20.12.19

Rahaa on


RAHAA ON, VAIKKA LAMPAAT SÖIS…

Aikojen kuluessa yhdelle jos toisellekin on saattanut muodostus käsitys, että tämän huonommin asiat eivät enää voi mennä. Siitä huolimatta ja yhtä mittaa piru iskee ja taas ajatellaan, että eiköhän se ole nyt tässä. Mutta ei ole. Uusia iskuja tulee jatkuvasti.

Kukaan ei enää muista eikä enemmistö edes tiedä, että esimerkiksi 70-luvulla, kun työttömyys ylitti kuusikymmentätuhatta, hallitus kaatui. Se korvattiin hätätilahallituksella, jonka piti hoitaa työllisyysasiat kuntoon. Tulos ei ollut kummoinenkaan, mutta yritys hyvä.

Nyt hallitus kaatui, kun Antti Rinteen naama ei kelvannut. Kepu järjesti Rinteen operaation, kun se kuvittelee sillä nostavan pisteitään. Tosiasia lienee, että koko jupakan takapiruna oli edellinen pääministeri Juha Sipilä. Sipilä pelkää, että hänen alullepanema laaja valtion omaisuuden yksityistämisen operaatio menee nurin, kun se törmäsi Posti osalta ay-liikkeen kiviseen seinään.

Valtiolla on sen yritysten osakkeita omistavaa osakeyhtiötä. Solidium Oy ja Sipilän synnyttämä Vake Oy. Sipilän mukaan valtio tarvitsi kehittämisyhtiö Vaken, joka pannee taseet töihin. Puhe oli täyttä roskaa. Vake maksaa komeitta palkkoja, mutta viimevuonna se tuotti vain tappiota. Sellaista kehittämistä. 

Nuo osakeyhtiöt ovat siitä kivoja, että poliitikot eivät pääse niihin käsiksi kuin kerran vuodessa yhtiökokouksessa, jossa he asettava yhtiöille hallitukset. Jos ja kun hallitukset ovat taitavia, niin ne voivat huseerata omaisuutensa kanssa lähes miten lystäävät. Ne voivat myydä omistamiaan osakkeita yksityisille sopivasti halpuutettuun hintaan. Siinä on Sipilän kuningasajatus.


POSTIN MIELTTÖMÄSSÄ jupakassa ay-liike antoi malliesimerkin siitä, mitä se saa aikaan jos halua riittää. Tässä tapauksessa uhka ulottui joka suuntaan, joten jäsenistö päättäväisyys oli selviö eikä sille kukaan voinut mitään. Tulosta syntyi.

Pitkän aikaa ay-liike on ollut täysin hampaaton. Loputtomasti se on alistunut maltillisiin, nolla jopa niitäkin huonopiin palkkaratkaisuihin. Parhaimmillaan, kun ay-liike on ollut kovana, se on uhannut ja jopa toimeenpannut 2-3 päivän ”lakkoja”.

Työantajien silmissä ne ovat olleet pelkästään huvittavia. Sitä todistaa vastaan sanomatta Teollisuusliiton kolmenpäivän ”lakko”, joka saa jatkoa työantajien julistamalla kuuden päivän työsululla. Näin duunarit menettävät yhdeksän päivän palkat syyttä suotta.

Kokemuksesta tiedetään, että demarit pettävät aina ja tässä saatiin taas yksi esimerkki. Työehto- ja palkkasopimuksista kahden kolmen päivän ”lakoille” työantajat pelkästään nauravat. Lakko on työläisille ainoa vahva ase työnantajien loputonta kiristystä vastaan, siksi sillä ei pidä leikkiä.

Lakolla uhkailussa eikä lakon toteutumisessa niille ei koskaan pidä asettaa takarajaa. Lakko päättyy aina ja vasta, kun hyvään tai vähintään tyydyttävään sopimukseen on päästy. Pelkät työnseisaukset ovat demarijohtoisessa ay-liikkeessä olleet muotia pitkää. Siksi nyt kärsitään kurjista miinus, nolla ja työantajille maltillisista sopimuksista.


AINA KUN EDESSÄ on uudet työ- ja palkkasopimukset työantajaleirissä ja monissa puolueissa koko valtamedian voimin väitetään, että talouden kilpailukyky, työllisyys ja koko talouden menestys riippuu palkoista. Siksi pakankorotuksissa täytyy olla malttia. Suuret palkankorotukset johtavat ties minkälaisiin menetyksiin ja pahoinvointiin joten niihin eikä lakkoiluun ole varaa.

Joulukuun alkupuoliskolla Teollisuusliiton (sitä on joskus vaikea hahmottaa työläisten liitoksi) junailema kolmen päivän ”lakkoa” työantajat itkivät, kun se maksoi hurjat 400 miljoonaa euroa. Siitä he olivat hiljaa, kun itse järjestivät sen jatkoksi kuuden päivän työsulun, joka maksoi vähintään 800 miljoonaa euroa. 

Kun niikseen tulee ja kun pitää yrittää murtaa duunareitten lakkoa, niin kyllä rahaa löytyy ja sitä on ”vaikka lampaat söis”. Himo voittojen tekemiseen duunareitten selkänahasta repien on niin valtava, että sitä ei mikään määrä tyydytä. Rahaa on, mutta kapitalistien mielestä menestymisen kannalta säkin pitää ensin olla täysi, vaikka säkki on pohjaton. Koko ajan pitää tehdä voittoa entistä enemmän.

Kapitalistisessa järjestelmässä työläisillä ei ole muuta vastuuta kuin huolehtia omasta ja perheidensä toimeentulosta. Vastuu tuotannosta ja työllisyydestä on kapitalisteilla. Tuotannon kannalta palkkojen merkitys on lähes olematon. Esimeriksi teollisuudessa palkkojen osuus tuotannosta on vain noin 12 % ja muiden tekijöiden 88 %. Asia ei ole ihan näin yksinkertainen, mutta hyvin kuvaava. Kyse on kapitalistien osaamisesta ja tahdosta markkinoilla.


HUONOJEN TES-SOPIMUSTEN ansiosta kapitalistit ovat pitkään menestyneet. Viimevuonna he saivat lisäarvoa nettona, siis puhdasta voittoa peräti 112,3 miljardia euroa. Siinä oli erilaisia ilmaiseksi saatuja pääomatavaroita 54,5 miljardia. Todelliseen ökykulutukseen meni 36,1 miljardia ja käteen jäi vielä puhdasta 21,7 miljardia euroa, joka vastaa puolta nettpalkoista. Mihin se meni, sitä ei pirukaan tiedä.

Monelle meistä on saattanut muodostus käsitys, että tämän huonommin asiat eivät enää voi mennä. Mutta kyllä voi, jos emme pidä itsestämme huolta.

Tulonjako on pantava uusiksi. Verotuksella noita kapitalistien ökytuloja on leikattava reippaasti ja palkankorotusvaraa on vaikka millä mitalla. Uuden hallituksen ja tulevissa tes-neuvotteluissa tulonjako on pantava kokonaan uusiksi. Siihen Suomessa on varaa!

Kai Kontturi