RIISTÄJÄN RUOSKA SELKÄÄMME SOITTAA
Professori Anu
Kantola otti puheeksi työväenluokan (HS 3.3.20), josta voi olla
jonkinlaisen olemassaolon tunnustamisen vuoksi pikku riikkisen kiitollinen.
Tosin hänen mielestään sen on olemassa vain jos se on poliittisesti olemassa
eli jos jollakin joukolla yhteisymmärrys tilanteesta ja tavoitteista.
Professori Kantolan työväenluokka on vasemmistolaisen
pikkuporvarin käsite siitäkin huolimatta, että hän hipoo todellisuutta
sanomalla nykyajan työläisiä palvelualojen duunareiksi. Hän ei ole huomannut,
että työväenluokka on yhteiskunnan perusta, johon ihmiset kuuluvat kokonaan tahdostaan
riippumatta.
Työväen luokkaan kuuluvat kaikki, jotka ovat tai ovat olleet
yksin palkkatyöstä riippuvaisia. Heitä aikuisväestöstä on noin 80 %.
Kapitalistien ja työväenluokan välissä on erilaisia pieniä ryhmiä, joiden osuus
on noin 10 %. Yksityiset finanssi- ja tuotantopääomien omistajia on noin 10 %,
mutta kapitalistien luokan ytimen muodostaa todella pieni 0,1 % aikuisväestöstä.
Heidän omistuksessaan tai hallussaan on yhteiskunnan pääomien ns. määräävä
osuus, se osuus, joka pystyy sanelemaan maan talouspolitiikan sisällön ja
suunnan.
Kapitalismin luonteeseen kuuluu, että kansalle kerrotaan
mahdollisimman vähän siitä mitä kansantalouden tuotantoprosessissa tapahtuu ja
kuinka tulonjako on toteutunut. Tämän salailu hoidetaan kansantalouden
tilinpidossa. Sen ytimenä on bruttokansantuote (bkt), jonka kaksi puolta tulot
ja menot eivät ole hyvän kirjanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia eli ne
eivät korreloi keskenään. Siksi se antaa kapitalistien kannalta runsaasti tilaa
poliittisesti tarkoituksenmukaisille järjestelyille.
Aiemmin kaikki talouden tiedot esitettiin yksin
bruttokansantuotteena, joka on aina ollut alle puolet kokonaistuotannosta.
Vuonna 1998 kaikki muuttui, kun kansantalouden tilinpidossa ryhdyttiin
julkaisemaan EU:n käskystä myös kokonaistuotannon luvut. Se mahdollisti
korreloivan tuloslaskelman tekemisen. Se taas mahdollisti oikea kansantulon ja
todellisen lisäarvon laskemisen.
Vuonna 2018 kansantulo oli 254,1 miljardia euroa. Siinä oli
palkkoja 90,2 miljardia joten lisäarvo oli 163,9 miljardia euroa. Että
päästäisiin todelliseen tulonjakoon, on tehtävä molempien uudelleen jako ja
vielä lopullinen jako.
Siinä jaossa selviävät kansantalouden eri osien nettotulot.
Vuonna 2018 ne olivat; palkat 41,9, sosiaaliturva 30,5, julkinen talous 69,4 ja
yksityinen lisäarvo 112,3 eli nämä yhteensä ovat kansantulo 254,1 miljardia
euroa.
Viimeisen 28 vuoden aikana tulonjako on muuttunut siten,
että sotumenojen osuus kasvoi 3,1 prosenttiyksikköä (34,8 %) mm. siksi, että
työeläkkeet tulivat täysimääräisiksi, työttömyys lisääntyi jne. Muut julkisen
talouden menot supistuivat 5,8 prosenttiyksikköä (17,5 %). Tässä ehkä suurin
tekijä oli Paavo Lipposen (sd) II-hallitus,
joka pitkälle toteutti kansliapäällikkö Raimo
Sailaksen (sd) hurjan kuuluisaa leikkauslistaa.
Yksityisten nettovoittojen osuus kasvoi 9,9
prosenttiyksikköä (28,9 %), joka on 25,0 miljardia euroa. Sen sijaan palkkojen
osuus kansantulosta on supistunut hurjat 7,2 prosenttiyksikköä (30,4 %), joka
on 18,3 miljardia euroa. Näin se riistäjäin ruoska selkäämme soittaa.
Työväenluokan, kansan kolme viidesosan kurjistumisen pääasiallinen
syy on EU ja sen edellyttämä pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuminen ja siitä
aiheutunut suurtyöttömyys, jonka uhreja on myös suuri joukko palkkatyöstä
riippuvaisia korkeasti oppineiden ihan tohtoreihin saakka. Myös ay-liikkeellä
on oma syntitaakka maltillisten ja nolla työehtosopimusten vuoksi.
