21.1.19

Karkotus vai pelastus?


KARKOTUS VAI PELASTUS?

Toimittaja Lea Pakkanen kertoo 20.1.2019 Hesarin Sunnuntai osassa 7 sivun mittaisessa jutussa kauhistuttavan tarinan siitä kuinka Stalin karkotti kymmeniä tuhansia inkerinsuomalaisia eri puolille Neuvostoliittoa. Yksi oli hänen mummonsa Katri Savolainen. Hän oli koulutukseltaan opettaja.

Lea kertoo, että 23 v Katri kaivoi piiritetyssä Leningradin juoksuhautoja. että 20.3.1942 hänet karkotettiin Leningradista Bykovskiin Siperiaan. Siellä hän oli lyhyen ajan töissä kalatehtaalla. 18.11.1942 hän aloitti opettajana paikallisessa koulussa. 1953 Katri lähti Bykovskista ja 1954 Nordliskissa synnytti tyttären. 1998 Katri kuoli Petroskoissa.

Mitä siis oikeasti tapahtui Katri Savolaiselle? Oliko Katrin kohtalona karkotus vai evakuointi? Joutuiko Katri Stalinin terrorin uhriksi, kun hänet vietiin turvaan, kauas sodan kauhuilta? Oliko Katrilla kova kohtalo kun hän sai toimia koulutustaan vastaavassa työssä opettajana sodan ulottumattomissa? Olisiko ollut parempi jättää Katri Leningradiin, jossa kuoli joka piirityksen päivä yli tuhat siviiliä kylmään ja nälkään?  Kirjoittaja antaa kuvan, että Katri oli vanki, vaikka hänet vain vietiin pois sodan jaloista? Sodan jälkeen Katri kasvatti tyttären ja eli 80 vuotiaaksi.

Saksalaiset piirittivät Leningradia vuodesta 1941 runsaat 900 päivää. Sinä aikana kaupungissa kuoli nälkään ja kylmyyteen noin 1.000.000 siviiliä. Siltä kohtalolta Katri Savolainen säästyi.

Näyttää täysin selvältä, että Stalinin toimeenpanema ”karkotus” piiritetystä Leningradista pelasti Katrin hengen. Tuskin Lea Pakkasta olisi edes olemassa, jos mummo ei olisi päässyt kymmenin tuhansien inkerinsuomalaisten tavoin turvaan Siperiaan ja muille turvallisille alueille Neuvostoliitossa.

Mutta kun kyse on Stalinista ja Neuvostoliitosta niin politiikka vaatii, että juttu on käännettävä päälaelleen.

Tarinasta näkyy, että toimittaja Lea Pakkanen ei ole ymmärtänyt yhtään mitään sodasta ja sen julmasta vaikutuksesta siviiliväestöön. Siitä on kovia kokemuksia myös suomalaisilla.

Kai Kontturi

20.1.19

Ikävöivät

IKÄVÖIVÄT NEUVOSTOLIITON AIKOJA

Helsingin Sanomat julkaisi koko sivun jutun (17.1) venäläisten Neuvostoliiton ikävästä. Lavada-keskuksen tutkimuksen perusteella ikävää potee lähes 70 prosenttia venäläisistä.

Levadan johtaja Lev Gudkov on kekseliäs kaveri. Hän sanoo, että Neuvostoliitto on venäläisille myytti, jonka vuoksi sen ikävä on pääosin virtuaalista nostalgiaa. Tässä virtuaalinen tarkoittaa, että Neuvostoliiton myytti oli vain periaatteessa mahdollista, mutta nostalgia on menneen aikakauden ihannointia.

Tällä sanailun akrobatialla Gudkov yrittää historian todellisuuden. Hesarin mukaan hän kuitenkin sanoo, että nostalgian suurin selittäjä on taloustilanteen huonontuminen. Reaalitulot ovat laskeneet ja laskevat, kun työttömyyden uhka on kasvanut ja palkan maksun myöhästyminen yleistynyt. Nykymenoa rasittavat myös veronkorotukset ja epäsuosittu eläkeuudistus.

Gudkovin mukaan Venäjällä on valalla näköalattomuutta ja tunnetta, että asioihin ei voi vaikuttaa. Hänen mukaansa nykyinen menneen ajan ihannointi johtuu siitä, että myyttisessä Neuvostoliitossa terveyden- ja sairaanhoito sekä lääkkeet ja opiskelu olivat ilmaisia sekä työpaikka taattu.

Myös ensimmäisen satelliitin kaltaiset saavutukset ovat upeita, mutta kukaan ei halua muistella diktatuuria toteaa Gudkov. Hän jättää häveliäästi kertomatta, että 90-luvun vallankaappauksessa proletariaatin diktatuurista vaihdettiin kapitalistien diktatuuriin.

Kai Kontturi