HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA
Maailmassa
on paljon tutkimatonta. Tässä ja nyt on kyse Marxista ja hänen tutkimuksistaan,
jotka on julkaistu lähes sataviisikymmentä vuotta sitten. Marxin Pääoma I-III
tunnetaan laajalti ja joidenkin arvioiden mukaan se on painotuote, josta on
otettu enemmän kopioita kuin mistään muusta koskaan.
Vuosien
saatossa olen havainnut, että Pääoman on oikeasti lukenut vain ani harva sen
tutkimisesta puhumattakaan. Siksi äärimmäisen harva on ymmärtänyt siitä mitään.
Niinpä kaiken maailman viisastelijat esiintyvät Pääoman tuntijoina. Osa heistä sanoo,
että eihän Marx voinut tietää miltä nyt maailma näyttää ja osa muuten vaan
väheksyy tai korjailee hänen sanomisiaan. Itse olen tutkinut Pääomaa
vuosikymmeniä vaihtelevalla ohjauksella ja aktiivisuudella.
1990-luvun
puolen välin tienoilla ryhdyin selvittämään Suomen kansantalouden tilinpitoa.
Siihen yllytti yhtäältä pitkä ammatillinen käytännön kokemus suurten yritysten laskentatoimen
kehittämisestä ja toisaalta työväenluokan tarpeet. Myös se kiihotti, että joku
on joskus sanonut; numerot eivät valehtele, vain tilastot valehtelevat. Ei
mennyt kovin pitkää aikaa, kun huomasin, että kansatalouden tilinpidon bruttokansantuote,
bkt, on mielivaltainen järjestelmä, joka ei hyvän kirjanpitotavan mukaan
korreloi. Ajattelin, että ehkä sille voi rakentaa vaihtoehdon, joka korreloi.
Edessä oli tukuittain ongelmia, joille ei löytynyt ratkaisua.
Vähitellen
usko vaihtoehtoon alkoi hiipua. Mutta vuonna 1998 Tilastokeskus otti
tilinpitoon, EU:n määräyksestä, tiedot kokonaistuotannosta. Sen seurauksena tuotanto
kaksinkertaistui bkt:n verraten, kun tyhjästä ilmaantuivat valtava välituote,
tuoteverot ja vähennyksenä tuotetukipalkkiot. Kysyin Tilastokeskuksesta mistä
ne tulivat. Vastauksena oli, että ne tulevat kolmansista yrityksistä. Sitä,
missä ne ovat ja ketkä ne omistavat, kuka niissä työskentelee jne., niihin ei enää
tullut vastausta.
Tämän
jälkeen pian huomasin, että ehkä nyt syntyy oikeanlainen tuloslaskelma.
Ratkaisun perustana oli ajatus amerikkalaisesta kaksinkertaisesta kirjanpidosta.
Korreloivan tuloslaskelman periaatteet ja ainekset olivat nyt selvät. Eräässä
tilaisuudessa esittelin tekemäni tuloslaskelman. Joku totesi, että hieno homma,
mutta onko tuolle teoreettisia perusteita. Ymmärsin heti, että tulos vastasi
täsmälleen Marxin arvolakia.
Marx
esittää arvolakinsa kaavoilla, joissa on yksinkertainen
uusintaminen (C’=C+v+m). Sen osia ovat liikkuva pääoma (tavaravarastot) C,
palkat v ja lisäarvo m. Kun nyt oli käytettävissä tieto aiemmin tuntemattomasta
kokonaistuotannosta C’ tuli mahdollisuus päästä eteenpäin. (Myöhemmin
kokonaistuotanto on yksinkertaisesti tuotanto.) Ensimmäiseksi oli löydettävä
varastojen arvo C.
Kun
tuloslaskelman Tulopuolella ovat palkat, voitot, verot ja sotumaksut on
ne vähennettävä tuotannosta jolloin jäännös on tuntematon liikkuva pääoma C, tavaravarastot.
Menopuolella
tuotannosta C’ vähennetään tulopuolen tavaravarasto C, sekä kulutus, viennin ja
tuonnin ero. Niiden jälkeen jää vielä määrä, joka on uutta kiinteää pääomaa,
joka ei ole tuotantopääomaa. Näin on saatu tuloslaskelma, joka noudattaa hyvää
kirjanpitotapaa ja jonka molemmat puolet korreloivat.
Seuraavana
vaiheena on selvitettävä arvolain laajennettu
ja kasautuva uusintaminen (C=c+v+m). Tässä tuotannon merkki on C ja pysyvän
pääoman c. Se on kapitalistien varastoihin sijoittamaa ikiomaa rahaa.
Vuoden
aikana liikkuva pääoma C, siis tavaravarastot, kulutetaan ja uusitaan
periaatteessa kolme kertaa. Ensin se kulutetaan ja sitten uusitaan ja kulutetaan
saman tien. Lisäksi on vielä tuotettava se varasto, joka otetaan käyttöön vasta
seuraavan vuoden alussa. Näin ollen varastoissa on aina piiloutunutta työtä
saman suhteessa verran kuin muussakin tuotannossa. Se saadaan esiin, kun
varaston arvosta vähennetään se summa, joka vastaa suhteellisesti tuotannon
palkkasummaa.
Vuoden
2015 tuotannossa palkkojen osuus oli 21,4 %. Kun varastojen arvo (C) oli 205,2
miljardia euroa, niin varastoihin oli piiloutunut ilmaista työtä, niin sanottua
lisätyötä 44,0 miljardia euroa ja kapitalistien sijoittama heidän ikioma pysyvä
pääoma (c) oli 161,2 miljardia euroa.
Ensijaossa tuotanto oli 387,4
miljardia euroa, kun siitä vähennetään pysyvä pääoma, on jäännös 226,2
miljardia euroa. Se on sekä laajennettu uusintaminen, työn arvo ja kansantulo.
Kun siitä vähennetään palkat (v) 83,0 jäännös on lisäarvo (m) 143,2
miljardia euroa ja lisäarvon suhdeluku (143,2/83,0*100) 172,5 %.
Jo
nyt olen osoittanut Marxin arvolain pätevyyden ja toimivuuden. Tein siitä kirjasen
NYKYAIKA (DSL 2003). Se ei synnyttänyt vastaväitteitä eikä polemiikkia. Siksi työni
arvolain kanssa voi jatkua ilman keskeytyksiä. Edessä oli palkkojen ja
lisäarvon uudelleen- ja lopullisen jaon eli pääoman kokonaiskierron
selvittäminen. Myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki vaati
runsaasti aikaa.
Ensimmäisenä
oli tuotantovälineiden arvon ongelma. Tilastokeskuksen kansallisvarallisuuden
tilastointi 1990-luvulla oli varsin huteraa. Siksi otin jatkotutkimusten viimeiseksi
tuotantopääoman arvoksi Tilastokeskuksen inventoiman vuoden 2000 arvon. Se on
jatkossa perustana tuotantovälineiden kulumisen, korvaamisen ja lisäyksen
laskelmissa. Vuosimuutosten perusteella 2015 kokonaispääoman arvoksi tuli 653,2
miljardia euroa, jossa on kiinteä pääoma (tuotannon välineet) 492,0 miljardia
euroa ja pysyvää pääomaa (tuotannon aineksia) 161,2 miljardia euroa.
Tässä
yhteydessä on todettava, että Pääoman III osassa kokonaispääoman kaavassa on
C=v+c, jossa v palkat ja c pysyvä pääoma ovat virheellisiä. Pääoman II oassa
Marx rautalangasta vääntäen osoittaa, että kokonaispääoma on tuotannon välineet
ja pysyvä pääoma. Siksi kaava Marxin tarkoittamassa muodossa on C=c1+c2.
Kun
tuotanto oli 387,4 miljardia euroa ja se jaetaan työtunneilla, saadaan työn tuottavuudeksi
104,72 euroa työtunti. Samalla tavalla 226,2 miljardin työn arvoksi tulee 61,14
euroa tunnissa.
Verotilastojen
mukaan palkoissa oli sellaisia palkkoja, jotka tuntipalkkoina olivat lähellä työnarvoa
tai todella paljon suuremmat. Tällaisia jättipalkkoja oli 14,3 miljardia euroa.
Nämä palkat eivät siis tuottaneet mitään joten ne voitto ja siksi ne on
siirrettävä palkoista lisäarvoon.
Kansantulon
uudelleenjaossa
palkoiksi jää 68,2 miljardia ja lisäarvo kasvaa 143,2 miljardista 158,0
miljardiin. Siten nyt kansantulo jakaantuu palkkoihin 68,2 ja lisäarvoon, jossa
ovat sosiaaliturvamenot 43,1, yritysten voitot 40,5, suurpalkat 14,8 ja niiden
jälkeen jäävää pääoman muodostusta 59,6 miljardia euroa.
Mutta
ei tässä ole kaikki on vielä tehtävä lopullinen jako. Siinä kaikista
osista on vähennettävä niihin kohdistuneet verot ja maksut. Lopullisessa jaossa
kaikki summat ovat nettomääräisiä; palkat 38,6 miljardia, sotu 27,8 miljardia,
julkinen talous 67,9 miljardia ja kapitalistien osuus lisäarvosta 91,9 miljardia
euroa. Nyt lisäarvon suhdeluku on (91,9/38,6*100) 238,1 %.
Uudelleenjaon
pääomassa 59,6 miljardia on tuotantovälineiden kulumista 23,1 miljardia, joka on
tuotannossa korvattu. Tuotantovälineiden lisäystä on 29,7 miljardia. Muuta
kiinteää pääomaa oli 13,7 miljardia ja varastojen arvon supistumista 6,9
miljardia euroa.
Työn
arvosta, kansantulosta, käytettiin kulutukseen 166,6 miljardia sekä pääoman
uusimiseen ja lisäykseen 59,6 miljardia euroa, jossa on säästöä, vapaata
pääomaa 23,1 miljardia euroa.
Edelleen
on kuitenkin selvitettävänä keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin
laki: m/C*100=p’. 1980-luvulla se vaihteli pääsääntöisesti 14 ja 17 prosentin
välillä. Vuonna 1990 se oli 17,5 %, mutta 90-luvulla sillä oli vahva kasvun
trendi. Vuonna 2000 se oli 25,1 %. sen jälkeen taso laski, kunnes 2007 se
saavutti uuden ennätyksen 26,8 %. Sen jälkeen se alkoi taas painua alas niin,
että 2015 se oli 21,6 %.
Näin
pähkinän kuoreen puristettuna olen todistanut, että kapitalistisen järjestelmän
arvolaki ja voiton suhdeluvun laskutendenssin laki toimivat siten kuin Marx on
ne esittänyt. Tällä järjestelmällä voidaan seurata pääoman joka sentin koko
vuosikierto. DSL kieltäytyi kustantamasta tätä tutkimustani sillä perusteella,
ettei sille ole kysyntää (!), mutta otsikolla UUTEEN AIKAAN sen kustansi Kommunistien Liitto 2017.
Jostain
syystä Marxin taloustieteen lakeja kukaan ei ole aiemmin todistanut oikeiksi. Ehkä
päällimmäinen syy on siinä, että ainakaan Suomessa ei ollut sitä varten
tarvittavaa tilastoaineistoa. Siksi ja kaikesta huolimatta tässä lienee
jonkinlaista historia siipien havinaan.
Kai
Kontturi