JO RIITTÄÄ – VAI RIITTÄÄKÖ?
Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ennustajaeukot vakuuttavat, että taloudessa menee nyt todella lujaa. Sanovat, että työllisyys paranee vauhdilla. Se lupaa hyvää kuluttajille. Ekonomistit tuottavat työkseen tietoisesti tai tietämättään aineksia, joista syntyy median valeuutiset. Tuskin kukaan pätkätyöläisistä, työttömistä työhakijoista, pitkäaikaistyöttömästä, työvoiman ulkopuolelle heitetyistä ja yleensä pienillä tuloilla hädin tuskin elävistä on samaa mieltä.
Viime vuosi taloudessa oli paljon
kurjempi kuin miltä bkt näyttää, sillä bkt laski 2,8 %, mutta
tuotanto 3,0 % siis enemmän kuin bkt. Kun työn tuottavuus kasvoi vain 1,5 %, niin työttömyys lisääntyi 43 tuhannella henkilötyövuodella. Kaikkiaan tämä laaja työttömyys oli pyöristettynä 756 000, 26,9 %.
Luku on niin suuri, että sitä on pakko eritellä. Ensimmäisenä on todettava, että henkilön työvuosi tarkoittaa täyttä 1700 työtunnin työvuotta. Kun työvoimaa oli 2 811 000 (80 % työikäisistä), töitä tehtiin yhteensä noin 2 055 000 työvuotta. Tästä siis puuttuvat pätkätyöläiset. Jos heidät otetaan mukaan, kuten Tilastokeskus tekee, työllisten määrä kasvaa ja henkilötyövuosi lyhenee. Samalla se merkitsee, että olemattoman pienellä palkalla töitä tekevät pätkätyöläiset kaunistavat työllisyyttä julmia työttömyystilastoja, todellista työllisyyttä.
Tilastokeskus vääristää kaikin keinoin todellisuutta. Niin tässäkin. Ensin se kirjaa työvoimaksi 15–74-vuotiat, vaikka eläkeikä alkaa 65 ikävuodesta. Laskemansa työvoiman ulkopuolelle se kirjaa 1 392 000. Siinä luvussa on 619 000 eläkeläistä, joten oikeita työikäisiä on työvoiman ulkopuolella 773 000. Siinä on 256 000 työkyvytöntä, kun heidät ja 22 000 varusmiestä poistetaan jää työvoima ulkopuolelle 577 000 työtöntä. Kun Tilastokeskus sanoo, että työttömiä on 213 000, on ne lisättävä työvoiman ulkopuolisiin työttömiin, joten todellinen työttömyys on 752 000, 26,8 %. Pieni erotus aiemman luvun kanssa on pelkkä tilastoero.
Näistä lähtökohdista ja kaikesta huolimatta viisi suurta ennustajaa päättelee, että tänä vuonna bkt kasvaa 3,0–3,7 %. Siten tänä vuonna korvattaisiin viimevuoden tuotannon menetys. Tästä huolimatta sanovat, että ensi vuonnakin menee lujaa tai sitten ei. Nyt ennusteiden haarukka on 2,8–4,0 %. Hurja erimielisyys on ennustajapeliä. Sitä selittää politiikkaa, sillä neljän prosentin kasvu on Pellervon tutkimuslaitoksella, jolla on läheiset, ellei peräti kiinteät suhteet Keskustan valtionvarainministeriin.
Oltakoon näistä mitä mieltä tahansa, niin niiden jälkeisesti ajasta vallitsee herttainen yksimielisyys. Tulevaisuuden kasvu on tulee olemaan hidasta. Se ei lupaa hyvää ei sinulla eikä minulle, elämä muuttuu yhä vaikeammaksi.
Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu aika ajoin toistuvat talouspulat. Tämä ruletti pyöriin sen vuoksi, että yritysten välinen kilpailu jatkuu verisenä. Se johtaa onnistuja voittoon ja yhteiskunnassa määräävien pääomien keskittymiseen yhä harvempien käsiin, kun häviäjät menettävät kaiken ja poistuvat markkinoilta.
Kukaan ei tiedä varmuudella koska mikäkin lama tai taantuma tulee ja kuinka syvänä, mutta niitä tulee ja menee, haluttiin tai ei. Joka tapauksessa jo pidemmän aikaa taloustutkijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että niin pitkälle kuin silmä siintää, niin poukkoileva maailmantalous kasvaa keskimäärin varsin hitaasti.
Vuonna 2009 alkanut pula/lama kesti 10 vuotta, sillä vuoden 2008 tuotannon taso saavutettiin vasta 2018. Nyt näyttää siltä, että vuoden 2031 tuotanto (396,8 mrd. €) olisi samalla tasolla kuin 2019 tuotanto (395,8 mrd. €). Näyttää siis siltä, että seuraavat 11 vuotta itse asiassa tuotanto polkee paikallaan, vaikka pari pandemian jälkeistä vuotta menisikin lujaa. Vuonna 2040 tuotanto (404,5 mrd. €) kasvaisi vuoden 2019 tasosta vain himpun verran, joten on pelättävissä, että jo aikoja sitten alkanut meno jatkuu ja tulevat kaksikymmentä vuotta ovat pysähtyneisyyden aikaa. Mene ja tiedä, mutta ei hyvältä näytä
Hidas kasvu pakottaa yritykset kovenevaan kilpailuun. Sen aivan keskeisenä tekijänä on työn tuottavuus. Kovan pudotuspelin aikana 1990-luvulla se kasvoi hurjaan keskimäärin 5,2 %:in vuosivauhtia. Sen jälkeen se on hiipunut niin, että 2010-luvulla se oli vaatimattomat 1,6 %. Nyt voi hyvinkin olla niin, että on alkaneeksi väitetty uusi aika, merkitsee uutta pudotuspeliä. Siksi kahtena seuraavana vuosikymmenenä työn tuottavuus voi helpostikin kasvaa keskimäärin 2,8 %:in vuosivauhtia. Näin työn kysyntä vähenisi nopeasti niin, että 2040 tarjolla (mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste pitäisi tältä osin kutinsa) olevista työtunneista jäisi puolet käyttämättä ja oikea työttömyysaste kipuaisi yli 50 %:in.
Kapitalismista varmuudella tiedetään vain se, että kapitalistien välistä kilpailua ei voi estää, siksi koko ajan heikoimmat putoavat pois pelistä ja toistettakoon, että taloudellinen valta ja voima keskittyvät entistä harvempien käsiin. Se tietää työn vähenemistä, työttömyyttä ja kurjuutta. Miten nopeasti tämä kehitys kulkee sen näyttää aika.
Palkkatyöläisillä, työväenluokalla on voima voittamaton. Siitä huolimatta sen asema heikkenee nopeasti, kun työväenliikkeen, ay-liikkeen etujoukkona on valanut lähes täydellinen antautumisen mentaliteetti. Työantajat vievät ja työväenliike vikisee. Se ei lupaa hyvää kuluttajille, sinulle eikä minulle.
Onhan jo korkea aika sanoa kurjistamispolitiikalle – jo riittää!
Kai Kontturi
