuissa normaalioloissa työhön tarvitaan jatkuvasti vähemmän työtunteja. Kehitys on johtanut työttömyyden ja suhteellisen liikaväestön jatkuvaan kasvuun.

Kapitalismi herättää työssäkäyvässä väestössä kasvavaa pelkoa työttömyydestä, syrjäytymisestä. Tästä seuraa, että yhteiskuntarauha vääjäämättä häiriintyy ja luokkaristiriita kärjistyy ja lopulta se muuttuu sietämättömäksi. Kun yhteiskunta muuttuu näköalattomaksi, tuloksena on vaihtoehdon etsiminen. Tuloksena on, että kapitalistien vapaamatkustus on tullut tiensä päähän. Vaihtoehtona on finanssi- ja tuotannon pääomien kapitalistisen yksityisomistuksen lakkauttaminen.

On ilmiselvää, että siitä tulee väkivaltainen, sillä kapitalistit eivät luovu omistuksestaan hyvän hyvyyttään. Muutos tapahtuu joka tapauksessa. Se vaatii suuren poliittisen mullistuksen. Talouden uudelleenjärjestely voi tapahtua (1) parlamentissa tai (2) järjestäytyneesti kansanliikkeiden toiminnan kautta tai sitten se tapahtuu (3) spontaanisti, kun kansanraivo on kasvanut yli äyräidensä.  

Parlamentaarinen vaihtoehto on epätodennäköinen, kun kapitalistit omistavat ja hallitsevat kaiken. Siksi ilmeisimmät vaihtoehdot ovat ulkoparlamentaariset vallankumoukselliset kansanliikkeet. Kun Suomessa, sen enempää kuin muuallakaan, ei ole tietoista vallankumouksellista (kommunistista) liikettä järjestäytynyt vallankumous näyttää epätodennäköiseltä. Siksi vaihtoehdoksi jää spontaani liike, josta kapitalistien käyttämän väkivallan vuoksi voi tulla verinen ja äärimmäisen raskas.

Todennäköisesti muutos käynnistyy Yhdysvalloista, jossa kapitalistien entiset hallitsemistavat ovat jo nyt aika ajoin koetuksella. Samalla hallittujen levottomuus näyttää monista syistä koko ajan kasvavan. Tosin voi olla niinkin, että Euroopan lähihistoria on poliittisesti tietoisempi ja vallankumouksellisten muutosten vyöry alkaa Ranskasta tai Italiasta. Saksallakin on vankka poliittinen historia ajalta ennen Hitlerin valtaannousua, mutta myös sotien jälkeen.

Kapitalismin lakkauttaminen vaatii jatkuvasti kasvavaa kansanjoukkoa, joka pystyy ottamaan haltuunsa tiedonvälityksen, julkiset ja yksityiset hallintorakennukset, sekä rahalaitokset, liikenteen, kaupan ja tuotantolaitokset. Kaiken tämän rinnalla ehkä suurimman ongelma muodostaa se, miten toteutetaan kapitalistien hallitseman väkivaltakoneiston riisuminen aseista. Se on kova paikka, joka suuresti riippuu siitä kuinka suuri osa poliiseista ja sotilaista asettuu valankumouksen puolelle.

Lienee sanomattakin selvää, että kapitalistien vastarinta ei häviä kerralla vaan jatkuu – ehkä pitkään. Kaikissa tapauksissa vallankumouksen toteuttaminen riippuu suuresti, ellei ratkaisevasti, ympäröivän maailman muutoksista. Siksi Marx ja Engels esittivät vaatimuksen – kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!

Kapitalismin lakkauttaminen alkaa, kun luokkien välinen sovittamaton ristiriita kärjistyy siihen pisteeseen, että kansat lähtevät liikkeelle poistaakseen ristiriidan. Sitä koska se tapahtuu, on täysin mahdotonta ennustaa. Mutta maailman talous on siinä tilassa, että muutoksen tuulet voimistuvat. Koska ne muuttuvat myrskyksi, se jää nähtäväksi.

Jos tuotannon/tuottavuuden/työllisyyden/työttömyyden kehityksestä voi jotain päätellä, niin 2050–70 tarjolla olevista työtunneista paljon yli puolet ja siten myös palkoista jää saamatta. Kun siihen mennessä eläkkeet (mm. vähien työkuukausien vuoksi) ja sosiaaliturva ovat lähes olemattomat, niin viimeistään 30–50 vuoden kuluttua kapitalismi elää todellisia vaaran vuosia. Näin Suomen näkökulmasta, mutta tilanne Euroopassa on tiettävästi pahempi. Lähtökohtiensa ja ulkomaisten tulo- ja velkalähteiden ilmeisen kuivumisen vuoksi Yhdysvalloissa tilanne pahenee nopeammin. Yleiset ennusmerkit ovat synkkiä joten nähtäväksi jää kuinka maailma muuttuu.    

Kapitalismia seuraa jo ennen Marxia ja Engelsiä nimen saanut sosialismi. Heillä ei kuitenkaan ollut selkeää määritelmää siitä, miten on toimittava finanssi- ja tuotantopääomien lakkauttamisen jälkeen. Lienee itsestään selvää, että he ymmärsivät kapitalismin lopettavat sukupolvet itse päättävät kuinka tulevaisuus järjestetään. Neuvostoliitossa vallankumouksen jälkeen oli erilaisia näkemyksiä kuinka on edettävä. Suunnitelmatalous voitti.

Sen ansiosta alikehittyneistä maatalousmaista ja toisesta maailmansodasta huolimatta 25 vuodessa Neuvostoliitto kasvoi kaikilla mittareilla mitattuna maailmanmahdiksi. Nopeudessaan vastaavaa kehitystä ihmiskunnan historia ei ole nähnyt. Oli miten tahansa kapitalismin jälkeinen aika alkaa sosialismilla. Siinä kaikki menee uusiksi niin, että uuden yhteiskunnan rakentamiseen osallistuu jokainen ja saa työnsä mukaan. 

Sosialismin kausi vaatii monien sukupolvien ajan. Sinä aikana luokkien olemassaolo lopullisesti häviää. Tosin sekin riippuu ympäröivän maailman muutoksista ja olosuhteista. Joka tapauksessa, kun ajanoloon kaikissa maissa sosialismista on tullut vallitseva valtiot kuolevat pois. Siinä vaiheessa myös sosialismi kuoleentuu ja muuttuu kommunismiksi, jossa jokainen osallistuu kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan.

Marx ja Engels nostivat tutkimustensa perusteella sosialismin utopiasta tieteeksi. Marx löysi tutkimuksillaan kapitalismia ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman arvolain. Sen ytimenä on kapitalisten välinen kilpailun, jonka seurauksena työn tuottavuus kasvaa aina tuotantoa nopeammin ja työtunteja, työvoimaa tarvitaan koko ajan vähemmän. Kun sen vuoksi työttömyys koko ajan lisääntyy, kasvaa myös syrjäytyneiden määrä, suhteellinen liikaväestö.  Sitä kapitalismi ei kestä loputtomasti. Marx ja Engels osoittivat, että ainoa ratkaisu, ja sekin on ihmisestä riippumaton, on siirtyminen uuteen järjestelmään – sosialismiin.

Kai Konttui

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.