KAPITALISMI AJAUTUU UMPIKUJAAN
Eino Nevalaisen ja Matti Peltosen teosta ”Marxilainen
kansantaloustiede” pidetään yleisesti marxilaisen taloustieteen suomalaisena
perusteoksena. Siinä on paljon hyvää, mutta myös vakavia puutteita ja virheitä.
ENSIMMÄINEN on
arvolaki, joka siitä itse asiassa puuttuu kokonaan. Marx selittää, että se
esiintyy kahdella tavalla. (1) Yksinkertainen uusintaminen, arvotuote
(C’=C+v+m), jossa C’ on tuotanto, C on liikkuva pääoma [tavaravarastot], v on vaihteleva
pääoma [palkat] ja m on lisäarvo. (2) Laajennettu ja kasautuva uusintaminen,
tuotearvo (C=c+v+m), jossa C on nyt tuotanto, c on pysyvä pääoma
[tavaravarastoissa oleva sijoittajien ikioma], v on vaihteleva pääoma [palkat]
ja m on lisäarvo.
Nevalainen-Peltoselta puuttuu kokonaan tuotanto C’ ja liikkuva
pääoma C, tavaravarastot. Siitä seuraa virheellinen päätelmä, että tuotanto on
kokonais- eli bruttokansantuotos c+v+m, jossa pysyvä pääoma c on tuotannon välineitten
kulumisen korvaus. Virhe romuttaa koko arvolain ja johtaa vääriin tuloksiin.
Osa syy lienee siinä, että aiemmin kansantalouksien
tilinpidoissa julkaistiin vain korreloimaton mielivaltainen bruttokansantuote
(bkt), jota edelleenkin pidetään kokonaistuotantona. Tuotannosta sen määrä on kuitenkin
vain hieman yli puolet. Tuotannon C’ julkaiseminen alkoi vasta vuonna 1998. Se
antoi mahdollisuuden tehdä korreloivan tuloslaskelman, jonka avain oli
liikkuvan pääoman C eli tavaravarastojen arvon selvittäminen. Siitä oli helppo
irrottaa palkattoman lisätyön arvo, jonka jälkeen saatiin näkyviin pysyvän
pääoman c määrä ja oikea lisäarvo.
Marxin arvolain kaavat ovat aritmeettisina varsin yksinkertaisia.
Aiemmin vallinnut tilastotietojen puute on estänyt kaavojen tuntemattomien
osien selvittämisen. Se on ruokkinut kaiken maailman selittäjien temppuilua ja
koko Marxin työn torpedointia.
TOINEN
vakava puute on keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin laki (p’=m/C).
Tässä p’ on voiton suhdeluku, m on lisäarvo ja C on tuotannon kokonaispääoma. Virhe
on tuotannon kokonaispääomassa C, jossa on pysyvä ja vaihteleva pääoma c+v. Vaihteleva
pääoma ei ole pääomaa vaan palkkoja. Pääoman I osassa Marx nimittää palkkoja niiden
kansainvälisen erilaisuuden vuoksi vaihtelevaksi pääomaksi, vaikka ne eivät ole
pääomaa.
Virhe on lähtöisin Marxin Pääoman II osasta. Se ei kuitenkaan
ole Marxin vaan toisen osan toimittajien. Pääoman I osassa Marx selittää, että
voiton suhdeluvun kokonaispääoman muodostavat 1) tuotannon välineet 2) pysyvä
pääoma joten oikea Marxin tarkoittama voiton suhdeluvun kaava on m/c1+c2.
Puutteistaan huolimatta Nevalainen-Peltosen Marxilainen
kansantaloustiede on täyttänyt paikkansa ainoana suomalaisena alan oppikirjana.
Uusimassa painoksessa Peltonen aivan oikein toteaa, että täsmällisten tietojen
puutteen jokainen kansantulon vaihe ansaitsee vielä oman tutkimuksensa. Sen
ansiosta nyt Marxin arvolaki on saanut todellisen, käytännön sisällön.
FILOSOFIASSAAN
MARX kirjoittaa: ”Kysymys vastaako inhimillistä ajattelua esineellinen
totuus, ei ole teorian, vaan käytännön
kysymys. Ihmisen täytyy todistaa käytännössä ajattelunsa totuus, ts. sen
todellisuus ja voima, tämänpuolisuus. Kiista käytännöstä eristäytyvän ajattelun
todellisuudesta tai epätodellisuudesta on puhtaasti skolastinen kysymys.”. Aika
ei kuitenkaan riittänyt, että hän olisi itse voinut todistaa käytännössä
ajattelunsa totuuta, todellisuutta ja voimaa.
TODISTAMINEN
jäi jälkipolville. Marxin tutkimustuloksia onkin kaluttu 150 vuotta ja se
näyttää jatkuvan pelkkää sanan säilää heilutellen. Useimmat selittäjät
tietävät, että kapitalistit sijoittaessaan pääomia tuotantoprosessiin haluavat
niiden kasvava. Selittäjät tietävät myös, että vain työ tuottaa uutta arvoa,
mutta siitä vain osa siitä maksetaan työläiselle palkkana kapitalistin anastaessa
siitä suurimman osan itselleen lisäarvona.
Kuinka arvolaki käytännössä toimii, se on hämärän peitossa.
Mutta tekemällä alussa mainitun korreloivan tuloslaskelman päästään kiinni
pääoman kierron, kapitalistista järjestelmää ohjaavan arvolain todellisuuteen. Seuraavassa
lyhyt yhteenveto vuodesta 2018 (mrd.€):
1 Tuotanto ja
kansantulo:
arvotuote C’432,6=C225,5+v90,2+m116,9 ja
tuotearvo C432,6=c178,5+v90,2+m163,9 nyt
kansantulo on v+m, 90,2+163,9 = 254,1
2 Kansantulon
lopullinen jako:
Palkat 41,9, sotu 30,5, julkinen 69,4 lisäarvo1112,3
(268,0 %) = 254,1
1 Uudelleenjaossa lisäarvosta on vähennetty tuotantovälineiden
kulumisen uusinta ja lisäarvoa tuottamattomat palkat on siirretty lisäarvoon.
3 Kansantulon käyttö:
Kansantulo 254,1, miinus kulutus 177,9 = pääomavaranto 76,2
Kapitalistien pääoman lisäys; aineellinen 54,52,
aineeton3 21,7 = 76,2
2 Liikkuvaa ja kiinteää pääomaa.
3 Puhdasta riihikuivaa rahaa.
4 Pääoma 31,12,2018:
kiinteä c1537,9+pysyvä c2178,5 = 716,4
kiinteä pääoma on tuotannon välineet,
pysyvä pääoma on tuotannon ainekset
5 Voiton suhdeluku:
p’ on 163,9/716,4 = 22,9 %
UUTEEN AIKAAN, Smithistä Marxiin, bkt:stä tuloslaskelmaan
JOKAISESSA
yrityksessä Arvolain kaikki osat ovat. Säilyttääkseen olemassaolonsa ne joutuvat
tahdostaan riippumatta kilpailemaan keskenään. Yritys, jonka työn tuottavuus on
muita parempi, selviää vähemmällä työvoimalla ja siten tuottaa muihin verraten enemmän
lisäarvoa, voittoa. Ajan kuluessa heikommin tuottavat putoavat pois
kilpailusta. Se merkitsee voittajien kasvua ja pääomien keskittymistä heidän
käsiinsä.
Kapitalismissa arvolaki ja sen synnyttämä kilpailu toimii
ihmisten tahdosta riippumatta. Se on koko järjestelmälle armoton laki, sillä
samalla, kun kilpailun seurauksena työn tuottavuus kasvaa työn tarve vähenee ja
työttömyys lisääntyy. Tämä väistämätön kierre
johtaa lopulta kapitalistisen järjestelmän umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä.
Tilanne ratkeaa vasta, kun pääomien yksityisomistus lakkautetaan joko järjestäytyneen
tai spontaanin luokkataistelun tuloksena.