Koronan varjolla

 SUURI NOLLAUS VAI SUURI PUHALLUS

 Alkaa tuntua hokemalta sanoa, että kyllä on maailmankirjat sekaisin. Koko sekoilu näyttää olevan kotoisin sylttytehtaalta, tuolta kaukaa meren takaa jenkkilästä. Siltä ovat lähtöisin ideat uudesta maailmanjärjestyksestä ja suuresta nollauksesta.

Viisaina itseään pitävät, nuo kaikki tietävät viisastelijat sanovat moisten juttujen olevan niitä salaliittoteorioita. Mutta heille on tapahtunut jonkinlainen ajatusvirhe, sillä ne ovat salaliittojen teorioilta. Kaikkihan tuntevat Suomessakin kokoontuneen salaliiton - Bilderberg-ryhmän. Sen puuhiin osallistuvat tavalla tai toisella lukemattomat silmäätekevät. Kaikki sen puuhat ovat äärimmäisen salaisia, joten voi epäillä, että uusi maailmajärjestys on sieltä kotoisin.

Lukemattomat poliitikot ovat yhtä sekaisin kuin maailmankirjat. Enää ei riitä niin sanotun uusliberalismin. Nyt ollaan tekemässä sen tilalle jotain uutta tehokkaampaa riistojärjestelmää. Tämä tuli mieleen, kun Kokoomuksen, itse herra tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui ja on puhunut jo pitkään uudesta maailmanjärjestyksestä. 

Mikään ei viittaa siihen, että mentäisiin parempaan, vaan päinvastoin. Ihmisoikeuksia ja ennen muuta yksikön vapauksia kutistetaan. Samalla kutistetaan myös ihmisten oikeutta toimia yhdessä elämänsä ja toimeentulonsa puolesta. Tästä maailmalla on jo karmaisevia esimerkkejä. Eivätkä Suuren Rahan herrat ja hallituksessa istuvat poliitikkorouvatkaan tässä suhteessa ole toimettomia.    

o o o 

Viime keväänä koettiin jotain ällistyttävää. Maahan julistettiin maaliskuussa 2020 poikkeustila ja Uusimaa eristettiin muusta maasta. Maantiet suljettiin raskailla, massiivisilla betoniesteillä. Sulkua vartioivat poliisi, mutta myös armeija hälytettiin vartiointiin. Sulkuketjun läpi pääsi vain poikkeus tapauksessa erikoiluvalla. Näin koettiin jotain aivan ennen kuulumatonta. Koko väkivaltakoneisto oli valmiina ja osin jo myös teillä varmistamassa kuuliaisuutta. 

Lienee selvää, että kyseessä oli harjoitus, jossa testattiin lain ja käytännön toimivuutta jotain lähitulevaisuutta varten. Poikkeustilan julistaminen oli todella merkittävää. Aiemmin sen uskottiin olevan vain todellista kansan hätätilaa varten tai tilanteisiin, joissa maan koskemattomuus olisi vaarassa. No nyt tehty kokeilu onnistui ja osoitti, että poikkeustilalakeja voidaan käyttää myös maan sisäisiin asioihin kuten esimerkiksi yleislakon tai muiden vastaavien uhkien torjumiseksi.

Juttu ei kuitenkaan ollut sillä selvä. Piti vielä kieltää työväenliikkeen suurin yhteinen kokoontuminen ja tapahtuma, Vappujuhlat ja mielenosoitusmarsseineen. Eikä yksi kerta riittänyt sama toistettiin seuraavana vuonna. Nöyrtyminen oli varmistettava. Siihen ilman muuta sisältyi Suuren Rahan harras toive, että moiset työlästen kokoontumiset saataisiin vähin eri kuihtumaan pieniksi tai loppumaan kokonaan. Asiaa tuettiin lukuisilla erilaisilla rajoituksilla. Tähän samaan liittyy myös muut työläisten ay ja poliittiset kokoontumiset, jotka rajoitettiin minimiin tai estettiin kokonaan.   

Syntynyttä tilannetta työantajat ovat käyttäneet härskisti hyväkseen. Ensimmäisenä vaadittiin työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista ja niiden muuttamista yrityskohtaisiksi. Lisäksi vaaditaan, että työehtosopimuksiin on saatava joustoja niin, että työehdot ja palkat voivat joustaa alaspäin. Nyt koko työmarkkinakenttä elää kurimuksessa, jossa työantajat pyrkivät entistä kaikin voimin heikentämään kaikkia työ- ja palkkaehtoja.

Kuluneen kahden vuoden aikana monet kiellot ja rajoitukset ovat ajaneet  pk-yritykset todella ahtaalle. Heidän ahdinkoaan on käytetty keppihevosensa, kun valtio on tehnyt lähes 20 miljardia euroa elvytysvelkaa meidän maksettavaksemme. Eikä siinä kaikki, sillä EU:n ja EKP:n elvytykseen on käytetty tähtitieteellisen määrän euroja. Mihin nuo miljardit ovat lopulta menneet sitä ei tiedä itse pirukaan. 

Pandemiaksi nimetty hysteria on myös mahtava bisnes lääketeollisuudelle. Siinä puuhassa on EU antaumuksella mukana. EU:n komission puheenjohtajalla Ursula von der Layenillä on suora yhteys lääketeollisuuteen, sillä  hänen aviomiehensä professori Heiko von der Leyen on mRNA-koronarokotteita tuottavan amerikkalais-israelilaisen biotekniikan yhtiön lääketieteellinen johtaja. Tässä on selvät jäljet sylttytehtaalle. 

Kaikki tämä on tapahtunut koronan varjossa. Koko median voimalla siitä on tehty tappava hirviö, jota kaikki pelkäävät. Kuitenkin siihen on kahden vuoden aikana sairastunut vain 3,5 % väestöstä ja kaikki ovat parantuneet. Luonnollisen poistuman, joista vanhin oli 103-vuotias, jälkeen sairastuneita on elossa 99,3 %. Koko median voimin pidetään huolta siitä, että todellisuuta ei tunneta, vaikka ne ovat helposti saatavissa ja nähtävissä THL:n sivuilta. 

o o o

Pelko, jota koko media pitää yllä, lamaannuttaa ja nöyryyttää. Se helpottaa muun muassa asevarustelua. Suomen sotahullut herrat ovat jo onnistuneet hankkimaan meille Euroopan suurimman tykistön, lisäksi hankitaan uusia hävittäjiä, joiden elinkaaren hinnaksi tulee vähintään 40 miljardia euroa. Myös laivasto saa ainakin kaksi uutta sotalaivaa. Mikäli tihkuneet ennakkotiedot pitävä paikkansa molemmat uudet vehkeet varustetaan risteilyohjuksilla, joiden kantama olisi satoja kilometrejä. 

Maailmankirjat on sekoitettu kaukana meren takaa jenkkilästä, jonka sotahaukat näyttävät olevan eturivissä. Sieltä ovat lähtöisin ideat uudesta maailmanjärjestyksestä ja suuresta nollauksesta, puhalluksesta. Tähän asti kaikki on edennyt mallikkaasti. Kansoista, myös suomalaisista, on tehty aitoja alamaisia, jotka nöyrästi tekevät mitä käsketään. 

Oltakoon, itse kukin koronasta mitä mieltä tahansa, palkkatyöläisten ja meidän kaikkien on yhteisvoimin pidettävä huolta toimeentulostamme ja ihmisoikeuksistamme. Ellemme sitä tee niin sitä ei tee kukaan ja oikeisto rajattomassa ahneudessaan vie kaiken mahdollisen, tuhkatkin pesästä. 

Kai Kontturi

Huom.! Ennakointini vuoksi Kansan Ääni ei julkaisuut tätä kolumnia, sen ennusteen vuoksi. Siihen lopettivat kolumnin palstani. Tänään 20.9.2023 tänään näyttää siltä, että ennakointini oli kovin kovin varovainen.

Kai Kontturi

Jo riittää vai...

 JO RIITTÄÄ – VAI RIITTÄÄKÖ?

Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ennustajaeukot vakuuttavat, että taloudessa menee nyt todella lujaa. Sanovat, että työllisyys paranee vauhdilla. Se lupaa hyvää kuluttajille. Ekonomistit tuottavat työkseen tietoisesti tai tietämättään aineksia, joista syntyy median valeuutiset. Tuskin kukaan pätkätyöläisistä, työttömistä työhakijoista, pitkäaikaistyöttömästä, työvoiman ulkopuolelle heitetyistä ja yleensä pienillä tuloilla hädin tuskin elävistä on samaa mieltä.   

Viime vuosi taloudessa oli paljon kurjempi kuin miltä bkt näyttää, sillä bkt laski 2,8 %, mutta

tuotanto 3,0 % siis enemmän kuin bkt. Kun työn tuottavuus kasvoi vain 1,5 %, niin työttömyys lisääntyi 43 tuhannella henkilötyövuodella. Kaikkiaan tämä laaja työttömyys oli pyöristettynä 756 000, 26,9 %.   

Luku on niin suuri, että sitä on pakko eritellä. Ensimmäisenä on todettava, että henkilön työvuosi tarkoittaa täyttä 1700 työtunnin työvuotta. Kun työvoimaa oli 2 811 000 (80 % työikäisistä), töitä tehtiin yhteensä noin 2 055 000 työvuotta. Tästä siis puuttuvat pätkätyöläiset. Jos heidät otetaan mukaan, kuten Tilastokeskus tekee, työllisten määrä kasvaa ja henkilötyövuosi lyhenee. Samalla se merkitsee, että olemattoman pienellä palkalla töitä tekevät pätkätyöläiset kaunistavat työllisyyttä julmia työttömyystilastoja, todellista työllisyyttä.

Tilastokeskus vääristää kaikin keinoin todellisuutta. Niin tässäkin. Ensin se kirjaa työvoimaksi 15–74-vuotiat, vaikka eläkeikä alkaa 65 ikävuodesta. Laskemansa työvoiman ulkopuolelle se kirjaa 1 392 000. Siinä luvussa on 619 000 eläkeläistä, joten oikeita työikäisiä on työvoiman ulkopuolella 773 000. Siinä on 256 000 työkyvytöntä, kun heidät ja 22 000 varusmiestä poistetaan jää työvoima ulkopuolelle 577 000 työtöntä. Kun Tilastokeskus sanoo, että työttömiä on 213 000, on ne lisättävä työvoiman ulkopuolisiin työttömiin, joten todellinen työttömyys on 752 000, 26,8 %. Pieni erotus aiemman luvun kanssa on pelkkä tilastoero.    

Näistä lähtökohdista ja kaikesta huolimatta viisi suurta ennustajaa päättelee, että tänä vuonna bkt kasvaa 3,0–3,7 %. Siten tänä vuonna korvattaisiin viimevuoden tuotannon menetys. Tästä huolimatta sanovat, että ensi vuonnakin menee lujaa tai sitten ei. Nyt ennusteiden haarukka on 2,8–4,0 %. Hurja erimielisyys on ennustajapeliä. Sitä selittää politiikkaa, sillä neljän prosentin kasvu on Pellervon tutkimuslaitoksella, jolla on läheiset, ellei peräti kiinteät suhteet Keskustan valtionvarainministeriin. 

Oltakoon näistä mitä mieltä tahansa, niin niiden jälkeisesti ajasta vallitsee herttainen yksimielisyys. Tulevaisuuden kasvu on  tulee olemaan hidasta. Se ei lupaa hyvää ei sinulla eikä minulle, elämä muuttuu yhä vaikeammaksi.

 

Kapitalistiseen järjestelmään kuuluu aika ajoin toistuvat talouspulat. Tämä ruletti pyöriin sen vuoksi, että yritysten välinen kilpailu jatkuu verisenä. Se johtaa onnistuja voittoon ja yhteiskunnassa määräävien pääomien keskittymiseen yhä harvempien käsiin, kun häviäjät menettävät kaiken ja poistuvat markkinoilta.

Kukaan ei tiedä varmuudella koska mikäkin lama tai taantuma tulee ja kuinka syvänä, mutta niitä tulee ja menee, haluttiin tai ei. Joka tapauksessa jo pidemmän aikaa taloustutkijat ovat herttaisen yksimielisiä siitä, että niin pitkälle kuin silmä siintää, niin poukkoileva maailmantalous kasvaa keskimäärin varsin hitaasti. 

Vuonna 2009 alkanut pula/lama kesti 10 vuotta, sillä vuoden 2008 tuotannon taso saavutettiin vasta 2018. Nyt näyttää siltä, että vuoden 2031 tuotanto (396,8 mrd. €) olisi samalla tasolla kuin 2019 tuotanto (395,8 mrd.  €). Näyttää siis siltä, että seuraavat 11 vuotta itse asiassa tuotanto polkee paikallaan, vaikka pari pandemian jälkeistä vuotta menisikin lujaa. Vuonna 2040 tuotanto (404,5 mrd. €) kasvaisi vuoden 2019 tasosta vain himpun verran, joten on pelättävissä, että jo aikoja sitten alkanut meno jatkuu ja tulevat kaksikymmentä vuotta ovat pysähtyneisyyden aikaa. Mene ja tiedä, mutta ei hyvältä näytä 

Hidas kasvu pakottaa yritykset kovenevaan kilpailuun. Sen aivan keskeisenä tekijänä on työn tuottavuus. Kovan pudotuspelin aikana 1990-luvulla se kasvoi hurjaan keskimäärin 5,2 %:in vuosivauhtia. Sen jälkeen se on hiipunut niin, että 2010-luvulla se oli vaatimattomat 1,6 %. Nyt voi hyvinkin olla niin, että on alkaneeksi väitetty uusi aika, merkitsee uutta pudotuspeliä. Siksi kahtena seuraavana vuosikymmenenä työn tuottavuus voi helpostikin kasvaa keskimäärin 2,8 %:in vuosivauhtia. Näin työn kysyntä vähenisi nopeasti niin, että 2040 tarjolla (mikäli Tilastokeskuksen väestöennuste pitäisi tältä osin kutinsa) olevista työtunneista jäisi puolet käyttämättä ja oikea työttömyysaste kipuaisi yli 50 %:in. 

 

Kapitalismista varmuudella tiedetään vain se, että kapitalistien välistä kilpailua ei voi estää, siksi koko ajan heikoimmat putoavat pois pelistä ja toistettakoon, että taloudellinen valta ja voima keskittyvät entistä harvempien käsiin. Se tietää työn vähenemistä, työttömyyttä ja kurjuutta. Miten nopeasti tämä kehitys kulkee sen näyttää aika.

Palkkatyöläisillä, työväenluokalla on voima voittamaton. Siitä huolimatta sen asema heikkenee nopeasti, kun työväenliikkeen, ay-liikkeen etujoukkona on valanut lähes täydellinen antautumisen mentaliteetti. Työantajat vievät ja työväenliike vikisee. Se ei lupaa hyvää kuluttajille, sinulle eikä minulle.

Onhan jo korkea aika sanoa kurjistamispolitiikalle – jo riittää! 

Kai Kontturi

Ei väestö vanhene

 VÄESTÖ EI VANHENE – MUTTA TIETÄJÄT VAIKENEVAT

 

    Tarjosi tämän lyhyen jutun Helsingin Sanomille:

”Sanovat, että Suomen eläkejärjestelmässä piilee ongelma. Sen todistaa tanskalainen professori Torben M Andersen. Hän sanoo, että eläkemaksuja on viimeistää 50-luvulla nostettava kohti 30:tä prosenttia. Väite perustuu Tilastokeskuksen väestöennusteeseen, joka on jo yli kymmenen vuotta vanha ja edelleen täyttä pötyä. 

Ennusteen mukaan vuonna 2050 olisi 65 vuotta täyttäneitä elossa 1 524 552 henkeä. Se olisi 42,6 prosenttia kaudella 1931–1975 syntyneistä. Ennusteen mukaan kaudella 1931–1960 syntyneistä olisi 80 vuotta täyttäneinä elossa 454 980. Se on hurjat 18,1 prosenttia syntyneistä. Vuonna 2010 luku oli 10,2 %. Loput ovat kaikki kaudella 1961–1975 syntyneet 1 069 572 henkeä siis täysi 100 prosenttia.

Ja yhä hullumaksi menee. Vuonna 2070 olisi 65 vuotta täyttäneitä elossa 1 775 975 henkeä. Se olisi 60,2 prosenttia (enemmistö) kaudella 1961–2005 syntyneistä. Ennusteen mukaan kaudella 1961–90 syntyneistä olisi 80 vuotta täyttäneinä elossa 875 372 entistä hurjempi 43,1 prosenttia. Loput ovat kaikki kaudella 1991–2005 syntyneet 900 603 henkeä siis täysi 100 prosenttia. 

Jokaisen on helppo ymmärtää, että moiset ennusteet ovat täyttä hölynpölyä. Siitä seuraa, että myös ennusteisiin perustuvat väitteet väestön ikääntymisestä ovat pötyä. 

Kun otetaan huomioon maastamuutto ja elinajan odotteen pidentyminen, niin vuonna 2050 lienee 65 vuotta täyttäneitä elossa ja maassa noin 1 081 143 eli 30,2 prosenttia, ennusteesta -443 409. Vuonna 2070 vastaavat luvut olisivat noin 940 948 eli 32,1 prosenttia, ennusteesta -835 027. Nämä miinukset on poistettava myös koko väestömäärän ennusteesta.

Professori Torben M Andersen on tullut johdetuksi harhaan, kun hänen kuului väärien tietojen perusteella paljastaa eläkejärjestelmässä piilevä ongelma. Mutta, kuten nähdään, mitään ongelmaa ei ole. Eläkerahastot ovat massiiviset nyt ja tulevaisuudessa.”. Tähän liittyen katso Taulukko. 

Hesari suorataan kauhistui moista juttua toteamalla, että ”asia vaatisi laajempaa käsittelyä - - -  siis kommentteja eri osapuolilta jne.” siksi ”…emme valitettavasti julkaise juttua.”. Näyttää siltä, että Hesari joutui kauhun valtaan, sillä ei virallista tietoa saa epäillä eikä herättää epäilyä.

Tämä petos synnytettiin ennusteessa 2010. Silloin aloitettiin rumba väestö mielettömästä ikääntymisestä. Sen jälkeen olen puhunut ja kirjoittanut eri tahoilla asiasta lukemattomia kertoja, ilman tulosta. Aikoja sitten Eläketurvakeskus vastasi, että ei heillä ole mitään oikeutta puuttua Tilastokeskuksen lukuihin. Jos siis ETK:lla on oikea tieto, heidän on pidettävä se oma tietonaan.

Mikä on se taho, joka pystyy sanomaan, että totuutta ei saa kertoa? Tämä olisi hyvä tietää, sillä joko tahoa on hallituksen ja eduskunnan yläpuolella ohjaamassa maan politiikkaa. On nimittäin vähintään sata prosenttisen varmaa, että Suomesta löytyy pilvin pimein väestötieteilijöitä, jotka osaavat syntyvyyden, maastamuuton luonnollisen poistuman perusteella arvioida väestökehityksen, mutta he Hesarin tavoin vaikenevat. Miksi? 

Tilastokeskus on eräänlainen kummajainen. Se lähes valtio valtion sisällä. Laista enempää kuin sen asetuksestakaan ei löydy mitään sen vastuusta. Siksi se voi häärätä ja väärentää mielin määrin yhteiskunnalle tärkeitä tietoja kuten verot ja tulonjako, työvoima ja työllisyys jne. Kun vastuu puuttuu on helppo ottaa vastaan ohjeita suurpääoman bunkkerista, että se ohjaisi  yhteiskuntapolitiikkaa sille tuottoisaan suuntaan. 

Kai Kontturi

             TAULUKKO

Valhe, emävelhe, tilasto

 KUKAAN EI KORVAANSA LOTKAUTA

 Totuus on aina ollut harvojen herkkua. Sen vaaliminen ei ole koskaan ollut helppoa, kun totuuden puhujat kivitetään. Sen pelossa valhe ja sen äärimmäinen muoto tilasto on aina seuranamme, halusimmepa tai ei. Valheet lisääntyvät ja kasvavat. Se johtuu ikuisesta voitontavoittelusta ja pahenee kapitalismin yleisen kriisin kärjistyessä.

 Tilastovalheissa edelläkävijä on Yhdysvallat. Sillä on ihan ikioma tyyli, kuinka bkt:n lasketaan. Sen laskijat miettivät, että kuinka paljon kuluneen vuoden bkt:ssä on sellaista tuotantoa, josta on arvoa tulevaisuudessa. Nyt jutun juju on siinä, että porvarillinen taloustiede ei tiedä mistä kansantalouden välituotteet ilmaantuvat, kun niitä ei ole ostettu ulkoa eikä niiden tuottamiseen ole kulutettu sekuntiakkaan työaikaa. Ne vain ovat kuin taivaan lahja.

 Nyt näyttää ihan siltä, että Yhdysvallat on johdonmukaisesti katsonut, että bkt:n tulevat hyödyt eli hedoninen osa (välituotteet?) ovat osa tulevaisuutta.  Ehkä sen tuvin he käsittelevät bkt:tä varsin luovasti ja ilmoittavat, että vuonna 2020 se oli komeat 20 900 miljardilta dollaria. Se on jättimäinen valhe. Viimeistään sen myötä siitä on tullut hädissään elävän kapitalistisen maailman edelläkävijä.

 Viimeisen 25 vuoden aikana Yhdysvaltojen bkt on kasvanut keskimäärin 2,5 %, joten oikea luku on 13 179 miljardia dollaria. Se on 41 184 dollaria asukasta kohti. Suomessa se on 42 936 euroa. Bkt:n valheellinen paisuttelu on Yhdysvalloille poliittisesti tarpeellista, mutta myös siksi, että sen on erittäin huonossa jamassa. Näin sen vuoksi, että sen tuotannosta on vain 20 % uutta arvoa synnyttävää ja työllisyyttä tukevaa tavaratuotantoa ja siksi, että maa on veloissa korviaan myöden eikä velkaantumiselle ole loppua näköpiirissä.

 Kolmisenkymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista tuli maailman napa, yksinäinen suurvalta. Siitä lähtien sen asema on hiljalleen heikentynyt. Samaan aikaan muiden asema maailmanmarkkinoilla on vahvistunut. Tänään salatakseen heikkoutensa se joutuu turvautumaan väärentämiseen.

 o o o

 Yhdysvaltojen ongelmat eivät ole sattuma, sillä ne kuuluvat kapitalismin yleiseen kriisiin, joka vaikuttaa myös meillä. Meillä kuten muuallakin valtaapitävät ovat kautta maailman sivu osanneet valehdella, eikä se taito ole mihinkään kadonnut. Päinvastoin. Valheitten kirjo ja määrä on laajentunut valtavasti.

 Esimerkiksi kansantalouden tilinpidossa on aina neljä vuotta ovat ennakkotietoja. Niinpä tilastoja korjaillaan alati, että ne olisivat poliittisesti sopivia. Tässä tilastopuuhassa EU:hun liittyminen antoi uutta vauhtia. EU:n ehkä tärkein määräys oli, että meillä piti lopettaa todellisten työllisten ja työtuntien kerääminen ja piti siirtyä työvoimatutkimukseen. Muutos oli raju.

 Ensimmäisenä vertailuvuotena 1997, työtunteja tuli tilastoon 237,9 miljoona haamutuntia, 6,7 %. Työllisyystilastoihin ei enää voi luottaa. Siksi oli pakko tehdä rinnakkainen järjestelmä. Siinä ensin lasketaan kokonaistuotannon (ei siis bkt:n, joka on siitä vain 54,4 %) määrän työtunnit työn tuottavuuden perusteella ja tarkistetaan vertaamalla tuntipalkkojen kehitystä. Näin mutkat oikaisten lyhyesti sanottuna päästää lähelle todellisia työtunteja.

 Työvoimatutkimuksen tuntien ja vertailutuntien mukaan haamutuntien määrä on pysynyt suurin piirtein muutoksen alun tasolla. Finanssikriisin vuonna 2008 tilanne muuttui. Haamutunnit kasvoivat 7,1 %. Sen jälkeen tilanne on mennyt yhä hullumaksi. Nyt näyttää siltä, että viimevuonna haamutunteja olisi hurjat 17,6 % ja työttömyys olisi 607,0 miljoonaa tuntia, 344 tuhatta todellisuutta pienempi. Tällä korjauksella työttömien määrä kasvaisi työvoimatutkimuksen 212 tuhannesta, 7,6 %:sta 556 tuhanteen, 19,8 %:iin. Sehän tiedetään, että Tilastokeskus tilastoi tietoisesti siedettäviä työttömyyslukuja, joten on helppo uskoa jälkimmäisen määrän olevan ainakin lähellä totuutta.

 Kun Tilastokeskus yrittää todistaa, että työllisyys on hyvä ja työttömyys kohtuullinen, niin tulonjakokin on suhteellisen tasainen eikä tuloerot ole suuria. Sen tulonjakotilastossa on kymmenen ryhmää, joissa jokaisessa on yhtä monta tulonsaajaa. Heille tulot on jaettu niin, että alimassa tulo on keskimäärin 937 euroa ja ylimmässä 5 799 euroa kuukaudessa. Se on täyttä pötyä.

 Kun verotilastojen tulot jaetaan seitsemään ryhmään siten, että alimmassa ovat tulot alle 2 917 euroa ja ylimmässä vähintään 25 000 euroa kuukaudessa, silloin alimman ryhmän (68 % tulonsaajista) tulot olivat 1 468 euroa ja ylimmässä 83 931 euroa kuukaudessa. Tilastokeskus on kylmästi siirtänyt suurituloisilta pienituloisten tuloksi hulppeat 15,9 miljardia euroa.

 o o o

Väärien tilastojen tuottaminen on kapitalistien toimien etu, sillä ne suojelevat paitsi voittojaan myös kriisissä kamppailevaa koko kapitalistista järjestelmää. Työväenliikkeelle on tavattoman suuri häpeä, että se on hävittänyt kykynsä taistella työväenluokkaa ja koko kansan riistoa vastaan. Siksi viralliset tilastot ovat saaneet totuuden leiman, vaikka ne yksi toisensa jälkeen paljastuvat valheiksi. Suurin vale on totuuden valekaapuun puettu tilasto, mutta siitä huolimatta kukaan ei korvaansa lotkauta!

 Luokkataistelu on muuttunut kovin yksinapaiseksi. Kapitalistit lakeijoineen voivat tehdä lähes mitä tahansa. Valheet lisääntyvät ja kasvavat. Aiemmin viimeisen 75 vuoden aikana oikeiston mieleen ei ole edes pälkähtänyt yrittää estää työläisten joukkotapaamisia. Nyt sekin on nähty. Työväenliikkeellä on korkea aika ryhdistäytyä.  

 Kai Kontturi

Median luoma korona

 MEDIAN LUOMA KORONA PANDEMIA JA TYÖVÄENLIIKE

 Kun on nähnyt ja kokenut kaikki epidemiat 40-luvulta lähtien, on nykyinen korona vertaansa vailla, pohjattoman hämmentävä. Viimeisen viidentoista kuukauden ei ole kulunut päivääkään ilman, etteikö koko median voimin joka ainoa päivä ole puhuttu tavalla tai toisella korona pandemiasta tai epidemiasta ja sen vaarallisuudesta. Tällä media pauhulla kansa on saatu suorastaa hysteeriseksi. Hysterian vahvistamiseksi on tehty 5,4 miljoonaa testiä, mutta löydöksiä on vain 100000 henkilöltä, se on alle 2 % testeistä.  

 Ihmiset alistuvat mukisematta kaikkiin politiikkojen ja viranomaisten tempauksiin. Niihin uskotaan ja alistutaan. On syvästi hämmentävää, aivan uskomatonta, että viranomaispuheisiin suhtaudutaan niiden luonteesta (tarve/tarpeeton) riippumatta ikään kuin ne olisivat aina määräyksiä. Ihmiset eivät epäile eivätkä asete mitään kyseenalaiseksi. Näyttää siltä, että kukaan ei seuraa asioita ja sitä mitä todella tapahtuu, asioihin perehtymisestä puhumattakaan. Kansa elää nöyränä ja kiltisti piinaavan hysterian, osin jopa kauhun vallassa.

Helsingin Sanomat ei ole mikään totuuden torvi, mutta kuten sanotaan niin joskus se sokeakin kana jyvän löytää. Kaiken sen tuottaman roskan keskellä on pieni paljon puhuva jyvänen; sairaanhoidossa olleitten graafinen käyrä. Sen mukaan viime ja tämän vuoden käyrät ovat lähes identtiset siitä huolimatta, että tänä vuonna maaliskuun lopussa sairaaloissa oli hieman viimevuotista enemmän koronapotilaita. Mutta toukokuun puolenvälin tienoilla viime ja tänä vuonna sairaaloissa oli suunnille yhtä monta potilasta.

Tähän liittyy pari mielenkiintoista seikkaan. Ensinnäkin se, että jostain syystä THL ei julkaise missään sairaaloissa olon ensisijaista syytä. Siitä voi päätellä, että ne eivät koronan toissijaisuuden vuoksi palvelisi synnytettyä hysteriaa. Toiseksi näin näppituntumalla voi hyvin kuvitella, että aiempien vuosien flunssa ja influenssojen graafiset käyrät voivat hyvinkin olla lähes identtiset näiden koronakäyrien kanssa, joten nekin tilastot ovat julkisuuden ulottumattomissa. 

Koronatestien mieletön määrä on vaatinut mielettömän määrän henkilö resursseja kuten lääkäreitä, sairaanhoitajia, laborantteja, logistiikkaa, mutta saalis, löydetyt tartunnat, on ollut peräti mitätön ja niistäkin kovin suuri määrä oireettomina täysin harmittomia, jonka mm. sairaalapäivät osoittavat. Tämä kaikki on tullut tavattoman kalliiksi sekä rahassa että sairaaloiden ja terveysasemien henkilöstövajeiden vuoksi kiireettömien hoitoa odottavien hoitamatta jääneiden potilaiden määrä ja jono on venynyt kohtuuttoman, tappavan pitkäksi. 

Kaiken lisäksi hallitus ja THL kieroilemalla pakottavat (koronapassi) ihmiset koronarokotuksiin, vaikka korona rokotetta ei ole olemassa. Yksikään ei ole saanut ”rokotteelleen” missään lääkevirastossa hyväksymistä tai patenttia, kun niiden kliiniset testit ovat edelleen kesken. Siksi kukaan ei tiedä mitä pistoksissa ovat saaneet.          

Monet epidemiat tuberkuloosista lähtien 40-luvulta saakka ovat olleet nykyistä koronaa vakavampia, mutta koskaan ennen ei ole koettu vastaavaa hysteriaa. Sen on saatu aikaan media erinomaisella työllä ja Mediapolin ohjauksella. Se on hetkeäkään levähtämättä pyörittänyt aivopesukonettaan tehdäkseen ja ylläpitääkseen koron turvin hiljaisen ja nöyrän kansan.

Lienee varmaa, että median luomalla koronapandemialla on koronaa tärkeämpi tehtävä. Sen vuoksi työläiset ovat menettämässä kykynsä ja voimansa puolustaa etujaan työmarkkinoilla. Ajatellaanpa vaikka vain sitä, että koronan varjolla on kokeiltu estää työläisten mielenosoituksia. Kokeilu on onnistunut, kun kahtena vuotena peräkkäin on kielletty työläisten vuoden tärkeimmät ja suurimmat mielenosoitukset. Sotien jälkeen kukaan ei ole siihen pystynyt, vaikka haluja ja yritystä on ollut. Muun muassa Vaasassa vuonna 50-luvun lopulla poliisimestari yritti, mutta epäonnistui, kun maaherran saatiin peruuttamaan poliisimestarin päätöksen.     

Sanotaan, että kun antaa pirulle pikkusormen se vie koko käden. On ihan pakko pohtia, että onko 40-luvulta - 75 vuotta! - jatkuneet työläisten esteettömät mielenosoitukset ja lakot mennyttä aikaa. Miten tästä eteenpäin. Ilmaantuuko aina uusia koronoita kapitalistien tarpeiden niin vaatiessa, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa on työväen liikkeen edessä, laidasta laiteen, ovat kovat ajat. Sillä onnistuneella kokeilulla, jossa median koko voimalla saatiin aikaan kansan alistuminen, nöyryytys. Lienee sanomattakin selvää, että perustetulla Mediapoolilla on vastaisuudessa merkittävä rooli työväenliikkeen nujertamisessa. Palkkatyöläiset on pysyttävä kurissa ja herra nuhteessa…     

Kai Kontturi

Pohjattomat säkit

 

POHJATTOMAT SÄKIT

 

Ennen vanhaa sanottiin, että kapitalistien ahneudella ei ole mitään tolkkua. Niiden säkki on pohjaton. Nyt pohjattomia säkkejä on vaikka millä mitalla. On pieniä ja suuria.

 Tähän päivään tultaessa on kolme muita suurempaa pojatonta säkkiä. Niistä suurin ainakin toistaiseksi on Yhdysvallat. Se ei tule omillaan toimeen. Siksi se on koko ajan kerjuulla ja ryöstöretkillä. Vippiä pitää saada maailmalta, että voi näytellä suurta ja mahtavaa ja että voi ylläpitää sotavoimaa kaikkialla maailmassa sapeleita kalistelemassa.

 Tosin on se aseillaan tienannutkin. Ryöstöretki Irakiin oli varsin tuottoisa ja tällä hetkellä se pöllii Syyrian suuren rahan arvoista öljyä. Kuten nyt näyttää sen kynsiä tuntuu syyttävän Venäjän suunnattomat rikkaudet. Mihin se niiden suhteen ryhtyy jää nähtäväksi.

 Joka tapauksessa Yhdysvaltojen velkataakka kasvaa joka ikinen päivä. Perimmäinen syy siihen on sen surkea tuotantorakenne. Sen maataloustuotannon osuus tuotannosta on olematon 1,2 % teollisuustuotannon osuus 21,9 % ja loput 76,9 % on mitään tuottamatonta palvelua.  Tämä älyttömyys on johtanut siitä, että tavaratuotantoa on siirretty halvempien tuotantokustannusten maihin. Se on johtanut paitsi työttömyyden kasvuun myös rajuun velkaantumiseen.

 Yhdysvaltojen bkt oli vuonna 1995 noin oikeasti 7 750 ja hedonisesti 8 350 miljardia dollaria. Viimeisen 24 vuoden aikana sen bkt:n sanotaan (HS Visio 15.5.21) kasvaneen 2,4 % vuodessa. Oman seurantani mukaan se kasvoi 2,5 % vuodessa, 13,5 tuhanteen miljardiin. Virallisesti sen sanotaan olevan 21,4 tuhatta miljardia dollaria. Siinä olisi kasvua 4 % vuodessa. Ero on todella valtava. Se syntyy kekseliäästä niin anotusta hedonisesta laskutavasta, mutta se on pelkkää ilmaa. Sitä se tarvitsee lainoittajien rauhoittamiseksi.

 Yhdysvallat on heikentynyt, kun sen teollisuutta on siirretty ulkomaille todella reippaasti. Näyttää pahasti siltä, että Yhdysvallat alkaa olla konkurssikypsä. Se tekee siitä arvaamattoman, vaarallisen. Välttääkseen katastrofin sen on pakko painaa rutkasti paperirahaa ja väärentää talouden tuloksiaan saadakseen lisää velkaa. Mutta - sen rahasäkki on pohjaton.

Toinen kurjuus on EU, joka koskee meitä kaikkia ihan itse kutakin. Joidenkin arvioiden mukaan sen velkataakka olisi jo yli kahdeksantuhatta miljardia. Mikäli se pitää paikkansa, ja miksei pitäisi, velkaa on yli 18 000 euroa jokaista EU:n asukasta kohden ihan vauvasta vaariin. Kukaan ei varmasti tiedä, ei voi tietää, miten tai mikä sukupolvi sen lopulta maksaa.

EU:n viimeisen niin sanottu elvytyspaketin piti olla 750, mutta nyt se kuulemma on jo 800 miljardia. Tuota valtava rahamäärä, jota jotkut nimittävät hämäävästi vakausvälineeksi, on puhdasta riihikuivaa rahaa, jota me lähetämme Brysselin rouville tuhlattavaksi.  

Paljonko Suomi tänään maksaa jäsenmaksuina, kerääminään tulleina ja muina, kuten Kreikan velkojen takauksista aiheutuvina kuluina. Epäselvää on, kuinka suuresta summasta puhutaan niin sanotussa loppupelissä. Se on kuitenkin selvää, että kyse lienee monien, monien miljardien kasautumasta. Ja lisää on kuulemma tulossa tavalla tai toisella. 

Brysselin rouvat ja heidän takaan häärivät kapitalistit näkevät märkiä unia EU:n liittovaltiosta. Eduskunnan äsken hyväksymä tukipaketti oli pitkä askel siihen suuntaan. Jopa porvarileirissä jotkut ovat hädissään, sillä hekin aavistavat, että liittovaltiosta syntyisi jättimäinen riesa. Sillä olisi mm. verotusoikeus, jota jo onkin väläytetty, mutta liittovaltio tarvitsee myös oma poliisin, armeijan jne. Tällainen näköala pyörryttää, sillä EU on ilman niitäkin taloudellisesti melkoisessa pulassa. Sen rahasäkki on pohjaton.

Noiden kahden ulkoisen ja sisäisen uhan jälkeen on vielä yksi kaksi puolinen ongelmaa - valtio ja kapitalistit. 

Ennakkotietojen mukaan kokonaistuotanto (yli 2 kertaa bkt) supistui viimevuonna noin 4 %. Aiemmin epäilin, että tuotanto supistuu vuoden tai kahden aikana noin kymmenen prosenttia. Kuinka lopulta käy se jää nähtäväksi. Asiantuntijat ovat kuitenkin herttaisen yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa koko maailman talouskasvu on hidasta. Se puolestaan varmistaa sen, että työn tuottavuus on aina sitä selvästi nopeampaa. Siksi työtunteja tarvitaan koko ajan entistä vähemmän.   

Vuoden 2021 lopussa valtion velka on vähintään 138 miljardia euroa. Hurjalle velan kasvulle ei ole loppua näköpiirissä. Menot kasvavat koko ajan heikon talouskasvun, työtuntien, palkkojen ja verojen vähenemisen seurauksena. Suuremmin erehtymättä voi syvällä rintaäänellä sanoa, että valtion ja kuten on aina tiedetty, myös kapitalistien rahasäkki on pohjaton.  

Kapitalistien ahneudella ei ole mitään ei rajaa eikä tolkkua. Siihen heitä pakottaa keskinäinen kilpailu, jonka seurauksena heikot sortuu ja pääomat kasautuvat yhä harvempien käsiin. Siitä johtuu, että palkkatyöläisten, työväenluokan, edessä ovat taloudellisesti ja poliittisesti todella raskaat vuosikymmenet. 

Talouden heikkoa kehitystä seuraa radikalisoituminen. Oikeiston ja valtamedian suojassa fasismi nostaa päätään samaan aikaan, kun työväenliike avuttomana tarpoo opportunismin, alistumisen suossa. Oikeiston ja vasemmiston järjestäytyneen voiman epäsuhde on palkkatyöläisille todella vaarallinen. Työväenliikkeen alennustilassa kommunisteilla on suorastaan elämää suurempi vastuu, mutta suuri vastuu on myös sinulla ja minulla. 

Kai Kontturi

Suomalaisten tulot 2019

SUOMALAISTEN TULOT 2019

 

Verotilaton mukaan veronalaiset tulot jakautuvat niin, että alle 35000 euroa sai 3 233 950 henkeä, 67,8 % tulonsaajista, keskimäärin 1 452 euroa kuukaudessa. Siinä on 2 % kasvua edellisestä vuodesta. Samaan aikaan yli 300000 euroa sai 5361 henkeä, 0,1 % tulonsaajista, keskimäärin 76 238 euroa kuukaudessa. Siinä oli kasvua 11,7 %. Pieni- ja suurituloisten välissä on 1 530 046 tulonsaajaa, 32,1 %, joiden keskitulo oli 3 593 eurosta 16 528 euroon.

  

Tilastokeskus tekee vuosittain niin sanotun tulonjakotilaston. Siinä on kymmenen desiiliä, tuloryhmää suuruusjärjestyksessä. Sen alimmassa tuloryhmässä kuukausitulo on 937 euroa ja ylimmässä 5799 euroa. Tällainen tulonjako on kaikissa suhteissa pelkkä tavoitteellisen mielikuvituksen tuotetta, täyttä pötyä. Siinä ei ole ainuttakaan asiaa, joka olisi tosi.

 

Korostan - siinä ei ole ainuttakaan asiaa, joka olisi tosi. Ensimmäinen väärä tieto on kotoisin Verohallinnosta. Se on jättänyt tuloluokissaan ilmoittamatta suurituloisimmat, vaikka yhteensä luku onkin oikea. Sitä korjaamatta Tilastokeskus jatkaa likaista peliä ja pienentää loppusummaa lähes 6,7 miljardilla eurolla. Lisäksi Tilastokeskus siirtää tulontasauksena ylemmistä alempiin tuloluokkiin 15,9 miljardia euroa. Todella härskiä puuhaa. Katso Taulukko 1.

Verotilaston mukaan palkkoja sai alle 35000 euroa vuodessa 1 557 022 henkeä, 54,0 % kaikista palkansaajista. He saivat keskimäärin 1 329 euroa kuukaudessa. Se oli 0,3 % vähemmän kuin edellisenä vuonna.  Suurituloisin porukka, siis yli 300000 euroa ansainneet, oli 4 599 henkeä 0,2 % palkansaajista. He saivat keskimäärin 23 815 euroa kuukaudessa. Siinä oli kasvua 13,8 %. Näiden pieni- ja suurituloisten välissä on 1 322 276 palkansaajaa, 45,8 %, joiden keskitulo oli 3 274 eurosta, 11 609 euroon.

 

Näiden tilastojen mukaan palkansaajista 83,6 %, 2 411 086 palkansaajan keskipalkka oli vain 2 018 euroa kuukaudessa. Kun siitä vähennetään verot, jää käteen 1 665 euroa.  Tämän joukon keskipalkka kasvoi edellisestä vuodesta peräti 3 euroa kuukaudessa. Taulukko 2.

 

Nämä tilastot, kuten niin monet muutkin osoittavat, että kapitalismi on todella hädissään. Se käyttää kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput johtaakseen kansaa harhaan, kuvittelemaan musta valkoiseksi, kuvittelemaan, että maassa kaikki hyvin!

 

Kai Kontturi

   TALUKKO 1

   TAULUKKO 2

Miltä näytttää

 KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ

Amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut. Tämä merkillisyys on mahdollinen siksi, että Yhdysvallat tekevät kaikkensa näyttääkseen suurelta ja ihmeelliseltä. Koko maailma laskee päätään, sulkee silmänsä ja korvansa kaikelta kritiikiltä, mutta heti nostaa päätään ja höristää korviaan, kun virallinen liturgia alkaa. Tästä omituisuudesta johtuu, että totuus on vaikeasti löydettävissä. Se on monin tavoin häivytetty näkyvistä.

Runsas neljännes vuosisata sitten yritin saada selvää Yhdysvaltojen kanansantaloudesta.  Se teetti töitä, mutta sain kuitenkin jokseenkin tyydyttävän kuvan vuodesta 1995. Hämmennystä herätti ruttokansantuotteen (bkt) kaksi erilaista tulosta. Se jäi vaivaavaamaan niin, että päätin katsoa miltä seuraava vuoisi näyttää. Vertailukelpoinen tulos syntyikin verrattain helposti, joten päätin jatkaa seuraavana vuonna. Nyt noita seurantavuosia on kertynyt 25.  

Yhdysvaltojen virallisessa liturgiassa, jonka nimiin kaikki vannovat, on sitäkin parempi, tasan 6,0 %. Se on kuitenkin täysin mahdoton, sillä hurjan tasaisen vuotuisen kasvun sekaan mahtui muutama taantumavuosi, jotka oli paikattava muutamilla ylettömän suurilla kasvuluvuilla. Helsingin Sanomien Visio kertoi (15.5.21), että Yhdysvaltojen bkt on vuodesta 1992 tähän päivään kasvanut keskimäärin 2,4 % vuodessa. Oman seurantani tulos on sitä paljon parempi 2,8 %. Sen armollisuuden vuoksi käytän tässä yhteydessä sen lukuja 

Virallisten lukujen ja todellisen lukujen erotus on valtava, Se on saatu aikaan niin sanotulla hedonisella hintaindeksillä. Idea siinä on se, että laskentavuonna tuotannolle, joilla on tuottoa tulevaisuudessa, se tulevaisuudessa saatava mahdollisesti saatava tulo lisätään tuotantovuoden tuloksi. Näin bkt on saanut hedonista lisää, joka on vuosi vuodelta kasvanut mielettömiin mittoihin. Jo 90-luvulla eräät kriitikot valittivat tätä tapaa, sillä nyt bkt on aivan liikaa laskijoiden mieltymystenvarassa. Kritiikki ei ole muuttanut mitään.        

Helsingin Sanomien Visio kirjoitti (12.6.2021) pitkän nelisivuisen haastattelujutun Paul Krugmanista, joka on yhdysvaltalaisen Nobel palkinnon saaneen taloustieteilijä. Tosin tekstiä jutussa oli vain runsaat 1,5 sivua. Juttu oli kokonaan Yhdysvaltojen erinomaisuuden ylitystä ilman totuuden häivää. On hämmästyttävää, kuinka huonosti nobelisti tuntee kansantalouksia tai jos tuntee, niin hän tekee kovin härskiä propagandaa ja vääristää todellisuutta.

Nobelisti Paul Krugman tarjoaa lukijoille suurta ja mahtavaa maailma johtavaa valtiota. Häneltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että Yhdysvaltojen tuotantorakenne on äärimmäisen huono. Nykyisellään se on pitkälti pelkkä palveluyhteiskunta. Sen bkt:stä palvelujen osuus on 76,9, teollisuuden vain 21,9 ja maatalouden 1,2 %. Näistä lisäarvoa, todellista voittoa, tuottaa vain teollisuus. 

Kaikesta huolimatta Krugman tarjoillee meille hedonisella indeksillä korotettua bkt, joka 2018 oli 20 439 miljardia dollaria, 62 504 dollaria asukasta kohti. Siinä 25 vuoden kasvu on keskimäärin 6 % vuodessa. Kun tavaroiden osuus on tavattoman pienin, niin hedonisen indeksin täytyisi olla päätä huimaava. Se onkin täysin mahdoton, epäuskottava. 

Helsingin Sanomien Visiossa (15.5.2021) toimittaja Tuomas Niskakangas kirjoitti artikkelin, joka näyttää perustuvan Valkoisen talouden uuden talousasiantuntijan Jennifer Harrisin tietoihin ja hänen käyttämiin taustatietoihin ja tilastoihin. Harrisin mukaan vuodesta 1992 Yhdysvaltojen talous on kasvanut keskimäärin ei kuutta prosenttia vaan 2,4 %. Jos kuitenkin hyväksyttäisiin oman seurantani 2,8 %, silloin 2018 bkt olisi 13 158 miljardia dollaria, 40 237 dollaria asukasta kohden. Erotus on todella suuri.

Erotus johtuu siitä, että hedoninen hintaindeksi on jatkuvasti noussut. Vuonna 1995 oli 1,09, mutta 2018 se oli kasvanut hurjaan lukemaan – peräti 1,55 Indeksin poikkeuksellisen nopea kasvu alkoi 2009 ja se näyttää edelleen kasvavan. 

Jutussa siteerataan Krugmania:”Jos tanskalaiset siis viettäisivät yhtä vähän vapaa-aikaa kuin amerikkalaiset, maan talous olisi Yhdysvaltojen tasoa.”. Virallisten tietojen mukaan 2018 Tanskan bkt oli 60 543 dollaria asukasta kohti. Näin tanskalaisten bkt on peräti 50,5 % parempi kuin Yhdysvalloilla.  Tähän voisi lisätä myös Suomen ja koko EU alueen bkt:n. Suomen on 51 926 dollaria ja EU alueen 44 688 dollaria asukasta kohti. Yhdysvallat jää näiden neljän kilpailussa ilman mitalia. 

Tanskan lomat ja työajat ovat pitäneet sen työvoiman terveenä ja tuottoisina. Väärästä puheesta johtuen, Nobelistin ja maailman kuuluisin taloustukija Paul Kurgman, on Tanskalle ja koko EU-alueelle anteeksipyynnön velkaa. Sillä voi hyvällä syyllä epäillä, että hän kyllä tietää totuuden, että kaikki ei ole sitä mitä Yhdysvallat haluaa sen näyttävän.

Mutta, talouksien suuruusjärjestys on jo muuttunut. Vuonna 2018 EU:n alueen bkt 18 769 miljardia dollaria oli maailman suurin, seuraavana oli Kiina 13 457 miljardia dollaria ja kolmantena Yhdysvallat 13 158 miljardia dollaria. Kun tulosta tarkastellaan luvuilla bkt asukasta kohden muutos on merkittävästi suurempi. Tässä esillä olleista suurin on Tanska 60 543 dollaria, sitten Suomi 51 926, EU-alue 44 688 ja Yhdysvallat 40 237 dollaria. Näillä mittareilla Yhdysvallat on kiistatta menettänyt johtavan roolinsa. niin määrällisesti kuin ja ennen kaikkea suhteellisesti. Suhteellisessa vertailussa Kiina ei ole erilaisen talousjärjestelmän, talouden erilaisen perustan vuoksi vertailukelpoinen. 

Riittämättömästä tuotannosta ja huonosti tuottavasta tuotantorakenteesta sekä verotuksen ongelmat ja suuret kaiken ymmärryksen ylittävät sotilasmenot ovat synnyttäneet tilanteen, jossa julkisen talouden alijäämä on kasvamistaan kasvanut. Luonnollisena seurauksena on maan velkaantuminen. Vuosituhannen alussa velkaa oli noin 60 % bkt:stä eli se oli jotenkin hallinnassa. Mutta sen jälkeen velka on kasvanut nopeasti. Vuonna 2010 se oli jo 13 050 miljardia dollaria, 99,8 % bkt:stä, mutta 2018 se oli jo 21 800 miljardia dollaria, 165,7 % bkt:stä.   

Elämä velkarahalla sen mielettömän määrän ja jatkuvan kasvun vuoksi uuden velan ottaminen ja saaminen muuttuu päivä päivältä tuskaisemmaksi. Saadakseen edes tilapäistä helpotusta, se painaa uuttaa paperirahaa. Uuden raha painaminen on kuitenkin riskialtista, sillä ruokkii inflaatiota ja heikentää dollarin arvoa. Myös korkojen nousupaine lisääntyy. Näin tilanne on äärimmäisen hankala. Yhdysvallat polkee suossa ilman, että sillä olisi näköalaa tai suunnitelmaa poispääsystä. Mikä sellainen on, siitä ei ole kerrottu julkisuuteen.

Kaikesta ja mistään huolimatta jatkuvasti ja kaikin keinoin Yhdysvaltoja markkinoidaan maailman suurimpana johtavana kansantaloutena. Siinä käytetyllä vilpillisellä hedonisella indeksillä on keskeinen sija. Yksikään läntinen maa, yksityinen tutkija tai media ei uskalla osoittaa kuinka sen talouslukuihin pumpataan mielettömät määrät ilmaa. Siksi kaikki sokeasti uskovat Yhdysvaltojen kaikkivoipaisuuteen. Itse kunkin on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että aika on ajanut Yhdysvaltojen yksinvaltiuden ohi peruuttamattomasti.

Kaikesta huolimatta näyttää edelleenkin siltä, että amerikkalainen unelma elää, vaikka se on kuollut!

Kai Kontturi

Työllisiä vai ei?

 KONSTIT OVAT MONET

Jossain vanhassa biisissä sanotaan jotain sen tapaista, että kaikki muuttuu mikään ei ennalleen jää. On siinä lauluntekijä osunut oikeaan, asian ytimeen. Tekniikalla laidasta laitaan on tässä muuttumishommassa oma tärkeä merkityksensä, mutta meidän tavallisten tallaajien kannalta on tärkeämpää se, miksi vuosikymmenten jälkeen ilmestyneet leipäjonot jatkuvasti pitenevät.

Suuria linjoja halaileva ja ihan maailmanlaajuinen vastaus on kapitalismi. Kun sen kerrot tavalliselle Taavi Tallaajalle, hän ilman muuta ihmettelee, että kuinka niin, kaikki on pelannut fiksusti.  Taavi ei ole hoksannut, että yritykset omistavat yksittäiset kapitalistit, jotka kilpailevat verissä päin kaikilla maailman markkinoilla. Voittajilla lihakset kasvavat ja häviäjät häipyvät markkinoilta.

Suomessa tämän verisen kilpailun seuraukset näkyvät jäljellä olevien yritysten omistajissa, joista yhä harvempi on suomalainen. Ulkomaalaisten omistus kaikista osakkeista oli puolitoistavuotta sitten 44,5 %. Kun ulkomaalaiset omistavat muutakin kuin osakkeita, niin voi kuvitella, että kohta ne omistavat aidanseipäätkin. Ulkomaalaisilla on tuhoisa vaikutus sekä talouselämään että politiikkaan.

Parivuotta sitten meillä käytiin kovilla kierroksilla ja kaikki kynnelle kykenevät selittivät hurmioituneina, että nyt ja lähivuosina meillä menee taloudessa lujaa. Vastarannan kiiskenä kysyin elokuussa 2018, että entä sitten, jos tulee äkkijarrutus. Sen uhka oli jo nähtävissä, kun kapitalistien oli jatkuvasti pistettävä miljardi tolkulla lisää omaa rahaa varastoihin. Se oli hullua hommaa, kun ne eivät tuota mitään.

Varastojen kasvu ei ollut yksin Suomen ongelma. Kansainvälisesti se oli vielä suurempi ja hankalampi juttu. Siksi se oli jotenkin hoidettava, mutta niin, että kapitalismin maine ei siitä kärsi. Ja ilmeisesti hoidettua tuli. Vai tuliko? Edellinen lamakausi kesti kymmenen vuotta, eikä tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi aavistella, että nykyisen laman hoitoon menee tommoiset viisitoista vuotta. Aika näyttää.      

o o o 

Jokunen vuosi sitten alennettiin yhtiöveroa todella reippaasti. Sen ylevinä saatesanoina oli, että sillä on vahva dynaaminen vaikutus työllisyyteen. Se vaikutus odottaa tulemistaan. Tilastokeskus saa kaikki asiat dynaamisilta. Työllisyyden suhteen ensimmäinen konsti oli, kun se lopetti todellisten tuntien kerääminen. Se korvattiin pelkillä puhelinhaastatteluilla. Toinen on se, että työllisyys mitataan työpaikkojen lukumäärällä. Ja vielä työtunteja voi muokata tarpeen mukaan. Niillä saa mustan valkoiseksi. Tilastokeskukseen istuu vanha sanonta; konstit ovat monet sano akka, kun kissa pöytää pyyhki.  

Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden työllisyys oli 4 133 miljoonaa työtuntia. Työttömyyteen haaskattiin 510 miljoonaa tuntia 11,0 %. Töissä oli yhteensä 2,53 miljoonaa työntekijää, joten työllisyysaste oli 74,0 %. Työttömiä oli 203 tuhatta, 7,4 %. Siis kaikki on varsin hyvin. 

Ikävä vaan, että tuo on pelkkää pötyä, väärennöstä. Nämä mielivaltaisesti kasvatetut työtunnit pienentävät ikuista ongelmaa, työn tuottavuutta. Eipä silti, ei sillä ole suurtakaan väliä, kun Tilastokeskus laskee sen bruttokansantuotteesta (bkt), joka on alle puolet tuotannosta. Toisen puolen se on jättää pois jonain ihmeen välituotteena, vaikka se ei tiedä mitä on tuo kummallinen välituote. Siksi se heitetään roskakoriin. 

Jos Tilastokeskus olisi rehellinen, se tekisi tuotannosta tuloslaskelman. Samalla se huomaisi, että ei ole olemassa mitään välituotetta, on vain tavaravarastot, joita jatkuvasti kulutetaan ja työllä uusitaan. Samalla se sen olisi pakko tarkistaa työtuntien määrän. Viimevuonna tehtiin 3 537 miljoonaa työtuntia. Työttömyyteen haaskaantui 1 106 miljoonaa tuntia, 23,8 %. Töitä teki enemmän tai vähemmän 2,32 miljoonaa työntekijää ja työllisyysaste oli 68,0 %. Työttömiä oli 410 tuhatta, 15,0 %. 

Jos olisi täystyöllisyys, silloin työvuoden pituus olisi 1750 työtuntia. Viimevuonna sellaisia työvuosia kertyi 2,02 miljoonaa ja työttömyys olisi 710 tuhatta, 26 %. Tässä työttömyysluvussa olisivat mukana myös pienipalkkaiset, pienituloiset pätkätyöläiset. Tämä laskutapa olisi rehellisin palkkatyöläisten kannalta, sillä tämä joukko on ajoittain työtön ja ajoittain pätkätyössä, josta saatu palkka ei riitä elämiseen. Siksi tästä kasvavasta joukosta osan on pakko liittyä leipäjonoin jatkoksi. 

o o o 

Vaikka taloudessa edelleen eletään kapitalistien ja hallituksen ja eduskunnan aiheuttamassa kurjuudessa, niin nyt jo jotkut rämäpäät höpöttävät, että kohta taloudessa menee taas lujaa. Sitä on syytä epäillä, sillä tämän kurjuuden kaikkia konkursseja ei ole vielä nähty. Lukemattomien yritysten toimeentulo ja rahat ovat haihtuneet taivaan tuuliin, joten nousun edellytykset ovat kiven takana. 

Valtio on kirjoittanut ilman takuita mielettömän määrän obligaatioita, jotka se on ”myynyt” pankeille ja ennen kaikkea Suomen Pankille. Ja jos valtio mielii antaa uutta elvytysrahaa yrityksille, on velkapapereiden tehtailun jatkuttava. Kukaan ei vielä tiedä mikä on tämän velkakierteen lopputulema, mutta kaksi linjaa lienee ilmiselviä. Välittömiä menoja sotu ja kuntien osuuksien leikataan ja veroja korotetaan sekä valtion kiinteitä ja tuottavia omaisuuksia myydään halvalla kaiken maailma sijoittajille.

Parhaillaan oin menoissa valtava yksityisten ja julkisten omaisuuksien uusjako. Taas ja vauhdilla rikkaat rikastuvat. Kaikki muuttuu, mikään ei ennalleen jää ja tavalliset Taavi Tallaajat köyhät köyhtyvät.

Kai Kontturi

Joutuilasta rahaa

 

SEN PIRU YKSIN TIETÄÄ

Kansantaloudessa ei ole mikään kirjanpitojärjestelmä. On vain sovittuja tilastoja, jotka pannan tiettyyn järjestykseen, jota sanotaan bruttokansantuotteeksi, bkt. Sen tulot ja menot eivät korreloi hyvän kirjanpitotavan mukaan. Se on varsin vapaamielinen, joten sitä on helppo manipuloida. Ja niin myös tapahtuu. Lisäksi nykyään tilastointijärjestelmiä mulkataan ilman mitään tolkkua.

Hyvä esimerkki manipuloinnista on Yhdysvallat. Se on omaksunut ns. hedonisen järjestelmän. Sen mukaan kuluvan vuoden tuotteiden arvoksi kirjataan tuotantoarvo lisättynä sen tuottamalle tulevien vuosien nautintoarvolla. Näin tilastoihin pumpataan ilmaa, jonka jälkeen bruttokansantuote näyttää todellista paremmalta. Tähän se turvautuu pakosta. Sitä vaatii kauan sitten kuolleen paitsi amerikkalaisen unelman ylläpito, mutta myös velanantajat, joiden uskon ja lainojen varassa se pysyy jatkamaan. Yhdysvallat elää velaksi. 

Bkt perustuu todella vanhaan kansatalouden teoriaan, jonka mukaan tuotannossa on vain kaksi tekijää palkka ja lisäarvo. Myöhemmin on selvinnyt, että tuotannon tekijöitä onkin kolme; ainekset, palkat ja lisäarvo.   

Kansantaloustieteen tekijät on sidottu käsistä ja jaloista vanhempaan teoriaan. Uudemmasta he ovat autuaan tietämättömiä. Vuonna 1998 heille ongelmaa, mutta sen jälkeen heillä on käsissä ongelma, jota he eivät ymmärrä. Ongelma syntyy siitä, kun kansantalouden tilinpidossa ryhdyttiin julkaisemaan kokonaistuotannon, lyhyesti tuotannon luvut. Tuotanto on reippaasti yli puolta suurempi kuin bkt. Tuota osaa he nimittävät välituotteeksi, mutta he eivät tiedän mitä se on tai mistä se tulee, siksi se heitetään roskiin.

Saadaksemme jotain tolkkua kansantalouden tuloksista, on tehtävä todellinen tuloslaskelma. Siihen kelpaa hyvin korreloiva ns. amerikkalainen kaksinkertainen kirjanpidon periaate. Tuloslaskelmalla selviää sekä varastojen arvo sekä se uusi kiinteää pääoma, joka ei ole tuotannonvälineitä. Sillä selviää myös se, paljonko varastoihin on sijoitettu omistajien ikiomaa pääomaa. 

Viimevuoden (2020) kokonaistuotanto oli 434,4 miljardia euroa. Kun siitä vähennetään varastoissa oleva omistajien varastoihin sijoittama pääoma 174,4 miljardia euroa, jäännös 260,0 miljardia euroa on kansantulo. Siinä ovat bruttopalkat ja lisäarvo. Kun niistä vähennetään verot ja maksut jne. jäävät neljän sektorin eli palkkojen, sotun, julkisen talouden ja lisäarvon nettotulot.  

Nyt kun kansantulosta vähennetään kulutus178,4 miljardia, jää kapitalistien 113,4 miljardin lisäarvosta 81,6 miljardia. Siinä on tavaravarastojen ja kiinteän pääoman jälkeen riihikuivaa joutilasta rahaa 47,9 miljardia euroa. Suurin osa tästä on yritysten rahavarojen kasvua ja joitakin pieniä osia tavallisia säästöjä. Näin voi lakonisesti todeta, että kyllä rahaa riittää. Mihin tuo mieletön kasa euroja on lopultakin joutunut, sen yksin piru tietää.

Vaikka kansantalouden tilinpito on tehty täysin älyttömäksi, saa siitä isolla vaivalla kunnollisen tuloslaskelman, jonka tulot ja menot korreloivat, vaikuttavat toisiinsa. Se kuitenkin edellyttää uutta tutkimustietoa, taitoa ja tahtoa. Mutta kapitalistit eivät halua sitä suurin surminkaan. He haluavat pitää todelliset voittonsa omana tietonaan.

Kai Kontturi  

TULOT 2019

VIIMEINEN VEROTILASTO

Tilastokeskukssen tulonjakotilaston mukaan korkein keskimääräinen vuositulo oli 69 589 euroa. 

Verottajan mukaan yli 300 000 ansainneiden korkein keskimääräinen kuukausitulo oli 83 931 euroa. Tässä on todellinen ihmettelemisen paikka.

Kai Kontturi

Viralisia väärennöksiä

MIELIPIDEILMASTO - TOSI VAI VÄÄRENNÖS?

 Meitä viedään kuin pässiä narussa. Yhteiskunnan ilmapiiriä ja väestön mielipidettä muokataan varmalla otteella. Keskeisesti se tapahtuu valtion virallisten elinten kuten Terveyden ja hyvinvointilaitoksen, Tilastokeskuksen ja Verohallinnon tuottaminen tilastojen perusteella. On mielenkiintoista havaita, että kaikki ne tuottavat tilastoja, jotka tukevat toisiaan yleisen mielipiteen ja mielipideilmaston muodostamisessa. Siksi tämä erilaisten alojen tilastotuotanto vaatii tarkoituksenmukaista käsittelyä.   

 Miten tämä eri toimijoiden yksituumaisuus on mahdollista? Osin se selittyy ulkoatulevalta ohjaukselta, johon osallistuvat omalla panoksellaan valtioiden perustamat Maailmapankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, WHO, EU jne. Niiden yläpuolella toimii pysyvä puoluepolitiikasta riippumaton jonkinlainen ryhmä tai liittouma, konklaavi, jota ei tunneta. Tosin sellainen voi olla valtioiden tasolla toimiva 1954 perustettu Bilderberg-ryhmä ja siihen liittyvä lähinnä yritysksiin keskittynyt Trilateraalikomissio. Kummankin keskustelut ja päätökset ovat ehdottoman salaisia.    

 Kaikesta mahtavuudesta huolimatta ulkomaisten toimijoiden konkreettiset mahdollisuudet ovat kansallisvaltioissa rajalliset. Siksi valtiot tarvitsevat politiikan ylä- ja ulkopuolella toimivan pysyvän toimijan, joka huolehtii järjestelmälle sopivasta mielipideilmastosta. Suomessa sitä ei tunneta. Se on pysynyt joka suhteessa piilossa, mutta sen työn jälki on näkyvissä.     

 

UUSIN esimerkiksi on Verohallinon luonnollisten henkilöiden verotilastot, jotka eivät täsmää. Luulisi, että Suomesta löytyisi pilvin pimein sellaisia tilastonikkareita, jotka tänä tietotekniikan aikana osaavat tehdä itseään tarkistavia tilastojärjestelmiä, tilastoja. Mutta nyt näyttää siltä, että he loistavat poissaolollaan.

 Luonnollisten henkilöiden verotilastoista on tehty erittäin laaja kokoelma. Tilastossa on 54 saraketta ja lähes neljäsataa riviä. Voi hyvällä syyllä epäillä, että osaaminen julkishallinnossa on heikentynyt, vaikka todelliset syylliset löytyvät toimeksiantajista. Sen ohjeistuksella on tietoisesti rakennettu järjestelmä, jota voidaan käyttää poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.

 Tilastossa verotettavat tulot 2019 olivat yhteensä 148,1 miljardia euroa, mutta kun lasketaan tuloluokkien sarakkeet yhteen, on tuloksena 144,7 miljardia. Näin johonkin on kadonnut 3,4 miljardia euroa. Veroista ja maksuista on kateissa 1,2 miljardia euroa. Palkkojen osuus puuttuvista verotettavista tuloista on 2,4 miljardia euroa. Kaikista näistä keskeisistä tulolähteistä vain eläkkeet täsmäävät.

 Vertaamalla tuloluokkia edellisen vuoden vastaaviin kaikki ongelmat näyttävät oleva tuloluokissa, joissa tulot ylittävät 500 000 euroa. Tilaston mukaan heillä oli verotettavia tuloja 1 155,4 miljoonaa euroa, josta he maksoivat veroja ja maksuja 449,5 miljoonaa euroa, 38,9 %. Tämä vaikuttaa oikealta, mutta vaikutelma on väärä.

 Verotilasto täsmää, kun suuriin tuloluokkiin lisätään niistä kadoksissa oleva 3 392,1 miljoonaa. Sen jälkeen tuloja oli 4 547,5 miljoonaa. Myös veroista ja maksuista puuttuva osuus 1 212,1 miljoonaa lisätään suurituloisten verosummaan ja maksettuja veroja on yhteensä 1 661,7 miljoonaa euroa, 36,5 %. Se vastaa edellisen vuoden tasoa.

 Tällaisilla temppuilulla halutaan salata suurituloisten todella suuret tulot ja olemattomat verot. Mutta ei tässä ole kaikki, sillä homma muuttuu vielä karmeammaksi. Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta puuttuu suuria tuloja noin 6,7 miljardia euroa. Verottajan piilottama summa on nyt lähes kaksikertainen.

 Jos todelliset tuloerot ovat huikeita, niin sitä on verotilaston väärennöskin ja Tilastokeskus panee entistä rajummaksi. Verotilaston alle 35 000 euroa saaneiden kuukauden keskitulo oli 1 452 euroa (67,8 % tulosaajista) mutta ylimmässä 76 238 euroa (0,1 % saajista). Sen sijaa Tilastokeskus tekee tulonjakotilaston, jossa tulonsaajat on jaettu kymmeneen yhtä suureen osaan ns. desiiliin, vain tulon määrä vaihtelee. Tässä tilastossa alimmassa luokassa tulo on 940 euroa ja ylimmässä 5 799 euroa kuukaudessa.

 Verotilaston ja tulojakotilaston välinen ero on dramaattinen.  Tulonjakotilaston kymmenestä desiilistä seitsemän vastaa suunnilleen verotilaston alle 35 000 euron tulonsaajien määrää, mutta nyt tulojajotilastossa heidän tulonsa on 19,4 miljardia suurempi. Siten 3,3 miljoonan tulonsaajan kuukausitulo kasvoi 1452 eurosta 1 937 euroon kuukaudessa, siis peräti 484 euroa, 33,3 %. On todella hurjaa meininkiä, siinä ei ole mitään rajaa.     

 Yhteenvetona voi todeta, että verotilastoja on muokattu johdonmukaisesti; ensin Verohallinto piilotti 3,67 miljardia, sitten Tilasatokeskus tulonjakotilassa nosti summan 6,66 miljardiin ja lopuksi teki 19,41 miljardin euron tulonsiirron suurituloisilta pienituloisille. Tällainen johdonmukaisuus pienten tuloerojen mielikuvan luominen vaatii yhden tahon, jonka käsissä ovat kaikki narut.

 

TOISENA mielikuvaa on muokattu väestöennusteilla. Niillä on luotu mielikuvaa väestön vanhenemisesta. Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan esimerkiksi vuosina 2040–2070 kaikki 1961 syntyneet, siis nekin, jotka ovat jo menehtyneet tai muuttaneet pysyvästi pois maasta, elävät ainakin satavuotiaiksi. Siksi vuoteen 2040 on merkitty noin 550 tuhatta haamua ja vuonna 2070 haamujen määrä ylittää reippaasti 900 tuhatta.

 Eläketurvakeskuksen, ETK, on sitä mieltä, että ei ole heidän asiansa puuttua Tilastokeskuksen lukuihin. Vaikka ennusteet ovat täysin pölvästimäisiä, niin yksikään ristinsielu ei ole asettanut niitä kyseenalaisiksi. Niinpä kaikilla on mielikuva, että väestö vanhenee. Lienee selvää, että se on kaikkia naruja vetelevän ja piilossa olevan toimijan luomus.

 

KOLMANTENA väärän mielikuvan tehtailuun kuuluu myös Tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Se tehdään pienelle joukolle puhelimitse, joten sen tuloksia voi helposti järjestellä sopiviksi niin, että elämä näyttäisi nyt ja ennusteissa tulevaisuutta paremmalta. Työvoimatutkimuksen ytimenä ovat työpaikat kokonaan riippumatta niiden antamista palkallisista työtunneista. Näin vähäisestä työmäärästä ja pienestä palkkasummasta riippumatta annetaan kansalle mielikuva todellisuutta paremmasta työllisyydestä.

 

NELJÄNENÄ maailmalaajuisessa puuhassa näyttää olevan ylikansallisen toimijan Maailman terveysjärjestön, WHO:n päätöksissä. Niillä saatiin aikaan ylikansallinen hysteria. Harmittomasta koronaviruksesta on tehty vaarallinen ja tappava pandemia, epidemia. Tässä puuhassa on myös Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Se ennusti viime vuonna, että tartuntoja tulee 2740–9590 päivässä, mutta niitä tuli 121 päivässä. Tänä vuonna se on liikkunut samoilla ennusteilla, vaikka pahimmat niistä onkin lytätty. Siitä huolimatta hallitus säikähti ennustetta 2 600–11 200 tartuntaa päivässä. Oikeusministerin mukaan se tuli hallitukselle täytenä yllätyksenä.

 Kaikesta huolimatta THL jatkaa WHO:n ohjeistuksen mukaan mielikuvan luomista vaarallisen tappavasta epidemiasta. Maaliskuun lopussa kerrottiin, että koronaan on (2020–21) sairastunut noin 76 003. Kun kuolleiksi oli kirjattu runsaat 817 ja sairaanhoidossa 313. Silloin jotkut sairastivat kotonaan, kun kaikki muut ovat parantuneet.

 THL tietää, että koronasta parantuvat lähes kaikki, mutta sitä se ei suurin surminkaan kerro. Se ei kerro sitäkään, että kuolin tapaukset kuuluvat luonnolliseen väestön poistumaan. Siitä kertoo mm. se, että koronaan kuolleiden keski-ikä on korkeampi kuin koko väestön poistuman keski-ikä. Sitä tukee myös se, että väestön kuolleisuus ei ole poikkeuksellisen suuri, pikemminkin päinvastoin.

 Se, että ihmiset ovat peloissaan, osa jopa hysteerisiä, on ymmärrettävää, sillä runsaan vuoden aikana ei ole kulunut hetkeäkään, etteikö koronasta ja sen vaarallisuudesta puhuta kaikissa meediossa. Kuitenkin muun muassa Helsingin Yliopistolta todettiin infektiotaudeista jo viimevuoden heinäkuussa, että flunssan ja koronan erottaminen on mahdotonta.

 Korona on osoittautunut suhteellisen harmittomaksi. Kaikesta huolimatta siitä tehtiin koko kansan tuhoa uhkaava epidemia. Sen varjolla hallitus ja eduskunta ottivat käyttöön perustuslain ylittävät poikkeustilalait. Se oli liikkumisrajoituksineen kuin sotaan valmistautumisen harjoitus. Kuitenkin viime vuonna koronaan sairastui vain 0,8 % koko väestöstä. Siitä piittaamatta kansaa pidetään edelleen hysterian vallassa.

 

LOPUKSI voi vielä todeta, että kaikki julkisetkin laitokset tuottavat tilastoja, jotka tukevat toisiaan harhaan johtavan yleisen mielipiteen muodostamisessa. Kapitalismissa yleensä se ei ole koskaan tosi, se on aina äärettömän suuri, peräti käsityskyvyn rajoja hipova väärennös, valhe. Siksi erilaisten julkistenkin alojen tilasto- ja tietotuotannolta vaaditaan tarkoituksenmukaista kapitalismia tukevaa käsittelyä.

 Tässä suhteessa Suomi ei ole poikkeus, sillä kapitalismille kaikkialla keinottelu on ominaista ja kuuluu tärkeänä, erottamattomana osana järjestelmään. Nyt kun kapitalismi on maailmanlaajuisesti ajautumassa umpikujaan, sen on käytettävä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot väistämättömän kehityksen hidastamiseksi.

 Kai Kontturi

Raakaa peliä

 RAAKAA PELIÄ

Jossain laulussa se meni jotenkin näin; maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Kaiken ylimenevää, jossa kummastuksen sormi on hämmästyksen suussa, lienee tämän päivän yksipuolisuus. Työn miestä ja naista lyödään kuin vierasta sikaa. Luokkataistelussa näyttää olevan vain yksi osapuoli, kapitalistien piennen pieni luokka. Se vie ja työväenluokka vikisee jos sitäkään. 

Porvarileirissä jatkuvasti hoetaan, että ihmisten pitäisi opetella medialukutaitoa, että kaiken maailma salaliittoteoriat, valeuutiset ja väärä tiedot eivät menisi läpi eikä istahtaisi ihmisten mieliin. Tämä on sitä kuuluisaa farisealaisuutta, jossa varas huutaa: ottakaa varas kiinni! Porvarimedia kauttaaltaan ihan laidasta laitaan on niin täynnä pötyä, että joskus pienen kulkijan päätä huimaa. 

Nykyinen demarivetoinen hallitus on todella kova pala. Hesarissa oli (5.2) ansiokas juttu, jossa oli vertailtu edellistä Juha Sipilän (Kes) ja nykyistä Sanna Marinin (sd) hallituksia. Vertailussa todettiin, että jo nyt näyttää siltä Sanan Marin hallitus tekee kesään mennessä tavallisille pienille kulkijoille vähintään saman verran tuhoa kuin Sipilän hallitus ehti aikanaan tehdä. Eikä siinä ollut koronalla osaa ei arpaa. 

Vertailu perustui jatkuvasti jankutettuun työllisyystavoitteisiin. Sipilän hallitus tavoitteli 30 000-40 000 uutta työllistä heikentämällä sosiaaliturvaa ja keventämällä verotusta. Mutta, vaikka Sipilän hallitus olisikin saanut 25 000-30 000 uutta työllistä, niin työllisyyden säkki vuoti ja vain työttömyys lisääntyi sillä työtunnit vähenivät lähes kaksi prosenttia.

Nyt Marinin hallitus tavoittelee uusia työllistä 31 000-36 000 samoilla eväillä, sosiaaliturvan leikkauksilla. Ne esitykset menevät eduskuntaan kevään aikana. Samalla linjalla on myös Kokoomus. Kai Mykkänen (kok) huutaa kurkkutorvi suoraa: Sosiaalitukia pitää leikata. Hallitus ei ole ainakaan vielä puhunut veronkevennyksistä, mutta demareilta sekin on mahdollista, piru tietää. Viimeksi, kun yritysveroa alennettiin reippaasti, valtionvarainministeri oli Jutta Urpilainen (sd) vakuutti, että sillä on työllisyyteen dynaamisesti myönteiset vaikutukset. Nyt tiedetään - ei ollut!  

Oltakoon mitä mieltä tahansa, niin tämä hallitus on jo nyt tehnyt Suomesta velkojensa vangin. Ja vain yhä pahempaa on tiedossa. Täysin tarpeettomiin ja mitään tuottamiin hävittäjiin uhrataan kymmeniä miljardeja. Lisäksi EU kuppaa Suomea jäsenmaksuillaan sekä kaiken maailman elvytys- ja ties millä velkarahastoilla. Heti kättelyssä sinne uppoaa nettona lähes 4 miljardia eikä loppua ole näkyvissä. Näillä mennään, vaikka kaiken järjen mukaan Suomen pitäisi olla saaja, ei maksaja.

o o o

Nykyaika digitekniikoineen antaa kaikenlaisia jallituksen mahdollisuuksia. Vanhat konstit hylätään ja korvataan uusilla, jotka ovat tuloksiltaan joko tahtomattaan tai tietoisesti edeltäjäänsä pahempia. Menneellä vuosikymmenellä Tilastokeskus teki kansatalouden tilinpitoon aivan oleellisia muutoksia. Se lopetti kokonaan paperille tulostetun tilinpidon julkaisun, eikä niitä korvattu vastaavilla digitaalisilla tulosteilla. 

Muutoksesta on koitunut melkoista harmia kaikille osapuolille. Tietojen käyttäjät ovat todella kovilla, mutta niin näyttävät olevan tietojen tuottajatkin. Viimevuoden kesällä törmäsin bkt laskelmissa älyttömän suureen virheeseen. Pyynnöstä toimitin laskelman Tilastokeskukselle. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, siitä ei ole tietoa, kun eivät palanneet asiaan. Sekin panee miettimään laitoksen uskottavuutta.     

Mutta ei se mitään, on niitä muitakin ihmeiden tekijöitä. Verohallitus julkaisi viimekuussa vuoden 2019 luonnollisten henkilöiden verotilastot. Ne ovat melkoinen ja erikoinen paketti. Tulokset eivät mene tasan. Kun lasketaan sarakkeet yhteen, tulosummasta puutuu peräti 3 671,8 miljoonaa euroa.

Koko kummallisuus on kahdessa suurimmassa tuloluokassa. Niiden tulot ja verot ovat muuttuneet olemattomiksi. Niiden selvittäminen osoittautui mahdottomaksi joten ainoaksi keinoksi jäi laskea yhteen kolme tuloluokkaa eli yli 300 000 euron tulot ja verot. Sen jälkeen lopulliseksi kateissa olevaksi summaksi jää suurista tuloista 2 339,9 miljoonaa euroa.  

Edelleen. Vuonna 2019 pieni joukko 5 613 henkeä, 0,1 % tulonsaajista sai yli 300 000 euroa (keskimäärin 77 511 e/kk). Näiden tulojen veroaste romahti 36,4 %:sta 20,7 %:iin. Kun kokonaisveroaste pysyi edellisen vuoden tasolla, niin koko tämä homma näyttää jättimäiseltä mätäpaiseelta. Asia pahentaa se, että 68 % tulosaajista sai alle 3 000 euroa (keskimäärin 1 468 e/kk). Tätä ei auta yhtään, ei sitten pätkän vertaa, että heidän veroasteensa laski 13,7 %:sta 13,6 %:iin. 

On tämä raakaa peliä! 

o o o 

Rohkeimmasta päästä olevat taloustieteilijöistäkin ovat huomanneet todellisen pelin hengen. Entinen taloustieteen ja työelämän professori Sixten Korkman pohti artikkelissaan ”Kestääkö kapitalismin perusta?” (HS 2.2) maailmanmenoa ja markkinataloutta. Lopulta hän totesi, että markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. 

Yhdysvaltalaisen ns. huippuyliopiston MIT taloustieteen professori Daron Acemoglu panee paremmaksi pohtimalla, että nyt talouden perusteet saattavat muuttua pysyvästi (HS 31.1). Hän korostaa, että markkinatalous voi toimia vaikka tuotannon välineet ovat valtion hallussa – siis ilman kapitalisteja.   

Kuten sanottu kapitalistit lyövät tänä päivänä työn miestä ja naista kuin vierasta sikaa. Siksi olisi korkea aika vaihtaa markkinatalouden huono isäntä parempaan. Se on luokkataistelukysymys, sillä se tarkoittaa, että tuotantopääomien kapitalistinen yksityisomistus on lakkautettava!

 

Kai Kontturi

Marx eilen, tänään ja huomenna

 MARX EILEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA 

Marxilaisuus ei ole teorian vaan käytännön kysymys. Tätä useimmat nykyajan marxilaiset eivät ymmärrä. Marxin tutkimuksia on kaluttu yli 150 vuotta. Niitä on pyöritelty, selitetty, vääristelty ja järsitty järsimisestä päästyä. Eikä se ole loppunut vieläkään. Kaikesta kaluamisesta ja järsimisestä johtuu, että Marxin 30 vuotta kestänyt tutkimustyö tunnetaan tavattoman huonosti. Lähes kaikkia nykyisiä marxilaisia voi pitää pelkkinä pintaliitäjinä.

Filosofiassa nykymarxilaiset eivät ole ymmärtäneet sitä Marxin teesiä, että aiemmin filosofit vain selittivät maailmaa, vaikka tehtävänä on sen muuttaminen. Kansantalous antaa siihen konkreettiset eväät. Marxin Pääomaa onkin kaluttu suhteellisen ahkerasti. Mutta kaikesta näkee, että vain ani harva on jaksanut lukea, edes sen I-osaa tutkimisesta ja ymmärtämisestä puhumattakaan. Jopa akateemisesti tohtoritasoiset ovat täydellisesti lepikossa. Siitä hyvänä esimerkkinä on erään marxilaisena itseään pitävän tohtorin väite, että ”Yksinkertainen Marxin arvoteorian matemaattinen formalisointi voidaan rakentaa matriisialgbran keinoin.”. 

Jo tässä paljastuu kaksi ammottavaa tiedon aukkoa. Tohtori ei ymmärtänyt edes sitä, että Marx ei käyttänyt tutkimuksissa mitään matriisialgbraa enempää kuin muutakaan korkeampaa matematiikkaa hänelle riitti yksinkertainen aritmetiikka. Siksi tohtori ei voi ymmärtää sitäkään, että Marxilla ei ollut mitään arvoteoriaa, sillä hänellä oli tuhat kertaa enemmän, hän löysi kapitalismia ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman arvolain.        

Marxin Pääoman täydellistä tuntemattomuutta osoittaa sekin, että kukaan ei ole huomannut mitä tarkoittaa vaihteleva pääoma, vaikka Marx selittää rautalangasta vääntäen, että se tarkoittaa palkkoja. Kun palkat eivät ole samanlaisia vaan vaihtelevat paitsi aloittain myös maittain, siksi hän nimitti ne vaihtelevaksi pääomaksi, vaikka ne eivät pääomaa olekaan. Se, että Marx päätti näin, niin Pääoman toisen osan painokuntoon tehneet käsittelivät palkkoja pääomana, jonka jälkeen kokonaispääomaksi tuli ”vaihteleva+kiinteä pääoma”, vaikka se on ”pysyvä+kiinteä pääoma”.  

Nämä kaksi esimerkkiä osoittaa kuinka tavattoman huonosti Marxin Pääoma tunnetaan. Siitä myös johtuu, että Pääoman korvaamatonta sisältöä ei osata oikein käyttää kapitalistisen talouden tulosten laskemisessa eikä sen arvolakia luokkataistelussa. Pääoman heikko tuntemus on antanut hyvät mahdollisuudet kaiken maailman vääristelylle ja vähättelylle. Marxin arvoa filosofina ja tiedemiehenä se ei kuitenkaan vähennä hitustakaan.   

Kuten sanottu Marx löysi kapitalistisen tuotantotavan kehitystä ohjaavan ihmisen tahdosta riippumattoman lainmukaisuuden, arvolain. Sen yhtälön hän kuvasi aritmeettisella kaavalla C=c+v+m. Kaavassa C on tuotanto, c on tavaravarastoihin sijoitettua kapitalistien ikiomaa pysyvää pääomaa, v on palkat ja m lisäarvoa. Näin v+m ovat yhteensä työnarvo. 

Marx löysi myös toisen lainmukaisuuden eli keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain, jonka yhtälön hän kuvaa kaavalla m/C=p’. Tässä m on lisäarvo ja C pääoma. Pääoman II osassa on virhe. Virheen ovat tehneet ne, jotka hoitivat sen julkaisukuntoon, ei Marx. Kuten edellä on jo nähty, kokonaispääoma on C= c¹ pysyvä + c² kiinteä pääoma. Tämä laki on varsin yleisesti selitetty niin, että keskimääräinen voitto laskee koko ajan, vaikka Marx osoitti, että voiton suhdeluvulla on vain jatkuva pyrkimys alentua. 

Jostain syystä näitä lainmukaisuuksia ei tiettävästi kukaan ole aiemmin eikä missään todistanut, että ne toimivat ja vaikuttavat käytännössä joka päiväsessä elämässä. 90-luvulla paneuduin kansantalouden tutkimiseen. Varsin pian selvisi, että bruttokansantuote, bkt on pelkkä tilastokokoelma, jonka tulo- ja menopuoli eivät täsmää, ne eivät ole hyvän kirpanpitotavan mukaan toisistaan riippuvaisia. Siksi sitä on helppo manipuloida tarpeiden mukaan. Tässä suhteessa Yhdysvalloissa ollaan todella pitkällä. 

Näistä bkt:n puutteista johtuen päätin kokeilla onnistuuko hyvää kirjanpitotapa noudattavan tuloslaskelman rakentaminen. Lopulta se näytti onnistuvan. Tuloslaskelmassa avain kysymyksenä on varastojen arvo, joka sattumoisin oli lähellä bkt:ssä esiintyvää välituotetta, jonka syntymistä yksikään taloustieteilijän ei ole osannut selittää. Tavaravarastoja, tuotannon aineksia, Marx nimittää liikkuvaksi pääomaksi. Sen perusteella selviää Marxin tarkoittama tuotannon yksinkertainen uusintaminen, jonka hän kuvasi kaavalla C’=C+v+m jossa C’ on tuotanto, C liikkuva pääoma, v palkat ja m lisäarvo. Näin vuoden 2019 yksinkertainen uusintaminen oli (mrd.e): tuotanto 452,9 (100,0 %) = varastot 238,4 (52,6 %) + palkat 93,0 (20,5 %) + lisäarvo 101,5 (22,4 %). (Taulukko 1). 

Tästä oli päästävä eteenpäin, sillä kapitalistinen kansantalous näyttää jakaantuvan viiteen osaan; (1) itse tuotantoprosessiin ja (2) siitä syntyvään kansantuloon, (3) sen uudelleenjakoon ja (4) lopulliseen jakoon sekä (5) kansatulon käyttöön, joka jakaantuu kulutus- ja pääomavarantoon.     

Tuotantoprosessissa, tuotannossa, tarvitaan erilaisia aineksia kuten energiaa raaka-aineita, puolivalmisteita ja jopa lopputuotteita. Joskus aikojen alussa kapitalistit ovat niitä hankkineet sijoittamalla niihin rahaansa. Se on heidän ikioma pysyvä pääoma, joka käytetään ja uusitaan jatkuvasti, herkeämättä. Vuoden aikana sen uusintamiseen on käytetty työtä, josta ei ole maksettu joten se on niin sanottua lisätyötä. Sen määrä, arvo, on suhteessa yhtä suuri kuin tuotannossa maksettujen palkkojen määrä, sillä kuten määristä näkee niin vuoden aikana varastot uusittiin lähes kaksi kertaa. 

Kuten edellä nähtiin, tuotannossa oli palkkoja 20,5 % joten varastoissa oli lisätyötä 49,0 arvosta. Se on siirrettävä varastojen arvosta, liikkuvasta pääomasta, lisäarvoon. äännös 189,4 on kapitalistien sijoittamaa ikiomaa omaa pysyvää pääomaa.  Näin Marxin arvolain tulos on: tuotanto (C) 452,9 = pysyvä pääoma (c) 189,4 + palkat (v) 93,0 + lisäarvo (m) 170,5 miljardia euroa. Tässä on työn arvo (v+m) 263,9 miljardia euroa. Nyt lisäarvon suhdeluku (lisäarvo verrattuna palkkoihin) on 183,3 % (Taulukko 1).

Se on tuotannon ensijako, jonka jälkeen palkat ja lisäarvo joutuvat vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Uudelleenjaossa palkoista siirretään työn arvon ylittävät palkat (71,88 e/tunti) lisäarvoon sekä selvitetään lisäarvon sisältö. Lopullisessa jaossa sotu ja julkinen talous ottavat osansa, jonka jälkeen kaikki osat ovat nettomääriä. Palkkoja on 44,2 ja kapitalistien lisäarvo 119,2 miljardia euroa. Lopullinen lisäarvon suhde palkkoihin on 269,7 %. Viimeksi selvitetään kansantulon jakautuminen kulutus- ja pääomavarantoon (Taulukko2). Näin Marxin arvolaki toimii käytännössä ja on oikea, todellinen. 

Marx löysi myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain, jonka hän kuvaa kaavalla m/C=p’. Marx osoitti, että sillä on jatkuva pyrkimys alentua. Kaavassa m on edelleen lisäarvo, mutta nyt C on kokonaispääoma, jossa on c¹ pysyvä + c² kiinteä pääoma. Pääoman II osassa on virhe, sillä sen painokuntoon tekijät ovat merkinneet pysyvän pääoman paikalle vaihtelevan pääoman, joka ei ole pääomaa vaan palkkoja. 

Voiton suhdeluku on perinteisesti liikkunut 15 ja 18 prosentin välillä. 1990 se oli 17,5 %, sen. jälkeen alkanut talouden mullistus nosti prosenttia kummasti. 1995 se oli jo 19,7, mutta 2001 peräti 25,3 %. Sen jälkeen 2003 se oli 23,4 %, mutta 2007 se oli taas komeat 26,3 %, mutta 2019 vain 23,0 %. (Taulukko 3). Erikoista tässä on pääomarakenteen muutos. Vuonna 1985 kiinteän pääoman osuus oli tuotantoon verraten 174 % ja pysyvän pääoman 24,5 %, mutta 2019 kiinteää pääomaa tuotantoon verraten oli enää 122 % ja pysyvää peräti 34,3 %. Pääomarakenteen muutos on kansantaloudessa perin huolestuttava ilmiö. 

Tästä näkyy mitenkä sen talouden mullistuksen seurauksen voiton suhdeluku pomppasi uudelle tasolle. Syynä ei ollut tuottavuuden huikea nousu. Syynä oli se, että kiinteät investoinnit vähenivät merkittävästi. Se nosti voiton suhdeluvun uudelle tasolle. Mutta kuten näkyy, se pyrkii taas alenemaan. Näin myös voiton suhdeluvun laskutendenssin laki voidaan todeta oikeaksi. 

Eilen Marxin Pääomaa järsivät ja kaluisivat kaiken maailman matriisimarxilaiset. Tänään se aika on ohi kun tiedetään kuinka arvolaki toimii. Huomenna se on käytännön luokkataistelun väline, kun se antaa oikean tiedon kapitalistien palkkatyöläisiin kohdistaman riiston asteesta. On siis jo korkea aika lopettaa Marxin epämarxilainen pelkkä viisastelu. On korkea aika nähdä, että arvolaki pakottaa kapitalistit kilpailemaan keskenään. Se johtaa kapitalismin vääjäämättä ulospääsemättömään umpikujaan. On jo korkea aika ottaa Marxin filosofia ja arvolaki käyttöön taistelussa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, ihmisarvoisen elämän, uuden talousjärjestelmän puolesta.

 

Kai Kontturi

TAULUKKO 1

TAULUKKO 2

TAULUKKO 3