LAKI ON NIIN KUIN SE
KIRJOITETAAN – VAI ONKO?
Kaiken väärentämisen perustan
on muodostanut ja näyttää muodostavan tänäkin päivänä vanhan kansan viisaus; laki
ei ole niin kuin se on kirjoitettu vaan niin kuin se luetaan. Tätä lakien
lukemista meillä harjoittavat kaiken maailman kirpunnylkijät, oikeusoppineet, jotka
myötäilevät poliitikoita, jotka puolestaan tekevät mitä Suuren Rahan omistajat
toivovat, käskevät.
Vanha ennen vuotta 2000
voimassa ollut Suomen perustuslaki sanoi selvästi, että työvoima on
valtiovallan erityisessä suojelussa. Sama periaate on myös nykyisessä, vaikka
sen sananmuotoa on hieman muutettu, sanottaisiinko nykyaikaistettu.
Perustuslain 18 §:n 1. ja 2.
mom. sanotaan, että ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa
valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava
työvoiman suojelusta. – Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja
pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeus työllistävään
koulutukseen säädetään lailla.”.
Perustuslain mukaan
jokaisella on siis ylipäätään oikeus työhön, mutta lisäksi jokaisella on oikeus
itse valitsemaansa työhön. Tätä julkisen vallan on edistettävä ja pyrittävä
turvaamaan jokaisen oikeus valitsemaansa ammattia vastaavaan työhön. Perustuslaki
asettaa työllistämisen ja työvoiman suojelun suhteen julkiselle vallalle suuret
vaatimukset.
Toisaalta Perustuslaki ei
aseta työvoimalle mitään velvollisuuksia. Siten työttömien niin sanotut
aktiivimallit sanktioineen ovat jyrkässä ristiriidassa perustuslain hengen ja
kirjaimen kanssa. Ne ja yleensä kaikki toimet, jotka jollain tavoin rasittavat
työttömien muutenkin raskasta arkea ovat lainvastaisia!
Ja edelleen. Sen sijaan, että
työvoiman työttömiä kuritetaan eri tavoin, julkisen vallan on heitä suojeltava.
Perustuslain 19 §:n 1. ja 2. mom. sanotaan, että ”Jokaisella, joka ei kykene
hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömän
toimeentuloon ja huolenpitoon. – Lailla taataan jokaiselle perustoimeentulon
turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä
lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”. Pitenevät leipäjonot
osaltaan todistavat, että julkinen valta on toiminut lainvastaisesti.
Perustuslain tarkoituksena on
tai sillä ainakin voidaan todistaa, että Suomi on hyvinvointivaltio. Mutta jo
yksin nämä kaksi pykälää ja elävä todellisuus ovat vakavassa ristiriidassa
keskenään. Kukaan ei sille korvaansa lotkauta, ei edes ay-liike, jonka pitäisi
olla työvoiman ensimmäinen edunvalvoja. Hallitus tekee mitä tykkää lakia
lukevien oikeusoppineiden noiden kirpunnylkijöiden suojeluksessa.
Kai Kontturi
