KUKAAN EI
KORVAANSA LOTKAUTA
Totuus on aina ollut harvojen herkkua.
Sen vaaliminen ei ole koskaan ollut helppoa, kun totuuden puhujat kivitetään. Sen
pelossa valhe ja sen äärimmäinen muoto tilasto on aina seuranamme, halusimmepa
tai ei. Valheet lisääntyvät ja kasvavat. Se johtuu ikuisesta
voitontavoittelusta ja pahenee kapitalismin yleisen kriisin kärjistyessä.
Tilastovalheissa edelläkävijä on Yhdysvallat. Sillä on ihan
ikioma tyyli, kuinka bkt:n lasketaan. Sen laskijat miettivät, että kuinka
paljon kuluneen vuoden bkt:ssä on sellaista tuotantoa, josta on arvoa
tulevaisuudessa. Nyt jutun juju on siinä, että porvarillinen taloustiede ei
tiedä mistä kansantalouden välituotteet ilmaantuvat, kun niitä ei ole ostettu
ulkoa eikä niiden tuottamiseen ole kulutettu sekuntiakkaan työaikaa. Ne vain
ovat kuin taivaan lahja.
Nyt näyttää ihan siltä, että Yhdysvallat on johdonmukaisesti
katsonut, että bkt:n tulevat hyödyt eli hedoninen osa (välituotteet?) ovat osa
tulevaisuutta. Ehkä sen tuvin he käsittelevät
bkt:tä varsin luovasti ja ilmoittavat, että vuonna 2020 se oli komeat 20 900
miljardilta dollaria. Se on jättimäinen valhe. Viimeistään sen myötä siitä on
tullut hädissään elävän kapitalistisen maailman edelläkävijä.
Viimeisen 25 vuoden aikana Yhdysvaltojen bkt on kasvanut
keskimäärin 2,5 %, joten oikea luku on 13 179 miljardia dollaria. Se on 41 184
dollaria asukasta kohti. Suomessa se on 42 936 euroa. Bkt:n valheellinen
paisuttelu on Yhdysvalloille poliittisesti tarpeellista, mutta myös siksi, että
sen on erittäin huonossa jamassa. Näin sen vuoksi, että sen tuotannosta on vain
20 % uutta arvoa synnyttävää ja työllisyyttä tukevaa tavaratuotantoa ja siksi,
että maa on veloissa korviaan myöden eikä velkaantumiselle ole loppua
näköpiirissä.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista tuli maailman
napa, yksinäinen suurvalta. Siitä lähtien sen asema on hiljalleen heikentynyt.
Samaan aikaan muiden asema maailmanmarkkinoilla on vahvistunut. Tänään
salatakseen heikkoutensa se joutuu turvautumaan väärentämiseen.
o o o
Yhdysvaltojen ongelmat eivät ole sattuma, sillä ne kuuluvat
kapitalismin yleiseen kriisiin, joka vaikuttaa myös meillä. Meillä kuten
muuallakin valtaapitävät ovat kautta maailman sivu osanneet valehdella, eikä se
taito ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin. Valheitten kirjo ja määrä on
laajentunut valtavasti.
Esimerkiksi kansantalouden tilinpidossa on aina neljä vuotta
ovat ennakkotietoja. Niinpä tilastoja korjaillaan alati, että ne olisivat
poliittisesti sopivia. Tässä tilastopuuhassa EU:hun liittyminen antoi uutta
vauhtia. EU:n ehkä tärkein määräys oli, että meillä piti lopettaa todellisten
työllisten ja työtuntien kerääminen ja piti siirtyä työvoimatutkimukseen. Muutos
oli raju.
Ensimmäisenä vertailuvuotena 1997, työtunteja tuli tilastoon
237,9 miljoona haamutuntia, 6,7 %. Työllisyystilastoihin ei enää voi luottaa. Siksi
oli pakko tehdä rinnakkainen järjestelmä. Siinä ensin lasketaan kokonaistuotannon
(ei siis bkt:n, joka on siitä vain 54,4 %) määrän työtunnit työn tuottavuuden perusteella
ja tarkistetaan vertaamalla tuntipalkkojen kehitystä. Näin mutkat oikaisten lyhyesti
sanottuna päästää lähelle todellisia työtunteja.
Työvoimatutkimuksen tuntien ja vertailutuntien mukaan haamutuntien
määrä on pysynyt suurin piirtein muutoksen alun tasolla. Finanssikriisin vuonna
2008 tilanne muuttui. Haamutunnit kasvoivat 7,1 %. Sen jälkeen tilanne on mennyt
yhä hullumaksi. Nyt näyttää siltä, että viimevuonna haamutunteja olisi hurjat
17,6 % ja työttömyys olisi 607,0 miljoonaa tuntia, 344 tuhatta todellisuutta
pienempi. Tällä korjauksella työttömien määrä kasvaisi työvoimatutkimuksen 212
tuhannesta, 7,6 %:sta 556 tuhanteen, 19,8 %:iin. Sehän tiedetään, että Tilastokeskus
tilastoi tietoisesti siedettäviä työttömyyslukuja, joten on helppo uskoa
jälkimmäisen määrän olevan ainakin lähellä totuutta.
Kun Tilastokeskus yrittää todistaa, että työllisyys on hyvä
ja työttömyys kohtuullinen, niin tulonjakokin on suhteellisen tasainen eikä
tuloerot ole suuria. Sen tulonjakotilastossa on kymmenen ryhmää, joissa
jokaisessa on yhtä monta tulonsaajaa. Heille tulot on jaettu niin, että alimassa
tulo on keskimäärin 937 euroa ja ylimmässä 5 799 euroa kuukaudessa. Se on
täyttä pötyä.
Kun verotilastojen tulot jaetaan seitsemään ryhmään siten,
että alimmassa ovat tulot alle 2 917 euroa ja ylimmässä vähintään 25 000 euroa
kuukaudessa, silloin alimman ryhmän (68 % tulonsaajista) tulot olivat 1 468
euroa ja ylimmässä 83 931 euroa kuukaudessa. Tilastokeskus on kylmästi
siirtänyt suurituloisilta pienituloisten tuloksi hulppeat 15,9 miljardia euroa.
o o o
Väärien tilastojen tuottaminen on kapitalistien toimien etu,
sillä ne suojelevat paitsi voittojaan myös kriisissä kamppailevaa koko kapitalistista
järjestelmää. Työväenliikkeelle on tavattoman suuri häpeä, että se on
hävittänyt kykynsä taistella työväenluokkaa ja koko kansan riistoa vastaan. Siksi
viralliset tilastot ovat saaneet totuuden leiman, vaikka ne yksi toisensa
jälkeen paljastuvat valheiksi. Suurin vale on totuuden valekaapuun puettu
tilasto, mutta siitä huolimatta kukaan ei korvaansa lotkauta!
Luokkataistelu on muuttunut kovin yksinapaiseksi. Kapitalistit
lakeijoineen voivat tehdä lähes mitä tahansa. Valheet lisääntyvät ja kasvavat. Aiemmin
viimeisen 75 vuoden aikana oikeiston mieleen ei ole edes pälkähtänyt yrittää
estää työläisten joukkotapaamisia. Nyt sekin on nähty. Työväenliikkeellä on
korkea aika ryhdistäytyä.
Kai Kontturi
