TODISTAMISEN TAAKKA
Kansantaloudessa on lähes
seitsemänkymmentä vuotta valtiot kuvaavat talouttaan laskemalla
bruttokansantuotteen. Se perustuu Adam Smithin 1700-luvun teoriaan, että
kansantaloudessa on vain palkat ja lisäarvo. Laskutapa on mielivaltainen, kun
sen kaksi puolta, synty ja käyttö, eivät hyvän kirjanpitotavan mukaan korreloi.
Ne ovat toisistaan riippumattomia. Lisäksi se jättää tuotannosta yli puolet tuotannon
ulkopuolelle.
Sen sijaan oikeampaan
tulokseen päästään, kun Marxin 1800-luvulta olevalla kaavalla, jossa on tuotanto,
pysyvä pääoma, palkat ja lisäarvo. Pysyvä pääoma on tuotannon aineksia
energiasta, raaka-aineista, puolivalmisteista aina varastossa oleviin
lopputuotteisiin saakka. Ne ovat sijoittajien ikiomaa pääomaa, joka vuoden
aikana kulutetaan ja uusitaan niin, että vuoden lopussa on riittävät varastot
seuraavalle vuodelle.
Marxin kaava on ihmisestä
riippumaton luonnonlain kaltainen kapitalistista taloutta ohjaava arvolaki. Sitä
ei ole aiemmin todistettu oikeaksi. Tosin Suomessa Kelan nykyinen johtava
tutkija valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen on yrittänyt jotain. Hän sanoo,
että ”Marxin arvoteorian matemaattinen formalisointi voidaan rakentaa
matriisialgebran keinoin” (Ortodoksian tuolla puolen, DSL 1996). Yhteen ainoaan virkkeen pätkään Honkanen on
saanut mahtumaan kaksi formalisoinnin romuttavaa virhettä.
Marxilla ei ole arvoteoriaa
vaan arvolaki ja toiseksi arvolaki ei ole korkeammalla matematiikalla
leikittelyä, vaan pelkkää aritmetiikkaa, jossa on pysyvä pääoma (c) plus palkat
(v) plus lisäarvo (m). Tässä tohtori Honkanen osoittaa, että hän ei ole
ymmärtänyt Marxin Pääomasta tuon taivaallista. Sen vahvistaa hänen tuoreemmatkin
kirjoituksensa ja mm. kaavio (7.3.2017), joka on täyttä pötyä. Tohtori Honkanen
suorastaan pilkkaa Marxia ja mm. Marx seuran auktoriteettina johtaa ihmisiä
harhaan.
Minä onnistuin ratkaisemaan
arvolain liikkuvan ja pysyvän pääoma sekä lisäarvon salaisuuden. 1990-luvun
lopulla, etsin vaihtoehtoa bruttokansantuotteelle. Onnistuin tekemään
kansantalouden tuloslaskelman, joka perustui amerikkalaiseen kaksinkertaiseen
kirjanpitoon ja jonka molemmat puolet korreloivat keskenään. Se julkaistiin
nimellä NYKYAIKA (DSL 2003). Siinä selvisi aiemmin tuntemattomat yksinkertainen
uusintaminen (C’=C+v+m) ja sitä seuraava laajennettu ja kasautuva uusintaminen
(C=c+v+m).
Kapitalistisen järjestelmä
ydin on tavaravarastot, sillä kaikki tavarat tuotetaan varastoon, josta ne
myydään eteenpäin kunnes eri vaiheiden jälkeen ne ovat lopputuotteina
kuluttajien saatavilla. Vuonna 2017 varastoja oli 52,2 % tuotannosta. Tässä
piilee yksi kapitalistisen järjestelmän ongelma, kun tuottajat eivät tiedä
kuinka monelle tavaralle on kysyntää. Siinä piilee ylituotannon vaaran.
Marx löysi myös keskimääräisen
voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Sen vuoksi tutkimuksiini meni vielä
viisitoista vuotta, ennen kuin tuotantopääoman kokonaiskierto tuli aukottomasti
todistettua. Se edellytti Tilastokeskuksen, Suomen Pankin ja Verohallinnon valtavien
tilastotietojen käsittelyä, uudelleen järjestelyjä ja yhdistelyjä ennen kuin
kokonaisuus oli aukoton. Tutkimus on julkaistu nimellä UUTEEN AIKAAN (KL 2017)
Vuonna 2017 tuotanto oli
413,4 mrd.e, kun siitä vähennetään tavaravarastoissa oleva omistajien
sijoittama pysyvä pääoma, loppu 242,7 mrd.e on kansantuloa, työn arvoa. Nyt on
erikoisesti korostettava, että siinä ei ole mitään aineellista, on vain
ihmisen työtä. Kansantulon 242,7 mrd.e ensijaossa on palkkoja 86,1 mrd.e ja
lisäarvoa 156,6 mrd.e.
Asia ei ole tällä selvä,
sillä koko kansantulo joutuu vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Ennen
uudelleenjakoa on laskettava työn arvo tunnissa. Sen jälkeen verotilastoista
voidaan tarkistaa kuinka suuri osa palkoista on lähellä tai ylittää työn arvon.
Sellainen palkka ei ole tuottanut uutta lisäarvoa joten ne on siirrettävä
palkoista lisäarvoon.
Sen jälkeen palkoista ja
lisäarvon verollisista osista vähennetään verot ja maksut. Nyt saadaan kansantulon
lopullinen nettomääräinen jako: palkat 40,1, sosiaaliturva 29,5, julkinen
talous 65,9 ja omistajakapitalistien ilmaiseksi saama työn tuottamaa lisäarvoa
107,2 mrd.e.
Kansantulosta 242,7 mrd.e käytettiin
kulutukseen yhteensä 173,1 mrd.e. Lisäarvosta 107,2 miljardia euroa käytettiin kulutukseen
16,7 ja tuotantovälineiden kulumisen korvaamiseen 20,9 miljardia euroa, joiden
jälkeen pääoman lisäykseksi jäi 69,6 miljardia euroa. Se käytettiin tuotantovälineiden
lisäämiseen 14,1, varastoihin 11,2 ja muuhun kiinteään pääomaan käytettiin 23,9
mrd.e, joka ei ole tuotantopääomaa. Se on muuta (julkisia tiloja, asuntoja
jne.) kiinteää omaisuutta joten lisäarvosta jäi käyttämättä peräti 20,4 mrd.e. Mihin
se joutui, sen tietävät vain kapitalistit.
Todettakoon vielä, että tämän
vuoden alussa tuotantoprosessiin tavaroita 170,7 ja tuotantovälineitä, 523,8
eli yhteensä 694,5 mrd.e.
Olen siis todistanut, että Marxin
ihmisistä riippumaton arvolaki toimii tänään ja kapitalistisen järjestelmän
loppuun saakka. Arvolain vaikutus loppuu vasta, kun kapitalistinen
yksityisomistus lakkautetaan.
Luokkataistelun kannalta koko
tuotanto-omaisuus lisäarvo ovat pelkästään palkkatyöläisten työtä, jonka
kapitalistit anastivat ja anastavat itselleen. Ihmisten on vaikea uskoa, että
koko se omaisuus, jota kapitalisti pitävät omanaan, on aikaisemmilta
sukupolvilta anastettua työtä. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että jos kaikesta
kiinteästä omaisuudesta poistetaan kaikki niihin käytetty työ, jäljelle jää
vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa.
Siitä myös johtuu, että ihmiset
hyväksyvät elämänsä riistettyinä palkkapalkkatyöläisinä. Siinä on tietoisilla
todistamisen taakka. Vasta kun palkkatyöläiset näkevät ja ymmärtävät omat
etunsa ja oikeutensa, he muuttuvat riistetystä luokasta luokaksi itseään
varten.
Kai Kontturi