OLISIKO JO KORKEA
AIKA?
Meistä kovin harvalla on
muusta kokemusta kuin palkkatyöstä. Tässä suhteessa jako kulkee niin, että ne,
joilta puuttuu kokemus palkkatyöstä, ovat niitä, jotka omistavat määräävän osan
yrityksistä ja rahalaitoksista. Määräävän osan vaikutus ylettyy pitkälle
yritysten ulkopuolelle lähes kaikkeen.
Näiden omistajien taskussa
ovat tärkeimmät virkamiehet ja poliitikot. He tekevät mitä omistajat toivovat
ja ilman eri käskyä. Omistajille lojaalisuus on hyveistä suurin. Poliitikot
ovat omaksuneet sen luita ja ytimiä myöden tietäen tai tietämättään. Siitä on
tullut heidän elämänsä.
Tämä virkamiesten ja politiikkojen
lojaalisuu on vertaansa vailla, sillä alitajuisesti itse sitä huomaamatta he
kehittävät asioita, joissa lojaalisuus omistajia kohtaa kulkee aina edellä.
Tämä alitajuinen lojaalisuus ulottuu todella syvälle suureen joukkoon aivan
tavallisia palkansaajia. Se on keskeinen juttu paitsi työelämässä myös
tavallisessa arjessa.
Kun talouteen ilmestyy
vaikeuksia, somistajien valitus leviää kaikkialle. Jokainen virkamies,
poliitikko siinä kuin yritysjohtajatkin ryhtyvät voivottelemaan vaikeita
aikoja. Yritys toisensa jälkeen aloittaa yt-neuvottelut ja hallitus selittää,
että nyt on pakko säästää ja leikata vähän sieltä sun täältä.
Työttömyyden ja leikkauslistojen paisuessa eliitti pelkää, että
kansa hermostuu. Sille on tehtävä jotain. Optimismi vedetään hihasta. Siitä
puhutaan eri asioiden yhteydessä puoli huolimattomasti. Ei kannata olla
huolissaan. Tulevaisuuteen pitää katsoa optimistisesti, sillä aina on selvitty,
on selvitty vaikeistakin ajoista – kyllä se siitä.
Sitten tulevat kaiken
maailman tilastonikkarit, jotka ensimmäisenä höynäyttävät poliitikkoja. Joskus
se tapahtuu suoraan joskus mutkan kautta. Tilastot työstä ja työttömyydestä
ovat suoraa höynäyttämistä. Mutkan kautta tulevat vakuuttelut, joilla
työttömyyden syntyminen saadaan näyttämän siltä kuin se olisi työttömän oma
syy. Toisaalta työttömät ovat patalaiskoja hakemaan töitä vaikka lääkäreitä
tarvitaan pilvin pimein.
Kaikki tämä pitää saada
näyttämään todelta, siksi tilastoja pitää järjestellä, manipuloida.
Todellisuudessa se tarkoittaa tilastojen väärentämistä. Se tapahtuu monella
tavalla. Niistä kolme on tärkeintä.
Ensin heitetään työvoimasta
tilaston ulkopuolelle joukko ihmisiä, joilla ei ole kelvollista ammattia tai
ovat vain yksinkertaisesti väsyneet ainaiseen tuloksettomaan työnhakuun.
Toiseksi kasvatetaan työllisten määrää laskemalla vain työpaikat riippumatta
siitä tehdäänkö niissä töitä viikossa tunti tai kaksi. Kolmanneksi tehtyjä
työtunteja lisätään haamuilla, niin saadaan työllisyys näyttämään todellista
paremmalta.
Kun näiden lukujen kanssa
ryhdytään katsomaan miltä työn tuottavuus ja palkat näyttävät luvut romahtavat
ja Suomi näyttäytyy maailmalle heikompana kuin se on todellisuudessa.
Suomi ei ole ainoa tilastohuijari. Tässä suhteessa USA on vertaansa
vailla. Olen 2000-luvun alusta saakka seurannut vuosittain mediassa heidän
bkt:n, velan ja väestön ja työllisyyden kehitystä. Bkt on niistä hurjin huijaus.
USA:lla on käytössä ns.
hedonin hintaindeksi. Se tarkoittaa, että tämän vuoden bkt:n joillakin osilla
voi vastaisuudessa olla tuotantovuoden hintaa suurempi merkitys. Siksi niiden
osien hinta tarkistetaan indeksillä. Siten bkt:n pumpataan ilmaa. Niin pieni saadaan
näyttämään suuremmalta.
Tilastoni mukaan vuoden 2017
USA:n bkt oli 13 662 miljardia dollaria. Se tarkoittaa, että 10 vuoden
keskimääräinen vuosikasvu oli 1,6 %. Mutta Maailmanpankille USA on ilmoittanut,
että bkt on 19 390 miljardia dollaria. Siten 10 vuoden keskikasvuksi tulee
5,4 %.
Viimeinen 10 vuotta ovat
olleet maailmantaloudessa varsin nihkeitä. Kukaan ei osaa edes kuvitella, että
teollisuusmaissa olisi saavutettu moisia kasvulukuja. Kaiken lisäksi USA on
vienyt tehtaistaan vauhdilla ulkomaille. Siksi heillä työtunteina laskien
työttömyys on 23,1 %, mutta pätkätyöpaikkojen ansiosta vain 3,3 %. Mikä lie
lopullinen totuus?
Tulevaisuus on pitkällä aikavälillä katseltuna tosi
huolestuttava. Kaikki ennusteet viittaavat siihen, että kapitalistinen maailma
on siirtynyt hitaan kasvun vaiheeseen. Siinä ei puhuta vuosista vaan
vuosikymmenistä.
Vuonna 2017 meillä työtuntien
mukaan haamutunnit poistettuna työttömyysaste oli 25,9 %, mutta virallinen työpaikoista
laskettu oli 8,0 %. Jos vuoteen 2050 mennessä tuotanto kasvaa vuosittain vain
1,5–1,0 % ja 10 vuoden välein olisi kaksi lyhyttä taantumaa, ja jos työn
tuottavuus laskee 1,4 %:n tasolle, niin työtunneista jää käyttämättä lähes
puolet ja yöttömyysaste lähentelisi 50 %.
Kapitalismille lojaalit
optimistit tietävät, että näillä mennään. Mutta he käyttäytyvät kuin maailmassa
ei olisi huolen häivää. Siitä huolimatta poliitikot pannan kissojen ja koirien
kanssa etsitään julkisen talouden säästökohteita, sosiaaliturvan ja palvelujen
leikkauksia.
Jos Antti Rinteestä (sd)
tulee uusi pääministeri, hän tekee Lipposet (sd) eli leikkaa yhtä rajusti ellei
rajummin. Sillä yritysten mielettömiä voittoja eikä muitakaan suuria tuloja ei
saa verottaa. Kansainvälisten suhteiden vuoksi on tärkeää, että voitot viedään
ulkomaille. Varsinkin, kun pitää ostaa hävittäjiä, että Venäjä pysyy aisoissa. Poliitikot
ovat kusessa vapaaehtoisesti, lojaalisina suurpääomalle.
Itsensä ja perheen
elättämisessä tosi harvalla on kokemusta muusta kuin palkkatyöstä. Äänestyskopissa
se kuitenkin tahtoo unohtua. Niin käy nytkin siksi, että selkeä vaihtoehto
puuttuu, vaikka radikaalille muutokselle olisi jo korkea aika.