Ei ulospääsyä

EI OLE ULOSPÄÄSYÄ

Suomen Pankki ja Tilastokeskus julistivat joulun alla, että lama on ohi ja talous taas kasvaa – ensi vuonna 1,3 % ja seuraavana 1,2 %. Samalla työttömyyskin vähenee. Tämän toitottamisella valtamedia on heittänyt kansan silmille unihiekkaa. Niinpä väestö on vaipunut autuaan uneliaaksi. Tehtyjen galluppien mukaan kansa luottamus talouteen on parantunut merkittävästi.

Jos tuotannon kasvuennusteet pitävät paikkansa, työ vähenee edelleen. Sillä kun hieman parannetaan työkaluja ja pannaan lisää vipinää duunareihin niin, että työtunnin tuottavuus paranee 1,5 %. Siten ensivuonna tarvitaan 7,3 miljoonaa työtuntia edellisvuotta vähemmän ja 4 600 kokopäivätyössä olevista menettää työnsä. Työvoimakustannukset supistuvat 210 miljoonaa euroa. Se on mukava lisä yritysten voittoihin.

Kaikki tavarat tehdään varastoihin, joista ne myydään. Nykyään kansantalouden varastot vaihtuvat lähes kaksi kertaa vuodessa. Tavaratuotanto ja palvelut yhdessä muodostavat kokonaistuotannon. Mikäli ennusteet pitävät paikkansa, niin ensivuonna tuotanto on 3,9 % pienempi ja työn tuottavuus 4,7 % parempi kuin vuonna 2007 ja työtunteja tehdään 8,2 % vähemmän.

Ellei tapahdu elämää suurempia ihmeitä, niin kokonaistuotanto saavuttaa vuoden 2007 tason vasta 2019–20. Sen sijaan vaatimatonkin työn tuottavuuden kasvu pitää huolen siitä, että työtuntien määrä kokoajan supistuu, työ vähenee ja työttömyys lisääntyy. Vapaakaupan ja kapitalismin oloissa tästä kierteestä ei ole ulospääsyä.         

 
Kai Kontturi

Ollako vai...

OLLAKO VAI EIKÖ OLLA

Suomi on täynnä fiksua porukkaa, mutta valtamedia on tehnyt parhaansa jenkkien opastuksella, että päämme menisi sekaisin. Eikä ole kovinkaan vaikea myöntää, että onnistumisprosentti on todella hyvä. Ammattimainen valtamedian journalismi tuottaa niin paljon valheita, että ne näyttävät totuudelta.

Valtamediaa ruokkii kaikin voimin paitsi Tilastokeskus ja Eläketurvakeskus sekä niiden liepeistä kiinnipitelevät porvarilliset niin sanotut tutkimuslaitokset. Kaikille näille näyttää olevan yhteisenä piirteen, että ensin asetetaan haluttu tulos, jonka jälkeen ne todistetaan ”tutkimuksilla” oikeiksi. Myös yliopistot syyllistyvät samaan politikointiin.

Helsingin Yliopiston mediatutkija Anu Koivunen ei tunnista todelliseksi sellaista tilannetta, jossa olisi joku ammattimainen journalismi valtamediana ja toisena valheuutisia tuottava media. Hänen mukaansa valtamedia on propagandistinen nimitys, jolla pyritään tekemään ammattimediasta poliittinen vastustaja. Joten muu media ei ole ammattimaista!  

Mediatukija Anu Koivunen ei ole huomannut, että valtamedia on niiden oma keksintö, jonka ytimenä oli kärkikolmio; Helsingin Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat. Nämä olivat suurimmat ja siten valtamedia, joka oli levikiltään suurin ja luetuin, että yritysten kannattaa mainostaa niissä ja toisivat rahaa. Vähitellen tähän joukkoon väkisinkin liittyivät radio ja TV, jotka laulavat samoja oikeiston lauluja kuin kärkikolmio. Valtamedia toimii yritysten, kapitalistien äänenä ja siksi se itse on valeuutisten kiistaton suurtuottaja.

Suomalainen professori Bengt Holmström on saanut viimeksi myönnetyn taloustieteen Nobel-palkinnon. Se on tullut niin sanotun peliteorian kehittämisestä. Se muistuttaa lautapeliä, jossa esimerkiksi Tammi-pelin kaltaiset eriväriset nappulat, agentit, yrittävät selvitä pelissä toisenvärisiä paremmin. Kapitalistisen yhteiskunnan pelissä kapitalistit ovat yhdenvärisiä ja pakkatyöläiset toisenvärisiä nappuloita. 

Holmström mukaan työttömyys on Suomen suurin ongelma. Heureka! Nyt Nobelistina hän selittää, että se poistuu, kun luovutaan jäykistä työmarkkinoista ja työehtosopimusten yleissitovuudesta. Se poistaa jäykkyyden ja työttömyyden, ongelmat katoavat. Samalla voi poistaa työttömyysavustukset, kun työmarkkinoille ilmaantuu pienipalkkaisia pätkätöitä. Niitä ihminen voi tehdä samana päivänä vaikka kolmessa työpaikassa.

Yleissitovuudesta luopuminen synnyttää työn tasa-arvon, sillä kun työttömälle annetaan rahaa, hän on onneton. Mutta kun työtön tienaa rahan itse hän on onnellinen. Näin opastaa taloustieteen Nobel-voittaja. Jostain syystä hän ei ole tietävinään, että tavaroille ja palveluille pitää syntyä kysyntää, vasta sitten työn tarve lisääntyy ja työllisyys paranee. Täysiaikaisten töiden pilkkominen pätkiksi ei tee ketään onnelliseksi.

Professori Holmström sanoo protektionismi olevan kaiku sadan vuoden takaa. Todellisuudessa siellä kaikui suurpääoman harras haave vapaakaupasta. Hänen pitäisi tietää, että protektionismi (pk-yritysten ja maatalouden tullisuoja) loppui vasta vuonna 1995 kun tullisopimus GATT purettiin ja perustettiin vapaakauppajärjestö WTO.

Arvalla valittu KELAn uusi pääjohtaja Elli Aaltonen on Holmströmin linjoilla. Marraskuun lopulla Suomen Kuvalehden haastattelussa Aaltosen mielestään sosiaaliturvaan käytetään aivan liikaa rahaa. Hän ihmettelee miksi ylipäätään ylläpidämme järjestelmää, joka maksaa ihmiselle olemisesta? Voisiko vaihtoehto olla olemisen sijasta osallisuus – siis ollako vai eikö olla?

Pääjohtajan toivoisi tietävän, että sosiaaliturvan korvaava osallistuminen on pelkkänä ajatusleikkinä sula mahdottomuus. Niinpä jäljelle jää pääjohtaja Elli Aaltoseen sisäänrakennettu, syvällä sielussa kytevä sodanjulistus sosiaaliturvaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan.

OECD on teollisuusmaiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö. Suomella on OECD:ssä pysyvä edustusto. Siksi se saa nopeasti tiedot kaikista talouteen vaikuttavista asioista ja näköaloista. Se on kapitalistien organisaatio, jolla on valtava talousasiantuntijoiden lauma ja valtavat asia-arkistot. Siksi voi perustellusti kuvitella, että se on hyvin perillä eri maiden tilanteesta. Sen luulisi tietävän kuinka yksityiskohdiltaan kapitalistinen järjestelmä eri maissa toimii. 

OECD:n marraskuun raportissa sanotaan, että Suomessa on erinomaiset joustavat työmarkkinat. Raportti kuitenkin sanoo, että siitä huolimatta Suomessa irtisanotaan vuosittain noin 5,5 prosenttia työtekijöistä, jotka ovat olleet vähintään vuoden vakituisessa työssä. Joten jos heitä olisi 1,8 miljoonaa, silloin joka vuosi vakituisen työn menettäisi noin satatuhatta palkkatyöläistä.

Työ- ja elinkeinoministeriö sanoo, että lähes viisi kuudesta, 83 % irtisanotusta, löytää uuden työn vuoden sisällä. Kun tälle ei ole näköpiirissä positiivista muutosta, niin pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistettävien jono pitenee joka vuosi 17 000 työttömällä! Maamme tilanne on siis varsin kurja, vaikka vain Ruotsissa tilanne on parempi, muualla se on huonompi. Se ilman muuta tarkoittaa, että jos maailmalla tavaroiden ja palvelusten kysyntä kasvaa, niin ensin työllisyys kohenee muualla.

Tilanteen paraneminen ei seuraavien vuosikymmenien aikana ole todennäköistä. Kaiken kukkuraksi pankkimaailmassa näyttää kasvavan uuden kriisin uhka. Italian suurimalla pankilla kerrotaan olevan vähintään 300 miljardin euron ongelma. Kuinka siinä käy jää nähtäväksi.

Kuten sanottu Suomi on täynnä fiksua porukkaa, mutta valtamedia on tehnyt parhaansa, että päämme menisivät sekaisin. Onnistumisprosentti on todella hyvä, kun koko eduskunnan vasemmisto ja ay-liike on muuttunut pelkäksi lammaslaumaksi. Siksi se ei tiedä ollako vai eikö olla, kun sillä ei ole ratkaisua, jolla kapitalistinen järjestelmä voisi pelastaa väestön kiihtyvältä kurjistumiselta.

 
Kai Kontturi

Elkepommi

ELÄKEPOMMI ON UUDELLEEN VIRITETTY

Näyttää siltä, että kapitalistinen järjestelmä on saavuttanut kehityksensä lakipisteen. Enää se ei tuota ihmisille työtä, josta saisi palkkana kohtuullisen elintason hyvästä puhumattakaan. Globaalien monopoleiksi kasvaneiden maailmanlaajuisten yritysten, tuotantokyky ylittää jatkuvasi supistuvan kysynnän. Sen vuoksi tavaratuotantoon sijoitettu pääoma ei takaa riittävää voittoa sen kasvusta huolimatta.

Niinpä nyt voittoja haetaan pääomamarkkinoilta. Ne ovat kasvaneet yli äyräidensä ja ovat jo yli kymmenen kertaa maailman koko yhteenlaskettu bkt. Kapitalistien pohjattoman voitontavoittelun seurauksena ja pankkien toimesta rahamarkkinoille on ilmestynyt vilkkaan mielikuvitusten ansiosta katteetonta virtuaalirahaa, pelkkää ilmaa. Että rahamarkkinat pysyisivät pystyssä eivätkä romahtaisi, kapitalistit sijoittavat osan reaalitaloudessa syntyneistä voitoista ikiaikaisten tapojensa mukaan erilaisiin arvopapereihin, nyt myös virtuaalirahan tueksi. Riski rahamarkkinoilla on kuitenkin tavaton, siksi niille hankitaan ”ei kenenkään” rahaa, eläkevaroja.  

Aikoinaan vuonna 1962, kun Suomea rakennettiin suomalaisille, maassa oli kova pula pääomista. Erääksi keinoksi kehitettiin kaksijakoinen työeläkejärjestelmä. Sillä oli kaksi tavoitetta. Ensiksi se, että kun palkansaaja siirtyy 40 työvuoden jälkeen eläkkeelle, eläke olisi 60 % palkasta. Toiseksi se, että verollisen palkan päälle lasketaan veroton palkan osa, eläkemaksu, joka jaetaan kahteen osaan; maksettaviin eläkkeisiin ja tulevien eläkkeiden varalle rahastoitavaan osaan. Myöhemmin maksua muutettiin niin, että osa peritään työntekijän verollisesta palkasta. Periaate muutettiin ja samalla se leikkasi rajusti palkkoja.

Tämä rahastoitavan eläkemaksun työantaja voi lainata takaisin.  Siten pääomaköyhät yritykset saivat käyttöönsä halpaa rahaa. Yritysten takaisinlainaus turvattiin valtion luottovakuutuksella. Järjestelmä toimi hienosti siihen saakka, kun pääomaliikkeet vapautettiin, ulkomailta sai helposti halpaa rahaa. Enää eivätkä yritykset tarvinneet eivätkä halunneet eläkerahoja. Siitä seurasi, että rahastoinnille oli keksittävä kansaan helposti uppoava selitys, kun rahasammosta ei haluttu luopua. Keksittiin eläkevastuu ja eläkepommi. Pelko antaa petokselle rajattomat mahdollisuudet.

Nyt alkoi eläkerahojen voimakas ulosvirtaus. Vuonna 1998 eläkerahastoissa oli 53,8 miljardia euroa. Niistä 90 % oli sijoitettu kotimaahan ja 10 % ulkomaille. Niinpä yhä suuremmat rahamäärät eläkevaroista vietiin ulkomaille. Viimevuonna enää 27 % oli kotimaassa ja 73 % ulkomailla.

Tarkka tieto siitä, kuka ja koska on tehty ensimmäiset kansaa harhauttavat ennusteet eläkeläisten määristä, se on vain arvattavissa. Joka tapauksessa, LEL:n osastopäällikkö Toivo Kyllösen julkaisi artikkelin (Eläkeläinen 7/2000), jonka taulukossa ennakoitiin, että vuonna 2040 eläkeläisiä on 1 700 000. Se oli varoitus tulevista eläkelakien huononnuksista ja rahastojen kasvattamiselle.   

Myöhemmin Tilastokeskus on ottanut tehtäväkseen väestön ikääntymisen ennusteet, joiden mukaan vuonna 2040 olisi 65 vuotta täyttäneitä 1 541 959. Kaudella 1931–60 syntyneistä olisi 472 387 elossa ja maassa. Tilastokeskuksen väestökirjanpidon mukaan kaudella 1961–75 syntyi 1 069 572 lasta, joista 2040 jokainen olisi vähintään 65 vuotias elossa ja massa. Eläkepommi on taas viritetty!   

Ennustajia ei häiritse pätkän vertaan, että kaudella 1946–75 maasta muutti pois 504 466 henkeä. Luulisi, että yli puolenmiljoonan suomalaisen maasta poismuutto olisi ainakin jotenkin vaikuttanut ennusteisiin, mutta eipä vaikuta.   

Toivo Kyllösen artikkelissa on laskettu, että eläkeläisten määrän kasvu vaatii, että eläkerahastot, jotka vuonna 1990 olivat 18,8 miljardia euroa, pitää kasvaa 50 vuodessa, vuoteen 2040 mennessä, 151,4 miljardiin euroon, 703,6 %. Viimevuonna rahastoissa oli 180,3 miljardia euroa. 25 vuodessa, siis puolta lyhyemmässä ajassa, ne kasvoivat keskimäärin 34,4 % vuodessa. Tavoite oli saavutettu.  

Vuonna 2040 suuret ikäluokat ovat pääosin menneet manan majoille ja nuorimmatkin elossa olevat ovat yhdeksänkymppisiä, mutta vaatimuksena on, että rahastojen on edelleen kasvettava. Siksi vuonna 2005 eläkelakeihin tehtiin valtavat muutokset. Yhteisvastuusta siirryttiin yksityiseen, henkilökohtaiseen vastuuseen. Ja huononnukset ovat jatkuneet ja jatkuvan kuten näyttää.

Nyt jokaisen on itse kerättävä eläkerahansa. Muutoksen jälkeen työuran pitäisi olla 45 vuotta, 540 kuukautta. Jos tuona aikana joka vuosi tienaa 3000 euroa kuukaudessa, siitä kertyy palkaksi 1 620 000 euroa ja eläkerahastoksi 476 568 euroa. Vuosieläkkeeksi muodostuu elinaikakertoimen leikkauksen jälkeen 26 684 euroa joten 15 vuodessa eläkkeeseen kuluu 400 260 euroa ja rahastoon jää 76 308 euroa, 19,2 %.

Samantapainen tilanne koskee yli miljoonaa työtöntä ja pätkätyöläistä. Heillä eläkkeeseen vaikuttavat työkuukaudet ja palkkasumma, eläkerahastot ja eläke jäävät todella pieniksi. Jos ne jäävät puoleen täyspäiväisen työuran palkoista ja jos heidänkin eläkkeellä olo jää 15 vuoteen, silloin rahastoista jää käyttämättä vähintään 19,4 %.

Vaikka eläkerahastot ovat henkilökohtaisia, niin perilliset eivät saa niitä missään tapauksessa perintönä. Jokaisen ennen aikojaan menehtyneen rahat jäävät eläkerahastojen kasvuksi.

Eläketurvakeskus ennustaa, että eläkerahastot kasvavat seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana 3,0 % ja kahdenkymmenenviiden vuoden aikana 3,5 % vuodessa joten vuonna 2050 kasvaessaan korkoa korolle rahastot olisivat 527,6 miljardia euroa. Kun otetaan mukaan myös eläkkeet, jotka jäävät ennenaikaisen kuoleman vuoksi käyttämättä, eläkerahastot kasvavat arviolta 860 miljardiin euroon, vaikka 35 vuodessa kasvu olisi aiempaa hitaampaa, keskimäärin 22,4 % vuodessa.

Tehtyjen muutosten yhtenä syynä on pelko mielikuvituksen luomat rahamarkkinat, jotka Maailmanpankin (IMF) mukaan sisältävät runsaasti ilmaa. Tätä virtuaalirahaa on 633 251 miljardia dollaria, 1093 % maailman bruttokansantuotteesta. Rahamarkkinoiden muut pääomat 88 644 miljardia dollaria, ovat ainakin jotenkin taatut. Kun tämä pommi räjähtää, maailma todella muuttuu!

Euroopassa ennustetaan väestön ikääntyvän, vaikka syntyneiden ja todennäköisen kuolleisuuden perusteella voidaan suhteellisen tarkasti arvioida väestön todellinen ikääntyminen. Että nämä mielettömät rahamarkkinat pysyisivät kasassa, EU on antanut jäsenmaille ohjeet ikääntyvän ennusteiden tekemisestä. Kun väestö ikääntyy, on säästettävä eläkemenoissa ja kerättävä rahaa rahastoihin. Se jätetään sanomatta, että kertyneet miljardit sijoitetaan eri tavoin rahamarkkinoiden tueksi, ei eläkkeisiin.

Kapitalistinen talousjärjestelmä näyttää saavuttaneen kehityksensä lakipisteen. Siksi sen on pakko keksiä erilaisia keinotekoisia ja läpeensä valheellisia selityksiä ja menetelmiä, joilla järjestelmää uhkaavasta katastrofista voisi välttyä. Mutta keinot alkavat olla vähissä. Ihmiskunta on kuitenkin aina selvinnyt. Kun vanha järjestelmä on muuttunut kehityksen jarruksi, se on vaihdettu uuteen. Siksi tässä ja nyt on pakko ajatella kapitalistisen finanssi- ja tuotantopääoman lakkauttamista niin meillä kuin muuallakin.

Kai Kontturi