Arvolaki

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA

Maailmassa on paljon tutkimatonta. Tässä ja nyt on kyse Marxista ja hänen tutkimuksistaan, jotka on julkaistu lähes sataviisikymmentä vuotta sitten. Marxin Pääoma I-III tunnetaan laajalti ja joidenkin arvioiden mukaan se on painotuote, josta on otettu enemmän kopioita kuin mistään muusta koskaan.

Vuosien saatossa olen havainnut, että Pääoman on oikeasti lukenut vain ani harva sen tutkimisesta puhumattakaan. Siksi äärimmäisen harva on ymmärtänyt siitä mitään. Niinpä kaiken maailman viisastelijat esiintyvät Pääoman tuntijoina. Osa heistä sanoo, että eihän Marx voinut tietää miltä nyt maailma näyttää ja osa muuten vaan väheksyy tai korjailee hänen sanomisiaan. Itse olen tutkinut Pääomaa vuosikymmeniä vaihtelevalla ohjauksella ja aktiivisuudella.          

1990-luvun puolen välin tienoilla ryhdyin selvittämään Suomen kansantalouden tilinpitoa. Siihen yllytti yhtäältä pitkä ammatillinen käytännön kokemus suurten yritysten laskentatoimen kehittämisestä ja toisaalta työväenluokan tarpeet. Myös se kiihotti, että joku on joskus sanonut; numerot eivät valehtele, vain tilastot valehtelevat. Ei mennyt kovin pitkää aikaa, kun huomasin, että kansatalouden tilinpidon bruttokansantuote, bkt, on mielivaltainen järjestelmä, joka ei hyvän kirjanpitotavan mukaan korreloi. Ajattelin, että ehkä sille voi rakentaa vaihtoehdon, joka korreloi. Edessä oli tukuittain ongelmia, joille ei löytynyt ratkaisua.

Vähitellen usko vaihtoehtoon alkoi hiipua. Mutta vuonna 1998 Tilastokeskus otti tilinpitoon, EU:n määräyksestä, tiedot kokonaistuotannosta. Sen seurauksena tuotanto kaksinkertaistui bkt:n verraten, kun tyhjästä ilmaantuivat valtava välituote, tuoteverot ja vähennyksenä tuotetukipalkkiot. Kysyin Tilastokeskuksesta mistä ne tulivat. Vastauksena oli, että ne tulevat kolmansista yrityksistä. Sitä, missä ne ovat ja ketkä ne omistavat, kuka niissä työskentelee jne., niihin ei enää tullut vastausta.

Tämän jälkeen pian huomasin, että ehkä nyt syntyy oikeanlainen tuloslaskelma. Ratkaisun perustana oli ajatus amerikkalaisesta kaksinkertaisesta kirjanpidosta. Korreloivan tuloslaskelman periaatteet ja ainekset olivat nyt selvät. Eräässä tilaisuudessa esittelin tekemäni tuloslaskelman. Joku totesi, että hieno homma, mutta onko tuolle teoreettisia perusteita. Ymmärsin heti, että tulos vastasi täsmälleen Marxin arvolakia.

Marx esittää arvolakinsa kaavoilla, joissa on yksinkertainen uusintaminen (C’=C+v+m). Sen osia ovat liikkuva pääoma (tavaravarastot) C, palkat v ja lisäarvo m. Kun nyt oli käytettävissä tieto aiemmin tuntemattomasta kokonaistuotannosta C’ tuli mahdollisuus päästä eteenpäin. (Myöhemmin kokonaistuotanto on yksinkertaisesti tuotanto.) Ensimmäiseksi oli löydettävä varastojen arvo C.

Kun tuloslaskelman Tulopuolella ovat palkat, voitot, verot ja sotumaksut on ne vähennettävä tuotannosta jolloin jäännös on tuntematon liikkuva pääoma C, tavaravarastot. Menopuolella tuotannosta C’ vähennetään tulopuolen tavaravarasto C, sekä kulutus, viennin ja tuonnin ero. Niiden jälkeen jää vielä määrä, joka on uutta kiinteää pääomaa, joka ei ole tuotantopääomaa. Näin on saatu tuloslaskelma, joka noudattaa hyvää kirjanpitotapaa ja jonka molemmat puolet korreloivat.

Seuraavana vaiheena on selvitettävä arvolain laajennettu ja kasautuva uusintaminen (C=c+v+m). Tässä tuotannon merkki on C ja pysyvän pääoman c. Se on kapitalistien varastoihin sijoittamaa ikiomaa rahaa.

Vuoden aikana liikkuva pääoma C, siis tavaravarastot, kulutetaan ja uusitaan periaatteessa kolme kertaa. Ensin se kulutetaan ja sitten uusitaan ja kulutetaan saman tien. Lisäksi on vielä tuotettava se varasto, joka otetaan käyttöön vasta seuraavan vuoden alussa. Näin ollen varastoissa on aina piiloutunutta työtä saman suhteessa verran kuin muussakin tuotannossa. Se saadaan esiin, kun varaston arvosta vähennetään se summa, joka vastaa suhteellisesti tuotannon palkkasummaa.

Vuoden 2015 tuotannossa palkkojen osuus oli 21,4 %. Kun varastojen arvo (C) oli 205,2 miljardia euroa, niin varastoihin oli piiloutunut ilmaista työtä, niin sanottua lisätyötä 44,0 miljardia euroa ja kapitalistien sijoittama heidän ikioma pysyvä pääoma (c) oli 161,2 miljardia euroa.

Ensijaossa tuotanto oli 387,4 miljardia euroa, kun siitä vähennetään pysyvä pääoma, on jäännös 226,2 miljardia euroa. Se on sekä laajennettu uusintaminen, työn arvo ja kansantulo. Kun siitä vähennetään palkat (v) 83,0 jäännös on lisäarvo (m) 143,2 miljardia euroa ja lisäarvon suhdeluku (143,2/83,0*100) 172,5 %.

 

Jo nyt olen osoittanut Marxin arvolain pätevyyden ja toimivuuden. Tein siitä kirjasen NYKYAIKA (DSL 2003). Se ei synnyttänyt vastaväitteitä eikä polemiikkia. Siksi työni arvolain kanssa voi jatkua ilman keskeytyksiä. Edessä oli palkkojen ja lisäarvon uudelleen- ja lopullisen jaon eli pääoman kokonaiskierron selvittäminen. Myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki vaati runsaasti aikaa.

Ensimmäisenä oli tuotantovälineiden arvon ongelma. Tilastokeskuksen kansallisvarallisuuden tilastointi 1990-luvulla oli varsin huteraa. Siksi otin jatkotutkimusten viimeiseksi tuotantopääoman arvoksi Tilastokeskuksen inventoiman vuoden 2000 arvon. Se on jatkossa perustana tuotantovälineiden kulumisen, korvaamisen ja lisäyksen laskelmissa. Vuosimuutosten perusteella 2015 kokonaispääoman arvoksi tuli 653,2 miljardia euroa, jossa on kiinteä pääoma (tuotannon välineet) 492,0 miljardia euroa ja pysyvää pääomaa (tuotannon aineksia) 161,2 miljardia euroa.         

Tässä yhteydessä on todettava, että Pääoman III osassa kokonaispääoman kaavassa on C=v+c, jossa v palkat ja c pysyvä pääoma ovat virheellisiä. Pääoman II oassa Marx rautalangasta vääntäen osoittaa, että kokonaispääoma on tuotannon välineet ja pysyvä pääoma. Siksi kaava Marxin tarkoittamassa muodossa on C=c¹+c².     

Kun tuotanto oli 387,4 miljardia euroa ja se jaetaan työtunneilla, saadaan työn tuottavuudeksi 104,72 euroa työtunti. Samalla tavalla 226,2 miljardin työn arvoksi tulee 61,14 euroa tunnissa.

Verotilastojen mukaan palkoissa oli sellaisia palkkoja, jotka tuntipalkkoina olivat lähellä työnarvoa tai todella paljon suuremmat. Tällaisia jättipalkkoja oli 14,3 miljardia euroa. Nämä palkat eivät siis tuottaneet mitään joten ne voitto ja siksi ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon.

Kansantulon uudelleenjaossa palkoiksi jää 68,2 miljardia ja lisäarvo kasvaa 143,2 miljardista 158,0 miljardiin. Siten nyt kansantulo jakaantuu palkkoihin 68,2 ja lisäarvoon, jossa ovat sosiaaliturvamenot 43,1, yritysten voitot 40,5, suurpalkat 14,8 ja niiden jälkeen jäävää pääoman muodostusta 59,6 miljardia euroa.

Mutta ei tässä ole kaikki on vielä tehtävä lopullinen jako. Siinä kaikista osista on vähennettävä niihin kohdistuneet verot ja maksut. Lopullisessa jaossa kaikki summat ovat nettomääräisiä; palkat 38,6 miljardia, sotu 27,8 miljardia, julkinen talous 67,9 miljardia ja kapitalistien osuus lisäarvosta 91,9 miljardia euroa. Nyt lisäarvon suhdeluku on (91,9/38,6*100) 238,1 %.

Uudelleenjaon pääomassa 59,6 miljardia on tuotantovälineiden kulumista 23,1 miljardia, joka on tuotannossa korvattu. Tuotantovälineiden lisäystä on 29,7 miljardia. Muuta kiinteää pääomaa oli 13,7 miljardia ja varastojen arvon supistumista 6,9 miljardia euroa.

Työn arvosta, kansantulosta, käytettiin kulutukseen 166,6 miljardia sekä pääoman uusimiseen ja lisäykseen 59,6 miljardia euroa, jossa on säästöä, vapaata pääomaa 23,1 miljardia euroa.

Edelleen on kuitenkin selvitettävänä keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki: m/C*100=p’. 1980-luvulla se vaihteli pääsääntöisesti 14 ja 17 prosentin välillä. Vuonna 1990 se oli 17,5 %, mutta 90-luvulla sillä oli vahva kasvun trendi. Vuonna 2000 se oli 25,1 %. sen jälkeen taso laski, kunnes 2007 se saavutti uuden ennätyksen 26,8 %. Sen jälkeen se alkoi taas painua alas niin, että 2015 se oli 21,6 %.  

Näin pähkinän kuoreen puristettuna olen todistanut, että kapitalistisen järjestelmän arvolaki ja voiton suhdeluvun laskutendenssin laki toimivat siten kuin Marx on ne esittänyt. Tällä järjestelmällä voidaan seurata pääoman joka sentin koko vuosikierto. DSL kieltäytyi kustantamasta tätä tutkimustani sillä perusteella, ettei sille ole kysyntää (!), mutta otsikolla UUTEEN AIKAAN sen kustansi Kommunistien Liitto 2017.

Jostain syystä Marxin taloustieteen lakeja kukaan ei ole aiemmin todistanut oikeiksi. Ehkä päällimmäinen syy on siinä, että ainakaan Suomessa ei ollut sitä varten tarvittavaa tilastoaineistoa. Siksi ja kaikesta huolimatta tässä lienee jonkinlaista historia siipien havinaan.    

Kai Kontturi