Pääoma kasautuu

Pääomien kasautuminen ja lisäarvo Neljäkymmentä luvun lopulla YK:ssa sovittiin, että kansainvälisessä vertailussa käytetään Adam Smithin 1700-luvulla kehittämää kapitalistisen kansantalouden teoriaa, jossa tuotanto on palkat ja lisäarvo. Tähän teoriaan perustuu bruttokansantuote, BKT, tänäkin päivänä. Siksi se koostuu pelkistä tilastoista, jotka eivät noudat hyvää kirjanpitotapaa. Sen kaksi puolta tulot ja menot eivät vastaa toisiaan siksi niissä on erillinen tasaustili eli tilasto ero. Myöhemmin 1800 luvulla syntyi uusi Karl Marxin kehittämä teoria, jossa on tuotannon varastoihin sijoitettu pääoma. Nyt kansantalouden tuotannon teoria on pysyvä pääoma, palkat ja lisäarvo. Pysyvän pääoman määrä selvittämiseksi on tehtävä tuloslaskelma, joka noudattaa hyvää kirjanpitotapaa. Siinä molemmat tulo- ja menopuoli vaikuttavat toisiinsa ja niiden on täsmättävä. Tuloslaskelmassa selviää tuotannossa käytetyn edelliseltä vuodelta periytyvä tavaravaraston arvo, joka on kuluneen vuoden aikana käytetty ja työllä uudistettu. Siksi varaston loppuarvossa on myös siihen piiloutunutta ilmaista työtä. Sen työn arvo on yhtä suuri kuin vuoden palkkasumman osuus kokonaistuotannossa. Kun se osuus poistetaan varaston arvosta jäännös on pysyvä pääoma. Kokonaistuotanto on se arvo, josta Tilastokeskus vähentää niin sanotun välituotteen. Mikä tuollainen välituote on, sitä he eivät osaa selittää. Sen on heille täydellinen arvoitus. No nyt me tiedämme, että se on tavaravarastoissa olevaa sijoittajien ikiomaa pysyvää pääomaa. Kun kokonaistuotannosta vähennetään pysyvä pääoma, jäännös on kansantulo. Kansantulo on ensijaon (palkat ja lisäarvo) jälkeen uudelleen jaettava kansantalouden tulonjaon mukaan. Tässä vaiheessa palkkasummasta on muun muassa poistettava kohtuuttoman suuret eli miljardiluokan palkat ja siirrettävä lisäarvoon. Uudelleenjaon jälkeen on tehtävä vielä lopullinen jako, jossa eri osat (palkat, sotu, julkinen talous ja yksityiset voitot) ovat määrältään nettotuloja. Näiden jälkeen olemme loppusuoralla, jossa kansantulosta vähennetään kulutus ja jäännös on pääomaa. Siinä on tuotannon välineiden pääoman lisäys, liikkuva pääoma eli varaston arvossa olevan työn osuus ja muu kiinteä pääoma eli ei tuotannollinen pääoma. Kun nämä kaikki eivät vastaa kulutuksen jälkeen jäänyttä pääomaa kansantalous on jäänyt ali- tai ylijäämäiseksi. Tähän saakka lasketuistani vuosissa ei ole yhtään alijäämäistä vuotta. Kaikki ovat olleet ylijäämäisiä. Tässä (Liite) on tiivis yhteenveto siitä, kuinka kansantalouden tulos bruttokansantuotteen sijasta pitää laskea, että siitä saataisiin oikea tieto. Epämääräisenä BKT on kapitalisteille oivallinen tapa, kun sitä voi manipuloida mielin määrin ja peittää todelliset ongelmat. On muuten kummallista, että tätä Marxin kaavaa ei ole aiemmin kukaan eikä missään ratkaissut. Voi olla niin, että Marxin kaltaisen neron aritmeettista, yhteenlaskun, kaavaa on pidetty hänelle liian yksinkertaisena. Näin siitä huolimatta, että kansantaloudessa rahaa aina menee (-) ja tulee (+), taloustieteilijät pitävät niitä jonkunlaisina Marxin erikoismerkkeinä, vaikka niille kaikki kirjanpito rakentuu. Nyt voidaan katsoa Adam Smithin aja päättyneen ja uuden Marxin ajan alkaneen. Mutta ongelmana on, että kapitalistit eivät suurin surminkaan halua näyttää, kuinka paljon he ottavat työväenluokan työllä. Kai Kontturi LIITE