Uhka vai mahdollisuus

UHKA VAI MAHDOLLISUUS

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu yritysten ja pääomaryhmittyminen välinen raaka kilpailu. Siihen se sitoo mukaan myös valtiot. Globaali vapaakauppa on antanut merkittävän edun paitsi suuryhtiöiden myös suurille finanssipääomien omistajille.

Vapaakaupasta ja pääomien vapaasta liikkumisesta huolimatta maailmassa on valtioiden välillä erilaisia kasvun esteitä. Niitä muodostavat sekä yksittäiset valtiot että useamman valtion yhteen liittymät. Kaikilla niillä on omaisuuksien suojaamassa omat armeijat.

Toisaalta armeijat ovat käytössä myös siinä tapauksessa, että joku haluaa ottaa väkipakolla haltuunsa vieraiden maiden rikkaudet. Natsi-Saksa halusi Neuvostoliitolta Kaspianmeren öljyn, joka oli niin puhdasta, että se voitiin suoraan lähteistä toimittaa kuluttajille. Myös Ukrainan mustanmullan viljavilla pelloilla oli arvo arvaamaton.

Nykymaailmassa Venäjän öljy- ja kaasu ovat kovaa valuuttaa. Niitäkin halutumpia ovat muut mineraalit, joita sen maaperässä on kaikkia tunnettuja lajeja. Ne syyttävät ennen muuta Yhdysvaltojen kynsiä. Siksi Venäjästä halutaan tehdä maailma silmissä roisto, joka on uhkaa koko maailmaa. Yhdysvallat kuitenkin tietää, että sinne ei voi suinpäin hyökätä, mutta jos Euroopan maat saadaan vetämään sen sotavankkureitaan tilanne saattaa muuttua.

Euroopan mailla on kuitenkin tuoreessa muistissa toinen maailmansota ja mitä sota merkitsee. Siksi älyköt ja enne muuta kansat on vaikeasti valjastettavissa uuteen sotaan. Venäjän uhan ja sen pelkäämisen määrätietoinen rakentaminen palvelee kuitenkin mainiosti Yhdysvaltojen aseteollisuutta ja asetehtailijoitten rikastuttamista.

Olkoon miten tahansa Yhdysvaltojen uhittelu on vaarallista. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että yhä useammat huomaisivat Venäjällä pelottelun mielettömyyden. Neuvostoliitto oli aikansa ehdoton mahtitekijä joka suhteessa. Se ei kuitenkaan uhannut ketään eikä aloittanut yhtään ainoaa sotaa.

Nyt kun Neuvostoliitto on hajotettu, Venäjän voima on vain runsaat puolet sen voimasta. Jos aikana, jolloin Neuvostoliito/Venäjällä oli voima voittamaton, se ei käyttänyt sitä kertaakaan sotimiseen, niin miten se nyt puolta heikompana ryhtyisi sotaseikkailuun. Siinä ei olisi järjen hiventäkään. Meidän ei kannata unohtaa, että Venäjä maksoi toisesta maailmansodasta suurimman ja verisimmän laskun. Sitä eivät venäläisetkään ole unohtaneet.

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu yritysten välinen raaka kilpailu. Venäjällä, läheisimmällä naapurillamme on yksin rajamme läheisyydessä yli 15 miljoonan ja Moskovan alue mukaan lukien 40-50miljoonan ihmisen logistisesti ja muutenkin edulliset markkinat.

Meidän etujemme mukaista on, että lopetamme kaikki järjettömät pakotteen ja aloitamme normaalit kauppa- ja taloussuhteet. Ne hyödyttäisivät paitsi talouselämää myös koko kansantaloutta. Venäjä ei ole Suomelle pieninkään uhka, mutta sen on todella valtava talouden, tieteen ja taiteen mahdollisuus!

Kai Kontturi

Lama vai korona

MUNA VAI KANA

Aina kiehtova kysymys on; kumpi oli ensin muna vai kana. Tänään on aiheellista kysyä; kumpi oli ensin lama vai korona. Se, joka veikkaa, että lama oli ensin, taitaa olla oikeassa. On moneen kertaan todettu, että lamat ovat kapitalismin kuuluva, sen erottamaton osa. Tämä lama tuli ikään kuin puskista, sillä edellinen lama tuotannon määrällä mitattuna päättyi vasta ihan äsken kestettyään kymmenen vuotta.

Lamat tai taantumat ovat palkkatyöläisille aina julmia. Nyt härskit porvarilliset talousmiehet sanovat, että lamat ja taantumat eivät ole niin pahoja, kun niihin sisältyy myös vahvaa kasvua joten niiden takia ei kannatta pelihousujaan repiä. Työläisten kannalta molemmat ovat yhtä pahoja. Ne synnyttävät vähintään maltillisia, mutta usein pelkkiä nolla työehtosopimuksia ja työttömyyttä.

Kapitalismin hyväänkin aikaan kuuluu jatkuva työn tuottavuuden kasvu. Yritysten välisen verisen kilpailun seurauksena työtunnit vähenevät. Aikoja sitten asiantuntijat ovat todenneet, että kilpailun vuoksi kapitalisti on toisen kapitalistin pahin vihollinen. Näin siitä huolimatta, että yhdessä he tekevät kaikki mahdolliset konnankoukut imeäkseen palkkatyöläisistä viimeisetkin mehut.

o o o

Yhdeksänkymmentä luvun lamassa tuotanto supistui kahtena vuotena. Mutta seuraavassa lamassa se supistui vain yhtenä vuotena, mutta määrällisesti peräti kolmannesta enemmän. Se oli niin kova laaki, että sitä edeltäneen vuoden tuotannon määrä saatiin vasta kymmenen vuoden kuluttua. Siitä huolimatta talousviisaat sanoivat, että lamakauden loppupuolella taloudessa menee lujaa.

Se oli tietoista pötypuhetta. Jo vuoden 2018 lopulla oli nähtävissä, että edessä, ehkä parin kolmen vuoden päässä, odottaa jo uusi lama. Toisaalta oli myös aihetta ihmetellä, että entä sitten jos tuleekin äkkipysähdys. Kapitalismin arvaamattomuuteen kuuluu aika ajoin toistuvat lamat, kriisit.

Kun viimeisestä lamasta talouden toipuminen kesti kymmenen vuotta, niin siitä saattoi päätellä, että seuraava ei voi olla entiseen tapaan kaukana. Eikä ollut, tuli äkkipysähdys ja se tuli koronaviirauksesta huolimatta. Lamojen syklit, niiden toistuvuus näyttää tihenevän. Viirus on lamaan syytön, mutta se pahensi asiaa ja rankalla kädellä.

Nyt tuhannen taalan kysymys kuuluu riittääkö toipumiseen vuosi tai kaksi, vai tarvitaanko seuraavat kymmenen vuotta. Ei tarvitse olla mikään pessimisti, vaikka arvioisi pitkää, todella pitkää toipumisaikaa. Siihen vaikuttaa kaksi keskeistä tekijää.

Ensinnäkin se, että viimeisen laman jälkeisenä aikana kansan ostovoima on heikentynyt, kansa on köyhtynyt. Toiseksi se, että kapitalistit käyttävät tilanteen hyväkseen vähentämällä tuotannostaan jokaisen mahdollisen työtunnin. Se parantaa työn tuottavuutta, mutta samalla se kasaa itse kunkin työpäivään lisää kuormaa. Jokainen vähennetty työtunti pienentää palkkapussia.

o o o

Lohdullista tässä on se, että emme ole näiden ongelmien kanssa yksin. Kun kapitalismi on globaali, sen ongelmatkin ovat kaikkialla samat. Lienee sanomattakin selvää, että jokainen niin sanottu kehittynyt maa piilottelee vaivojaan. Jokainen haluaa näyttää todellisuutta paremmilta.

Nykyisen bkt laskelmilla se on varsin helppoa. Siitä kuitenkin seuraa, että kansantalouden asiantuntijat eivät oikein tiedä missä mennään, kun talouskriisi osoittaa laantumisen merkkejä. Heidän tuskaansa lisää se, että porvarillisesta taloustieteestä ei ole mitään apua, sillä se on vain kokoelma erilaisia teorioita. Marx on heille kauhistus, vaikka hänen selvityksensä kapitalismista toimii kuin luonnonlaki. Sen manipulointi ei onnistu, joten se antaisi, antaa hyvän perustan kehityksen arviointiin.

Porvarilliset taloustieteilijät ovat pulassa. Siksi liikkeellä ovat kaiken maailma professorit. Lankalauantaina heistä kaksi sai Hesarilta sangen runsaasti palstatilaa. He yrittivät selittää kuinka Suomi ja koko maailma selviää tästä lamasta.  

Israelilainen Yuval Noah Harari on kirjoittanut kirjan ”Sapiens – ihmisen lyhyt historia”, jossa hän Hesarin mukaan operoi historiassa miljoonia vuosia taaksepäin ja satoja vuosia eteenpäin. Kirjaa on myyty 12 miljoonaa kappaletta ja siihen ovat ihastuneet ainakin Barack Obama ja Bill Gates.

Harari keskusteli Hesarin toimittajan kanssa puhelimessa 36 minuuttia. Sen aikana hän ehti puhua runsaasti puuta heinää. Sen ohella hän esittää, että tästä lamasta selvitään jos luodaan nopeasti globaali taloussuunnitelma. Sillä voidaan pelastaa maailma. Sitä hän ei kuitenkaan vaivaudu sanomaan kuka sen tekisi ja mitä sen pitäisi sisältää. Ei sano, kun hän ei tiedä kuinka kapitalismi toimii. Harari puhui siis pelkästään suunsa lämpimiksi.

Toinen on suomalainen taloushistorian emeritus professori Sakari Heikkinen. Hänellä on kolme näkemystä; vanha globalisaatio, taloudellinen nationalismi ja maailmatalouden uudistaminen yhteistyön ja oikeudenmukaisuuden hengessä. Näistä hän asettuu viimeisen kannalle. Siinä järki pyörittäisi maailmaa.

Heikkinen on vanhoilla päivillään unohtanut, että kapitalistista järjestelmää ei pyöritä järki vaan voiton ja nykyään peräti enimmäisvoiton hankinta. Ajatus oikeudenmukaisuudesta tulee todeksi vasta, kun kapitalismi on lakkautettu.            

Lamat ovat kapitalismin erottamaton osa. Niinpä ennakkotiedon mukaan ensin oli lama, jota korona vain pahensi. Edellinen lama vaati kymmenen vuotta, mutta tunnelin päässä ei näy vieläkään valoa. Ehkä tämäkin lama vaatii kymmenen vuotta ja päättyy entistä vähemmillä työtunneilla ja pienemmillä palkkapusseilla.

Kai Kontturi