KURKISTUS
TULEVAISUUTEEN
Kautta aikojen ihmiset ovat kuvitelleet ja rakentaneet erilaisia
kuvitelmia, fantasioita tulevaisuuden maailmasta. Sen sijaan vain harvat ovat
yrittäneet kuvitella miltä maailma voisi näyttää talouden ja työllisyyden
kannalta. Porvarillisessa taloustieteessä ei ole sopivia teorioita tai
laskentamalleja. Joskus jopa usein törmää ajatukseen, että kansantalous vaatii
korkeaa matematiikkaa ja siitä synnytettäviä yhtälöitä. Se on puhdasta pötyä.
Viralliset ennustajat ovat harhaanjohtajia. Tilastokeskus
ennustaa, että 1961-90 syntyneistä lähes puolet 1991-2005 syntyneistä on
jokainen elossa ja maassa vuonna 2070. Ennuste on vähintään puhdasta pötyä.
Nykyinen bruttokansantuote (bkt) perustuu 1700-luvulla
vaikuttaneen Adam Smithin teoriaan, joka jättää pois laskuista noin puolet
tuotannosta.1800-luvulla myös Karl Marx tutki kapitalistista taloutta ja löysi
sitä ohjaavan ihmisistä riippumattoman arvolain.
Siitä huolimatta porvarillinen
taloustiede ei tiedä, ei ainakaan hyväksy sitä, että aina kaikki tavarat
tuotetaan varastoon, josta ne myydään edelleen käyttöön ja lopulta kulutukseen.
Se hylkää tämän tavaravarastoissa olevan arvo-osan, noituu sen olemattomiin,
vaikka varastoja kulutetaan ja työllä uusitaan joka hetki. Meillä varastot
uusitaan keskimäärin 1,8 kertaa vuodessa.
Kapitalismin kannalta bkt on hieno järjestelmä, vaikka sen
tulot ja menot eivät mene tasan. Ne eivät hyvän kirjanpitotavan mukaan vaikuta
toisiinsa, ne eivät korreloi. Siksi sitä on helppo manipuloida ja järjestellä
poliittisen vaatimusten mukaan. Se on poliittisesti tarkoituksenmukainen, mutta
ei missään suhteessa luotettava kansantalouden mittari.
Tuotanto (kokonaistuotos) on ainoa talouden perustan kestävä
mitta. Suomessa sitä ryhdyttiin julkaisemaan vasta vuonna 1998. Kun kansantalouden
muut osat ovat tiedossa, voidaan helposti selvittää koko tuotannon rakenne ja
tehokkuus. Jakamalla tuotanto tehdyillä työtunneilla saadaan esiin oikea työn tuottavuus
ja tarvittaessa myös toisinpäin, jos tuottavuus tunnetaan.
Samalla, kun ryhdyttiin julkaisemaan tuotannon lukuja,
lopetettiin todellisten työtuntien kerääminen ja siirryttiin ns.
työvoimatutkimukseen. Se tehdään kyselynä puhelimitse. Sillä kuten
kyselytutkimuksilla yleensäkin, voidaan tuloksia järjestellä tarpeen mukaan.
Samalla työpaikat nostettiin työllisyyden mitaksi.
Työllisyyden mittaamisessa työtunnit unohdetaan, kun lyhyet
pätkätyöt lisäävät työpaikkoja, parantavat työllisyyttä vähenevistä palkallisista
työtunneista huolimatta. Heti ensimmäisenä tutkimusvuonna työtunnit lisääntyivät
2,7 %. Nyt haamutunnit ovat lähes kuusikertaa enemmän. Näin ”tutkimus”
kaunistaa työllisyys/työttömyys lukuja, mutta samalla heikentää työn
tuottavuutta.
Pitkäaikaisella tilastollisella seurannalla (tuotanto, tuonnit,
tuottavuus) päästään lähelle todellisia tehtyjä tunteja. Oikaisemalla tutkimuksen
haamutunnit saadaan oikea työn tuottavuus ja ainekset tulevaisuuden
ennakointiin.
Kansantalouden kehityksen suhteen on erityisesti
korostettava, että kukaan ei todella tiedä mitään tulevaisuudesta, mutta menneisyyden
tietojen perusteella taloutta voidaan mielekkäästi ennakoida. Lisäksi yleinen
käsitys tulevasta maailmanlaajuisesta kehityksestä on hyvää ainesta. Arvolain
perusteella tiedetään, että yritysten välisen kilpailun vuoksi työn tuottavuus
kasvaa lähes aina tuotantoa nopeammin - työn tarve vähenee ja työttömyys
lisääntyy. Tähän vaikuttaa myös ennakoimaton väestökehitys mm. syntyvyys.
Euroopan unioniin liittymisen jälkeen on tapahtunut rajuja
muutoksia. 1980-luvulla tuotanto kasvoi 50,5, mutta työn tuottavuus
poikkeuksellisesti vain 46,2 prosenttia silloin työtunnit lisääntyivät. Mutta EU:n
ennakkoehtojen toteutus muutti kaiken.
Ensin poistettiin pääomien liikkumisen esteet. Niinpä pankit
ottivat mielettömät määrä ulkomaisia lainoja, kasvattivat taseitaan. Nyt, kun
rahaa oli, pankit antoivat sitä kaikille halukkaille. Lukemattomat yritykset ja
yksityisetkin velkaantuivat. Toiseksi toteutettiin tavaroiden palvelusten vapaa
liikkuminen. Tuonti lisääntyi hurjasti. Sen seurauksena 50 000 kotimarkkinayritystä
menin nurin. Siitä syntyi pankkikriisi ja tuotannon kasvu hidastui oleellisesti.
Työttömyys lisääntyi dramaattisesti.
Tilastokeskus antaa kuitenkin toisenlaisen kuvan. Sen mukaan
vuonna 2019 työttöminä oli vain 3,5 %. Kun kukaan ei moista usko, se tekee
uskomattoman tempun ottamalla työttömyyslukuun mielettömän määrän vanhuuseläkeläisiä ja saa siitä
huolimatta työttömyydeksi olemattomat 164 tuhatta henkeä, 6 %.
Samanlainen haamuleikki jatkuu työtunneilla. Kun työvoimatutkimuksen
mukaan tunneista poistetaan haamutunnit, jää todella tehtyjä työtunteja 3633
miljoonaa. Kun tarjolla oli 4775 miljoonaa tuntia, haaskattiin työttömyyteen 23,9
%. Siitä puuttuvat (120000 henkilön) vaikeasti työllistettävien tunnit.
Kaudella 1994–2018 edellisiin kausiin verraten kasvuvauhti
hidastui, niin siitä huolimatta talous kasvoi. Sitten tuli lama. Kasvu pysähtyi
kuin seinään. Kului kymmenen vuotta ennen kuin lamaa edeltänyt tuotannon taso
saavutettiin. Ja kas! kului vain parivuotta, kun tuli uusi romahdus. Nyt kaikki
merkit viittaavat hitaaseen globaaliin kasvuun, joka vaikuttaa myös meille. Näyttääkin
siltä, että 2019 taso saavutettaisiin vasta viidentoista vuoden kuluttua. (Kaavio).
Jos tai kun 2020 tuotanto supistuu noin 10 %, työtuntien
määrä vähenee ja työttömyys lisääntyy, sillä joka tapauksessa työn tuottavuus kasvaa.
Noin 352,9 miljardin euron tuotanto vähentää merkittävästi työtunteja. Siksi laaja
työn puute, työttömyys (pätkätöiden tuntivajeet, työvoiman ulkopuolelle
siirretyt ja piilotyöttömät) kipuaa hurjaan 1753 miljoonaan työtuntiin, 35,3
%:iin! (Taulukko)
Ennusteessa kaudella 2021–70 tuotanto on todella kivuliasta muun
maailman mukana ja muassa toistuvien taantumajaksojen vuoksi. 50 vuoden
kuluttua tuotanto lienee 423,7 miljardin euron tienoilla. Siihen tarvitaan ehkä/noin
1935 miljoonaa tuntia. Jos tarjolla (työikäisten määrästä riippuen) on 4602
miljoonaa tuntia, niin käyttämättä jää mielettömät 2668 miljoonaa tuntia, 58
prosenttia.
Nykyisen normaalin työvuoden perusteella se tarkoittaisi 1,5
miljoonaa henkilövuotta. Paljon riippuu työaikalaista. Onko viikkotyöaikaa
ylitöineen lyhennetty jos yleensä lyhennetään. Nykyisellään hampaaton
työväenliike (poliittinen ja ay-liike) tarvitsee hurjan ryhdistäytymisen, että
työaikaa oleellisesti lyhennettään palkkaa alentamatta. Tehtäköön sen suhteen
mitä tahansa, se ei kuitenkaan poista työn ja pääoman välistä syvenevää
ristiriitaa.
Ennusteet ovat kuitenkin aina ennusteita. Ne eivät koskaan
toteudu sellaisenaan. Kansantalous ja koko yhteiskunta sisältää rajattoman määrän
muuttuvia tekijöitä. Se on kuitenkin varmaa, että kapitalismin ihmisten
tahdosta riippumaton arvolaki pakottaa kapitalistit keskinäiseen
kilpailuun. Häviäjä poistuu tuotannosta ja pääomat keskittyvät harvojen
omaisuudeksi. Olkoon miten tahansa, niin tämän verisen kapitalistien välisen kilpailun
maksavat palkkatyöläiset, työväenluokka Siksi kapitalistien ja palkkatyöläisten
etujen välinen ristiriita kärjistyy.
Niin sanotut kehittyneet teollisuusmaat ovat joutuneet
pysyvään hitaan kasvun aikaan. Heillä ei ole siitä pois pääsyä. Globaali kapitalismi on yleisen kriisin vanki -
työtunnit vähenevät, työttömyys ja kurjuus lisääntyvät. Kautta aikojen ihmiset
ovat kuvitelleet ja rakentaneet omaa tulevaisuuden maailmaansa. Ehkä nyt maailman
alta kaksikymppiset ja heidän jatkokseen syntyvät joutuvat, halusivat tai ei, vapauttamaan
maailman kapitalismin yleisestä kriisistä lakkauttamalla kapitalistisen
yksityisomistuksen.
Tulevaisuuden vaihtoehdot ovat vähissä. Siksi sosialismin
aave kummittelee kapitalismin yllä!
KAAVIO
TAULUKKO