31.10.18

Uutteen aikaan


UUTEEN AIKAAN

Marxin Pääoman ilmestymisestä on kulunut noin 150 vuotta. Sen jälkeen siitä on otettu lukemattomia uusia painoksia joten se lienee julkaisuna painosmäärältään kaikkien aikojen suurin teos.

Sen sisältöä on käsitelty, käännelty ja väännelty moneen asentoon. Varsin yleisesti sanotaan, ettei Marx voinut tietää miltä maailma tänään näyttää. Väittämä lienee myös Marxin kaatajien yleisin perusta.

Marxin kaatajilla ja kritisoijien ongelmana on, että he uskovat Pääoman kertalukemisen riittävän. kun lukee kertaalleen tai. Joskus törmää siihenkin, että selailu sieltä täältä riittää. Yleisin ongelma on, että Pääomaa ei ole luettu harkitusti miettien ja tutkimalla.

Joillakin kansantaloustieteilijöillä näyttää olevan kuvitelma, että Pääomaan sisältyy jotain sellaista vaikeatajuista, jonka ratkaiseminen on mahdollista vain korkeammalla matematiikalla. Siihen luultavasti vaikuttaa sekin, että kansantaloustieteen korkeasti oppineet eivät tunne amerikkalaista kaksinkertaista kirjanpitotapaa, tavallista liikekirjanpitoa, liikelaskentaa.

Usein kuulee puhuttavan Marxin Pääoman teoriasta. Marx ei rakentanut mitään teoriaa. Marx tutki kapitalistista kansantaloutta ja löysi sen kaksi luonnon lakien kaltaista ihmisen tahdosta riippumatonta kapitalistista järjestelmää ohjaavaa lakia.

Ensimmäinen on arvolaki, jonka Marx kiteytti kahteen toisiinsa liittyvään kaavaan; yksinkertainen uusintaminen (C’=C+v+m) ja sitä seuraava laajennettu ja kasautuva uusintaminen (C=c+v+m).  Toinen on keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki (p’=m/C). Kaavat ovat pelkästään aritmeettisina varsin yksinkertaisia.

Jostain merkillisestä syystä niitä ei ole koskaan aiemmin selvitetty, todistettu oikeiksi. Alun perin 90-luvun lopulla sain molemmat kaavat selvitettyä kasautuvaan uusintamiseen saakka. Tutkimukseni julkaistiin nimellä NYKYAIKA (DSL 2003). Siinä julkaistua asian ytimenä olevaa tuloslaskelmaa ei kukaan ole osoittanut virheellisiksi tai vääräksi.   

Sen jälkeen aloin tutkia sitä, kuinka tuotantoprosessissa tapahtuva pääoman kierto ja työn arvo jakautuvat. Lisäksi piti selvittää kiinteä ja pysyvän pääoman vuosittainen uusintaminen ja muutokset. Sen jälkeen sain selville pitkän ajan pääoman ja lisäarvon suhteiden vuosittaiset muutokset. Selvisi voiton suhdeluku ja sen laskutendenssi.

Näin Marxin löytämä kapitalistisen kansantalouden lainmukainen kehitys on nyt ensimmäisen kerran todistettu toimivaksi ja oikeaksi. Tutkimus on julkaistu nimellä UUTEEN AIKAAN (KL 2017). Sitä on saatavissa kustantajalta, mutta se löytyy myös netistä:


Kai Kontturi

22.10.18

Synninpäästöä


SYNNINPÄÄSTÖÄ?

Aina kun Hesari kirjoittaa Venäjästä sävy on kielteinen. Hesarin jutuissa Venäjällä ei ole koskaan mitään myönteistä. Sen sijaan länsimaista, riippumatta jutun sisällöstä, sävy on aina vähintään neutraali, ellei positiivinen, sillä lännen kurjuus ja rosvot, ovat meidän kurjuutta ja rosvoja.  

Olen useamman kerran ihmetyttänyt sitä, miksi Hesari julkaisee Natsi-Saksan tämän tuosta jutun tynkää ja kuvia. Niissä ei ole koskaan Natsi-Saksan julmuuden kauhistelua ja sen aloittaman toisen maailmansodan keskitysleirien kauhuja eikä paljon muutakaan itse sodasta, jonka tavoitteena oli hävittää ali-ihmiset - juutalaiset ja slaavit.

Sunnuntai (30.9) vaikuttaa jonkinlaiselta huipentumalta. Uutissivun laatikossa oli viite ruotsalaisen natsin von Rosenin kahden sivun, koko aukeaman juttuun. Jutun koristeena oli valtava yhteiskuva kahdesta siviiliasuisesta ystävyksestä Natsi-Saksan korkeasta johtajasta Herman Göringistä ja ruotsalaisesta natsista Eric von Rosenista.  

Lisäksi kerrottiin, että Göring, von Rosen ja Mannerheim olivat ystävykset, jotka kävivät yhdessä hirvimetsällä. Natsien julmuuksista ei ollut sanaakaan.

Natsien hirveyksien vähättelemiseksi, jutussa oli mukana Suomen Ilmavoimien hakaristilippu. Ilmavoimien tunnuksena hakaristi poistettiin 1948, mutta ilmavoimien lippuun se palautettiin 1958.    

Vielä saman lehden lopussa oli viatonta juttua Natsi-Saksan SS:n ja Gestapon päälliköstä Heinrich Himmleristä ja hänen lääkäristään kirjoitetusta kirjasta. Sanallakaan, vaikka jutussa keskitysleiri sana olikin, ei kerrottu Himmlerin johtaman SS:n ja Gestapon rajattomista julmuuksista. Sen sijaan juttu oli koristettu Himmlerin komealla asepukuisella rintakuvalla.

Sunnuntaina (14.10) oli koko sivun juttu kuva Hitleristä. Jutussa kerrotaan, että Hitler on ilmiö ”varsinkin Yhdysvalloissa ja Britanniassa kiinnostus on todella suurta. Toki niin on myös Saksassa, aina.”.

Torstaina (18.10) Hesarissa oli koko sivun juttu, joka on koristettu kuvalla, jossa poseeraavat suomalaiset Saksan asepukuiset miehet. Jutussa kerrotaan Andre Swanströmin selvityksestä Hakaristin ritarit, Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.  Kirja romuttaa mantran, että suomalaiset SS-miehet eivät olleet mitenkään oallisia SS:n julmuuksiin.

Tässä lehdessä kaupattiin myös ilmavoimien hakaristillä koristettua kahvimukia!

Kun Hesari kirjoittaa Venäjästä, jutut on kirjoitettu irvishampain. Sitä näissä neljän sivun jutuissa ei ollut aistittavissa. Hesari on aika ja ajoin julkaissut Natsi-Saksaa koskevia juttuja, ne ovat sävyltään vähintään neutraaleja, joten voi vain ihmetellä miksi? Kertooko moinen kiinnostus natsien jonkinlaisesta synninpäästöstä? Vai onko kysymys jostain pahemmasta?

Kai Kontturi

16.10.18

Todistamisen taakka


TODISTAMISEN TAAKKA

Kansantaloudessa on lähes seitsemänkymmentä vuotta valtiot kuvaavat talouttaan laskemalla bruttokansantuotteen. Se perustuu Adam Smithin 1700-luvun teoriaan, että kansantaloudessa on vain palkat ja lisäarvo. Laskutapa on mielivaltainen, kun sen kaksi puolta, synty ja käyttö, eivät hyvän kirjanpitotavan mukaan korreloi. Ne ovat toisistaan riippumattomia. Lisäksi se jättää tuotannosta yli puolet tuotannon ulkopuolelle.

Sen sijaan oikeampaan tulokseen päästään, kun Marxin 1800-luvulta olevalla kaavalla, jossa on tuotanto, pysyvä pääoma, palkat ja lisäarvo. Pysyvä pääoma on tuotannon aineksia energiasta, raaka-aineista, puolivalmisteista aina varastossa oleviin lopputuotteisiin saakka. Ne ovat sijoittajien ikiomaa pääomaa, joka vuoden aikana kulutetaan ja uusitaan niin, että vuoden lopussa on riittävät varastot seuraavalle vuodelle.

Marxin kaava on ihmisestä riippumaton luonnonlain kaltainen kapitalistista taloutta ohjaava arvolaki. Sitä ei ole aiemmin todistettu oikeaksi. Tosin Suomessa Kelan nykyinen johtava tutkija valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen on yrittänyt jotain. Hän sanoo, että ”Marxin arvoteorian matemaattinen formalisointi voidaan rakentaa matriisialgebran keinoin” (Ortodoksian tuolla puolen, DSL 1996).  Yhteen ainoaan virkkeen pätkään Honkanen on saanut mahtumaan kaksi formalisoinnin romuttavaa virhettä.

Marxilla ei ole arvoteoriaa vaan arvolaki ja toiseksi arvolaki ei ole korkeammalla matematiikalla leikittelyä, vaan pelkkää aritmetiikkaa, jossa on pysyvä pääoma (c) plus palkat (v) plus lisäarvo (m). Tässä tohtori Honkanen osoittaa, että hän ei ole ymmärtänyt Marxin Pääomasta tuon taivaallista. Sen vahvistaa hänen tuoreemmatkin kirjoituksensa ja mm. kaavio (7.3.2017), joka on täyttä pötyä. Tohtori Honkanen suorastaan pilkkaa Marxia ja mm. Marx seuran auktoriteettina johtaa ihmisiä harhaan.    

Minä onnistuin ratkaisemaan arvolain liikkuvan ja pysyvän pääoma sekä lisäarvon salaisuuden. 1990-luvun lopulla, etsin vaihtoehtoa bruttokansantuotteelle. Onnistuin tekemään kansantalouden tuloslaskelman, joka perustui amerikkalaiseen kaksinkertaiseen kirjanpitoon ja jonka molemmat puolet korreloivat keskenään. Se julkaistiin nimellä NYKYAIKA (DSL 2003). Siinä selvisi aiemmin tuntemattomat yksinkertainen uusintaminen (C’=C+v+m) ja sitä seuraava laajennettu ja kasautuva uusintaminen (C=c+v+m).

Kapitalistisen järjestelmä ydin on tavaravarastot, sillä kaikki tavarat tuotetaan varastoon, josta ne myydään eteenpäin kunnes eri vaiheiden jälkeen ne ovat lopputuotteina kuluttajien saatavilla. Vuonna 2017 varastoja oli 52,2 % tuotannosta. Tässä piilee yksi kapitalistisen järjestelmän ongelma, kun tuottajat eivät tiedä kuinka monelle tavaralle on kysyntää. Siinä piilee ylituotannon vaaran.  

Marx löysi myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Sen vuoksi tutkimuksiini meni vielä viisitoista vuotta, ennen kuin tuotantopääoman kokonaiskierto tuli aukottomasti todistettua. Se edellytti Tilastokeskuksen, Suomen Pankin ja Verohallinnon valtavien tilastotietojen käsittelyä, uudelleen järjestelyjä ja yhdistelyjä ennen kuin kokonaisuus oli aukoton. Tutkimus on julkaistu nimellä UUTEEN AIKAAN (KL 2017)

Vuonna 2017 tuotanto oli 413,4 mrd.e, kun siitä vähennetään tavaravarastoissa oleva omistajien sijoittama pysyvä pääoma, loppu 242,7 mrd.e on kansantuloa, työn arvoa. Nyt on erikoisesti korostettava, että siinä ei ole mitään aineellista, on vain ihmisen työtä. Kansantulon 242,7 mrd.e ensijaossa on palkkoja 86,1 mrd.e ja lisäarvoa 156,6 mrd.e.

Asia ei ole tällä selvä, sillä koko kansantulo joutuu vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Ennen uudelleenjakoa on laskettava työn arvo tunnissa. Sen jälkeen verotilastoista voidaan tarkistaa kuinka suuri osa palkoista on lähellä tai ylittää työn arvon. Sellainen palkka ei ole tuottanut uutta lisäarvoa joten ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon.

Sen jälkeen palkoista ja lisäarvon verollisista osista vähennetään verot ja maksut. Nyt saadaan kansantulon lopullinen nettomääräinen jako: palkat 40,1, sosiaaliturva 29,5, julkinen talous 65,9 ja omistajakapitalistien ilmaiseksi saama työn tuottamaa lisäarvoa 107,2 mrd.e.

Kansantulosta 242,7 mrd.e käytettiin kulutukseen yhteensä 173,1 mrd.e. Lisäarvosta 107,2 miljardia euroa käytettiin kulutukseen 16,7 ja tuotantovälineiden kulumisen korvaamiseen 20,9 miljardia euroa, joiden jälkeen pääoman lisäykseksi jäi 69,6 miljardia euroa. Se käytettiin tuotantovälineiden lisäämiseen 14,1, varastoihin 11,2 ja muuhun kiinteään pääomaan käytettiin 23,9 mrd.e, joka ei ole tuotantopääomaa. Se on muuta (julkisia tiloja, asuntoja jne.) kiinteää omaisuutta joten lisäarvosta jäi käyttämättä peräti 20,4 mrd.e. Mihin se joutui, sen tietävät vain kapitalistit.

Todettakoon vielä, että tämän vuoden alussa tuotantoprosessiin tavaroita 170,7 ja tuotantovälineitä, 523,8 eli yhteensä 694,5 mrd.e.

Olen siis todistanut, että Marxin ihmisistä riippumaton arvolaki toimii tänään ja kapitalistisen järjestelmän loppuun saakka. Arvolain vaikutus loppuu vasta, kun kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan.

Luokkataistelun kannalta koko tuotanto-omaisuus lisäarvo ovat pelkästään palkkatyöläisten työtä, jonka kapitalistit anastivat ja anastavat itselleen. Ihmisten on vaikea uskoa, että koko se omaisuus, jota kapitalisti pitävät omanaan, on aikaisemmilta sukupolvilta anastettua työtä. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että jos kaikesta kiinteästä omaisuudesta poistetaan kaikki niihin käytetty työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa.

Siitä myös johtuu, että ihmiset hyväksyvät elämänsä riistettyinä palkkapalkkatyöläisinä. Siinä on tietoisilla todistamisen taakka. Vasta kun palkkatyöläiset näkevät ja ymmärtävät omat etunsa ja oikeutensa, he muuttuvat riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.

Kai Kontturi